Sami Spiritual Flow

Jokunen vuosi sitten kävimme pienellä kouluttajaporukalla hakemassa ideoita Frankfurtissa Turnfest -jumppatapahtumassa. Siellä aikamme erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla kierrettyämme vitsailimme, että kukaan ei olekaan tainnut vielä kehitellä lappi/saamehenkistä -konseptia yhdistettäväksi body and mind -tyyppisille tunneille. Meillähän on kuitenkin jo varsin kattava tuntitarjonta vaikutteista maailman eri kolkista. Vitsi jäi elämään jonnekin alitajuntaan ja vaikka suoranaista konseptia en olekaan kehittelemässä, päätin luoda yhden yksikertaisen FlowGymnastics -tunnin saamelaishenkeen, teksti toimikoon idea-aihiona jokaiselle jatkokehittelya ajatellen, kuuntele edes musat, ihania! Joulu tekee ihmismielelle kaikenlaista täällä lumikinosten, pimeyden ja kynttilänliekin hämyssä..

Ylävartalon rullaukset, koonnot, taivutukset ja kierrot (mielikuvana revontulet):

- haara-asento, koonto eteen - rullaus perusasentoon, kädet myötäilee liikettä pehmeästi 4x
- jalat yhdessä kylkikoonto oik. kädet kohoaa oik. alaviistoon - kätten vauhtivienti yläkautta sivutaivutukseen vas. paino oik. jalalle - palautus samaa reittiä rullaten lopuksi perusasentoon. Sama sarja aloittaen kylkikoonto vas. yht. 4x
- oik. jalka astuu haaraan pystyrentous alas polvet koukistuu - flatback, eteenkallistus, polvet ojentuu ja kädet pään jatkoksi eteen - rentoutus alas - rullaus ylös ja samalla vas. jalka astuu viereen. Toista sama sarja vielä astuen oik. Tee sama sarja kaksi kertaa astuen vas jalalla vas.
- jalat isossa haara-asennossa kierrä ylävartaloa oik. kohota kädet sivukautta ylös - käännä ylävartalo takaisin eteenpäin kädet halausotteeseen, avaa rintaranka taaksetaivutukseen ja vie kädet takaviistoon - palauta keskelle kädet alas. Tee sama sarja aloittaen ylävartalonkierto vas. toista vielä molemmat puolet.

Toista sarjaa useampaan kertaan. Lopuksi rauhoita avaaviin ylävartalon venytyksiin esim. kyljenvenytys, selän pyöristys halausotteessa, rintarangan venytys kädet takaviistoossa.

musa: Ulla Pirttijärvi Hear the Sound of the Joik

Alavartalon herättely, nilkan ja jalkaterän rullaukset, jalan vauhtiheitot ja ojennukset, lonkankoukistaja, avaavat venyttelyt (mielikuvana jäkälä)

- selinmakuu, jalat suorina kohti kattoa nilkat ojennuksessa. nilkkojen koukistus-ojennus vuorotellen 4x
- oik. jalka koukistuu kohti rintakehää, nilkka koukkuun, vas. ojennetussa jalassa nilkkakin ojennuksessa - vaihdetaan jalat toisinpäin, toistetaan 8x
- jalat ojennuksessa yhdessä kohti kattoa, jalkojen avaus haaraan (1-2) - nilkkojen pyörätys ympäri (3-4) - jalat yhteen (5-6) - jalkojen vienti vatsan päälle koukkuun ja ojennus takaisin (7-8) toista 4x
- selinmakuu jalat suorina lattiassa oik. jalan heitto ristiin vas. jalan yli kohti lattiaa (1-2) takaisin (3-4) oik. jalan koukistus vatsan päälle (5-6) vienti sivukautta lattiaa pitkin suoraksi (7-8) sama sarja vas. jalalla. toista vielä molemmat jalat

Toista sarja useampaan kertaan. Lopuksi rauhoita avaaviin venytyksiin lähentäjät, etureisi, takareisi, lonkankoukistaja, pohje.

musa: Wimme Bambumiehta

Liikkuva hyppelysarjaa seinästä seinään (mielikuvana loitsujatekevä lapinnoita)

- askel-polvennosto toistaen (huom! ponnistava jalka ei vaihdu) sama puoli monta kertaa peräkkäin, lantio kiertyy polvennoston aikana, kädet antaa vauhtia alhaalta sivulle vaakatasoon aina kun polvi nousee (tempo todella nopea ja vauhti eteenpäinsuuntauva/hyökkäävä)
- kerähyppy lantiota kiertäen samalla kätten taputus pään yläpuolella - 2 askelta kädet myötäilee alhaalla - kerähyppy toisella jalalla ponnistaen ja kätten taputus
- lentohyppy jalka nousee sivulle kädet iskee ylös sormet harallaan - risti-sivu-risti askel kädet koukussa sormet nyrkissä - lentohyppy toiseen suuntaan kädet jälleen iskee ylös suoriksi sormet harallaan
- koonnossa kisapyörintä kädet myötäilee "manaavasti" (omat luovat kädet joka voi vaihtua miten vaan)

Toistetaan yksittäisinä liikkeinä, lopuksi kehittele näistä oma sarja. Loitsuja tekevä lapinnoita lähtee tekemään sarjaa ympäri salia omassa tahdissaan huom! ilmaisua rohkeasti mukaan :)

musa: Waltari ja Angelit System Odda Aigi

Keskivartalonlihaskunto (mielikuvana liekki) 

- Aloitusasento oma "liekki" seisten, lähtee mahdollisimman hitaasti valumaan lattialle jokin kehonosa johtaa (olennaista jarruttava lihastyö) päätyy selinmakuulle. Jalkojen ja käsien yhtäaikaiset "liekit" kohti kattoa (kurottaen ylös ja rentoutus alas, toista useampi kerta)
- Nousu uuteen asentoon seisomaan ja lähtee takaisin kohti lattiaa jarrutellen jokin kehonosa johtaa päätyy päinmakuulle. Jalkojen ja käsien yhtäaikaiset "liekit" kohti kattoa (kurotukset ovat nyt pienemmät kuin selinmakuulla, mutta hae käsien ja jalkojen liikkeeseen liekkimäinen muoto, toista useampi kerta)

Vuorottele selinmakuulle ja päinmakuulle menoa. Kokeile kehitellä kyljinmakuulle :)

musa: Sofia & Anna Du Kalmmit 

Vartalosarja, tanssillinen (mielikuvana kaamoksen väistyminen)

- alkuun joustoaskeleen (vartalo mukana, hitaampi) ja notkuaskeleen (nopeampi tempo) vaihtelu (kädet myötäilee liikettä, kokeile eri tasoja, laajenna-pienennä liikerataa mielen mukaan, pimeä kaamos...)
- vartalon aaltoliike taakse - etujalan nosto nilkka koukussa ylös - 2 laukka-askelta sivulle - toista toiseen suuntaan vartalon aaltoliike + etujalan nosto (kaamosta aletaan kaataa..)
- kätten lyönti kämmenselkä edellä alaviistoon ylävartalon painuminen koontoon, paino oik. jalalle eteen - oik. jalan vienti toisen viereen haara-asentoon kädet pujotetaan ylös - vartalon vauhtiheitto eteen ja ojennus ylös - oik. jalka tukijalkana liuútus vaakaan vas. nousee ylös - vas. jalka alas askel taakse ja kääntyminen 180 astetta oik. jalka viereen. Toista sarja toisinpäin ja sarja alkaa nyt takaseinää kohti.
- iso haara-asento, jousto kunnolla alas, ylävartalo eteenkallistuksessa painonsiirto 2x puolelta toiselle ja samalla vuorokäsi kasvojen editse koukussa ojentuen sivulle - iso hyppy x-asentoon, jousto takaisin joustoon haaraan. Toista näitä muutama kerta.

Ilmaisu saa näkyä, aluksi pimeä kaamos, joka vähitellen muuttuu valon ja ilon juhlaksi...

musa: Sofia Jannok Irene

Venyttelyt (mielikuvana kevyt puuterilumi)

tee venyttelystä välillä virtaava liike, joka ei pysähdy vaan hakee ääriasennosta jo seuraavan liikkeen synnyn

musa: Maddji Dawn Light
         Maddji Far

Virtaavaa uutta vuotta 2013...

(H)ajatelmia joukkuevoimistelun ja tanssillisen voimistelun eroista

Tiedän joutuvani tulilinjalle tarttuessani tähän aiheeseen, mutta olen uhkarohkea :) Olen nyt kriittinen, varoitus siis herkkiksille. Tiedän myös, että tässä maassa olisi monta gurumpaa tyyppiä tekemään tätä pohdintaa mm. Marita Haapasalo, Hannele Ahlqvist, Maria Kallioniemi, Laura Nihti ym...mutta koska tätä aihetta on minulta useampaan otteeseen toivottu ja olen myös siellä joukkuevoimistelun puolella toiminut, anti mennä.

Monen kiinnostus tähän teemaan johtunee joukkuevoimistelun ja tanssillisen voimistelun  samoista juurista, suomalaisesta naisvoimistelusta. Ristiriitaiseksi tämän tekee se, että molemmissa suuntauksissa periaatteessa korostetaan samoja asioita mm. keskustaliikuntatekniikkaa, virtaavuutta ja hyödynnetään paljon samaa liikemateriaalia, mutta "kaikkihan" sen näkee ohjelmia katsomalla, että eri lajeista on kyse. Harmillista näin nykyisenä tanssillisen voimistelun harrastajana on kuitenkin se, että tällä hetkellä tanssillisen voimistelun kehittämiseen ei näytetä panostettavan edes neljäsosaa niin paljon kuin joukkuevoimisteluun. Organisoitua säännöllistä tapahtuma- ja leirijärjestelmää ei ole, tuomari- ja arviointikoulutus laahaa sekä arviointiosaaminen on kiusallisen epämääräistä ja epätasalaatuista valtakunnallisella tasolla. Tanssillisen voimistelun tuomariksi näyttäisi joskus riittävän se, että toimii joukkuevoimisteluvalmentajana ja on joskus tanssinut. Jep jep, jv:ssa on käytävä jos jonkintasoista tuomarikoulutusta ja koetta ennen kuin saa toimia missäkin sarjassa ja milläkin tasolla tuomarina. Tanssillisen voimistelun kisoissa taas näyttäisi joskus pärjäävän sillä, että jalka nousee korvaan, tehdään muutama aaltoliike ja hyppysarja (niin ja on ne mekot päällä). Jep jep, helppoa jäähdyttelyä puolinaisella liekillä. Tanssillisen voimistelun koreografia- ja tekniikkakoulutusta on jonkin verran saatavana, mutta yhteistuumin sen levittämiseen ei ryhdytä. Pohditaanko tarpeeksi, miten koulutuksista saisi vetovoimaisempia ja tyylisuuntaudelle tunnettuutta, onko promolle resursseja?

Tätä pohdintaa olisi hyvä tehdä laajalla areenalla, sillä se auttaisi harrastajia löytämään molempien suuntauksien ominaispiirteitä, tätä kautta pohdinta antaisi vihdoin tanssillisille voimistelulle sen ansaitseman arvostuksen omana suuntauksenaan ja kehittämiskohteenaan. Näin etenkin kipailuissa tuomarilinja selkiytyisi ja koreografit tietäisivät paremmin minkätyyppinen tekniikka kuuluu kuhunkin suuntaukseen. Harrastajien näkökulmasta tanssillinen voimistelu saisi myös vähitellen oman statuksen ja oppiaineksen, tekniikassa olisi siis oikeasti jotain, mitä tulisi hallita, harjoitella ja tavoitella (ja se olisi juuri sitä yli satavuotista naisvoimistelun perinnettä, joka jatkuisi uudessa muodossa 2000-luvulla, jo historiakin velvoittaa ;)). Uskoisin, että harrastajia tyylisuuntauksen pariin saataisiin enemmän, kun tunnettuus vain lisääntyisi. Tämä on oikeasti aivan ihana tavoitteellinen ja moniulotteinen harrastus ja treenikulttuuri onnellistaa! Itse näytetunteja pitäneenä, monet uudet ihmiset ovat tulleet kysymään, missä tätä voisi harrastaa. Ilosanoman levittäjiä tarvittaisiin vain nyt paljon enemmän, milloin ja missä me kaikki yhdessä kokoonnuttais ja lyötäs viisaat päämme yhteen. Unohdettais mahdollinen naapurikateus, suhtauduttais kehittämiseen intohimoisesti, uteliaasti tutkien, päämäärätietoisesti, tulevaisuussuuntautuneisesti :) Järkätäänkö vihdoin oikea kohtaaminen ja varataan siihen aikaa? Olen mukana!

Sitten varsinaiseen asiaan. Inspiraation postaukseeni sain seuraamalla parin viikon sisällä kahdet joukkuevoimistelukisat: alueellisen välinekisan Oulussa ja TUL.n valtakunnallisen välinekisan Haukiputaalla. Pidän "analyysini" yleisellä tasolla, jolloin väkisinkin joudun oikomaan ja jonkun verran streotypioimaankin kumpaakin tyylilajia. Lisäksi huomautan, että tanssillisen voimistelun sisällä ei oikeastaan ole yhtenäistä näkemystä, joten tuntuu vaikealta asettaa vertailukohde joukkuevoimistelulle...siksi joudun haarukoimaan jonkinlaisen keskitien ja perustamaan pohdintani pääasiassa omaan kokemukseeni ja siihen, miten minua on opetettu ja miten itse opetan :)

Postauksessa käytän lyhenteitä tanvo=tanssillinen voimistelu ja jv=joukkuevoimistelu.

