Nyt laajennan hetkeksi näkökulmia yli tanssillisen voimistelun ja kommentoin Show 2012 -tapahtuman vapaasarjojen ja showtanssisarjojen kirjoa ihan omasta mielenkiinnostani, vaikka asiantuntija en olekaan. Varoitan jälleen ylipitkästä postauksesta :D Näkökulmani pidän syystä tai toisesta mieleenpainuneissa ohjelmissa, joista soisin kaikkien ammentavan jollain tavalla oppia. Itse sain näistä ohjelmista ahaa-elämyksiä!
Aivan aluksi heittäisin ilmaan kysymyksen, mitkä ovat selkeimmät erot showtanssi- ja vapaasarjassa ja tietävätkö joukkueet, kumpaan sarjaan "kannattaa" kulloinkin osallistua? Vapaasarja (Huom! ei vapaatanssi) on moniulotteinen sarja ja sille näyttäisi olevan kovasti kysyntää, hyvä hyvä! Siis siihen voi osallistua ihan millaisella ohjelmalla vain esim. eri voimistelulajien esitysohjelmilla (varsinaisilla lajien kilpaohjelmilla ei kuitenkaan), nyt näimme otteita ainakin kilpa-aerobicista, joukkuevoimistelusta, sirkuksesta, akrobatiasta, "teemallisesta välinevoimistelusta/välinekuntoilusta" ja erinäisistä vapaamuotoisista tansseista. Showtanssisarjoissa taas liikekieli ja koreografiat olivat yhtenäisempiä keskenään, selkeä teemallisuus/idea suhteessa musiikin ja asun valintaan sekä ohjelman nimeen korostui. Liikekieli muistutti monella jazzin, nykytanssin ja voimistelun sekoitusta. Kumpaan sarjaan sijoittaisitte streettanssit ja ne monet alalajinsa? Etnisiä tansseja kuten suosittua Intia/Bollywood -teemaa näimme ainakin molemmissa sarjoissa eli ei taida olla niin väliä kumpaan osallistuu. Molemmilla sarjoilla on varmasti paikkansa jatkossakin. Uskon osan tanssijoistamme haluavan kuulua selkeästi "omiensa joukkoon" ja siksi valitsevat herkemmin showtanssisarjan, mutta varmasti riippuu kulloisestakin koreografiasta, mihin sarjaan ohjaaja joukkueensa lopulta sijoittaa...
Toiseksi otan esille vielä tuomariasian, tämä on yksi tärkeimmistä aspekteista vaikka tätä useissa postauksissani jankkaankin. Luimme omassa seurassamme porukalla tuomaripalautteita ja ne olivat sekä vapaasarjan että showtanssisarjan osalta valitettavan ristiriitaiset eri tuomareiden kesken. Tuomarien pisteet heittelivät saman osa-alueen arvioinnissa 4-9 väliltä ja siitä mistä toinen kiitteli, toinen rokotti. Sanallinen arviointi oli myös hiukan "töksähtävää", mutta ei onneksi töykeää. Toivoisin kovasti tuomarijärjestelmän kehittämistä, tuomareiden jatkuvaa kouluttamista ja yhteisten linjausten vetoa myös meillä harrastevoimistelun ja -tanssin puolella. Useita vuosia tuomarina ja arvina toimineena tiedän, että harjaantuminen tehtävään vie aikaa. Omasta tuomaroinnista on saatava myös muilta palautetta ennen kuin sitä osaa kehittää rakentavaan suuntaan. Tuomarin on ymmärrettävä roolinsa koreografien, ohjaajien ja valmentajien AUTTAJANA ja TUKIJANA. Tuomarin on oltava avoin, vastaanottavainen, utelias ja aidosti kiinnostunut monenlaisesta tekemisen tyylistä, ei vain omista mieltymyksistään. Lisäksi on hyvä pitää yllä positiivista, tutkivaa otetta, mitä mahdollisuuksia eri ohjelmat tarjoavatkaan :) Kun ymmärtää tuon roolin (minulta se vei useamman vuoden), ei paperiin enää tule todenneeksi mitä tahansa. Show-tapahtuman tuomarointi myös väistämättä tarvitsisi yhteisen linjauspalaverin kaikkien sarjan ohjelmien jälkeen, jossa tuomarit pääsisivät kokonaisuuden nähtyään kompromisseihin pisteistä ja sijoituksista ja pisteet näin ollen ilmoitettaisiin vasta sarjan päätyttä palkintojen jaossa. Se olisi kaikkien kannalta oikeudenmukaisempaa, sillä toisin kuin varsinaisten kilpalajiemme parissa, säännöt eivät ole Show-sarjoissa niin tarkat, että tuomari tietäisi millaisia vähennyksiä ja bonuksia mistäkin osa-alueesta voisi kulloinkin antaa. Nyt pisteet täytyy antaa mututuntumalla ja toivoa parasta... Valtakunnallinen Show-tapahtuma on meidän harrastepuolen osallistujien SM-kisa ja siksi se ansaitsee jatkuvaa arviointia toimivuudestaan, allekirjoittanut ilmoittautuuu olemaan apuna mikäli joku työryhmä tämän kehittämistyön ottaa haltuun ja heitän palloa seuroihin tuomarikoulutusasiaan liittyen, lähettäkää ihmisiä tuomarikoulutuksiin, jotta reservimme kasvaisi!!! Vaikka arviointi haastavaa onkin, harjoittelu tekee mestarin ja tuomarina pääsee melkoiselle näköalapaikalle. Samalla tuomarikoulutus kehittää itseä koreografina ja valmentajana, koulutuksen jälkeen kun osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Sitte mennään varsinaiseen ohjelmakommentointiin sarjoittain :)
Näytössarjat, vapaasarja nuoret ja vapaasarja aikuiset:
Keminmaan Nv:n kaksi joukkuetta Seena ja Stellaria nousevat herkkyydellään molemmissa sarjoissa mieleen. Seenan Searching for a Home -ohjelmassa tanssi vain kolme tyttöä, mutta tuntui, että he täyttivät liikkeellään koko lavan. Erityisesti yksi tytöistä oli niin karismaattinen, että silmä tahtoi seurata häntä, silmä lepää katsoessaan niin kevyesti ja esteettisesti liikkuvaa esiintyjää. Stellarian Kaukana sinusta tuplasi esiintyjämäärän, mutta sama herkkyys jatkui. Todella yhtenäinen ryhmä, harmi, kun en saanut selvää, mitä mekossa luki...Olarin Voimistelijoiden miesjoukkueen Quut Oi kuu -kuntopallo-ohjelma oli rakennettu monipuolisesti ja vaihtelevasti ja miehet tekivät sen niin täsmällisesti kuin pitääkin. Naiset ovat aina lääpällään kun on miehiä lavalla, niin nytkin :) Yksi persoonallisimmista kokonaisuuksista koko tapahtumassa oli Oulun Voimisteluseuran Fugenta-joukkueen ohjelma Haaveissani boheemimpi. Menivät ja ottivat Queenia ja juuri sen Bohemian Rhapsodyn, nii-in kauheeta... mutta näittekö millaisella toteutuksella! Hui ja wau! Tämmösiä massaohjelmia lisää!
Vapaasarja 12-15 v. (kilpasarja):
Pistin merkille, että tämä sarja oli korkeatasoisin 12-15-vuotiaiden sarjoista! Paljon hyviä joukkueita, monipuolista osaamista, osuvia asuvalintoja ja teemoja! Liialliset lantion ja rintakehän hetkutukset ja ketkutukset oli suosiolla jätetty pois ja liikekieli oli raikasta, mahtavaa! YliVoLin Sirkus-ryhmän Painajainen oli mainio esimerkki akrobatiaohjelmasta, jossa on draaman tajua! Huimat pari- ja ryhmäliikkeet oli rakennettu mielenkiintoisella tavalla teeman ympärille ja asut ja musiikki olivat piste iin päällä. Kokkolan Jymyn Delissat-joukkueen ohjelma Kloonatut hyödynsi liiketempoa ja kaanoneja sekä eri tasoissa liikkumista ihailtavan monipuolisesti ja täsmällisesti. Valkeakosken Koskenpoikien Junnu-joukkue oli rakentanut valmentajiensa johdolla kilpa-aerobicin esitysohjelman armeijahenkeen ja ihastutti ikäisikseen harvinaisella tekniikallaan ja voimankäytöllään. Tässä voimistelulaji ja siihen valittu esitysohjelman teema natsasivat täydellisesti. Musiikkivalinta oli ihanan ysäri siis tarpeeksi vanha hitti, jotta se ei kuulostanut väljähtyneeltä ;) Turun Weikot Voimistelu ja Tanssi -seuran Fanny-joukkue valtasi lavan kirkkailla väreillä Halloween-teemallaan. Yhtenäinen, hyvin harjoiteltu massa, joka osasi rohkeasti heittäytyä mielikuvitusmaailmaan! Asujen värit oli loistovalinta, niin kirkkaat ja kiiltävät, että ohjelmaa ei voi olla muistamatta, vink vink muille, värikylläisyys iskostuu mieleen :D Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie-joukkueen Outola oli napakymppi! Oivaltavaa huumoria liikekielessä ja musiikin tulkinnassa, sangen hykerryttävää. Monipuolinen koreografia, jota hauskat haaremihousut tukivat loistavasti! (Tekisipä mieleni paljastaa missä ensi vuonnakin tullaan näkemään massahaaremihousukoreografia, mutta jääköön odottamaan.. ;) Lahjan Tyttöjen Blancorion Hawaji-soturit olivat löytäneet teemaan soveltuvaa heimomaista ja täsmällistä liikekieltä. Asut, peruukit ja meikit oli mietitty viimeisen päälle teemaa toteuttaviksi.
Vapaa sarja 16-19 v. (kilpasarja):
Tässä sarjassa oli eniten osallistujia, siksi erottautuminen ja mieleenjääminen vaati visuaalisestikin enemmän. Kiinnitin huomiota väreihin, kankaisiin ja välineisiin, joita osa käytti taidokkaasti tai sitten ohjelman idean toteutus vain oli niin omintakeinen, että se jätti jäljen. Näyttävää ja taidokasta välineen/rekvisiitan käyttöä oli mielestäni erityisesti kolmella joukkueella Kokkolan Jymyn Uniikki-joukkueella, Kokkolan Liikuntaseura Triolin Sinipiioilla ja Iisalmen Nv.n Kipinöillä. Kokkolan Jymyn Uniikki-joukkue oli tavoittanut hyvin tarantellamaisen liikekielen ohjelmassaan Verkossa. Esiintyjien taito ja musiikin tulkinta antoi mahdollisuuksia omaperäisyyteen vaikka hämäkki-ideaa sinänsä on paljon käytetty. Toinen kokkolalainen seura Kokkolan Liikuntaseura Trioli oli rakentanut näyttävän koreografian Soturien taisto. Miekat ja niiden käyttö liikkeen jatkeena herättivät kiinnostuksen alussa, toisaalta hyvä, että ne heivattiin poiskin, sillä silloin esiintyjien taito, täsmällisyys ja monipuolisuus todella tuli esiin. Iisalmen Nv:n Kipinöiden Tulesta nouseva feenikslintu on myös sinänsä paljon käytetty idea ohjelmissa, mutta se ei himmentänyt tätä loistavaa kokonaisuutta! Ihanan räikeä punainen asu ja soljuva liike, taidokasta kankaiden käyttöä aivan ohjelman loppumetreille asti, tämä koreografia nimensä mukaan voimistui loppua kohti. Mielestäni kaksi ohjelmaa, jotka sykähdyttivät pelkän liikkeen omaperäisyydellä olivat YliVoLi:n Aurora ja Vaasan Vasamattarien The Habit. YliVoLi:n Aurora hyödynsi pariakrobatiaa vaikuttavasti ohjelmassaan Varjo. Huikeaa, draamallista kehonkäyttöä, hieman Cirque du Soleilin tapaan. Ohjelma todella sai yleisön elämään mukana! Vaasan Vasamattarien The Habit -joukkueen Tribe-ohjelma oli ehkä heimo/soturiohjelmista (joita oli kaikissa sarjoissa) rajuin. Hevi musiikkivalinta, repivää jopa aggressiivista liikekieltä ja ilmaisua ja tähän koreografiaan, tälle joukkueelle se istui loistavasti!
Vapaa sarja yli 20 v. (kilpasarja):
Tämä oli haastavin sarja minulle arvioida, koska jokainen ohjelma oli niin omanlaisensa ja tyylilajit vaihtelivat ääripäästä toiseen. Jokainen ohjelma edusti tyylilajinsa parhaimmistoa, taito, tekniikka, idea ja koreografia olivat ihaltavalla tavalla hallussa. Käpylän Voimistelijoiden Osiris on totuttu näkemään pelottomana ja innovatiivisena joukkueena, jotka haluavat aina näyttää uuden puolen itsestään, nyt ohjelmallaan Kickin´ memories. Pelottomaan tyyliinsä olivat valkanneet myös Queenia taustalle! Ihana heittäytyminen, reipas, raikas ja tempaava old school -meininki. Huh, mikä kunto-ohjelma, tykkään siitä, että nuoret naiset eivät automaattisesti tyydy hetkuttavaan, ketkuttavaan ja "viettelevään" liikekieleen. Tanssi on niin paljon muutakin, ottakaa nuoremmat tästä mallia. Haka Gymin Funky Beat -ryhmän Lady Bikers, jotain samaa vivahdetta Osiriksen kanssa farkkushortseineen. Wau, mitä prätkämimmejä ja mikä asenne. Tässä oli ohjelma, jota en haluaisi nähdä alle 20-vuotiaiden tekevän, mutta näille ladyille tyyli, liikekieli ja asu oli kuin nakutettu! Kaksi joukkuetta ja koreografiaa, jotka ihastuttivat seesteisydellään ja ilmavuudellaan olivat Kuopion Reippaan Voimistelijoiden H-klubi ja Kokkolan Liikuntaseura Triolin Tyrskyntytöt. H-klubin Turning tables -koreografian aloitus oli sarjan parhaita, ihastuin tämän koreografian ryhmädynamiikan hyödyntämiseen. Jos alla olisi ollut musta tanssimatto, asut olisivat päässeet oikeuksiinsa, nyt ne harmillisesti jäivät valjuiksi. Tyrskyntyttöjen Unettomat -koreografia hyödynsi esimerkillisesti kaanoneja, tasojen vaihtelua ja tilankäyttöä. Idea kantoi alusta loppuun ja esiintyjät kertoivat tarinaa. Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Aida herättää ohjelmillaan aina ristiriitaisia fiiliksiä ja varmaan niin haluaakin ;) Vaikka sattuu -koreografia onnistui herättämään katsojassa ahdistuksen, koreografia ja tulkinta oli niin vaikuttavaa.. mutta haluanko katsojana ahdistua? Mietin myös laajemmin... kun on kyse liikuntatapahtumasta, mieluusti näkisin lavalla liikettä, ryhmän liikuttamista, tarinaa liikkeen kautta. Vaikka sattuu -koreografia rakentui pääasiassa paikallaan olosta vaikka liike sinänsä olikin taitavasti tehtyä ja oivaltavaa, tähän suuntaan en kuitenkaan Show-tapahtuman ohjelmien soisi menevän, meillä ei ole varaa kannustaa ryhmiä koreografioissaan "liikkumattomuuteen", siksi jäin mietiskelemään minkä viestin tuomaristo antoi asettamalla tämän ohjelman kirkkaasti kärkeen...Street/discovaikutteisista tyyleistä pidin eniten Tanssi Studio Yhdistys Tast:n Ketjureaktio-ryhmästä, jotka näyttivät monipuolisuutensa Dancers in jail -ohjelmassa. Teemallisuudesta ja tekniikan jämäkkyydestä peukkuja! Mitä tulee voimistelulajien onnistuneisiin esitysohjelmiin, luettelen Oulun Nv:n Hurma-joukkueen Päiväkirjani sivuilta -ohjelman sellaiseksi. Tekniikan pohjana oli joukkuevoimistelun liikekieli tanssillisilla mausteilla sekoitettuna. Varmaa, vahvaa, ylvästä. Tango musana vaativa, esiintyjät eivät aivan yltäneet rosoiseen tulkintaan jota Mariska edustaa, mutta nautittavaa, esteettistä katsottavaa.
Showtanssi 12-15 v. (kilpasarja):
Tässä sarjassa nähtiin useampiakin massaesityksiä, mutta saman ikätason vapaa sarjaan nähden hiukan vaatimatonta liikekieltä ja voimankäyttöä. Kiinnitän aina huomiota ohjelman teemallisuuteen/ideaan/omaperäisyyteen ja siinä kyllä nousi edukseen Oulun Voimisteluseuran Mariini-ryhmä ohjelmallaan Kaupungin kattojen kauneus. Pystyin kuvittelemaan tyttölauman katolle tanssimaan, kikattelemaan, juoruilemaan, jopa uhmaamaan tasapainoaan korkeuksissa. Värikkäät asut, tyttömäinen liikekieli, raikas kokonaisuus. Värikästä ja näyttävää kokonaisuutta edustivat myös Mäntsälän Voimistelijoiden Skiretit -joukkueen Bollywood. Tämä oli kaikista intiahenkisistä ohjelmista minusta paras, täsmällinen, hiottu ja veikeä.
Showtanssi yli 16 v. (kilpasarja):
Tämän sarjan kohdalla huomasin miettiväni, miten hieno isntrumentti keho onkaan, miten vaikuttava voi liike olla, millaisia kuvia, tarinoita taitavalla koreografialla voikaan kertoa...olin mykistynyt ja haltioitunut kolmen parhaan joukkueen koreografioista, jokaisesta eri tavalla! Vaasan Vasamattarien Complement-joukkue tulkitsi Kukkolauma-ohjelman juuri niin oivallisesti kuin voi toivoa. Kirkas ja runsas turkoosi asu toimi loistavasti! Olikohan koreografi tuijotellut paljonkin luontodokkareita luodessaan näin osuvaa liikekieltä :) Kokkolan Liikuntaseura Triolin Tyrskyntytöt vakuuttivat voimankäytöllään, tekniikallaan ja tarinallaan. Pysähdyttävä, vaikuttava koreografia. Oulun Voimisteluseuran Magenta-joukkueen Kiire-ohjelma oli koreografian omaperäisyydessään yksi koko tapahtuman parhaita ellei paras! Tämä ohjelma vaatii useamman katselukerran, jotta sen kerroksellisuus avautuu kokonaan. Mikä pieni, mutta loistokas idea punata huulia ohjelman tiimellyksessä ja mikä liikekieli ja kuviointi niin todentuntuista, elämänmakuista, kolmiulotteista...joillakin on se lahja, koreografian luomisen taito!
Kiitos kaikille elämyksistä. Toivon mukaan olen omalta osaltani onnistunut herättelemään ajatuksia näillä kolmella postauksellani Show 2012 -tapahtumasta. Itse ainakin olen monta ideaa rikkaampi ensi kisoja ajatellen :)
lauantai 12. toukokuuta 2012
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Show 2012-tapahtuman fiiliksiä ja huomioita osa 2
DVD kilahti postiluukusta ennätysvauhtia, alle viikossa! Jääkiekon MM-kisakatsomon sijaan, rakentelin viikonlopuksi ihan toisenlaisen kisakatsomon itselleni ja vietin laatuaikaa jälleen voimistelua ja tanssia fiilistellen. Sen verran kiire DVD:n kanssa on ilmeisesti tullut, että käytettävyys hiukan ontuu. Nimittäin luulin, että kaikki ohjelmat löytyisivät omina DVD-kappaleinaan. Suurimmaksi osaksi näin onkin, mutta ainakin pari ohjelmaa huomasin kuuluvan samaan kappaleeseen mm. oman seurani Oulun Voimisteluseuran Magentan ohjelma Kiire showtanssisarjassa löytyy Mikkelin Nv:n Juniperin perästä. Lisäksi olisi hirmu kätevää, jos osallistujalista löytyisi esiintymisjärjestyksessä takakannesta. DVD:n kuvanlaatu on kuitenkin tosi hyvä, päihittää kännykkäkamerat, joten seurojen kannattaa ehdottomasti panostaa sen verran, että hankkivat DVD-muiston itselleen ja kierrättää sitä sitten eri ohjaajilla ja joukkueilla seuraavia kisoja ajatellen, oppia ikä kaikki :)
Varoitan tässä välissä, että nyt tulee tosi piiiitkä postaus. Keskityn molempien päivien tanssillisen voimistelun ohjelmiin, koska niissä sarjoissa koen asiantuntemukseni riittävän tanssillisen voimistelun tuomarina, mutta mikäli toivetta on, voin toki postata huvikseni vielä kolmannen osan, jossa perehdyn vapaasarjan ja showtanssin sarjoihin sillä ehdolla, että tämmösen asiantuntemattoman kommentit kelpaa. Parasta kuitenkin olisi, jos joku tanssi-ihminen tekisi sen. Nostan hattua tuomaristolle pitkäjänteisyydestä ja rakentavasta palautteesta, luimme omassa seurassamme palautteita läpi ja mitään töksähtäviä tai epäasiallisia kommentteja ei tällä kertaa löytynyt tanssillisen voimistelun puolella minkään joukkueen kohdalla. Suuri kiitos! Tässäpä joitakin nostoja sarjoittain. Valitettavasti resurssini eivät anna myöden kommentoida kaikkia joukkueita, olen valikoinut syystä tai toisesta mieleenpainuneimmat opiksi ja ajatusten herättäjäksi.
Kilpasarja 12-15v.:
Jo viime vuonna omaksi suokkarijoukkueekseni nousi Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie ja tänä vuonna joukkue löi taatusti kaikki ällikällä! Mikä tekniikka, koreografia, soljuvuus, sanalla sanoen TAITO! Tässä joukkueessa ihailen suunnattomasti voimistelutekniikan ja fyysisten ominaisuuksien yhdistymistä tanssilliseksi voimisteluksi ikätasolleen varsin kypsällä tavalla (tiedän, että joukkue käy myös joukkuevoimistelukisoissa :)) Kiinnittäkää huomiota, kuinka Amelien liike ei katkea. Se vain etenee ja virtaa pehmeästi, vaikka liikesuvut vaihtuvat nopeasti hypyistä tasapainoihin, vartaloliikkeisiin, lattiasarjoihin ja monipuolisiin kuviosiirtymisiin (tässä ohjelmassa ei todellakaan vain juosta ja kävellä kuviosta toiseen), he osaavat liikkeiden sitomisen jopa paremmin kuin moni muu joukkue vanhempien sarjassa! Koreografiassa on esimerkillisesti monipuolisia suunnan- ja tasojen vaihdoksia, kaanoneja ja ryhmän liikuttamista tilassa. Vartalon kannatus ja venytys on moitteeton ja tekeminen on täsmällistä. Musiikki on vaikea, hiukan "aikuismainen", nuorten tyttöjen tulkinta ei ihan yllä musiikin vaatimalle tasolle, mutta puvut tukevat ideaa. Upean koreografian loppua muuttaisin näyttävämmäksi, mutta muuten mallikelpoinen kokonaisuus. Aloitteleva joukkue, jonka haluan nostaa ja kovasti kannustaa oikealla tiellä on Lappeenrannan Nv:n Adella. Valmentaja on selvästi kiinnittänyt huomiota liikkeiden lähtöihin ja sitä kautta liikesarjojen sitomiseen, näen hienot ojennukset/venytykset keskivartalossa. Liikkeiden valinnassa on myös onnistuttu ryhmän taitotasoa ajatellen, keskitytään perusasioihin ja selkeään koreografiaan ja taitotason karttuessa aletaan vasta kikkailemaan, hyvä! Joensuun Voimistelu- ja Liikunta -seuran Iloa joukkue meni Lappeenrannan ohitse varmasti liikepuhtautensa vuoksi, perusvoimistelu on heillä vahvalla pohjalla ja nyt Iloa-joukkueen pitäisi sitten alkaa kiinnittää huomiota juuri sitomiseen, jotta tietty liikkeiden peräkkäinen tekeminen ja irrallisuus saadaan hengittävämmäksi, virtaavammaksi. Virkistävän erilainen ja minusta tähän sarjaan mainio ohjelma oli Tampereen Nv:n Amalia-joukkueella. Disco-teema sopi kuin nenä päähän tälle ikäryhmälle. Musiikki oli ihanan kepeä, ei mitään hittipurkkapoppia, jesh! Asut tyttömäisen värikkäät ja liikekielessä oli kivasti saatu ikätasolle suositeltavaa nopeutta, ohjelma olisi voinut olla vielä enemmän hyppelypainotteinen ja ketteryyttä/nopeusvoimaa harjoittava mm. suunnan ja tason muutoksilla. Silloin tämä olisi ollut ihan malliesimerkki terveysvaikutteisesta luuliikunnasta, jota tämän ikätason ohjelmat soisi olevan!!! Unohtakaa siis liiallinen lilluttelu ja hitaus, tanssillisesta voimistelusta on selvästi liian yksipuolista kuvaa ilmassa, kun lähes kaikki tässäkin sarjassa tekevät vain hidasta liikettä eikä ideoissakaan uskalleta repästä ja ilakoida. Ei, ei, se sitä pelkästää ole, erityisesti kasvavassa iässä olevat tytöt tarvitsevat paljon iskuja ja vääntöjä luille, hyödyntäkää siis ohjelmissa enemmän hyppelyjä ja askelikkoja, kepeyttä esim. go-go-hyppyä, lentohyppyä, kanta-varvashyppelyjä ja polkuja päkiällä ja kannalla, melkutusta, hyppyaskelia, vaihtoaskelta, laukkaa eri suuntiin (myös taaksepäin), yhden jalan tasahyppyjä eri suuntiin, pyöriviä perushyppyjä! Lattia-keski- ja ylätasoa välillä vartalo kippuralla ja välillä taas liikkeen leveyttä kasvattaen tai pyörien. Kyllä sinne väleihin sitten saa upotettua sitä virtaavaa vartalotekniikkaakin. (Toivottavasti tuomarit ohjaavat palautteellaan myös näitä terveysliikunta-aspekteja.) Mallatkaa koreografiassa liikkeiden suuntia, mistä kuvakulmasta liike näyttää parhaimmalta. Kiinnittäkää huomiota myös ohjelmien ideoihin ja musiikkiin, erityisesti tempon valintaan. Miettikää porukalla, missä maailmassa tämä ikäsarja elää, poimikaa teemoja jokapäiväisestä heitä koskettavista aiheista, silloin tyttöjen ilmaisu ja tulkinta on luonnollista ja varmasti innostaa harkkaamaan. Siisteysvaikutelma tulee selkeistä kuvioista, jonot ja rivit kuntoon, nilkan ja polven ojennukset erityisesti jalannostoissa, mutta myös lattialla lepäävissä liikeissä. Vartaloliikkeissä esim. vartalon aaltoliikeissä tsekatkaa kädet ojennukseen/kannatukseen tai sitokaa ne vartaloon kiinni nimittäin usein rentoutta ja joustoa vaativissa vartaloliikkeissä kädet jää helposti roikkumaan veltoiksi ja vie kaiken estetiikan liikkeeltä. Uskallusta, reippautta ja kapinaa peliin, näyttäkää meille kalkkiksille!
Kilpasarja 16-19v.:
Viime vuoden perusteella odotin, että tässä sarjassa nähdään tanssillisen voimistelun "fyysisimmät" ohjelmat ja niin kävi :) Tämä sarja oli myös näköjään vaikein sarja minulle arvioitavaksi, sillä piti ihan tosissaan miettiä mille loppujen lopuksi tuomarina laitan painoarvoa tässä ikäsarjassa...Palkitsenko virtaavasta, yhtenäisestä ja kauniista vartalotekniikasta (Raahen Nv:n Mainingit) vaiko vaihtelevasta, voimakkaasta koreografiasta ja taidosta (Vihti-Gym:n Illuusio) vai kenties koskettavasta tulkinnasta, koreografian tarinasta ja tunnelmasta (Iisalmen Nv:n Kipinät) vai tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta uudenlaisessa, persoonallisessa ideassa (Oulun Voimisteluseuran Fuksia)? Onneksi minun ei tarvinnut olla tekemässä päätöstä :) Kultajoukkueella Raahen Nv:n Mainingeilla oli sarjan esteettisin, yhtenäisin ja virtaavin vartalotekniikka. Koko joukkue on kuvankaunis. Koreografia ei ollut sarjan teknisesti haastavimpia, mutta se mitä tehtiin, tehtiin hyvin ja oikealla tanssillisen voimistelun keskustaliikuntatekniikalla. Koreografiaan jäin kuitenkin kaipaamaan lisää vaihtelevuutta, monipuolisempaa tulkintaa ja ryhmäkontaktia, jotain persoonallisen rosoista, mihin tarttua kiiltokuvamaisella pinnalla. Hopeajoukkue Vihti-Gymin Illuusio onnistui saamaan jopa DVD-katselussa kylmät väreet. Voi mahtavuutta! Kiinnittäkääpä huomiota tämän joukkueen voimaan, vahvaan tulkintaan, vauhtiin, koreografian vaihtelevuuteen sekä vaikeustasoon! Luulen, että vauhti ja voimakas koreografia oli lopulta se, mistä tätä joukkuetta myös rokotettiin, nimittäin ohjelman lopussa tavaraa oli ehkä liikaa ja intensiivisyys kärsi holtittomuudesta. Jos tuota loppua olisi hiukan rauhoitettu, olisi jäänyt viimeistellympi vaikutelma ja katsoja olisi saanut hengähtää taidon ja koreografian ilotulituksessa. Ihana, otteessa pitävä musiikkivalinta! Pronssijoukkue Iisalmen Nv:n Kipinät-joukkueen koreografia oli herkkä, koskettava ja tytöt loivat höyhenen kevyen kokonaisuuden aina hulmuavia hiuksia myöden. Liikekieli ei ollut teknisesti hirmu haastava ja vaihteleva, mutta niin selkeä ja tarinaa tukeva, että tyttöjen oli helppo eläytyä ja tulkita sitä katsojalle, näin tarina todella avautui katsojalle ja kosketti. Tässä koreografiassa oli ihastuttavalla tavalla hyödynnetty ryhmädynamiikkaa/kontaktia, mutta taitotaso ei aivan yltänyt kärkikaksikon tasolle, mikä varmasti tiputti iisalmelaisten sijoitusta. Nelos- ja vitossijoista oli kova kilpailu (ratkaiseva 1 piste), osa ajattelee, että vedän kotiinpäin, mutta tässä kohtaa olisin sijoittanut Oulun Voimisteluseuran Fuksia-joukkueen neljänneksi, ohi Rantaperkiön iskun Juliet-joukkueen. Perusteluni löydän juuri tanssilliselle voimistelulle ominaisesta liikekielestä ja tekniikasta. Juliet-joukkueen voimistelutaito ja fyysiset ominaisuudet sinänsä olivat korkeatasoisia kiistämättä, mutta vaikka jalka nousi, tasapainot pysyivät, hypyt räjähtivät ja voimakkaita vartaloliikkeitäkin näkyi, se ei vielä tee ohjelmasta tanssillista voimistelua, kun keskustaliikuntatekniikka ja liikkeiden sitominen on puutteellista. Olisin kaivannut myös koreografiaan selkeää ideaa tai tarinaa, jota tyttöjen olisi ollut helppo tulkita, nyt ohjelma "suoritettiin" taidokkaasti läpi, mutta eläytymistä ei ollut ja siksi se jätti vähän kylmäksi. Fuksian tyylissä taas yhdistyivät hyvät/riittävät fyysiset ominaisuudet (voima ja liikkuvuus) ja tanssillisen voimistelun monipuolinen tekniikka. Tämän lisäksi pidin Fuksian uudentyyppisestä ideasta ja persoonallisesta tulkinnasta, tällaista kyborgihenkistä koreografiaa en ole aiemmin tanssillisen voimistelun sarjoissa nähnyt! Iisalmen Kristallit-joukkueen ohjelma avautui minulle vasta DVD-katselun jälkeen. Koreografia oli muuten vaihtelevasti rakennettu ja tyttöjen tekniikkakin on hyvällä tiellä, harmi vain, että tarina ja siihen rakennettu liikekieli ei tarpeeksi auennut ensivaikutelmana, ehkä se jäi liian vaisuksi, mikä tiputti Kristallit kärkikahinoista. Pakko mainita vielä Lahden Nv:n Kaiku-joukkueen Intiahenkinen ohjelma, joka oli piristävä väriläiskä ja liikekieleltään ihan erilainen suhteessa muihin joukkueisiin. Haasteena näissä etnisissä vaikutteissa on se kuinka soveltaa kansantanssin liikekieli tanssillisen voimistelun tekniikaksi. En ole itse Intia/Bollywoodfani, mutta tässä idean soveltamisessa oli rohkeutta ja osin onnistuttu hyvin tavoittamaan keskustaliikunta persoonallisten käsi- ja jalkaliikkeiden tukena. Tälle ikäsarjalle toivoisin kaiken kaikkiaan tanssillisen voimistelun kokonaisvaltaisuuden haltuunottamista, persoonallista liikekehittelyä ja omien rajojen kokeilua koreografian rakentamisessa. Tanssillisella voimistelulla ON ominaislaatuinen tekniikkansa ja tietty tanssillinen ote koreografioiden tyylissä. Näihin asioihin olen aiemmissa blogipostauksissani paljonkin keskittynyt! Toivon lisää joukkueita ja harrastajia tyylisuuntauksen pariin, kantapään kauttakin oppii, mutta mututuntuman sijaan kannattaa perehtyä ja kouluttautua tanssillisen voimistelun ominaispiirteisiin (lue esim. www.svoli.fi kautta Tanssillisen voimistelun perusteet, FlowGymnastics-koulutukset ja materiaalit ovat myös hyviä) ja sen jälkeen alkaa rakenta ohjelmia sen pohjalta. Vaikka lajipohja joukkuevoimistelussa ja tanssillisessa voimistelussa on sama, suomalainen naisvoimistelu, eroavat ne tänä päivänä paljon tekemisen ja koreografian tyyliltään. Selkeitä "joukkuevoimistelumaneereita", joita paljon näkee tanssillisen voimistelun kisoissa ovat jalan repäisevät heitot ylös ja pito ilman että keskivartalossa tapahtuu mitään, tällöin liike katkeaa täysin. Hypyt tulisi sijoittaa niin, että ne ovat osa liikesarjaa virraten hypyn alastulon jälkeenkin jo seuraavaan liikkeeseen katkeamatta. Vartalon liikkeistä tulee mieleen ainakin aaltoliike, jossa ei tule korostaa rintarangan liikettä vaan liikeimpulssi lähtee lantiosta, lantion käännöllä antaen muulle kropalle sitä kautta vain heijasteita. Tasapainoissa ei tanssillisessa voimistelussa jökötetä paikallaan vaan esim. vaaka lähtee vartalon ojennuksesta ja venyen viedään toinen jalka ilmaan ja kun saavutetaan liikkuvuuden maksimi, jatketaan liikettä esim. vartalon tai jalan kulmaa vaihtamalla tai vaikkapa käden liikkeellä. Toisaalta pelkkä idea (olkoon se kuinka tuore tahansa), tarina ja tulkintakaan ei riitä, jos koreografiassa ei ole tavoitteellista teknistä sisältöä. Hankalaa? Ei niinkään, lajissa kuin lajissa on omat kehyksensä ja tapansa toimia, tanssillisessa voimistelussa omansa :) Koreografian osalta voisi vielä sanoa, että dynamiikan vaihtelua ei turhaan korosteta arviointikriteereissä. Sillä saa tehokkuutta tarinan kerrontaan, katsoja ei ehdi turtua, vaan kokee suvantovaiheiden ja revittelyjen vuoropuhelussa kohokohtia yhä uudelleen ja uudelleen.
Kilpasarja yli 20v.:
Upeaa, että tässä sarjassa on monen ikäisiä taitavia naisia, jotka todella panostavat kisaohjelmiinsa ja persoonalliseen otteeseen! Kuinka iloinen olinkaan Vihti-Gym:n voitosta. Voimakas, puhutteleva ja näyttävä koreografia, taidokas iso ryhmä, rosoinen musiikkivalinta ja musta pitsi. Ah, olin myyty! Ja voittoon ei muuten tarvittu tippaakaan "lilluttelua", aika vain oli nyt otollinen tälle tyylille, hienoa! Vihti-Gymistä taisi tulla uusi suokkariseurani, jonka joukkueita seuraan jatkossa suurella mielenkiinnolla. Mutta mitä ihmettä on tapahtunut Kannelmäen Voimistelijoissa? Näin iso taitava ryhmä ja aivan ihastuttava, levollinen koreografia ja tekemisen tyyli. Onkohan joukkue jokin "keräilyerä" (siis hyvällä tavalla :)) ? Tämä poppoo on ainakin perehtynyt esimerkillisesti siihen, mitä ovat alkaneet työstää, sillä vaikutti siltä kuin he olisivat tehneet jo vuosikausia tanssillista voimistelua yhdessä ja ainakaan minä en ole heihin omissa piireissäni törmännyt :) Hopeamitali aivan ansaittu! Yksi suokkareistani jo viime vuonna oli Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettäret eikä joukkue pettänyt nytkään. Olin vilpittömän yllättynyt, kun tämä joukkue jäi omani taakse. Itse olisin nimittäin tuomarina sijoittanut Hengettäret pronssille, sillä kokonaispaketti oli näyttävä ja karismaattinen. Katsoin useaan kertaan ohjelman DVD:ltä ja mietin mikähän tiputti heidät mitaleilta. Oliko ohjelma hitusen liian jatsahtava/musikaali/cabareehenkinen ja sitä kautta liikkeet osin jäivät hiukan irrallisiksi jammailuiksi? Pitäisi verrata saatuja arvioitamme :) Kokeilunhalua ja rohkeutta ei puuttunut Kuopion Reippaan Aina-joukkueelta! Jopas oli eri fiilis kuin viime vuonna ;) hyvä hyvä, tällaisia tavattomia väriläiskiä (vaikkakin esityksen nimi oli Harmaina) tarvitaan sekoittamaan pakkaa ja herättelemään! Naiset elivät ohjelman täysillä ja se näkyi vahvana ilmaisuna katsomoon asti. Tämä yli 20-vuotiaiden "ikämiessarja" on nautittavaa katsottavaa, koska esiintyjien varmuus ja kokemuksen tuoma kypsyys ei jätä ketään kylmäksi. Ideoiden ja musiikin tulkinta on niin vahvaa, että vaikka aina fyysiset ominaisuudet eivät ylläkään 16-19-vuotiaiden tasolle, tekniikka on edelleen tallella ja koreografiat saavat katsojan elämään mukana. Persoonallista otetta ei kai voi koskaan korostaa liikaa, joten tässä sarjassa odotan joukkueiden heittäytyvän uusiin haasteisiin rohkeasti ja tuovan aina uuden puolen itsestään seuraavissa kisoissa. Yhdenlainen dropout-ilmiö vain koettelee näitä joukkueita, nimittäin opiskelujen, työn, treenamisen, raskauksien, synnytysten, lasten hoidon ja perhelomien yhdistäminen ei aina ole helppoa ;)
