sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

#wg2015 7. päivä - Jäähyväiset...Nähdäänhän me Itävallassa neljän vuoden päästä?

Viimeinen päivä. Viikko hurahti vauhdilla ja tuntuu oudolta aloittaa arki kotona, koska Gymnaestradaviikon elin niin toisenlaisessa, omassa maailmassa.

Viimeisenä päivänä järkättiin Messukeskuksen halleihin erilaisia workshoppeja ja ne olivat taas myös hyviä jumppasiskojen treffauspaikkoja. Aloitin Minna Tervamäen tunnilla Minnan Metodit. Balettia, joogaa ja pilatesta yhdistelevä tunti oli kiireetön ja haastoi todella yhdistämään mielen ja kehon joka solutasolla. Liikkeet eivät olleet vaikeita, mutta haastavaksi ne teki harkittu mielen työskentely lihastyön rinnalla, kehonhallinnan treeniä johon valitettavan harvoin panostan aikaa... Hiki valui, vaikka periaatteessa seisoin paikalla. Minna Tervamäki on todella lämmin ja lempeä persoonana ja tietenkin hänen omaa liikkumistaan katsoo ihaillen.

Karismaattinen, veistoksellisen kaunis ballerina Minna Tervamäki 
Kävin treffaamassa ja halaamassa myös jumppasisko-Teija Reini-Niemistä. Hän veti viereisessä hallissa sauvajumppaa ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan. Olemme tutustuneet Teijan kanssa Voimisteluliiton aikuisliikunnan kouluttajatiimissä muutamia vuosia sitten. On jotenkin lohdullista kuulla niin monessa liemessä keitetyn PRO-kouluttajan jännittävän edelleen ennen tällaisia isompia ohjauskeikkoja, me ollaan Teijan kaa semmosia jännittäjätyyppejä ja silti heti kun päästään lauteille, sokka on irti :D Teija jos kuka on PRO, uskaltaa heittäytyä ja improvisoida. Hänellä on liikunnallinen työkalupakki, josta riittää ammennettavaa moneen.

Ruotsalaisdaami halusi imeä Teijalta vielä vähän ideoita lisää..
Koska jäin niin monen kanssa juttelemaan missasinkin kaksi seuraavaa workshoppia, jonkun verran näin sivusta. Annu Ridanpää-Taittosen maailmanympärimatka jumpaten näytti mukaansatempaavalta ja ruotsalaispoikien vetämä parkour innosti erityisesti nuorisoa.

Workshopit päätti omalta osaltani Eerika Laalo-Häikiön FlowGymnastics-tunti. Toki meitä oli monta jumppasiskoa jakamassa tätä rakasta liikekieltä. Vartalon aaltoliike on meille yhtä luontaista kuin kävely ja koko tunnin huomasin hymyileväni, vajaa vuosi sitten viimeksi ollut jonkun toisen vetämällä tanssillisen voimistelun treenitunnilla ja olipa tämä sydäntä ja koko kehoa lämmittävää. Liikkuvat, monipuoliset sarjat oli niin parasta. Kiitos Eerika!      

Miten niin hiki..? Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettärien taidokas valkku/koreografi ja kouluttaja Eerika Laalo-Häikiö
Suihku, huoneen luovutus, jäähyväisiä monen rakkaan kanssa...Sitten vielä päättäjäisiin Olympia Stadionille. Päättäjäisten katsomossa, siinä small talkin yhteydessä kävi ilmi, että istuimme Katrin kanssa Itävallan Voimisteluliiton delegaation edustajien vieressä. Kun jossakin vaiheessa päättäjäisiä Suomi luovutti järjestämiskapulan Itävallan Dornbirnille Austrian Gymnastics Federationin Prof. Friedrich Manseder toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi seuraavaksi Itävaltaan. Tottakai Gymnaestradanhengessä räpsättiin yhteiskuva ja Prof. Friedrich Manser toivoi kuvaa lähetettäväksi hänellekin. Oli innoissaan, että joku kirjoittaa ihan blogiakin tapahtumasta :)

Tervetuloa Itävaltaan! Kutsujana Austrian Gymnastics Federation Prof. Friedrich Manseder
Jos saa näin lopuksi olla kriittinen niin päättäjäisten ohjelmalta sinänsä odotin vähän räväkämpää, iloisempaa ja näyttävämpää otetta, jossa massa oli täyttänyt kentän värillä. Voi, meitä suomalaisiahan olisi ollut 4000 käytettävissä... Vaikka kaikki viikon aikana nähdyt kenttäohjelmapuvut päällä kehystämässä ja esiintymässä massana! Nyt kenttä näytti välillä tyhjältä ja musiikkibiisit osin suomalaiseen tapaan melankolisilta, loppubilemeininki jäi vähän laimeaksi, jota ehkä kansainvälinen yleisökin olisi tähän hetkeen kaivannut. Onneksi muutamat solttupojat osasivat ottaa kaiken ilon irti stadionkeikastaan ja lopun vapaaehtoistyöntekijöiden yhteistanssi oli loistava yhteisöllinen lopetus :)

World Team aloitti shown räväkästi ja sai odotukset korkealle...
Sisua ja Suvia olisi voinut tanssittaa isompi joukko, nyt se hukkui kentän keskelle pieneksi 

Muutamia kangaskuvia viikon varrelta, kaipasin liikettä ja massaa tähänkin... housebändi Sami Pitkämö ja Johanna Försti

Valkean linnun parvi koreografinsa Riikka Virkajärvi-Johnsonin johdolla, näytttävä joukko


Ihana solttupoika ottaa ilon lopulta irti!
...ja kutsuu kaverinsa mukaan ilakointiin.

Väliohjelmanumero mallitoimistolta...voimistelijatyttöja, poikia ja naisia kaipasin tuomaan vauhtia ja liikettä lisää

Vapaaehtoistyöntekijöitä ja Valkean linnunnaisia yhteistanssissa, nyt on iloa ja elämää kentällä!

Ja vaikka päättäjäisistä olinkin kriittinen, (viikon elämyksiä pullollaan voi jo tuntua, ettei niin helposti hurmaannu enää), päällimmäisenä koko tapahtumasta jäi kuitenkin käteen suuri kiitollisuus elää näin hieno kokemus ja olla pieni palanen itsekin rakentamassa ainutkertaista tapahtumaa. Suunnitelmat kohti Itävaltaa... nyt seurat ehtisivät vaikka hommata kummiseuroja ympäri maailmaa ja sopia yhteiset jumppatreffit Dornbirniin! Nähdään siellä!      


Yhteisöllisyys, Connections Sonera Stadionilla viikolla napattu kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti