Fiiliksiä Voimistelun Gaalanäytöksestä

Vaikka en harmikseni päässytkään seuraamaan Voimistelun Gaalanäytöstä paikanpäälle upeisiin Kansallisoopperan puitteisiin, täytyi fiiliksiin osallistua edes seuraamalla se televisiosta. Lähetys löytyy vielä jonkin aikaa Yle Areenasta . Pitkästä aikaa voimistelun kirjo esiintyi näin ylväällä lavalla ja monina vuosina vastaavia valtakunnallisia näytöksiä seuranneena, tänä vuonna kokonaisuuden laadukasta, mielekäs ja monipuolinen rakentuminen oli minusta onnistuneempi kuin aikoihin. Tuottaja Merja Snellman oli paikoin saanut nivottua hyvinkin erilaisia ohjelmia luontevasti yhteen pienillä juonenmaisilla kikoilla. Näytöksellä ei ollut varsinaista teemaa, vaan voimistelun koko kirjo kaikissa sateenkaaren väreissä oli haluttu koota yhteen, kukin esitys tuoden juuri oman osaamisensa kokonaisuuteen.

Näytöksen aloittivat rytmisen voimistelun EM joukkueesta ja Elisen voimistelijoista koostuva esitys Linnut. Arvostan sitä, että kilpalaji panosti näin hienoon näytösohjelmaan, puvut, idea ja liikekieli olivat keskenään sopusoinnussa ja vasta ohjelman puolivälissä välineet tulivat koreografiaan mukaan, ei irrallisina elementteinä vaan soljuen ja tuoden vauhtiakin ohjelman loppuun. Luulen, että pienille tytöille  oli erityisen sykähdyttävä kokemus voimistella isompien huippujen kanssa. Ohjelman lopussa hätkähdin, sillä yleisö ei ollenkaan taputtanut, eivätkö he pitäneetkään näkemästään? Joko yleisöä oli ohjeistettu, ettei ohjelmien välissä saa taputtaa tai sitten äänet oli poistettu kuvanauhalta, mutta yllättävä sivujuonne joka tapauksessa :) Lappeenrannan naisvoimistelijoiden Mauriaisten melankoliaa lavalle tuotuine tikapuineen oli vuorossa seuraavaksi. Tämän voittoisan ohjelman näin viime keväänä Show-tapahtumassa tanssillisen voimistelun kisoissa, mutta nyt se pääsi paremmin oikeuksiinsa näyttämöllä. Mauriaiset eli sokerimuurahaiset rakensivat, kiipeilivät ja voimistelivat ketterästi kuningattarensa johdolla...miksiköhän niin melankolisina? Muurahaiset on usein kuvattu esityksissä reippaina ja iloisina, olivatko nämä muurahaiset työnsä orjia, vankeina..? Osuva puku- ja musiikkivalinta ja näyttävä ohjelma, vaikka lavalla oli vain viisi nuorta voimistelijaa kolmen tikapuun kanssa. Marita Haapasalo oli onnistunut luomaan mieleenpainuvan ohjelman, tämä muistetaan vielä vuosienkin päästä The Tikapuu -ohjelmana.

Sitten ilmoille kajahti Metallica ja jono poikia pipoineen ja löysine huppareineen marssi lavalle häätäen muurahaiset matkoihinsa. Luvassa oli Voltteja ja muita virityksiä. Näimme pojilta temppuja jos monenlaisia permantomatolla ja ilman. Harmi kun he riisuivat ne pipot ja hupparit pois! Pojat nauttivat esiintymisestä, ohjelma olisi voinut olla katsojalle toimivampi lyhyempänä ja teemalla maustettuna. Tunnelmasta toiseen meidät vei Mäntsälän voimistelijoiden ohjelma Valkovuokon tanssi. Nuoret tytöt suoriutuivat hienosti tanssillisen voimistelun ohjelmastaan. Tämän ohjelman kohdalla huomasin miettiväni, että kuinka rauhottavaa koreografioiden ilotulituksessa välillä onkaan, kun kaunista musiikkia tulkitaan sellaisenaan ilman että sitä aletaan turhaan rikkomaan. Yleisöä ei "kosiskeltu" härveleillä vaan luotettiin yksinkertaisen ja puhtaan liikkeen voimaan, taidon karttuessa tytöt varmasti saavat liikesarjoihin enemmän virtaavuuttakin niin, ettei liike katkea. Tyttömäisen herkkää ja harmonista.

Tämän jälkeen lavan valloittivat Vantaan Voimisteluseuran perheliikunnan ryhmä ohjelmallaan Kuutit. Johan oli taidokasta, liikuttavaa ja erittäin hyvä koreografia, mutta hei äideissä ja koreografeissa olikin naisia lapsineen Ajattomien porukasta! Se osaltaan selittänee onnistuneen paketin :) Liikkistä kerta kaikkiaan! Sitten sähkönsiniset jumppapuvut lavalle, aa siis varma merkki notkeuden ja hurjan akrobatian yhdistymisestä,  Lakeuden Taitovoimistelijat, jotka pistivät jälleen parastaan. Me muut haukoimme henkeämme. Erityisen hieno temppu oli minusta se ihmishyppynaru ohjelman loppupuolella. Around the World matkustettiin Seinäjoen Voimistelijoiden tanssiryhmän johdattamina.  Täsmällinen ja näyttävä iso ryhmä. Koreografia oli uskollinen lajityypilleen musiikkimiksauksia myöden.

Lavalle saatiin jälleen rytmistä voimistelua, nyt hieman broadwaymaisesti charlestonin hengessä. Kivaa ja leikittelevää huippuvoimistelua kahden taitavan nuoren naisen esittämänä. Rantaperkiön Iskun naisryhmä liikkui seuraavaksi Arjen pyörteissä. Hauska ja hyvinharjoiteltu kuntonaisten ohjelma, joka sekoitti mukavasti erilaisia tyylilajeja liikekielessään ja musiikki oli virkistävän haastavan erilainen tämäntyyppiselle kohderyhmälle, Trio Töykeitä. Asut olivat vaatimattomat, ehkä turhankin arkiset noin hienoihin puitteisiin vaikka toki ohjelman teeman mukaiset. Ylöjärven Iskun Pepit toivat lavalle reipasta tyttömäisen ronskia otetta huikean taidokkaalla osaamisellaan. Koreografia oli vaativa fyysisiltä ominaisuuksiltaankin, mutta tekemisen meininki oli sen verran iloista, että veikkaan ohjelman rakentuneen pilke silmäkulmassa sekä koreografin että esiintyjien näkökulmasta. Asut olivat piste iin päälle!

Mäntyharjun Virkistyksen nuoret naiset pyrähtelivät Elämän pyörteissä. Välineinä oli isot viuhkat (jotka minun silmään näyttivät appelsiinin lohkoilta) mutta raikkaat ja näyttävät ne olivat. Tämän tyyppiset isot välineet ovat hyvännäköisiä isossa tilassa massan tekemänä, näyttämöllä taas tulee hiukan ahdasta. Viuhkoista otettiin irti varmasti kaikki mitä niistä saatiin, loppua kohden mietin, että ryhmän taitotaso olisi luonut mahdollisuuksia toki muuhunkin kuin "välineen kuljetukseen" eli nyt hiukan liike jäi ison välineen vangiksi. Apocalyptican metallinmakuinen musiikki vei ehkä ohjelmalta keveyttä, jota olisin raskaan viuhkan vastapainoksi kaivannut. Ryhmä oli yhtenäinen ja asut kauniit. Seuraava esitys oli minusta ehkä ainoa, jonka paikkaa voimistelunäytöksessä pidin ristiriitaisena. Mitäs tyylilajia tämä Twilight nyt sitten edustaa, huimaa pariakrobatiaa jonkinlaisella nykytanssilla ja tanssiteatterilla höystettynä. Sopisi moderniin sirkukseen, ei Voimisteluliiton näytökseen. Ei sykähdyttänyt tässä kohtaa minua vaikka kunnioitan toki taitoa, joka parilla on.

Olarin Voimistelijoiden menestyksekäs OVO Team esitti seuraavaksi oman kilpailuohjelmansa, joka on tanssikoreografi Reija Wäreen käsialaa. Taitoa vaikka muille jakaa, persoonallista tanssivaikutteiden ja huippuvoimistelun yhdistämistä. Tämä ei ollut suoritukseltaan niin napakka ja viimeistelty kuin kisoista näkemässäni taltioinnissa, ehkä toimii myös matolla avaramassa tilassa paremmin kuin tuolla näyttämöllä. Itse tykkään seurata juuri tämäntyyppistä huippu-urheilua sille soveltuvassa ajassa, paikassa ja mielentilassa. Näyttämö taas on toisentyyppinen tila, jossa kaipaan ohjelmaa, joka säväyttää eläytymisellään ja taiteellisuudellaan, tarvitaan myös ripaus draamaa, jotta päästään oikeille aaltopituuksille. Siksi nämä "koko voimistelun kirjon" kattavat näytökset ovat monesti vähän sillisalaattia. Toivoisin, että näytös näin ihanissa teatteripuitteissa rakennettaisiin draamalle...makuasia.

Raahen ja Oulun yhteisohjelma 24/7 oli taattua selkeälinjaista laatua, jota on totuttu näkemään Raahen ja Oulun naisvoimistelijoiden valioilta. Kivan mausteen esitykseen toivat taitava tanssiryhmä Funky Hall SODAP. Valioiden tekemisen tyyli on yhdenaikaista, yhdenmukaista massana yhtenäisesti voimistelemista, hiukan minun makuun sellaista varmistelevaa, riskitöntä, mukavuusalueella tekemistä, mutta toki silmä lepää, kun katsojan ei tarvitse jännittää esiintyjien puolesta, onnistuvatko he vai eivät. Lopun nosto näytti kuitenkin erityistaitoakin ja huipensi kokonaisuuden. Kuopion Reippaan Amelie ryhmä kertoi tarinan Olipa kerran...koreografia kuljetti musiikin ja taitavien voimistelijoiden siivittäminä draaman kaaren, mutta minulle tarina ei ihan auennut, toisaalta ehkä se juuri jätti sopivasti tulkinnan mahdollisuuksia katsojalle. Pidin tämän ryhmän toisentyyppisestä esityksestä viime keväänä Show-kisojen tanssillisen voimistelun sarjassa, harmi, kun en saanut tästä ahaa-elämystä.

Vantaan Voimisteluseuran Ajattomat on maamme taitavimpia ja omaleimaisimpia tanssillisen voimistelun ryhmiä. Mitä tahansa he lavalle tuovatkin, on se aina sykähdyttävää ja nyt tarkoitan juuri kokonaispaketin toimivuutta: taito, eläytyminen, fyysiset ominaisuudet, koreografia, musiikin tulkinta ja asut ovat aina viimeisteltyjä. Tällä kertaa ohjelman nimi oli Kutsumattomat. Ihanat viitat ja muutenkin dramaattinen asuvalinta! Näyttävä koreografia ja koko ryhmä eli tarinaa ja tulkintaa joka solullaan. Karismaa, jonka aistii ensimmäisistä askelista. Miten ihmeessä te vantaalaiset tämän teette kerta toisensa jälkeen? Vielä joskus haluaisin nähdä tältä ryhmältä aivan yllättävän vedon, jotain sellaista, jossa liikekieli ei olekaan esteettistä ja "ajatonta". Ehkä vielä joskus ;) Voi kun minä tykkäsin myös Kokkolan Liikuntaseura Triolin Lumous-ohjelmasta. Miten ilmava, hengittävä, kevyt ja tyttömäisen kepeä. Musiikki, asut, koreografia ja liikekieli natsasivat. Ihana!

Näytöksen päätti ohjelma, jota en olisi osannut kuvitella mihinkään muuhun kohtaan näytöstä kuin lopettamaan tämän huikean kavalkadin. Kajo oli pääkaupunkiseudun seuroista kootun joukon voimainponnistus, joka ravisteli, kosketti ja hätkähdytti. Koreografia oli aavistuksen liian pitkä, mutta onnistui pitämään otteessaan ja voin kuvitella, että paikan päällä livenä tunnelma on ollut käsinkosketeltava. Tämä ohjelma täytyy kokea, sitä ei voi sanoin selittää. Liikutuin ja ihastuin.

Kiitos elämyksien tuottamisesta kaikille näytöksen osallisille.            

Salamyhkäinen liikuntamuoto nimeltä tanssillinen voimistelu osa 1

Tanssillinen voimistelu pohjautuu suomalaiseen naisvoimisteluun, jossa tärkeinä elementteinä ovat keskustalähtöisyys ja virtaavuus. Tanssillisessa voimistelussa yhdistyvät voimistelun tavoitteellisuus ja rytmisyys sekä tanssillinen luovuus, esteettisyys ja ilmaisullisuus. Tanssillinen voimistelu on kokonaisliikuntaa, joka hyödyntää monipuolisesti musiikin eri elementtejä ja koreografista osaamista. Tanssillinen voimistelu on laadukasta, taidokasta ja tavoitteellista toimintaa.
                                                                                        
Näin tanssillinen voimistelu määritellään Tanssillisen voimistelun perusteissa, jonka ovat ansiokkaasti koonneet Hannele Ahlqvist ja Sanna Koskela v. 2001. Tämä opus kokonaisuudessaan löytyy Voimisteluliiton sivulta http://www.voimistelu.fi/nuoret/tanssin_maailma/tanssillinen_voimistelu/

On siis kulunut 10 vuotta Tanssillisen voimistelun perusteiden ilmestymisestä ja vähän yli 10 vuotta siitä, kun termi tanssillinen voimistelu otettiin käyttöön tietyntyyppisestä voimistelun tyylisuuntauksesta. Itse olen ollut mukana alusta alkaen ja vuosien mittaan nämä "piirit" ovat tulleet tutuiksi. Taipaleen kunniaksi päätin aloittaa postauksien sarjan, jossa pyrin vähitellen valottamaan (kirjoittaessani itsekin omaksuen) mikä tai mitä tanssillinen voimistelu on. Tiedän, että omalla kohdallani monikin ajatus ja tekemisen tapa on matkan varrella muuttunut ja toivon mukaan en ole vieläkään jämähtänyt paikalleni. Kiinnostavia kysymyksiä lienee: Miten tanssillinen voimistelu kategorisoidaan suhteessa voimistelu- ja tanssilajeihin? Millaisena tanssillinen voimistelu on ymmärretty/mielletty liikekieleltään/koreografioiltaan ja onko se tänä päivänä samanlainen harrastemuotona kuin mitä 10 vuotta sitten? Miltä näyttävät tulevaisuuden suuntaukset? Tietenkään yhden ihmisen määritelmät ja pohdinnat eivät kiinnosta eikä niillä sinänsä ole merkitystä, siksipä toivonkin vilkasta keskustelua ja kannanottoja. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin lopputulemaan pohdinnassani/pohdinnoissamme päädymme. Löytyykö tanssilliselle voimistelulle erityispiirteitä ja oma paikkansa voimistelukirjossa?

Ensimmäisessä osassa kartoitan lyhyesti taustoja ja avaan voimistelutermejä, jotka vilisevät usein muka itsestäänselvyyksinä tanssillista voimistelua kuvattaessa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, etteivät ne todellaakaan ole yksiselitteisiä ja jättävät yllättävän paljon tulkinnan varaa. (Nyt kyllä harmittaa, etten voi näyttää videoklippejä, joiden kautta voisin enemmän avata omia tulkintojani...)

Lähtökohdaksi totean, että tanssillinen voimistelu määritellään Voimisteluliitossa tyylisuuntaukseksi ei lajiksi. Minkä tyylisuuntaus tämä harrastemuoto sitten on, mikä on se paljon puhuttu kivijalka, jolta tanssillinen voimistelu ponnistaa? Kuten alun määritelmä kuuluu, tanssillinen voimistelu pohjautuu suomalaiseen naisvoimisteluun, jonka tärkeinä elementteinä ovat keskustalähtöisyys ja virtaavuus. Laajemmin todeten: suomalainen naisvoimistelu on kokonaisliikuntaa, jonka perustana on keskustalähtöisyys. (keskusta = lantio)

Kokonaisliikunta on maailmojasyleilevä termi ja maallikko varmasti ihmettelee, millä oikeudella naisvoimistelu on nostanut itsensä ylivertaiseksi liikuntamuodoksi suhteessa muihin lajeihin, ovatko muut liikuntalajit siis vähemmän liikuntaa...? Tanssillisen voimistelun perusteissa todetaan, että kokonaisliikunta tarkoittaa usean liikesuvun yhtäaikaista toimintaa (esim. askeleet, kädet, vartalo). No, tässä ei sinänsä ole mitään erityistä, näin toteutuu useimmissa liikuntalajeissa. Mutta nyt tullaankin mielestäni ensimmäiseen erityispiirteeseen. Korostaisin kokonaisliikuntaa tekemisen tapana, jossa jonkin yksittäisen kehonosan suorittaessa liikettä liikeimpulssi ("lähtölaukaus ja voima liikkeelle") tapahtuu aina lantiosta, jonka jälkeen koko keho myötäilee ja tukee pääliikettä, kehoon syntyy siis niin sanottuja liikeheijasteita, mikään kehonosa ei ole liikkeen aikana täysin lepotilassa. Edellä mainittua kehon myötäilyä/heijasteita voidaan pitää myös liikkeen sisäisenä virtaavuutena. Virtaavuus käsitteenä tarkoittaa edellisen lisäksi liikkeiden sitomista liikesarjaksi. Liikkeiden sitominen liikesarjaksi on eri asia kuin liikkeiden suorittaminen peräkkäin. Nimittäin suomalaisessa naisvoimistelussa "liikkeiden sitomista" toteutetaan pääasiassa venymisen/hengityksen ja toisiinsa joustavasti/sujuvasti soveltuvien liikkeiden kautta. Liikesarja näyttää tällöin maallikon silmään jokseenkin "vellovalta" vartalonliikkeeltä, liike synnyttää ikään kuin jo seuraavan liikkeen.