Näytössarjat 12-19v. ja yli 20v.:
Näytössarjat ovat tämän vuotisten kisojen perusteella vähän hiipumassa. Paljon joukkueita, jotka vielä viime vuonna osallistuivat näytössarjoihin, oli siirtynyt kilpasarjojen puolelle. Sinänsä kunniamainintojen kannalta sarjoilla ei näköjään ollut mitään merkitystä, sillä kaikissa sarjoissa ei edes jaettu kunniamainintoja (?!) vaan kaikki näytössarjat oli niputettu yhteen. Kunniamainintoja voisi minusta jakaa enemmän, se on aina kannustava elementti joukkueille ja myös selkeä ohjaava elementti tuomariston näkökulmasta. Kunniamainintoja saavat joukkueet kun minun silmissäni ovat viestejä tuomaristolta, että "ottakaa muut oppia tältä joukkueelta, tämä joukkue tänään onnistui erityisesti tässä asiassa". Kunniamainintoja voisi mielestäni antaa tanssillisen voimistelun sarjoissa vaikkapa omaperäisestä koreografiasta, tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta, tulkinnasta jne. Tanssillisen voimistelun 12-15-vuotiaiden osalta pidin erityisesti Keminmaan Nv:n Valeriaana joukkueen ja Saarijärven Nv:n Säihke-joukkueen tyylistä. Aivan oikeaan suuntaan ovat tytöt tekniikan kehittämisessään menossa molemmissa joukkueissa, seuravaksi kiinnittäisin huomiota vartalon kannatukseen, ojennuksiin sekä pehmeään joustoon liikkeiden sitomisen kannalta! Tekemisen tyyli on herkkää ja pumpulista, ehkä liiankin varovaista ja vaatimatonta vielä. Rohkeasti vain rinta rottingille ja nauttimaan esiintymisestä, siten yleisökin alkaa elää ohjelman mukana! Yli 20-vuotiaiden sarjassa puolestaan uskalletaan olla rinta rottingilla! Näimme kaksi ihastuttavaa, tyylikästä ja taidokasta ladylikejoukkuetta ja ohjelmaa: Oulun Voimisteluseuran Karmiini-joukkueen Kaipaus ja Olarin Voimistelijoiden Olénaiset-joukkueen No est Si!. Vahva läsnäolo, uskottavuus ja esiintymisen ilo välittyi molemmilta joukkueilta katsomoon asti. Taidossa näkyi molemmissa joukkueissa jonkun verran tasoeroja, mutta taitavalla koreografialla erot saadaan piiloon ja jokainen näyttämään parhaat puolensa. Ainakin oman seurani Karmiini-joukkueessa voimistelee monta äitiä, joiden tyttäret kisasivat nuorempien sarjoissa ja katsomon puolella varmasti jokainen tytär sai olla ylpeä omasta äidistään lavalla. Kilpasarjojen puolelle kirjaamani yleiset huomiot sopivat myös näytössarjojen puolelle. Nähtäväksi jää, mikä on tulevaisuus näytössarjojen puolella, minusta näytössarjoille on paikkansa matalan kynnyksen osallistumissarjana, nyt vain pitäisi saada uusia joukkueita Show-tapahtumaan esiintymään, tuolla jossain niitä varmasti olisi...
Tämän postauksen julkaisupäivämääränä blogini täyttää 1 vuotta! Aloittaessani julkaisemaan postauksia, halusin blogista laajan katsauksen tanssillisen voimistelun maailmaan, en pelkästään oman joukkueeni blogia. Halusin jakaa omia oivalluksiani ja kipupisteitäni, jotta niistä voisi olla jotain hyötyä/ajatuksen herättäjää jollekulle muullekin. Eniten olen kuitenkin matkanvarrella oppinut itse pohtiessani asioita kirjoittaen. Olen pyrkinyt kehittävään otteeseen, siksi toisinaan ääni on ollut kriittinenkin, mutta toivon mukaan teksteistä on välittynyt hurja innostukseni, rakkauteni ja intohimoni tanssillista voimistelua kohtaan <3 Hurskas toiveeni oli vuosi sitten, että blogi kiinnostaisi ja herättäisi keskustelua. Keskustelun herättäjänä en ole aivan onnistunut, mutta lukijamäärät ovat olleet mukavan noususuuntaisia. Ehkä kaikkea ei ole vieläkään sanottu, jospa jatkan blogini raapustelua 1-vuotissynttäreiden jälkeenkin...
Varoitan tässä välissä, että nyt tulee tosi piiiitkä postaus. Keskityn molempien päivien tanssillisen voimistelun ohjelmiin, koska niissä sarjoissa koen asiantuntemukseni riittävän tanssillisen voimistelun tuomarina, mutta mikäli toivetta on, voin toki postata huvikseni vielä kolmannen osan, jossa perehdyn vapaasarjan ja showtanssin sarjoihin sillä ehdolla, että tämmösen asiantuntemattoman kommentit kelpaa. Parasta kuitenkin olisi, jos joku tanssi-ihminen tekisi sen. Nostan hattua tuomaristolle pitkäjänteisyydestä ja rakentavasta palautteesta, luimme omassa seurassamme palautteita läpi ja mitään töksähtäviä tai epäasiallisia kommentteja ei tällä kertaa löytynyt tanssillisen voimistelun puolella minkään joukkueen kohdalla. Suuri kiitos! Tässäpä joitakin nostoja sarjoittain. Valitettavasti resurssini eivät anna myöden kommentoida kaikkia joukkueita, olen valikoinut syystä tai toisesta mieleenpainuneimmat opiksi ja ajatusten herättäjäksi.