Tekniikka

Yksittäisten vartaloliikkeiden suorittamisessa on selvä ero! Minä olen tanvossa oppinut, että esim. koontoon ja pystyrentouteen mennään vähitellen ja itse asiassa koonto ja pystyrentous ovat liikkeinä ohimeneviä (en tarkoita välttämättä etenemistä hitaasti, mutta impulssi tapahtuu lantiosta ja keskivartalosta ja muu kroppa reagoi heijastellen tähän liikkeeseen) liikkeestä "poistutaan" rullailen synnyttäen jo seuraava liike. Jv:ssa ilmeisesti vaikeusosat saa hyväksytysti menemällä valmiiksi sellaiseen "könötysasentoon, joka ei niinkään ole lantion käännön heijaste vaan yläselän pyöristys" nimittäin tällaisia koontoja näin paljon kisoissa.

Pystyrentouden hallittu laukeaminen, jousto- ja rullaava venymisvaihe uupuu useilta jv-joukkueilta ja silloin liike näyttää lähinnä töksähtävältä putomiselta huonoon ryhtiin ja tämän jälkeen ojennukselta ylös. Tanvossa nämä liikkeet siis suoritetaan virraten ja yleensä ei niinkään yksittäsinä liikkeinä vaan ohimenevästi liikesarjassa. Mikäs se vartalonvauhtiheiton pään mossaus jv:n puolella on? Järjestyksessä kaikki joukkueet näyttävät alleviivaavan "rentousvaihetta" sellaisella pään ketkuttamisella, vaikka käsittääkseni rentous pitäisi olla heijaste siitä, että vartalonvauhtiheitossa ylävartalo heilautetaan laukaisten ja lantiossa tapahtuu koonto ja jälleen pää ja kädet ovat vain heijastetta???

Ryhti ja kannatus on jv:n puolella usein korostettu leuan nosto, itsevarmuus, ylväys mutta rintaranka jää yllättäen hieman pyöreäksi tai jäykäksi. Tanvon puolella taitavat joukkueet venyvät kannatuksessa keskivartalosta heijastaen sen pään asentoon asti, mutta valitettavan monessa joukkueessa on huonoja ryhtejä, sellaista voimattomuutta, vaatimattomuutta. Virtaavuus on asia, joka näyttää jakavan kansaa. Ei sitä kyllä sellaisena virtaavuutena enää jv:n puolella näy mihin minä olen oppinut, ennemminkin "virtaavuus" on liikkeiden peräkkäin toteuttamista nopeasti, silloin syntyy illuusio katkeamattomasta liikesarjasta. Ei taida "perinteisellä" virtaavuudella niitä pisteitä saadakaan, sen olen pistänyt merkille jv:n puolella. Muut asiat painottuvat nykypäivänä ja se on täysin ok, jos se vain on selvä kaikille. Jännityksen, rentouden, jouston, kesivartalon hengittämisen, toffeemaisen vellomisen, liikkeen sisäisen dynamiikan vaihtelun ja impulssien hyödyntämisen painotukset taas näkisin vahvoina oppiaineksina tanssillisessa voimistelussa. Mutta missään tapauksessa tämä virtaavuusasia ei ole helppoa tanvon puolellakaan, sitä ei saa harjoittelematta ja fokusoimatta virtaavuusharjoitteisiin (joita olen aiemmissa postauksissa nostanutkin esiin).

Jv:sta tanvolla olisi paljon opittavaa jalkatekniikassa, liikkuvuudessa ja ylipäänsä fysiikan kehittämisessä. Ihailen niitä jv:n kevyennäköisiä uljaita hyppyjä ja jalkaterän käyttöä, usein tosin harjoittelumäärät ovat ihan eri luokkaa jv:ssa ja tanvossa, joten ihan samoihin tuloksiin fysiikassa ei päästä, mutta näen sen niin, että jokainen joukkue tanvossa määritelköön omat tavoitteensa fyysisyyden suhteen. Jokaisen joukkueen on tehtävä töitä edes ylläpitääkseen tietyn fyysisen tasonsa, mutta ei ole siis kiellettyä hypätä isosti ja nostaa jalkaa korvaan, kunhan tekee sen virtaavasti venyen ;) Riittävää fysiikka joka tapauksessa tanvossakin tarvitaan, jotta liikemateriaali monipuolistuisi ja liikelaajuuksien kautta saataisiin näyttävyyttä lavalle. Se, mitä hieman ihmettelen jv:ssa joidenkin joukkueiden kohdalla, on lantion liikkuvuudesta lähtevät jalkojen linjaukset yhdistettynä huonoon keskivartalon kannatukseen. Esim. kellistys, tiltti tasapainoina ovat pahannäköisiä, jos ne toteutetaan "väkisin" kun oikeaa tekniikkaa, voimaa ja liikkuvuutta ei ole. Ylipäänsä näen enemmän jv:n puolella joukkueille taitotason rimaa hipovia liikevalintoja, tanvossa mennään enemmän mukavuusalueella (mikä taas ei sekään ole tavoiteltavaa..). Tasapainoasentoihin meno ja niistä poistuminen on tai voisi olla erilaista jv:ssa ja tanvossa. Tasapainoasento syntyisi tanvossa jälleen vähitellen venymisen avulla eikä liike kokonaan pysähtyisi missään vaiheessa. Liikkeen hallittu jarruttaminen poistuttaessa olisi myös tärkeää. JV:ssahan tasapainossa ja sen pysäytetyssä muodossa on pysyttävä jotta siitä saa tietyt pisteet.          

Koreografia

Se, mitä tanvolla on oppimista koreografisesti jv:n puolelta ovat persoonalliset alku- ja loppukuviot. Ne ovat todella taiteellisia ja mielenkiintoisia, aivan kuin koruja jv-ohjelmissa, niihin selvästi panostetaan! Miksi ihmeessä ei tanvon puolella vaikka mitään rajoitteita ei ole?! Samoin tilankäyttö, kuvioiden ja tasojen nopea huomaamaton vaihtuminen on jv:ssa ihaltavaa! Aika pitkälti kuvioista toiseen siirrytään kävely-, juoksusarjalla tai pyörähdyksellä, mutta eivät ne sen monipuolisempia juuri ole tanvon puolellakaan. Jotkut joukkueet osaavat tämän mahtavasti, mutta molemmat suuntaukset voisivat kokonaisuutena miettiä erilaisia tapoja siirtymisiiin (askelikoilla, hyppelyillä, hypyillä, askeleen ja vartaloliikkeen yhdistelmällä, juoksun ja persoonallisten käsien yhdistelmällä, lattian kautta jne.) Tanvossa kuvion muodostamisia voisi toteuttaa enemmän vaiheittain ja ykisttäisten ihmisten siirtymisillä osana liikesarjaa. Usein tanvokoreografia rakentuu siten, että liikesarjaa toteutetaan vain ehjässä kuviossa ja sitten taas koko porukka siirtyy uuteen kuvioon. Tällöin intensiteetti helposti lässähtää näissä siirtymäkohdissa. Sitäkin ihmettelen, miksi tanvossa ei esim. rohkeammin hyödynnetä eri suuntiin siirtymisiä ja liikkeen muodon kalibrointia eri kuvakulmista ja tasoista. Puuttuuko tanvon puolelta tiettyä avaruudellista hahmottamista ja kolmiulotteisuuden hyödyntämistä? Tanvo perustaa koreografiansa edelleen pitkälti harmoniaan ja moni koreografi ajattelee sen melko yksipuolisesti: samaa liikettä samassa tasossa, helpossa kuviossa toteutettavaksi ja lisäksi liikkeissä usein on paljon toistoa. Dynamiikkaa (tempon ja voimanvaihtelua, kohokohtia) ei juuri tanvossa ole mikä voi johtua myös pinttyneestä mielikuvasta musiikin valinnassa (mielellään joku naisartistin balladi, joka melodialtaan on kaunis, mutta dynamiikaltaan köyhä ja koska musiikkia ei oikein osata rikkoakaan tai hyödyntää melodian sävelkulkua koreografian rakentamisessa on helpompaa lillutella), mikä voi tehdä koreografiastakin vähän tylsän. Tällöin koreografiasta tulee "lättänää läjävoimistelua" vaikka mahdollisuuksia monenlaiseen muuhunkin ratkaisuun olisi.

Se, mitä soisin taas enemmän jv:n oppivan tanvosta, on ryhmän sisäinen vuorovaikutus/tunnetilat/intensiteetti/läsnäolo. Miten pääsisi keimailusta ja "liikkeiden esittämisestä/suorittamisesta" liikkeiden tulkintaan, idean/teeman kerrontaan? Edelleen jv:n puolella näkee paljon päälleliimattua hymyä tai vastaavasti mitäänsanomatonta ilmeettömyyttä. Eläytyminen, heittäytyminen, keho instrumenttina, mitä se itse asiassa voisi tarkoittaa? Parhaimmillaan jv-ohjelma on yllätyksellinen ja oivaltava, mutta paljon näkee myös ohjelmia, jotka toistavat moneen kertaan nähtyjä liikkeitä/liikesarjoja/nostoja ja niiden rakentuminen on todella ennalta-arvattavaa. Ihan ymmärrettävää sinänsä, koska säännöt tavallaan painostavat vaikeusosien "alleviivaamiseenkin" etenkin nuorimmissa sarjoissa, joissa liikenyansseja on vielä haastava toteuttaa. Koska jv-ohjelmaan ahdetaan paljon tavaraa suhteellisen lyhyeen aikaan ja liiketempo on vauhdikasta, käy helposti niin, että katsoja ei ehdi napata hetkestä kiinni ja tietty tarinallisuus kärsii. Silloin jää ne liikutuksen kyyneleet kyynelehtimättä, koska katsoja ei yksinkertaisesti ehdi tehdä omaa tulkintaansa hetkistä. Kylmät väreet toki voidaan saada aikaan voimalla, tempuilla ja tempollakin.  

Kulttuuri

Olen pistänyt merkille, että jv:n puolella valmentajat ja tuomarit ovat aina viimesen päälle tälläytyneitä. Ei siellä kuljeta verkkareissa ja virttyneissä paidoissa ja tukka ja meikkikin on aina kohillaan :D Tuomareilla tosin taitaa olla ihan pukukoodikin. Ja voi sitä bling blingien määrää esiintyjien puvuissa, hiuksissa ja kasvoissa! Mitä säihkyvämpi tai neompi sen parempi ;) Ja voi sitä vaatimattomuuden määrää tanvon puolella, yksinkertainen mekko päälle ja "nudemeikki" ja avot valmiina lavalle ;) Tuotteistaminen on myös jv:n puolella pidemmälle viedynpää kuin tanvossa. Seuran verkkarit ei oo enää mitään, vaan nimenomaan se oman joukkueen tuotteistaminen/tuotteet ja tietty jokaisella itseään arvostavalla joukkueella on oma blogi ja fanit! Panderollit on kyllä kivoja. Miksei tanvossa näy joukkuepanderolleja ja maskotteja (ai niin joo, ku ei tanvossa juuri ole niitä organisoituja kisoja...)? Huvittavaa on se jv-valmentajien härpäkkeiden määrä, järkkäri ja tabletti nyt ainakin pitää olla. Toisaalta tunnen suurta sielunkumppanuutta niihin joihinkin valkkuihin, jotka elävät joukkueensa suorituksen paikallaan pomppien, elehtien ja liitoksistaan ratketen, siinä ei sitte järkkärit ja tabletit enää pysykään käsissä :D

No mikäs tämä pakkotaputtamiskulttuuri jv:ssa sitte on? Siis argh, minä, joka katsojana haluaisin juurikin eläytyä joukkueen kerronnallisuuteen, kokea erilaisia tunnelmia ja fiiliksiä, kuinka keho soittaa kuultavaa musiikkia, yhdessä luovat synteesin, pakotetaankin kuuntelemaan joko sellaista hiukan epäsynkassa menevää hidasta kannustustaputusta tai mieletöntä rynkytystä ja kiljumista kesken ohjelman. Tämä varmasti osittain ohjaa myös valmentajia valitsemaan "yleisöönmenevän, mukaansatempaavan" biisin kuin puhtaasti muista lähtökohdista nousevan. Täytyy sanoa, että onneksi tanvon puolella vielä pääsee nauttimaan itse esityksestä sellaisenaan, minä katsojana saan rauhan  omille tulkinnoilleni ja elämyksilleni. Mutta tanvossa soisi joukkueiden seuraavan toisten joukkueiden esityksiä enemmän ja antavan aikaa koko tapahtumalle. Tanvolaiset kun jostain kumman syystä elävät sellaista vähän puolittaista sitoutumista harrastukseensa. Käydään tekemässä oma suoritus ja mielellään illaksi kotiin, kun on katsos ne opiskelut, perheet ja sitä muutakin elämää. Mitä mitä mitä? Silloin HARVOIN kun on mahdollisuus nähdä ja kokea kanssasisarien taideteoksia, oppia toisiltamme ja raatailla kuulumisia, niin jo kiirehditään kotiin. Höh.

Tämän postauksen kirjoitin virne naamallani, mutta rakkaudella ja omistan sen kaikille ihanille tanssillisen voimistelun ja joukkuevoimistelun ystävilleni, joiden kanssa olen lukuisia herkullisia keskusteluja saanut käydä ja toivon mukaan saan käydä jatkossakin :) Sana on vapaa!

Muotokielestä ja ominaistyyleistä

On mielenkiintoista paitsi koreografina, valmentajana myös tuomarina pohtia millainen liikkeen muoto, tekemisen tapa ja tyyli on ominaista juuri minulle ja toisaalta tunnistanko (hyväksynkö?) muiden koreografien/valmentajien tai jopa tiettyjen seurojen tapaa toteuttaa tanssillista voimistelua. Mieltymyksiä, perinteitä ja tottumuksia (maneereja) on useita. Kun samalle treenitunnille laitetaan voimistelemaan 10 eri seuroista lähtöisin olevaa voimistelijaa, joilla on suurinpiirtein saman verran kokemusvuosia, on aivan varmaa, että jokainen toteuttaa silti voimistelun liikekieltä eri tavalla! Myös tiettyjen koreografien tyylin tunnistaa jo kaukaa vaikka ohjelmien ideat hiukan vaihtuisivatkin. 

Omissa ryhmissäni on lähes 15 vuoden ajan ollut se rikkaus, että ovista on tullut voimistelijoita eri puolilta Suomea, suuressa opiskelijakaupungissa kun asun. Nämä uudet tuulahdukset ovat pitäneet minut hereillä :), välillä olen kokenut todellisia oivalluksia ja napannut uutta oppia muulle joukkueelle, välillä taas olen kokenut melkoisena haasteena muokata totuttuja liikemalleja yhtenäistääkseni uuden tulokkaan liikekielen osaksi olemassaolevaa joukkuetta. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, en jatkossakaan halua ryhmistäni sisäänpäinlämpeäviä suljettuja ryhmiä, mutta jännä ilmiö tämä vain on. Vaikka periaatteessa jokaisella pitäisi olla sama perusvoimistelutausta, voi aivan perusteissakin olla suuria eroja. Itseäni on yllättänyt nämä painotuserot ohjaamisessa. Tämän blogin postauksessa Mistä on hyvä perusvoimistelutaito tehty? pohdin tarkemmin näitä painotuksia oman kokemukseni mukaan.  

Tanssillisessa voimistelussa ryhmän ei missään tapauksessa tarvitse olla kloonattu ja mielestäni jokainen voi tietyissä rajoissa tulkita omalla tavallaan liikettä, mutta koreografioiden rakenteet perustuvat pitkälti yhtenäiseen tekemiseen, joten liikekielen muokkaukseen ja prässiin on varmasti joutunut itse kukin ryhmässä voimistellessaan :)

Käsiliikkeiden muodoissa muokkausta tehdään esim. kämmenen asennossa (sormet harallaan, tiukasti yhdessä, rennosti ojentaen...), ranteiden ja kyynärpäiden kulmien terävyydessä- pehmeydessä (oma mieltymykseni on, että ranteet ovat joko terävästi flexissä työntöliikkeenä tai ojennuksessa, ei mitään puolinaisia koukistuksia. Kun haetaan käsiin pehmeää pyöreyttä se tehdään fokusoimalla liike hartialinjaan, ryhtiin ja olkapäihin/olkavarsiin, ei niinkään ranteisiin. Kun taas haetaan ojennusta koko käteen jostain syystä monella jää kyynärpää hieman koukkuun, käden ei pidä olla yliojennuksessa vaan venyä ojennukseen). Jalkaliikkeiden muodoissa muokkausta aiheuttavat mm. nilkan ojennuksen yhteydessä varpaiden ojennukset (minun mielestäni nilkka ei ole ojennettu ennen kuin myös varpaat ovat ojennuksessa/pyöristettyinä alaspäin erityistä haastetta tämä tuottaa hyppelyissä ja hypyissä), jalkojen uloskierrot/sisäkierrot nostoissa, jalkojen liikkuvuus ja voima erityisesti hypyissä ja tasapainoissa. Vartalonhallinnan ja vartalonliikkeiden kohdalla mm. kannatus ja ryhti herkästi katoavat liikkeen edetessä tilassa, paikallaan olevissa liikkeissä kannatus löytyy helpommin. Lisäksi pään ja käsien asennoista vartaloliikkeen jatkeena ja tukena on paljon mieltymyseroja (oma mieltymykseni on, että löysät, holtittomat kädet vievät vartaloliikkeeltä kaiken voiman tai vastaavasti ylväs pään asento liikettä tukien voi kompensoida vaikkapa jäykkää rintarangan liikkuvuutta kierroissa ja taivutuksissa). Hurjan paljon eroja on myös tanssillisen voimistelun treenikulttuurin omasta mielestäni kuuluvissa eläytymisessä, ilmaisussa ja eri liikesukuja yhdistävien sarjojen omaksumisessa. Valmentajana huomaan jo ensimmäisellä treenitunnilla onko voimistelija tottunut tekemään eläytymis- ja improvisaatioharjoitteita ja liikkuvia sarjoja erilaisiin temponvaihteluihin ja musiikin tyyleihin.

Omia maneereitani tarkkailen koreografioiden kautta DVD-levyjä tuijottaen. Olen aika tarkka siitä, ettei ohjelmiini lipsahtaisi ennalta-arvattavaa tai "jo-moneen-kertaan-nähtyä", tämä vaatii jatkuvaa mukavuusalueeltani poistumista ja pitkää koreografiaprosessointia. Toisinaan onnistun toisinaan en.

Tässä muutamia omia mieltymyksiäni kuvina, kuvat olen lainannut googlaamalla :)

Kädet, kämmenten asennot, käsien muodot

Kuopion Reippaan Voimistelijat

Jyväskylän Naisvoimistelijat

Oulun Voimisteluseura

Jalat, nilkat, jalkojen muodot

Kellon Työväen Urheilijat

Kuopion Reippaan Voimistelijat

Keminmaan Naisvoimistelijat


Vartalonhallinta, vartalon liikkeiden muodot

Tapiolan Voimistelijat

Kannelmäen Voimistelijat

Kuopion Reippaan Voimistelijat

Vantaan Voimisteluseura

Oulun Voimisteluseura

Oulun Voimisteluseura

Iisalmen Naisvoimistelijat

Tunnistatko sinä oman tyylisi?

"Ei se ollutkaan niin helppoa, miltä se näyttää"

Näin totesi eräs tyttö palautekeskustelussa viikonlopun tanssillisen voimistelun koulutuksen jälkeen :)

On vierähtänyt jokunen tovi siitä, kun olen viimeksi kouluttanut jotain "virallista" tanssillisen voimistelun kurssia ja viikonloppuna sain sellaisen pitää. Olin into piukeena asiasta, mutta samalla jännitti, sillä osallistujakaarti oli hyvin heterogeeninen: nuoria ja aikuisia, useita vuosia valmentajina toimineita ja puolestaan oman tytön harrastuksesta innostuneita ohjaajina kokemattomia äitejä, oli kerran viikossa harkkaavien ohjaajia ja useita kertoja viikossa treenaavien valmentajia, oli telinevoimistelu-, joukkuevoimistelu, showtanssi- ja tanssillinen voimistelu -taustaisia, etelästä ja pohjoisesta matkanneita...miten ihmeessä lähtisin suunnittelemaan kaikille mielekästä kokonaisuutta...

Päädyin ennakkotehtävän pohjalta saamieni tietojen ja toiveiden pohjalta vetämään kurssin aluksi tanssillisen voimistelun esimerkkitunnin, jotta pääsisimme heti tekemisen meininkiin. Mielestäni oli tärkeää avata tanssillisen voimistelun treenikulttuuria, sillä näen siinä selkeitä eroja muihin voimistelulajeihin nähden. Esimerkkitunnin avulla toivoin myös ylipäänsä pääsevämme samalle kartalle siitä, mitä pitäisi loppukurssin aikana syventää. Tässä esimerkkitunnin runko:

Ylävartalon herättely (taivutuksia, pystyrentous, koonto, selän kiertoja)

musa: Kelly Clarkson Dark Side

Alavartalon herättely (selinmakuulla jalat kattoa kohti lattiabalettia)

musa: Heli Kajo Annankadun kulmassa

Lyhyet avaavat venyttelyt jaloille ja lantiolle

Liikkuva sarja (askelikkoja ja hyppelyjä yhdistettynä yksinkertaisiin käsiliikkeisiin)musa: Lykke Li I Follow Rivers

Vartalonhallinta/lihaskunto (etunojassa ja rapuasennossa sarjaa, "coretreeni")

musa: Laura Närhi Tuhlari

Kehonhallinta/tasapaino (jalan ojennuksia, pujotuksia ja pitoja eri suuntiin, vaaka käsiliikkeisiin yhdistettynä)musa: Jesse Kaikuranta Vie mut kotiin

Vartalosarja (mm. nojaliikkeitä lattialla, kätten aaltoliike, sivutaivutus, syöksy, sivukaurishyppy):
musa: Alanis Morissette Guardian

Impro/luova (eri kehonosat johtavat liikettä hyödynnetään vahvasti lattiaa ja seiniä tukipintoina, korostetaan virtaavaa liikettä)
musa: Slowhill Everyone is a Star

Venyttelysarja lattialla
musa: Gabrielle Give Me a Little More Time

Tämän jälkeen pohdimme yhdessä tanssillisen voimistelun ydinkohtia, elementtejä ja tyypillisiä piirteitä suhteessa esimerkkituntiin ja osallistujien omiin kokemuksiin pohjautuen. Kävimme läpi erilaisia tuntimalleja ja painotuksia suhteessa eri ikäisiin ja eri tavoitteilla treenaaviin. Luin muutamia ajatuksia tanssillisesta voimistelusta, joita olin saanut voimisteluystäviltäni eri puolilta Suomea keskustelun herättäjiksi. Niissä ja osallistujien mieltymyksissä näkyi vahvasti esteettisyys, virtaavuus, pelkistetty liike, vartalon monipuolinen käyttö ja tunteiden/tunnelmen/tarinoiden vaihtelevuus sekä treenitunnin sisällä että ohjelmissa. Musiikin ja liikkeen yhdistymistä sulavaksi kokonaisuudeksi pidettiin tärkeänä. Keskustelimme myös siitä, että tanssillinen voimistelu kärsii tietystä liihotteluimagosta, "se on vaan sellaista mekko päällä käsien heiluttelua" -mielikuvasta. Uskallammeko liikkeen avulla tuoda monenlaisia tunnelmia esille ja kun niitä tuomme, hyväksymmekö sen osana "suloliikuntaamme"? Osallistujat uskalsivat keskustella, mikä oli tosi mukavaa näin kouluttajankin kannalta. Vaikka osallistujat olivat niin eri taustoista, kaikilla tuntui olevan avoin, kiinnostunut ote selvittää, mitkä juuri tanssillisessa voimistelussa olisivat ne ominaislaatuisuudet.

Kokeilimme yksittäisiä liikkeitä tanssillisen voimistelun ominaispiirteitä korostaen, pohdimme mm. vaa'an ja jalannostotasapainon suoritustapoja verrattuna vaikkapa lähellä olevaan joukkuevoimisteluun (kurssilla kun oli muutamia joukkuevoimistelutaustaisia valmentajia). Kun joukkuevoimistelussa tasapainoliike yleensä pysäytetään ja pidetään, tanssillisessa voimistelussa liike tulisi tehdä jatkuvana niin että liike heijastuu koko vartaloon ja hitaasti venyy ääriasentoon synnyttäen kaiken lisäksi vielä seuraavan liikkeen (liikkeiden sitominen toisiinsa). Liikeheijasteet koettiin jokseenkin haastavana (sitähän se kokonaisliikunta tanssillisessa voimistelussa tarkoittaa). Liikeimpulssi lähtee keskustasta, mutta koko vartalo reagoi siihen, liike siis johtaa lopulta kaikkialle kehoon vaikka kyse olisi "vain" käden vauhtiheitosta. Virtaavuus oli helppo ymmärtää käsitteenä, mutta vaikeampaa toteuttaa "vellovana" jatkumona. Hyppyjen kohdalla mietimme yhdessä tapoja jatkaa liikettä alastulon jälkeen, mikä on tosi haastavaa jotta sitomisen periaate säilyisi. Yhdessä ideoituamme, sain itsekin monta hyvää ideaa esim. tuleviin ohjelmiin hyödynnettäväksi :)

Kurssi oli hyvin käytäntöpainotteinen ja ehdimme kokeilla monipuolisesti yksittäisiä liikkeitä, pienimuotoisia liikesarjoja ja muutaman pidemmälle viedyn eri liikesukuja yhdistelevän sarjan. Osallistujat analysoivat ja kehittivät harjoitteita kolmesta hypystä pienryhmissä: näpäyshyppy, harppaushyppy ja saksihyppy. Liikkeen pilkkominen ja tukiharjoitteiden miettiminen ei ollut nähtävästi kovin tuttua, mikä taitaa olla lajissa kuin lajissa yksi haastavimmista asioista valmentajille. Vartalonhallinnan kannalta näin haasteina suunnat, käännökset, nopeat tasonvaihtelut, käsien ojennukset ja vartalon kannatuksen. Keskustaliikuntaa, sitä, että ojennus todella lähtisi keskivartalosta asti eikä vain näkyisi esim. käsien ojentumisena tai että koonnon ja vartalon ojentumisen/venymisen vaihtelu olisi katkeamatonta ja sujuvaa, ei voi oppia päivässä, mutta ilahduin erityisesti erään osallistujan kommentista: "Nyt mä hoksasin sen kannatuksen merkityksen, mulla on aina tähän asti ohjelmissa lösähtänyt ryhti kuviosta toiseen siirryttäessä, mutta nyt mää löysin sen venymisen." JEEEE! Virtaavuutta hain myös imrovisaatioharjoitteiden avulla, jotka mielestäni olennaisina osina kuuluvat tanssillisen voimistelun treenikulttuuriin. Ne tulivat osallistujille jokseenkin "uutena asiana", mutta he näyttivät innostuvan niistä ja aikoivat hyödyntää perustreenitunnilla jatkossa.  

Kurssin jälkeen kävimme palautekeskustelua ja osallistujat saivat kertoa vielä oivalluksistaan. "Tavallaan mää tunnen nää kaikki liikkeet, mutta en mää oo koskaan tehny niitä näin." "Kyllä mää sain täältä myös sinne tanssin puolelle paljon ideoita." "Noi improvisaatioharjoitteet, sitte nuo kropan herättelysarjat ja sen idean, että tasapainojuttuja kannattaakin harjoituttaa vasta tunnin loppupuolella mää otan heti käyttöön." "Tää meidän keho on aika hieno väline." "Mulla aukes käsitys, määhän voinkin käyttää mitä liikkeitä vaan kunhan mää muistan sen keskustaliikuntatekniikan, että ei aina tartte vaan tehdä sitä vartalon aaltoliikettä."

Juuri näin. On se keho ihana instrumentti. Mieli hykerteli, kun matkasin junalla kotiin. Ilosanomaa tuli taas levitettyä...

Treenitunti a´la Sanna

Keräsin kesäloman aikana voimia (enemmän ja vähemmän, miten sen nyt ottaa, inspiraatio kun ei välitä kellonajoista tai pyhäpäivistä, kun se iskee...) Nyt kuitenkin, sopivasti levänneenä tartun innoissani uuteen kauteen. Tuleva lukukausi onkin mielenkiintoisen haastava, luotsaan Oulun Voimisteluseurassa kahta joukkuetta Terrakottaa (yli 20-vuotiaiden tanssillisen voimistelun kilparyhmä, joka kuitenkin treenaa pääsääntöisesti vain kerran viikossa, kisaohjelmaa treenataan tarpeen mukaan lisätunneilla)

Terrakotta, Väninnan min Kuva: Riitu Kerola

ja Karmiinia (yli 30-vuotiaiden tanssillisen voimistelun esiintyvää ryhmää, joka treenaa myös kerran viikossa).

Karmiini, Välitila Kuva: Minna Kouri

Lisäksi tsemppaan tiimiäni ja opetan satoja voimistelijoita Kytkös-kenttäohjelmakokonaisuuden pääkoreografin roolissa Sun Lahti -tapahtumassa, joka huipentuu 6.-9.6.2013. Opetuskurssi Kuopiossa pidetään 22.9. klo 10-18 ja se on kaikille maksuton, joten tulkaapa tsekkaan ohjelmat vaikka vain uteliaisuuden vuoksi. Jännää!

Eka treeniviikko lähestyy, jumppakausi pyörähtää meillä viikolla 36 ja ajattelin heittää syksyn ekaksi postaukseksi perustreenitunnin, jonka pohjalta aion vetää molemmille tanssillisen voimistelun ryhmilleni 1,5 tunnin treenin. Huom! tämä on siis kerran viikossa treenaavien, aikuisten naisten tuntimalli. En ihan tällä pohjalla vetäisi nuorempien tanssillisen voimistelun tuntia (tai vastaavasti kilparyhmän, joka treenaa useammin viikossa ja tavoitteet korkealla :)). Vaikka periaatteessa suunnittelen aina saman pohjan molemmille ryhmille, eriytän harjoitteita tietyissä kohtaa, koska Terrakotta ja Karmiini ovat melko erilaisia ryhminä esim. terriksille useampia toistoja tekniikkaharjoitteissa, vaativampia tasapainosarjoja, isompia hyppyjä sekä voimakkaampia liikkuvuusjuttuja (otetaan kuitenkin vaativuustasossa huomioon, että tässä ryhmässä moni on pienten lasten äitejä, osa raskaana ja osa juuri synnyttänyt!). Karmiinittarilla taas herätellään kroppaa vähitellen, haetaan eläytymistä ja kokonaisvaltaista mielen ja kehon hyvinvointia läpi tunnin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Karmiinillakin olisi tehokas tunti! Ei me mitään lillutella, vauhtia ja hyppyjä sisältyy joka tuntiin ja keskivartalo on tiukilla :) varsinaista liikkuvuutta lisäävää treeniä en tälle ryhmälle vedä, keskitytään ennemminkin liikkuvuutta yläpitävään ja palauttaviin harjoitteisiin.

Tänä lukukautena päätin ottaa omaksi suunnittelun tavoitteekseni mahdollisimman monipuoliset alkuasennot. Niin, että tunnin jokainen osio aloitetaan erilaisesta alkuasennosta ja tuntien välilläkin olisi vaihtelua. Teen osiot aina sarjan muotoon, musiikkiin, siten, että ne itsessään ovat pieniä tanssillisia voimistelusarjoja. Inhoan itse mekaanista yksittäisten liikkeiden toistoa, jota taas ymmärrettävästi joutuu käyttämään kovaa treenaavien tunneilla, mutta onneks mulla on vaan näitä kerran viikossa treenaavia, joten me voidaan nautiskella liikkeistä eri tavoin :P Seuraavassa tuntirakenteessa näkyy osiot, alkuasennot, biisit ja harjoitteeseen saatu inspiraatiokuva ikään kuin idea-aihiona, jokainen voi sitten käyttää mielikuvitustaan miten rakentaisi idean tyngästä itse mielekkään sarjan. Opetan sarjat aina ensin ilman musiikkia vaiheittain ja tekniikan osalta suorituksia hiotaan, joten aikaa kuluu suurinpiirtein tekstissä mainitsemani aika (lisäksi aikaa kuluu nauramiseen, tilannekomiikkaan jne...) Yritän pitää voimisteluslangin kansanomaisesti ymmärrettynä.

HERÄTTELY, RULLAUKSET, LEMPEÄSTI KROPPAA AVAAVAT LIIKKEET 8MIN:

Biisi: Jesse Kaikuranta Vie mut kotiin 
Alkuasento: selinmakuu



JALKATEKNIIKKA LATTIALLA, LÄMMITTÄVÄT LIIKKUVUUSLIIKKEET 8MIN:

Biisi: Heli Kajo Annankadun kulmassa
Alkuasento: koukkuselinmakuu, o. jalan pohje lepää v. polven päällä (jalat vaihtuvat myös toisinpäin)




TASAPAINO, KESKIVARTALON LIHASKUNTO SEISTEN 8MIN:

Biisi: Emeli Sande River
Alkuasento: yhden jalan seisonta, vapaa jalan polvi koukussa ja isovarvas kiinni tukijalassa (passé)




ASKELIKOT, HYPPELYT (JA HYPYT) LIIKKUEN SALIN NURKASTA NURKKAAN 15MIN:

Biisi: Lykke Li I Follow Rivers
Alkuasento: oikoasento, paino päkiöillä




KESKI- JA YLÄVARTALON LIHASKUNTO MATALASSA ALKUASENNOSSA 5MIN:

Biisi: Elokuu Saatilla
Alkuasento: rapuasento



VARTALOSARJA, VIRTAAVA TANSSILLISEN VOIMISTELUN TEKNIIKKA 15MIN:

Biisi: Alanis Morissette Guardian
Alkuasento: solmuistunta



IMPROVISAATIO 5MIN:

Biisi: Rajaton Dobbin´s Flowery Vale
Alkuasento: haara-asento parin kanssa selät vastakkain



VENYTTELYT 20MIN:

Biisit: Rentoutusmusaa tyyliin tämä
Alkuasento: sakaraistunta




Tunti päätetään aina hymyyn :)

Mikäli olet kiinnostunut tämän tyyppisestä treenaamisesta mukavassa seurassa, sinulla on aiempaa tanssi- ja/tai voimistelutaustaa, esiintyminen erilaisissa tapahtumissa innostaa ja satut olemaan Oulun hoodeilla, ota rohkeasti yhteyttä, Terrakottaan ja Karmiiniin otetaan jatkuvasti uusia tyyppejä mukaan.
virtanenlaikari.sanna ( at ) gmail.com






Alkuasento:

Show 2012-tapahtuman fiiliksiä ja huomioita osa 3

Nyt laajennan hetkeksi näkökulmia yli tanssillisen voimistelun ja kommentoin Show 2012 -tapahtuman vapaasarjojen ja showtanssisarjojen kirjoa ihan omasta mielenkiinnostani, vaikka asiantuntija en olekaan. Varoitan jälleen ylipitkästä postauksesta :D Näkökulmani pidän syystä tai toisesta mieleenpainuneissa ohjelmissa, joista soisin kaikkien ammentavan jollain tavalla oppia. Itse sain näistä ohjelmista ahaa-elämyksiä!

Aivan aluksi heittäisin ilmaan kysymyksen, mitkä ovat selkeimmät erot showtanssi- ja vapaasarjassa ja tietävätkö joukkueet, kumpaan sarjaan "kannattaa" kulloinkin osallistua? Vapaasarja (Huom! ei vapaatanssi) on moniulotteinen sarja ja sille näyttäisi olevan kovasti kysyntää, hyvä hyvä! Siis siihen voi osallistua ihan millaisella ohjelmalla vain esim. eri voimistelulajien esitysohjelmilla (varsinaisilla lajien kilpaohjelmilla ei kuitenkaan), nyt näimme otteita ainakin kilpa-aerobicista, joukkuevoimistelusta, sirkuksesta, akrobatiasta, "teemallisesta välinevoimistelusta/välinekuntoilusta" ja erinäisistä vapaamuotoisista tansseista. Showtanssisarjoissa taas liikekieli ja koreografiat olivat yhtenäisempiä keskenään, selkeä teemallisuus/idea suhteessa musiikin ja asun valintaan sekä ohjelman nimeen korostui. Liikekieli muistutti monella jazzin, nykytanssin ja voimistelun sekoitusta. Kumpaan sarjaan sijoittaisitte streettanssit ja ne monet alalajinsa? Etnisiä tansseja kuten suosittua Intia/Bollywood -teemaa näimme ainakin molemmissa sarjoissa eli ei taida olla niin väliä kumpaan osallistuu. Molemmilla sarjoilla on varmasti paikkansa jatkossakin. Uskon osan tanssijoistamme haluavan kuulua selkeästi "omiensa joukkoon" ja siksi valitsevat herkemmin showtanssisarjan, mutta varmasti riippuu kulloisestakin koreografiasta, mihin sarjaan ohjaaja joukkueensa lopulta sijoittaa...

Toiseksi otan esille vielä tuomariasian, tämä on yksi tärkeimmistä aspekteista vaikka tätä useissa postauksissani jankkaankin. Luimme omassa seurassamme porukalla tuomaripalautteita ja ne olivat sekä vapaasarjan että showtanssisarjan osalta valitettavan ristiriitaiset eri tuomareiden kesken. Tuomarien pisteet heittelivät saman osa-alueen arvioinnissa 4-9 väliltä ja siitä mistä toinen kiitteli, toinen rokotti. Sanallinen arviointi oli myös hiukan "töksähtävää", mutta ei onneksi töykeää. Toivoisin kovasti tuomarijärjestelmän kehittämistä, tuomareiden jatkuvaa kouluttamista ja yhteisten linjausten vetoa myös meillä harrastevoimistelun ja -tanssin puolella.  Useita vuosia tuomarina ja arvina toimineena tiedän, että harjaantuminen tehtävään vie aikaa. Omasta tuomaroinnista on saatava myös muilta palautetta ennen kuin sitä osaa kehittää rakentavaan suuntaan. Tuomarin on ymmärrettävä roolinsa koreografien, ohjaajien ja valmentajien AUTTAJANA ja TUKIJANA. Tuomarin on oltava avoin, vastaanottavainen, utelias ja aidosti kiinnostunut monenlaisesta tekemisen tyylistä, ei vain omista mieltymyksistään. Lisäksi on hyvä pitää yllä positiivista, tutkivaa otetta, mitä mahdollisuuksia eri ohjelmat tarjoavatkaan :) Kun ymmärtää tuon roolin (minulta se vei useamman vuoden), ei paperiin enää tule todenneeksi mitä tahansa. Show-tapahtuman tuomarointi myös väistämättä tarvitsisi yhteisen linjauspalaverin kaikkien sarjan ohjelmien jälkeen, jossa tuomarit pääsisivät kokonaisuuden nähtyään kompromisseihin pisteistä ja sijoituksista ja pisteet näin ollen ilmoitettaisiin vasta sarjan päätyttä palkintojen jaossa. Se olisi kaikkien kannalta oikeudenmukaisempaa, sillä toisin kuin varsinaisten kilpalajiemme parissa, säännöt eivät ole Show-sarjoissa niin tarkat, että tuomari tietäisi millaisia vähennyksiä ja bonuksia mistäkin osa-alueesta voisi kulloinkin antaa. Nyt pisteet täytyy antaa mututuntumalla ja toivoa parasta... Valtakunnallinen Show-tapahtuma on meidän harrastepuolen osallistujien SM-kisa ja siksi se ansaitsee jatkuvaa arviointia toimivuudestaan, allekirjoittanut ilmoittautuuu olemaan apuna mikäli joku työryhmä tämän kehittämistyön ottaa haltuun ja heitän palloa seuroihin tuomarikoulutusasiaan liittyen, lähettäkää ihmisiä tuomarikoulutuksiin, jotta reservimme kasvaisi!!! Vaikka arviointi haastavaa onkin, harjoittelu tekee mestarin ja tuomarina pääsee melkoiselle näköalapaikalle. Samalla tuomarikoulutus kehittää itseä koreografina ja valmentajana, koulutuksen jälkeen kun osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Sitte mennään varsinaiseen ohjelmakommentointiin sarjoittain :)

Näytössarjat, vapaasarja nuoret ja vapaasarja aikuiset:

Keminmaan Nv:n kaksi joukkuetta Seena ja Stellaria nousevat herkkyydellään molemmissa sarjoissa mieleen. Seenan Searching for a Home -ohjelmassa tanssi vain kolme tyttöä, mutta tuntui, että he täyttivät liikkeellään koko lavan. Erityisesti yksi tytöistä oli niin karismaattinen, että silmä tahtoi seurata häntä, silmä lepää katsoessaan niin kevyesti ja esteettisesti liikkuvaa esiintyjää. Stellarian Kaukana sinusta tuplasi esiintyjämäärän, mutta sama herkkyys jatkui. Todella yhtenäinen ryhmä, harmi, kun en saanut selvää, mitä mekossa luki...Olarin Voimistelijoiden miesjoukkueen Quut Oi kuu -kuntopallo-ohjelma oli rakennettu monipuolisesti ja vaihtelevasti ja miehet tekivät sen niin täsmällisesti kuin pitääkin. Naiset ovat aina lääpällään kun on miehiä lavalla, niin nytkin :) Yksi persoonallisimmista kokonaisuuksista koko tapahtumassa oli Oulun Voimisteluseuran Fugenta-joukkueen ohjelma Haaveissani boheemimpi. Menivät ja ottivat Queenia ja juuri sen Bohemian Rhapsodyn, nii-in kauheeta... mutta näittekö millaisella toteutuksella! Hui ja wau! Tämmösiä massaohjelmia lisää!  

Vapaasarja 12-15 v. (kilpasarja):

Pistin merkille, että tämä sarja oli korkeatasoisin 12-15-vuotiaiden sarjoista! Paljon hyviä joukkueita, monipuolista osaamista, osuvia asuvalintoja ja teemoja! Liialliset lantion ja rintakehän hetkutukset ja ketkutukset oli suosiolla jätetty pois ja liikekieli oli raikasta, mahtavaa! YliVoLin Sirkus-ryhmän Painajainen oli mainio esimerkki akrobatiaohjelmasta, jossa on draaman tajua! Huimat pari- ja ryhmäliikkeet oli rakennettu mielenkiintoisella tavalla teeman ympärille ja asut ja musiikki olivat piste iin päällä. Kokkolan Jymyn Delissat-joukkueen ohjelma Kloonatut hyödynsi liiketempoa ja kaanoneja sekä eri tasoissa liikkumista ihailtavan monipuolisesti ja täsmällisesti. Valkeakosken Koskenpoikien  Junnu-joukkue oli rakentanut valmentajiensa johdolla kilpa-aerobicin esitysohjelman armeijahenkeen ja ihastutti ikäisikseen harvinaisella tekniikallaan ja voimankäytöllään. Tässä voimistelulaji ja siihen valittu esitysohjelman teema natsasivat täydellisesti. Musiikkivalinta oli ihanan ysäri siis tarpeeksi vanha hitti, jotta se ei kuulostanut väljähtyneeltä ;) Turun Weikot Voimistelu ja Tanssi -seuran Fanny-joukkue valtasi lavan kirkkailla väreillä Halloween-teemallaan. Yhtenäinen, hyvin harjoiteltu massa, joka osasi rohkeasti heittäytyä mielikuvitusmaailmaan! Asujen värit oli loistovalinta, niin kirkkaat ja kiiltävät, että ohjelmaa ei voi olla muistamatta, vink vink muille, värikylläisyys iskostuu mieleen :D Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie-joukkueen Outola oli napakymppi! Oivaltavaa huumoria liikekielessä ja musiikin tulkinnassa, sangen hykerryttävää. Monipuolinen koreografia, jota hauskat haaremihousut tukivat loistavasti! (Tekisipä mieleni paljastaa missä ensi vuonnakin tullaan näkemään massahaaremihousukoreografia, mutta jääköön odottamaan.. ;) Lahjan Tyttöjen Blancorion Hawaji-soturit olivat löytäneet teemaan soveltuvaa heimomaista ja täsmällistä liikekieltä. Asut, peruukit ja meikit oli mietitty viimeisen päälle teemaa toteuttaviksi.

Vapaa sarja 16-19 v. (kilpasarja):

Tässä sarjassa oli eniten osallistujia, siksi erottautuminen ja mieleenjääminen vaati visuaalisestikin enemmän. Kiinnitin huomiota väreihin, kankaisiin ja välineisiin, joita osa käytti taidokkaasti tai sitten ohjelman idean toteutus vain oli niin omintakeinen, että se jätti jäljen. Näyttävää ja taidokasta välineen/rekvisiitan käyttöä oli mielestäni erityisesti kolmella joukkueella Kokkolan Jymyn Uniikki-joukkueella, Kokkolan Liikuntaseura Triolin Sinipiioilla ja Iisalmen Nv.n Kipinöillä. Kokkolan Jymyn Uniikki-joukkue oli tavoittanut hyvin tarantellamaisen liikekielen ohjelmassaan Verkossa. Esiintyjien taito ja musiikin tulkinta antoi mahdollisuuksia omaperäisyyteen vaikka hämäkki-ideaa sinänsä on paljon käytetty. Toinen kokkolalainen seura Kokkolan Liikuntaseura Trioli oli rakentanut näyttävän koreografian Soturien taisto. Miekat ja niiden käyttö liikkeen jatkeena herättivät kiinnostuksen alussa, toisaalta hyvä, että ne heivattiin poiskin, sillä silloin esiintyjien taito, täsmällisyys ja monipuolisuus todella tuli esiin. Iisalmen Nv:n Kipinöiden Tulesta nouseva feenikslintu on myös sinänsä paljon käytetty idea ohjelmissa, mutta se ei himmentänyt tätä loistavaa kokonaisuutta! Ihanan räikeä punainen asu ja soljuva liike, taidokasta kankaiden käyttöä aivan ohjelman loppumetreille asti, tämä koreografia nimensä mukaan voimistui loppua kohti. Mielestäni kaksi ohjelmaa, jotka sykähdyttivät pelkän liikkeen omaperäisyydellä olivat YliVoLi:n Aurora ja Vaasan Vasamattarien The Habit. YliVoLi:n Aurora hyödynsi pariakrobatiaa vaikuttavasti ohjelmassaan Varjo. Huikeaa, draamallista kehonkäyttöä, hieman Cirque du Soleilin tapaan. Ohjelma todella sai yleisön elämään mukana! Vaasan Vasamattarien The Habit -joukkueen Tribe-ohjelma oli ehkä heimo/soturiohjelmista (joita oli kaikissa sarjoissa) rajuin. Hevi musiikkivalinta, repivää jopa aggressiivista liikekieltä ja ilmaisua ja tähän koreografiaan, tälle joukkueelle se istui loistavasti!

Vapaa sarja yli 20 v. (kilpasarja):

Tämä oli haastavin sarja minulle arvioida, koska jokainen ohjelma oli niin omanlaisensa ja tyylilajit vaihtelivat ääripäästä toiseen. Jokainen ohjelma edusti tyylilajinsa parhaimmistoa, taito, tekniikka, idea ja koreografia olivat ihaltavalla tavalla hallussa. Käpylän Voimistelijoiden Osiris on totuttu näkemään pelottomana ja innovatiivisena joukkueena, jotka haluavat aina näyttää uuden puolen itsestään, nyt ohjelmallaan Kickin´ memories. Pelottomaan tyyliinsä olivat valkanneet myös Queenia taustalle! Ihana heittäytyminen, reipas, raikas ja tempaava old school -meininki. Huh, mikä kunto-ohjelma, tykkään siitä, että nuoret naiset eivät automaattisesti tyydy hetkuttavaan, ketkuttavaan ja "viettelevään" liikekieleen. Tanssi on niin paljon muutakin, ottakaa nuoremmat tästä mallia. Haka Gymin Funky Beat -ryhmän Lady Bikers, jotain samaa vivahdetta Osiriksen kanssa farkkushortseineen. Wau, mitä prätkämimmejä ja mikä asenne. Tässä oli ohjelma, jota en haluaisi nähdä alle 20-vuotiaiden tekevän, mutta näille ladyille tyyli, liikekieli ja asu oli kuin nakutettu! Kaksi joukkuetta ja koreografiaa, jotka ihastuttivat seesteisydellään ja ilmavuudellaan olivat Kuopion Reippaan Voimistelijoiden H-klubi ja Kokkolan Liikuntaseura Triolin Tyrskyntytöt. H-klubin Turning tables -koreografian aloitus oli sarjan parhaita, ihastuin tämän koreografian ryhmädynamiikan hyödyntämiseen. Jos alla olisi ollut musta tanssimatto, asut olisivat päässeet oikeuksiinsa, nyt ne harmillisesti jäivät valjuiksi. Tyrskyntyttöjen Unettomat -koreografia hyödynsi esimerkillisesti kaanoneja, tasojen vaihtelua ja tilankäyttöä. Idea kantoi alusta loppuun ja esiintyjät kertoivat tarinaa. Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Aida herättää ohjelmillaan aina ristiriitaisia fiiliksiä ja varmaan niin haluaakin ;) Vaikka sattuu -koreografia onnistui herättämään katsojassa ahdistuksen, koreografia ja tulkinta oli niin vaikuttavaa.. mutta haluanko katsojana ahdistua? Mietin myös laajemmin... kun on kyse liikuntatapahtumasta, mieluusti näkisin lavalla liikettä, ryhmän liikuttamista, tarinaa liikkeen kautta. Vaikka sattuu -koreografia rakentui pääasiassa paikallaan olosta vaikka liike sinänsä olikin taitavasti tehtyä ja oivaltavaa, tähän suuntaan en kuitenkaan Show-tapahtuman ohjelmien soisi menevän, meillä ei ole varaa kannustaa ryhmiä koreografioissaan "liikkumattomuuteen", siksi jäin mietiskelemään minkä viestin tuomaristo antoi asettamalla tämän ohjelman kirkkaasti kärkeen...Street/discovaikutteisista tyyleistä pidin eniten Tanssi Studio Yhdistys Tast:n Ketjureaktio-ryhmästä, jotka näyttivät monipuolisuutensa Dancers in jail -ohjelmassa. Teemallisuudesta ja tekniikan jämäkkyydestä peukkuja! Mitä tulee voimistelulajien onnistuneisiin esitysohjelmiin, luettelen Oulun Nv:n Hurma-joukkueen Päiväkirjani sivuilta -ohjelman sellaiseksi. Tekniikan pohjana oli joukkuevoimistelun liikekieli tanssillisilla mausteilla sekoitettuna. Varmaa, vahvaa, ylvästä. Tango musana vaativa, esiintyjät eivät aivan yltäneet rosoiseen tulkintaan jota Mariska edustaa, mutta nautittavaa, esteettistä katsottavaa.

Showtanssi 12-15 v. (kilpasarja):

Tässä sarjassa nähtiin useampiakin massaesityksiä, mutta saman ikätason vapaa sarjaan nähden hiukan vaatimatonta liikekieltä ja voimankäyttöä. Kiinnitän aina huomiota ohjelman teemallisuuteen/ideaan/omaperäisyyteen ja siinä kyllä nousi edukseen Oulun Voimisteluseuran Mariini-ryhmä ohjelmallaan Kaupungin kattojen kauneus. Pystyin kuvittelemaan tyttölauman katolle tanssimaan, kikattelemaan, juoruilemaan, jopa uhmaamaan tasapainoaan korkeuksissa. Värikkäät asut, tyttömäinen liikekieli, raikas kokonaisuus. Värikästä ja näyttävää kokonaisuutta edustivat myös Mäntsälän Voimistelijoiden Skiretit -joukkueen Bollywood. Tämä oli kaikista intiahenkisistä ohjelmista minusta paras, täsmällinen, hiottu ja veikeä.  

Showtanssi yli 16 v. (kilpasarja):

Tämän sarjan kohdalla huomasin miettiväni, miten hieno isntrumentti keho onkaan, miten vaikuttava voi liike olla, millaisia kuvia, tarinoita taitavalla koreografialla voikaan kertoa...olin mykistynyt ja haltioitunut kolmen parhaan joukkueen koreografioista, jokaisesta eri tavalla! Vaasan Vasamattarien Complement-joukkue tulkitsi Kukkolauma-ohjelman juuri niin oivallisesti kuin voi toivoa. Kirkas ja runsas turkoosi asu toimi loistavasti! Olikohan koreografi tuijotellut paljonkin luontodokkareita luodessaan näin osuvaa liikekieltä :) Kokkolan Liikuntaseura Triolin Tyrskyntytöt vakuuttivat voimankäytöllään, tekniikallaan ja tarinallaan. Pysähdyttävä, vaikuttava koreografia. Oulun Voimisteluseuran Magenta-joukkueen Kiire-ohjelma oli koreografian omaperäisyydessään yksi koko tapahtuman parhaita ellei paras! Tämä ohjelma vaatii useamman katselukerran, jotta sen kerroksellisuus avautuu kokonaan. Mikä pieni, mutta loistokas idea punata huulia ohjelman tiimellyksessä ja mikä liikekieli ja kuviointi niin todentuntuista, elämänmakuista, kolmiulotteista...joillakin on se lahja, koreografian luomisen taito!  

Kiitos kaikille elämyksistä. Toivon mukaan olen omalta osaltani onnistunut herättelemään ajatuksia näillä kolmella postauksellani Show 2012 -tapahtumasta. Itse ainakin olen monta ideaa rikkaampi ensi kisoja ajatellen :)

Show 2012-tapahtuman fiiliksiä ja huomioita osa 2

DVD kilahti postiluukusta ennätysvauhtia, alle viikossa! Jääkiekon MM-kisakatsomon sijaan, rakentelin viikonlopuksi ihan toisenlaisen kisakatsomon itselleni ja vietin laatuaikaa jälleen voimistelua ja tanssia fiilistellen. Sen verran kiire DVD:n kanssa on ilmeisesti tullut, että käytettävyys hiukan ontuu. Nimittäin luulin, että kaikki ohjelmat löytyisivät omina DVD-kappaleinaan. Suurimmaksi osaksi näin onkin, mutta ainakin pari ohjelmaa huomasin kuuluvan samaan kappaleeseen mm. oman seurani Oulun Voimisteluseuran Magentan ohjelma Kiire showtanssisarjassa löytyy Mikkelin Nv:n Juniperin perästä. Lisäksi olisi hirmu kätevää, jos osallistujalista löytyisi esiintymisjärjestyksessä takakannesta. DVD:n kuvanlaatu on kuitenkin tosi hyvä, päihittää kännykkäkamerat, joten seurojen kannattaa ehdottomasti panostaa sen verran, että hankkivat DVD-muiston itselleen ja kierrättää sitä sitten eri ohjaajilla ja joukkueilla seuraavia kisoja ajatellen, oppia ikä kaikki :)

Varoitan tässä välissä, että nyt tulee tosi piiiitkä postaus. Keskityn molempien päivien tanssillisen voimistelun ohjelmiin, koska niissä sarjoissa koen asiantuntemukseni riittävän tanssillisen voimistelun tuomarina, mutta mikäli toivetta on, voin toki postata huvikseni vielä kolmannen osan, jossa perehdyn vapaasarjan ja showtanssin sarjoihin sillä ehdolla, että tämmösen asiantuntemattoman kommentit kelpaa. Parasta kuitenkin olisi, jos joku tanssi-ihminen tekisi sen. Nostan hattua tuomaristolle pitkäjänteisyydestä ja rakentavasta palautteesta, luimme omassa seurassamme palautteita läpi ja mitään töksähtäviä tai epäasiallisia kommentteja ei tällä kertaa löytynyt tanssillisen voimistelun puolella minkään joukkueen kohdalla. Suuri kiitos! Tässäpä joitakin nostoja sarjoittain. Valitettavasti resurssini eivät anna myöden kommentoida kaikkia joukkueita, olen valikoinut syystä tai toisesta mieleenpainuneimmat opiksi ja ajatusten herättäjäksi.

Kilpasarja 12-15v.:


Jo viime vuonna omaksi suokkarijoukkueekseni nousi Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie ja tänä vuonna joukkue löi taatusti kaikki ällikällä! Mikä tekniikka, koreografia, soljuvuus, sanalla sanoen TAITO! Tässä joukkueessa ihailen suunnattomasti voimistelutekniikan ja fyysisten ominaisuuksien yhdistymistä tanssilliseksi voimisteluksi ikätasolleen varsin kypsällä tavalla (tiedän, että joukkue käy myös joukkuevoimistelukisoissa :)) Kiinnittäkää huomiota, kuinka Amelien liike ei katkea. Se vain etenee ja virtaa pehmeästi, vaikka liikesuvut vaihtuvat nopeasti hypyistä tasapainoihin, vartaloliikkeisiin, lattiasarjoihin ja monipuolisiin kuviosiirtymisiin (tässä ohjelmassa ei todellakaan vain juosta ja kävellä kuviosta toiseen), he osaavat liikkeiden sitomisen jopa paremmin kuin moni muu joukkue vanhempien sarjassa! Koreografiassa on esimerkillisesti monipuolisia suunnan- ja tasojen vaihdoksia, kaanoneja ja ryhmän liikuttamista tilassa. Vartalon kannatus ja venytys on moitteeton ja tekeminen on täsmällistä. Musiikki on vaikea, hiukan "aikuismainen", nuorten tyttöjen tulkinta ei ihan yllä musiikin vaatimalle tasolle, mutta puvut tukevat ideaa. Upean koreografian loppua muuttaisin näyttävämmäksi, mutta muuten mallikelpoinen kokonaisuus. Aloitteleva joukkue, jonka haluan nostaa ja kovasti kannustaa oikealla tiellä on Lappeenrannan Nv:n Adella. Valmentaja on selvästi kiinnittänyt huomiota liikkeiden lähtöihin ja sitä kautta liikesarjojen sitomiseen, näen hienot ojennukset/venytykset keskivartalossa. Liikkeiden valinnassa on myös onnistuttu ryhmän taitotasoa ajatellen, keskitytään perusasioihin ja selkeään koreografiaan ja taitotason karttuessa aletaan vasta kikkailemaan, hyvä! Joensuun Voimistelu- ja Liikunta -seuran Iloa joukkue meni Lappeenrannan ohitse varmasti liikepuhtautensa vuoksi, perusvoimistelu on heillä vahvalla pohjalla ja nyt Iloa-joukkueen pitäisi sitten alkaa kiinnittää huomiota juuri sitomiseen, jotta tietty liikkeiden peräkkäinen tekeminen ja irrallisuus saadaan hengittävämmäksi, virtaavammaksi. Virkistävän erilainen ja minusta tähän sarjaan mainio ohjelma oli Tampereen Nv:n Amalia-joukkueella. Disco-teema sopi kuin nenä päähän tälle ikäryhmälle. Musiikki oli ihanan kepeä, ei mitään hittipurkkapoppia, jesh! Asut tyttömäisen värikkäät ja liikekielessä oli kivasti saatu ikätasolle suositeltavaa nopeutta, ohjelma olisi voinut olla vielä enemmän hyppelypainotteinen ja ketteryyttä/nopeusvoimaa harjoittava mm. suunnan ja tason muutoksilla. Silloin tämä olisi ollut ihan malliesimerkki terveysvaikutteisesta luuliikunnasta, jota tämän ikätason ohjelmat soisi olevan!!! Unohtakaa siis liiallinen lilluttelu ja hitaus, tanssillisesta voimistelusta on selvästi liian yksipuolista kuvaa ilmassa, kun lähes kaikki tässäkin sarjassa tekevät vain hidasta liikettä eikä ideoissakaan uskalleta repästä ja ilakoida. Ei, ei, se sitä pelkästää ole, erityisesti kasvavassa iässä olevat tytöt tarvitsevat paljon iskuja ja vääntöjä luille, hyödyntäkää siis ohjelmissa enemmän hyppelyjä ja askelikkoja, kepeyttä esim. go-go-hyppyä, lentohyppyä, kanta-varvashyppelyjä ja polkuja päkiällä ja kannalla, melkutusta, hyppyaskelia, vaihtoaskelta, laukkaa eri suuntiin (myös taaksepäin), yhden jalan tasahyppyjä eri suuntiin, pyöriviä perushyppyjä! Lattia-keski- ja ylätasoa välillä vartalo kippuralla ja välillä taas liikkeen leveyttä kasvattaen tai pyörien. Kyllä sinne väleihin sitten saa upotettua sitä virtaavaa vartalotekniikkaakin. (Toivottavasti tuomarit ohjaavat palautteellaan myös näitä terveysliikunta-aspekteja.) Mallatkaa koreografiassa liikkeiden suuntia, mistä kuvakulmasta liike näyttää parhaimmalta. Kiinnittäkää huomiota myös ohjelmien ideoihin ja musiikkiin, erityisesti tempon valintaan. Miettikää porukalla, missä maailmassa tämä ikäsarja elää, poimikaa teemoja jokapäiväisestä heitä koskettavista aiheista, silloin tyttöjen ilmaisu ja tulkinta on luonnollista ja varmasti innostaa harkkaamaan. Siisteysvaikutelma tulee selkeistä kuvioista, jonot ja rivit kuntoon, nilkan ja polven ojennukset erityisesti jalannostoissa, mutta myös lattialla lepäävissä liikeissä. Vartaloliikkeissä esim. vartalon aaltoliikeissä tsekatkaa kädet ojennukseen/kannatukseen tai sitokaa ne vartaloon kiinni nimittäin usein rentoutta ja joustoa vaativissa vartaloliikkeissä kädet jää helposti roikkumaan veltoiksi ja vie kaiken estetiikan liikkeeltä. Uskallusta, reippautta ja kapinaa peliin, näyttäkää meille kalkkiksille!

Kilpasarja 16-19v.:

Viime vuoden perusteella odotin, että tässä sarjassa nähdään tanssillisen voimistelun "fyysisimmät" ohjelmat ja niin kävi :) Tämä sarja oli myös näköjään vaikein sarja minulle arvioitavaksi, sillä piti ihan tosissaan miettiä mille loppujen lopuksi tuomarina laitan painoarvoa tässä ikäsarjassa...Palkitsenko virtaavasta, yhtenäisestä ja kauniista vartalotekniikasta (Raahen Nv:n Mainingit) vaiko vaihtelevasta, voimakkaasta koreografiasta ja taidosta (Vihti-Gym:n Illuusio) vai kenties koskettavasta tulkinnasta, koreografian tarinasta ja tunnelmasta (Iisalmen Nv:n Kipinät) vai tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta uudenlaisessa, persoonallisessa ideassa (Oulun Voimisteluseuran Fuksia)? Onneksi minun ei tarvinnut olla tekemässä päätöstä :) Kultajoukkueella Raahen Nv:n Mainingeilla oli sarjan esteettisin, yhtenäisin ja virtaavin vartalotekniikka. Koko joukkue on kuvankaunis. Koreografia ei ollut sarjan teknisesti haastavimpia, mutta se mitä tehtiin, tehtiin hyvin ja oikealla tanssillisen voimistelun keskustaliikuntatekniikalla. Koreografiaan jäin kuitenkin kaipaamaan lisää vaihtelevuutta, monipuolisempaa tulkintaa ja ryhmäkontaktia, jotain persoonallisen rosoista, mihin tarttua kiiltokuvamaisella pinnalla. Hopeajoukkue Vihti-Gymin Illuusio onnistui saamaan jopa DVD-katselussa kylmät väreet. Voi mahtavuutta! Kiinnittäkääpä huomiota tämän joukkueen voimaan, vahvaan tulkintaan, vauhtiin, koreografian vaihtelevuuteen sekä vaikeustasoon! Luulen, että vauhti ja voimakas koreografia oli lopulta se, mistä tätä joukkuetta myös rokotettiin, nimittäin ohjelman lopussa tavaraa oli ehkä liikaa ja intensiivisyys kärsi  holtittomuudesta. Jos tuota loppua olisi hiukan rauhoitettu, olisi jäänyt viimeistellympi vaikutelma ja katsoja olisi saanut hengähtää taidon ja koreografian ilotulituksessa. Ihana, otteessa pitävä musiikkivalinta! Pronssijoukkue Iisalmen Nv:n Kipinät-joukkueen koreografia oli herkkä, koskettava ja tytöt loivat höyhenen kevyen kokonaisuuden aina hulmuavia hiuksia myöden. Liikekieli ei ollut teknisesti hirmu haastava ja vaihteleva, mutta niin selkeä ja tarinaa tukeva, että tyttöjen oli helppo eläytyä ja tulkita sitä katsojalle, näin tarina todella avautui katsojalle ja kosketti. Tässä koreografiassa oli ihastuttavalla tavalla hyödynnetty ryhmädynamiikkaa/kontaktia, mutta taitotaso ei aivan yltänyt kärkikaksikon tasolle, mikä varmasti tiputti iisalmelaisten sijoitusta. Nelos- ja vitossijoista oli kova kilpailu (ratkaiseva 1 piste), osa ajattelee, että vedän kotiinpäin, mutta tässä kohtaa olisin sijoittanut Oulun Voimisteluseuran Fuksia-joukkueen neljänneksi, ohi Rantaperkiön iskun Juliet-joukkueen. Perusteluni löydän juuri tanssilliselle voimistelulle ominaisesta liikekielestä ja tekniikasta. Juliet-joukkueen voimistelutaito ja fyysiset ominaisuudet sinänsä olivat korkeatasoisia kiistämättä, mutta vaikka jalka nousi, tasapainot pysyivät, hypyt räjähtivät ja voimakkaita vartaloliikkeitäkin näkyi, se ei vielä tee ohjelmasta tanssillista voimistelua, kun keskustaliikuntatekniikka ja liikkeiden sitominen on puutteellista. Olisin kaivannut myös koreografiaan selkeää ideaa tai tarinaa, jota tyttöjen olisi ollut helppo tulkita, nyt ohjelma "suoritettiin" taidokkaasti läpi, mutta eläytymistä ei ollut ja siksi se jätti vähän kylmäksi. Fuksian tyylissä taas yhdistyivät hyvät/riittävät fyysiset ominaisuudet (voima ja liikkuvuus) ja tanssillisen voimistelun monipuolinen tekniikka. Tämän lisäksi pidin Fuksian uudentyyppisestä ideasta ja persoonallisesta tulkinnasta, tällaista kyborgihenkistä koreografiaa en ole aiemmin tanssillisen voimistelun sarjoissa nähnyt! Iisalmen Kristallit-joukkueen ohjelma avautui minulle vasta DVD-katselun jälkeen. Koreografia oli muuten vaihtelevasti rakennettu ja tyttöjen tekniikkakin on hyvällä tiellä, harmi vain, että tarina ja siihen rakennettu liikekieli ei tarpeeksi auennut ensivaikutelmana, ehkä se jäi liian vaisuksi, mikä tiputti Kristallit kärkikahinoista. Pakko mainita vielä Lahden Nv:n Kaiku-joukkueen Intiahenkinen ohjelma, joka oli piristävä väriläiskä ja liikekieleltään ihan erilainen suhteessa muihin joukkueisiin. Haasteena näissä etnisissä vaikutteissa on se kuinka soveltaa kansantanssin liikekieli tanssillisen voimistelun tekniikaksi. En ole itse Intia/Bollywoodfani, mutta tässä idean soveltamisessa oli rohkeutta ja osin onnistuttu hyvin tavoittamaan keskustaliikunta persoonallisten käsi- ja jalkaliikkeiden tukena. Tälle ikäsarjalle toivoisin kaiken kaikkiaan tanssillisen voimistelun kokonaisvaltaisuuden haltuunottamista, persoonallista liikekehittelyä ja omien rajojen kokeilua koreografian rakentamisessa. Tanssillisella voimistelulla ON ominaislaatuinen tekniikkansa ja tietty tanssillinen ote koreografioiden tyylissä. Näihin asioihin olen aiemmissa blogipostauksissani paljonkin keskittynyt! Toivon lisää joukkueita ja harrastajia tyylisuuntauksen pariin, kantapään kauttakin oppii, mutta mututuntuman sijaan kannattaa perehtyä ja kouluttautua tanssillisen voimistelun ominaispiirteisiin (lue esim. www.svoli.fi kautta Tanssillisen voimistelun perusteet, FlowGymnastics-koulutukset ja materiaalit ovat myös hyviä) ja sen jälkeen alkaa rakenta ohjelmia sen pohjalta. Vaikka lajipohja joukkuevoimistelussa ja tanssillisessa voimistelussa on sama, suomalainen naisvoimistelu, eroavat ne tänä päivänä paljon tekemisen ja koreografian tyyliltään. Selkeitä "joukkuevoimistelumaneereita", joita paljon näkee tanssillisen voimistelun kisoissa ovat jalan repäisevät heitot ylös ja pito ilman että keskivartalossa tapahtuu mitään, tällöin liike katkeaa täysin. Hypyt tulisi sijoittaa niin, että ne ovat osa liikesarjaa virraten hypyn alastulon jälkeenkin jo seuraavaan liikkeeseen katkeamatta. Vartalon liikkeistä tulee mieleen ainakin aaltoliike, jossa ei tule korostaa rintarangan liikettä vaan liikeimpulssi lähtee lantiosta, lantion käännöllä antaen muulle kropalle sitä kautta vain heijasteita. Tasapainoissa ei tanssillisessa voimistelussa jökötetä paikallaan vaan esim. vaaka lähtee vartalon ojennuksesta ja venyen viedään toinen jalka ilmaan ja kun saavutetaan liikkuvuuden maksimi, jatketaan liikettä esim. vartalon tai jalan kulmaa vaihtamalla tai vaikkapa käden liikkeellä. Toisaalta pelkkä idea (olkoon se kuinka tuore tahansa), tarina ja tulkintakaan ei riitä, jos koreografiassa ei ole tavoitteellista teknistä sisältöä. Hankalaa? Ei niinkään, lajissa kuin lajissa on omat kehyksensä ja tapansa toimia, tanssillisessa voimistelussa omansa :) Koreografian osalta voisi vielä sanoa, että dynamiikan vaihtelua ei turhaan korosteta arviointikriteereissä. Sillä saa tehokkuutta tarinan kerrontaan, katsoja ei ehdi turtua, vaan kokee suvantovaiheiden ja revittelyjen vuoropuhelussa kohokohtia yhä uudelleen ja uudelleen.   