Tämä kokonaisliikunta keskustalähtöisenä virtaavuutena tulkintani mukaan on kivijalka, jota halutaan tanssillisen voimistelun kohdalla vaalia perinteisestä naisvoimistelusta. Vaikka samainen tekniikka on pohjalla alunperin suomalaisessa  joukkuevoimistelussakin väitän, että se on katoava kansanperinne joukkuevoimistelun puolella. Eikä siinä mitään pahaa ole, joukkuevoimistelu lajina etenee omaan suuntaansa omin painotuksin, (joista joukkuevoimistelun lajiasiantuntijat osaavat analysoida paljon paremmin kuin minä) ja tanssillinen voimistelu omin painotuksin. Väitän, että molemmat suuntaukset tulkitsevat tänä päivänä kokonaisliikunnan hiukan eri tavalla kuin alunperin naisvoimistelussa. Voisiko se tanssillisessa voimistelussa tarkoittaa liikkeen jatkuvaa vuorovaikutusta rytmin ja musiikin nyanssien sekä dynamiikan, ajan ja tilan kanssa? Voisiko se tätä kautta olla vahvaa läsnäoloa, joka edellyttää liikkeen tutkimista, siihen heittäytymistä, eläytymistä ja ilmisullisuutta? Voisiko tavoitteena olla kokonaisvaltainen kehon ja mielen hallinta, jota kai voisi kutsua myös kehotietoisuudeksi?

Mitä tulee sinänsä virtaavuus-käsitteeseen.. antaisin sille hieman enemmän väljyyttä kuin perinteisessä naisvoimistelussa. On lopulta hyvin tulkinnanvaraista, mitkä liikkeet kenenkin mielestä voidaan missäkin tilanteessa sitoa yhteen ja pitkälti  katsojan silmässä, miten se lopulta toteutuu. Mielestäni liikeimpulssi voisi lähteä mistä kehonosasta tahansa ja silti heijastua hyvin kokonaisvaltaisesti koko kehoon. Siinä missä perinteisessä naisvoimistelussa saumattomaan, virtaavaan liikesarjaan vaikuttavat pitkälti liikkeiden soveltuvuus peräkkäiseen tekemiseen, voisi tanssillisessa voimistelussa mielestäni liittää mitä tahansa liikesukuja ennakkoluulottomammin yhteen keinoina voisi käyttää perinteisen hengityksen ja vartalon venymisen lisäksi vaikkapa pään tai käden liikettä. Itse asiassa on mielekästäkin etsiä uusia luovia tapoja virtaavuuden toteuttamiseksi.

Vaikka uudelleen tulkitsen perinteisiä naisvoimistelun termejä, olen sitä mieltä, että kokonaisliikunnassa on tanssillisen voimistelun ydin vielä tänänkin päivänä. Kokonaisliikunnan ymmärrän juuri tekemisen tapana. Tätä taustaa vasten mielestäni tanssillinen voimistelu ei ole vain voimistelun ja tanssin mielivaltaista sekoitusta, vaan ihan ominainen tekniikkansa. Tällöin sen sijaan, että tivaisimme, mitä on tanssillinen voimistelu, mielekkäämpää olisi keskittyä, miten se toteutetaan.

Mitkä asiat teidän mielestänne naisvoimistelun perinteestä tulisi säilyttää tanssillisessa voimistelussa? Miten te tulkitsette perinteisiä naisvoimistelukäsitteitä tämän päivän näkökulmasta?