Kilpasarja yli 20v.:

Upeaa, että tässä sarjassa on monen ikäisiä taitavia naisia, jotka todella panostavat kisaohjelmiinsa ja persoonalliseen otteeseen! Kuinka iloinen olinkaan Vihti-Gym:n voitosta. Voimakas, puhutteleva ja näyttävä koreografia, taidokas iso ryhmä, rosoinen musiikkivalinta ja musta pitsi. Ah, olin myyty! Ja voittoon ei muuten tarvittu tippaakaan "lilluttelua", aika vain oli nyt otollinen tälle tyylille, hienoa! Vihti-Gymistä taisi tulla uusi suokkariseurani, jonka joukkueita seuraan jatkossa suurella mielenkiinnolla. Mutta mitä ihmettä on tapahtunut Kannelmäen Voimistelijoissa? Näin iso taitava ryhmä ja aivan ihastuttava, levollinen koreografia ja tekemisen tyyli. Onkohan joukkue jokin "keräilyerä" (siis hyvällä tavalla :)) ? Tämä poppoo on ainakin perehtynyt esimerkillisesti siihen, mitä ovat alkaneet työstää, sillä vaikutti siltä kuin he olisivat tehneet jo vuosikausia tanssillista voimistelua yhdessä ja ainakaan minä en ole heihin omissa piireissäni törmännyt :) Hopeamitali aivan ansaittu! Yksi suokkareistani jo viime vuonna oli Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettäret eikä joukkue pettänyt nytkään. Olin vilpittömän yllättynyt, kun tämä joukkue jäi omani taakse. Itse olisin nimittäin tuomarina sijoittanut Hengettäret pronssille, sillä kokonaispaketti oli näyttävä ja karismaattinen. Katsoin useaan kertaan ohjelman DVD:ltä ja mietin mikähän tiputti heidät mitaleilta. Oliko ohjelma hitusen liian jatsahtava/musikaali/cabareehenkinen ja sitä kautta liikkeet osin jäivät hiukan irrallisiksi jammailuiksi? Pitäisi verrata saatuja arvioitamme :) Kokeilunhalua ja rohkeutta ei puuttunut Kuopion Reippaan Aina-joukkueelta! Jopas oli eri fiilis kuin viime vuonna ;) hyvä hyvä, tällaisia tavattomia väriläiskiä (vaikkakin esityksen nimi oli Harmaina) tarvitaan sekoittamaan pakkaa ja herättelemään! Naiset elivät ohjelman täysillä ja se näkyi vahvana ilmaisuna katsomoon asti. Tämä yli 20-vuotiaiden "ikämiessarja" on nautittavaa katsottavaa, koska esiintyjien varmuus ja kokemuksen tuoma kypsyys ei jätä ketään kylmäksi. Ideoiden ja musiikin tulkinta on niin vahvaa, että vaikka aina fyysiset ominaisuudet eivät ylläkään 16-19-vuotiaiden tasolle, tekniikka on edelleen tallella ja koreografiat saavat katsojan elämään mukana. Persoonallista otetta ei kai voi koskaan korostaa liikaa, joten tässä sarjassa odotan joukkueiden heittäytyvän uusiin haasteisiin rohkeasti ja tuovan aina uuden puolen itsestään seuraavissa kisoissa. Yhdenlainen dropout-ilmiö vain koettelee näitä joukkueita, nimittäin opiskelujen, työn, treenamisen, raskauksien, synnytysten, lasten hoidon ja perhelomien yhdistäminen ei aina ole helppoa ;)  

Näytössarjat 12-19v. ja yli 20v.:

Näytössarjat ovat tämän vuotisten kisojen perusteella vähän hiipumassa. Paljon joukkueita, jotka vielä viime vuonna osallistuivat näytössarjoihin, oli siirtynyt kilpasarjojen puolelle. Sinänsä kunniamainintojen kannalta sarjoilla ei näköjään ollut mitään merkitystä, sillä kaikissa sarjoissa ei edes jaettu kunniamainintoja (?!) vaan kaikki näytössarjat oli niputettu yhteen. Kunniamainintoja voisi minusta jakaa enemmän, se on aina kannustava elementti joukkueille ja myös selkeä ohjaava elementti tuomariston näkökulmasta. Kunniamainintoja saavat joukkueet kun minun silmissäni ovat viestejä tuomaristolta, että "ottakaa muut oppia tältä joukkueelta, tämä joukkue tänään onnistui erityisesti tässä asiassa". Kunniamainintoja voisi mielestäni antaa tanssillisen voimistelun sarjoissa vaikkapa omaperäisestä koreografiasta, tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta, tulkinnasta jne.  Tanssillisen voimistelun 12-15-vuotiaiden osalta pidin erityisesti Keminmaan Nv:n Valeriaana joukkueen ja Saarijärven Nv:n Säihke-joukkueen tyylistä. Aivan oikeaan suuntaan ovat tytöt tekniikan kehittämisessään menossa molemmissa joukkueissa, seuravaksi kiinnittäisin huomiota vartalon kannatukseen, ojennuksiin sekä pehmeään joustoon liikkeiden sitomisen kannalta! Tekemisen tyyli on herkkää ja pumpulista, ehkä liiankin varovaista ja vaatimatonta vielä. Rohkeasti vain rinta rottingille ja nauttimaan esiintymisestä, siten yleisökin alkaa elää ohjelman mukana! Yli 20-vuotiaiden sarjassa puolestaan uskalletaan olla rinta rottingilla! Näimme kaksi ihastuttavaa, tyylikästä ja taidokasta ladylikejoukkuetta ja ohjelmaa: Oulun Voimisteluseuran Karmiini-joukkueen Kaipaus ja Olarin Voimistelijoiden Olénaiset-joukkueen No est Si!. Vahva läsnäolo, uskottavuus ja esiintymisen ilo välittyi molemmilta joukkueilta katsomoon asti. Taidossa näkyi molemmissa joukkueissa jonkun verran tasoeroja, mutta taitavalla koreografialla erot saadaan piiloon ja jokainen näyttämään parhaat puolensa. Ainakin oman seurani Karmiini-joukkueessa voimistelee monta äitiä, joiden tyttäret kisasivat nuorempien sarjoissa ja katsomon puolella varmasti jokainen tytär sai olla ylpeä omasta äidistään lavalla. Kilpasarjojen puolelle kirjaamani yleiset huomiot sopivat myös näytössarjojen puolelle. Nähtäväksi jää, mikä on tulevaisuus näytössarjojen puolella, minusta näytössarjoille on paikkansa matalan kynnyksen osallistumissarjana, nyt vain pitäisi saada uusia joukkueita Show-tapahtumaan esiintymään, tuolla jossain niitä varmasti olisi...  

Tämän postauksen julkaisupäivämääränä blogini täyttää 1 vuotta! Aloittaessani julkaisemaan postauksia, halusin blogista laajan katsauksen tanssillisen voimistelun maailmaan, en pelkästään oman joukkueeni blogia. Halusin jakaa omia oivalluksiani ja kipupisteitäni, jotta niistä voisi olla jotain hyötyä/ajatuksen herättäjää jollekulle muullekin. Eniten olen kuitenkin matkanvarrella oppinut itse pohtiessani asioita kirjoittaen. Olen pyrkinyt kehittävään otteeseen, siksi toisinaan ääni on ollut kriittinenkin, mutta toivon mukaan teksteistä on välittynyt hurja innostukseni, rakkauteni ja intohimoni tanssillista voimistelua kohtaan <3 Hurskas toiveeni oli vuosi sitten, että blogi kiinnostaisi ja herättäisi keskustelua. Keskustelun herättäjänä en ole aivan onnistunut, mutta lukijamäärät ovat olleet mukavan noususuuntaisia. Ehkä kaikkea ei ole vieläkään sanottu, jospa jatkan blogini raapustelua 1-vuotissynttäreiden jälkeenkin...

Kuva kertokoon enemmän kuin...Kuva: Minna Kouri. Oulun Voimisteluseura Terrakotta, Väninnan min

 

Show 2012-tapahtuman fiiliksiä ja huomioita osa 1

Monen harrastajavoimistelijan ja -tanssijan kauden päätavoite Suomen Voimisteluliiton Show-tapahtuma on taas koettu. Tässä postauksen ensimmäisessä osassa käyn yleisellä tasolla huomioitani läpi, toinen osa tulossa pikimmiten, kunhan DVD kilahtaa postiluukusta ja saan pureutua vielä tarkemmin ohjelmiin :)

Kiitokset Haka Gymille Valkeakoskelle, järjestelyt sujuivat ja aikatauluissa pysyttiin. Valot, lavasteet ja tunnelma oli rakennettu intensiivisiksi, ainoa jota jäin kaipaamaan oli tanssimatto, joka olisi viimeistellyt visuaalisen elämyksen. Erityiskiitos selkeästä ja informatiivisesta käsiohjelmasta sekä loistavan asiallisesta juonnosta! Näin koreografina ja ohjaajana mieltä lämmittää, että meidätkin on mainittu sekä käsiohjelmassa että juonnossa, koen, että se on ihan semmonen tekijänoikeusjuttu, kiitos :) Ihmetyttämään tosin jäi se, miksi koreografi/ohjaajat eivät saaneet mennä ryhmänsä mukana palkintojen jakoon? Siis ketä se häiritsee, jos valmentajana haluan elää täysillä joukkueeni kokemuksissa (oli se sitten menestymistä tai pettymystä ja marssia kuulemaan tulokset heidän kanssaan)? Onneksi kuitenkin satuin olemaan yksi esiintyjistä, joten pääsin tähänkin lavakokemukseen sitä kautta mukaan. Jos joku valmentaja ei halua marssia lavalle, sekin toki sallittakoon. Järjestelyt ansaitsevat joka tapauksessa kunniamaininnan!

Osallistujia lienee ollut tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ja taso oli korkea, mielestäni korkeampi kuin viime vuonna. Yhtään "floppia" en nähnyt. Jopa ne mun suokkarit olivat parantaneet tasoaan ja ohjelmiensa persoonallista otetta tänä vuonna ja uusia suokkareitakin löytyi paljon, huippua! Asuihin ja meikkeihin oli panostettu, jossakin edellisessä postauksessa tuskailin tästä asiasta...mutta nyt mulla on mielikuva millasilla pärjää kisoissa :D Niihin todella kannattaa panostaa, jos vain resurssit antavat myöden, mekin päädyimme lopulta kotimatkalla suunnittelemaan uutta ohjelmaa puku/meikkiorientoituneesti, mitä ei olla ikinä ennen tehty ;) Massaohjelmia oli virkistävän paljon tarjolla, ei käy kiistäminen, näyttävyyttä se lisää, kun lava täyttyy! Massassa on puolensa, mutta itsetarkoituksena se ei toimi. Jos massa on suht yhtenäinen ja taitava, sitä on helppo liikutella eri kuvioissa ja nopeallakin tempolla, yleensä koreografiaan saa paljon vaihtelevuutta ja mielenkiintoa myös ilmaisullisesti. Jos taas massa koostuu hyvin eri taitotasoisista esiintyjistä, koreografin ja valmentajan taito korostuu roolituksissa ja ohjelman yhdenmukaistamisessa (kompromisseja joudutaan tekemään enemmän harjoitusprosessin aikana) toisinaan onnistutaan luomaan wau-efekti, toisinaan koreografiasta tulee hiukan sekava hässäkkä. Omassa seurassani, kuten monessa muussakin seurassa, harrastetaan erinäisiä ryhmien välisiä prokkiksia eli yhdistetään niin sanottuun kakkosohjelmaan eri ryhmiä ja näin saadaan koreografioihin erilaista luovaa hulluutta, ryhmien välille yhteisöllisyyttä ja sitä näyttävää massaa lavalle. Suosittelen!

Jos teemoista ja trendeistä puhutaan yleisesti kaikissa sarjoissa niin suoksikkiartisteja olivat Beyonce, Johanna Kurkela, Chisu, Anna Puu ja Lady Gaga. Nähtiinpä kaksi huippukoreografiaa järkälemäisen klassikon Queenin tahtiinkin, nämä kaksi koreografiaa tekivät kyllä kunniaa Queenille! Teemoista yleisin oli Intia/Bollywood ja hyvänä kakkosena hiukan kaihoisa/kaipaileva/melankolinen teema. Kivoja ohjelmien nimiä oli keksitty, tässä muutama niistä Takaisin kaninkoloon, Pilveltä karanneet, Outola, Sanattomat, Irti, Polte ja Kaupungin kattojen kauneus. Nähtiin kaksi erilaista Kaipaus-nimistä ohjelmaa ja kaksi erilaista Kiire-nimistä ohjelmaa. Minusta nämä suomenkieliset ohjelmien nimet olivat iskevämpiä ja oivaltavampia kuin englanninkieliset, mutta se on makuasia ja itsekin turvauduin ruotsinkieleen, kun en keksinyt hyvää suomenkielistä...olipa nimi millä kielellä tahansa, kannattaa se olla jokin muu kuin suoraan kappaleen nimi, haastan kaikki koreografit miettimään kädenjälkensä loppuun asti nimiasiassakin!

Tuomaripalaute oli mielestäni asiallisempaa, rakentavampaa ja yhtenäisempää kuin viime vuonna. KIITOS! Näin ainakin tanssillisen voimistelun sarjoissa koin. Voi kun me saataisiin piakkoin se jonkinlainen tuomarikohtaaminen aikaiseksi, olisi niin tarpeellista päästä keskustelemaan painotuksista ja arvostuksista! Näyttäisi mututuntumalla siltä, että aiemmin Musiikista Liikkumaan -tapahtumassa (vastaava harrastajatapahtuma kuin Show, jolla oli useiden vuosien perinne) käyneet seurat/joukkueet panostavat edelleen koreografian omaperäisyyteen/ideaan/tarinaan/teemaan enemmän kuin muut. Musiikista Liikkumaan -tapahtumassahan juuri kisattiin idean omaperäisyydellä ja sillä, pystyitkö koreografina tuomaan jotakin uutta näkökulmaa käytettyynkin ideaan. Tätä minä niin kaipaisin Show-tapahtumaankin enemmän! Nyt ohjelmissa saattaa näkyä todella vahvaa teknistä osaamista, mutta jotenkin ohjelma ei kosketa/puhuttele/anna ahaa-elämystä katsojalle...Haastan koreografit heittäytymään ja uskaltamaan tanssillisen voimistelun sarjassakin!!! Silti, tanssillisen voimistelun tekniikka pitää näkyä, erityisesti se keskustaliikunta. Jalkaa saa heittää korvan taakse, hyppyjä hypätä kattoon ja tasapainoissa pysyä, mutta mietintämyssyyn: miten toteuttaisin koreografina kaiken sen keskustaliikuntapainotteisesti! Keskustaliikuntaa olen pohtinut useissa blogini postauksissa aiemmin ja tiedän, ettei sen opettaminen ja toteuttaminen helppoa ole. Kuitenkin tanssillisella voimistelulla on oma tekniikkansa, se ei ole mielivaltaista tanssin ja voimistelun yhdistelyä. Olipa aloitteleva tai vaikkapa joukkuevoimistelun parista tuleva joukkue, tanssillisen voimistelun ominaislaatuiseen tekniikkaan tulisi paneutua. Se ei tee ohjelmasta vielä tanssillista voimistelua, jos tekee lyyriseen biisiin suhteellisen hitaan, käsipainotteisen ohjelman ja pukee hurtungin päällensä eikä "joukkuevoimistelun esitysohjelmakaan" ole automaattisesti tanssillista voimistelua :) Toisaalta erityisen haastavaa on pyristellä pois tuosta lyyrisestä hurtunkimeiningistä roisimmalla menolla ja silti onnistua säilyttämään keskustaliikuntatekniikka pohjalla (kokemusta on ;)), mutta eihän pelätä haasteita, eihän! Eikä mennä liian helposti riman alta, eihän!

Vielä yksi asia, jonka hiipumiseen olen jo useiden vuosien aikana kiinnittänyt huomiota, on fiilistely ja kannustaminen katsomossa kaikkien ohjelmien kohdalla, ylipäänsä se, että seurataan toisten ohjelmia niin paljon kuin mahdollista. Se, jos mikä on parasta oppimista tuomaripalautteen lisäksi!!! Livenä seurata kuvioiden muodostumista, suuntia, tasoja, idean toteutumista, liikekielen omaperäisyyttä, tekniikan vahvuutta ja ilmaisun/eläytymisen kolahtamista, pukujen toimivuutta liikkeissä...Paljon huomaan ympärilläni joukkueita, jotka viettävät aikansa ihan jossain muualla kuin kisakatsomossa, käyvät tekemässä oman suorituksensa ja lähtevät kotiin. Muistan, että muutamia vuosia sitten oli muitakin seuroja kuin omani Oulun Voimisteluseura ja Ylitornion Voimistelu ja Liikunta, jotka viettivät yhteisöllisen viikonlopun bussilastillisen revohkan kanssa perjantaista sunnuntaihin keräten paljon työstettävää seuraavia kisoja ajatellen :) Tänä päivänä huomaan sen olevan katoava luonnonvara...  

Malttamattomana jään nyt odottamaan DVD:tä ja syvempää analyyshiä, palataan siis....



 

Ohjelman tuunaamisesta

Kohta on taas valtakunnalliset kisat, joten ohjelman muuttaminen, koristelu, parastaminen, tuunaus on ajankohtaista. Alueelliset kisat toimivat (ainakin minulle koreografina ja valmentajana) tärkeänä välietappina päätavoitetta kohti: ohjelma on siis joten kuten kasassa, mutta suoritus on vielä epävarma ja koreografia sellainen "peruskakku", joka kaipaa kovasti koristelua ja herkullistamista. Useita koreografioita tehneenä tiedän peruskakun reseptin: se tulee koostua monipuolisuudesta ja kerroksellisuudesta. Siinä tulee olla tasoja, suuntia, kaanonia, roolituksia, yllätyksiä, kuvioiden erilaista muodostumista ja kohokohtia oikeaa suoritustekniikkaa unohtamatta. Tänä vuonna en kuitenkaan halua koostaa koreografiaa erilaisista elementeistä, vain "koska se kuuluu asiaan", vaan jokaisessa käden ojennuksessa, lattialle menossa ja roolituksessa tulee olla jokin mieli / tarkoitus. Ohjelman parastamiseen liittyy koreografian koristelun lisäksi suoritusvarmuuden saavuttaminen. Varmuuden myötä esiintyjä pääsee ohjelmaan kunnolla käsiksi ja itse asiassa suorittamisen sijaan nauttii esiintymisestä. Tätä kautta myös yleisö saa kokemuksesta jotain itselleen ja syntyy jaettu elämys. Siinäpä sitä, tavoiteltavaa...

Millaisiin asioihin sitten kakun herkullistamisessa kiinnitän itse huomiota?

Ensimmäinen asia, johon erityisesti tänä vuonna haluan kiinnittää huomiota on yksittäisten liikkeiden ja liikesarjojen funktionaalisuus tarinan suhteen, niiden tulee kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tässä suhteessa minun on koreografina mietittävä eri asioita kuin valmentajana. Koreografina haluan paitsi vangita katsojan tarkkaavaisuuden ja tarjota muutaman yllätyksenkin myös tarjota esiintyjälle sopivasti haastetta ja miellekkyyttä tulkita tarinaa. Koreografina punnitsen, valitsenko symmetrisyyden vai epäsymmetrisyyden. Karsin hosumista ja liikaa tavaraa tietyistä osioista ja yritän lisätä ripauksen omaperäisyyttä "tylsiin toistoihin ja itsestäänselvyyksiin". Erikoisuuden tavoittelu ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, yritän pitää mielessä kysymyksen miksi, en vain miten. Valmentajana taas mallaan käsien, jalkojen, pään, vartalon kulmia, impulssia, suuntaa, ryhtiä, katsekontakteja, terävyyttä ja pehmeyttä. Mietin tarkkaan, miten asettelen palaset kohdilleen niin, että jokainen pääsee näyttämään parhaat kuvakulmansa, vahvuutensa ja joukkueessani vallitsevat erilaiset voimistelutaustat esiintyjien kesken löytävät yhteisen kielen.

Toinen tärkeä elementti, jota olen painottanut tänä vuonna on kommunikointi / vuorovaikutus / kontakti / ryhmädynamiikka. En halua ohjelmasta yleisölle keikistelemistä, vaan tarinan elämistä ryhmän sisällä. Näin yleisö saa toivoakseni enemminkin tulkita, mitä lavalla tapahtuu liikkeen keinoin kuin vain seurata itse liikettä. Tämä vaatii voimistelijoilta mukavuusalueelta poistumista, toisen ihmisen lähelle päästämistä, toiselle tilaa antamista, tukemista, aitoa katsekontaktia, toisen impulssiin reagoimista. Se ei ole ihan helppoa, on ylitettävä reviirit ja siedettävä tiettyä vaivaantumisen tunnetta.

Kolmas huomionarvoinen elementti on tulkinta. Tulkinta sisältää sekä musiikin että tarinan tulkinnan, ilmaisemisen. Tulkinta on ryhmässä hengittämistä, musiikin tunnelman ja rytmin, nyanssien esiin nostamista, yhtäältä olemista yhtenä ja toisaalta omana itsenä. Sielun puhaltamista liikesarjaan. Se vaatii keskittymistä, läsnäoloa ja ohjelmaan sisään sukeltamista jokaisen omista lähtökohdista. Ehkä pahinta olisikin viilipyttymäisen kylmä liikkeiden peräkkäin suoritus. Jopa se opeteltu hammashymy on ehkä parempi, joskaan ei riittävä.

Suoritusvarmuuden saavuttamiseen on monia tapoja, mutta kaikkiin niihin liittyy tavalla tai toisella toisto, toisto ja toisto. Yleisin tapa lienee ohjelman jakaminen moneen osioon, joita kerrallaan toistetaan useita kertoja ilman musiikkia ja musiikin kanssa. Osiot voi nimetä tunnelman tai liikesukujen mukaan ja ne voidaan jakaa vaikkapa dynamiikan perusteella, jotta tulkinnan / ilmaisun harjoittelua samalla helpotetaan ja selkiytetään. Näistä osioiden toistoista päästään ainakin jossakin vaiheessa koko ohjelman toistoihin. Toistojen välillä suorituksesta annetaan palautetta valmentajan johdolla ja esiintyjältä toiselle. Itsearviointia ei kuitenkaan kannata unohtaa, jokaisen esiintyjän kehittymisen edellytyksenä on terve itsekriittisyys ja oman tekemisen suhteuttaminen muuhun ryhmään. Toistoja voi tehdä myös mentaalisesti ja se on monelle tehokas oppimisen väline esimerkiksi harjoituskertojen välillä hetkeä ennen yöunia. Suoritusten videointi ja analysointi on myös tehokas tapa ja parhaisiin tuloksiin päästään, kun analysointi toteutetaan sekä itsekseen, valmentajan johdolla että ryhmänä. Nykyään vaikkapa facebook ja sen mahdollistamat suljetut ryhmät mahdollistavat helposti videoiden jakamisen ryhmän jäsenten kesken. Joukkueen suorituksen arviointi vaatii tarkkaa silmää, pitkäjänteisyyttä, jatkuvaa priorisoimista sekä tietynlaista avaruudellista hahmottamista ja kolmiulotteisuuden käsitteellistämistä niin, että jokainen joukkueen jäsen ymmärtää muokata omaa tekemistään yhteisten tavoitteiden suunnassa. Tässä(kin) asiassa minulla on valmentajana todella paljon kehittymisen varaa... :)

Koko jutun pointti tiivistyy kuitenkin hyvin Nigel Lythgoe:n toteamassa, eihän unohdeta sitä optimaaliseen suoritukseen pyrkiessämme: "Sometimes we forget to dance because the steps are in the way." Tsemppiä meille kaikille kevään tapahtumissa ja rohkeutta itsemme likoon laittamisessa!