Kilpasarja 12-15v.:
Jo viime vuonna omaksi suokkarijoukkueekseni nousi Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie ja tänä vuonna joukkue löi taatusti kaikki ällikällä! Mikä tekniikka, koreografia, soljuvuus, sanalla sanoen TAITO! Tässä joukkueessa ihailen suunnattomasti voimistelutekniikan ja fyysisten ominaisuuksien yhdistymistä tanssilliseksi voimisteluksi ikätasolleen varsin kypsällä tavalla (tiedän, että joukkue käy myös joukkuevoimistelukisoissa :)) Kiinnittäkää huomiota, kuinka Amelien liike ei katkea. Se vain etenee ja virtaa pehmeästi, vaikka liikesuvut vaihtuvat nopeasti hypyistä tasapainoihin, vartaloliikkeisiin, lattiasarjoihin ja monipuolisiin kuviosiirtymisiin (tässä ohjelmassa ei todellakaan vain juosta ja kävellä kuviosta toiseen), he osaavat liikkeiden sitomisen jopa paremmin kuin moni muu joukkue vanhempien sarjassa! Koreografiassa on esimerkillisesti monipuolisia suunnan- ja tasojen vaihdoksia, kaanoneja ja ryhmän liikuttamista tilassa. Vartalon kannatus ja venytys on moitteeton ja tekeminen on täsmällistä. Musiikki on vaikea, hiukan "aikuismainen", nuorten tyttöjen tulkinta ei ihan yllä musiikin vaatimalle tasolle, mutta puvut tukevat ideaa. Upean koreografian loppua muuttaisin näyttävämmäksi, mutta muuten mallikelpoinen kokonaisuus. Aloitteleva joukkue, jonka haluan nostaa ja kovasti kannustaa oikealla tiellä on Lappeenrannan Nv:n Adella. Valmentaja on selvästi kiinnittänyt huomiota liikkeiden lähtöihin ja sitä kautta liikesarjojen sitomiseen, näen hienot ojennukset/venytykset keskivartalossa. Liikkeiden valinnassa on myös onnistuttu ryhmän taitotasoa ajatellen, keskitytään perusasioihin ja selkeään koreografiaan ja taitotason karttuessa aletaan vasta kikkailemaan, hyvä! Joensuun Voimistelu- ja Liikunta -seuran Iloa joukkue meni Lappeenrannan ohitse varmasti liikepuhtautensa vuoksi, perusvoimistelu on heillä vahvalla pohjalla ja nyt Iloa-joukkueen pitäisi sitten alkaa kiinnittää huomiota juuri sitomiseen, jotta tietty liikkeiden peräkkäinen tekeminen ja irrallisuus saadaan hengittävämmäksi, virtaavammaksi. Virkistävän erilainen ja minusta tähän sarjaan mainio ohjelma oli Tampereen Nv:n Amalia-joukkueella. Disco-teema sopi kuin nenä päähän tälle ikäryhmälle. Musiikki oli ihanan kepeä, ei mitään hittipurkkapoppia, jesh! Asut tyttömäisen värikkäät ja liikekielessä oli kivasti saatu ikätasolle suositeltavaa nopeutta, ohjelma olisi voinut olla vielä enemmän hyppelypainotteinen ja ketteryyttä/nopeusvoimaa harjoittava mm. suunnan ja tason muutoksilla. Silloin tämä olisi ollut ihan malliesimerkki terveysvaikutteisesta luuliikunnasta, jota tämän ikätason ohjelmat soisi olevan!!! Unohtakaa siis liiallinen lilluttelu ja hitaus, tanssillisesta voimistelusta on selvästi liian yksipuolista kuvaa ilmassa, kun lähes kaikki tässäkin sarjassa tekevät vain hidasta liikettä eikä ideoissakaan uskalleta repästä ja ilakoida. Ei, ei, se sitä pelkästää ole, erityisesti kasvavassa iässä olevat tytöt tarvitsevat paljon iskuja ja vääntöjä luille, hyödyntäkää siis ohjelmissa enemmän hyppelyjä ja askelikkoja, kepeyttä esim. go-go-hyppyä, lentohyppyä, kanta-varvashyppelyjä ja polkuja päkiällä ja kannalla, melkutusta, hyppyaskelia, vaihtoaskelta, laukkaa eri suuntiin (myös taaksepäin), yhden jalan tasahyppyjä eri suuntiin, pyöriviä perushyppyjä! Lattia-keski- ja ylätasoa välillä vartalo kippuralla ja välillä taas liikkeen leveyttä kasvattaen tai pyörien. Kyllä sinne väleihin sitten saa upotettua sitä virtaavaa vartalotekniikkaakin. (Toivottavasti tuomarit ohjaavat palautteellaan myös näitä terveysliikunta-aspekteja.) Mallatkaa koreografiassa liikkeiden suuntia, mistä kuvakulmasta liike näyttää parhaimmalta. Kiinnittäkää huomiota myös ohjelmien ideoihin ja musiikkiin, erityisesti tempon valintaan. Miettikää porukalla, missä maailmassa tämä ikäsarja elää, poimikaa teemoja jokapäiväisestä heitä koskettavista aiheista, silloin tyttöjen ilmaisu ja tulkinta on luonnollista ja varmasti innostaa harkkaamaan. Siisteysvaikutelma tulee selkeistä kuvioista, jonot ja rivit kuntoon, nilkan ja polven ojennukset erityisesti jalannostoissa, mutta myös lattialla lepäävissä liikeissä. Vartaloliikkeissä esim. vartalon aaltoliikeissä tsekatkaa kädet ojennukseen/kannatukseen tai sitokaa ne vartaloon kiinni nimittäin usein rentoutta ja joustoa vaativissa vartaloliikkeissä kädet jää helposti roikkumaan veltoiksi ja vie kaiken estetiikan liikkeeltä. Uskallusta, reippautta ja kapinaa peliin, näyttäkää meille kalkkiksille!
Kilpasarja 16-19v.:
Viime vuoden perusteella odotin, että tässä sarjassa nähdään tanssillisen voimistelun "fyysisimmät" ohjelmat ja niin kävi :) Tämä sarja oli myös näköjään vaikein sarja minulle arvioitavaksi, sillä piti ihan tosissaan miettiä mille loppujen lopuksi tuomarina laitan painoarvoa tässä ikäsarjassa...Palkitsenko virtaavasta, yhtenäisestä ja kauniista vartalotekniikasta (Raahen Nv:n Mainingit) vaiko vaihtelevasta, voimakkaasta koreografiasta ja taidosta (Vihti-Gym:n Illuusio) vai kenties koskettavasta tulkinnasta, koreografian tarinasta ja tunnelmasta (Iisalmen Nv:n Kipinät) vai tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta uudenlaisessa, persoonallisessa ideassa (Oulun Voimisteluseuran Fuksia)? Onneksi minun ei tarvinnut olla tekemässä päätöstä :) Kultajoukkueella Raahen Nv:n Mainingeilla oli sarjan esteettisin, yhtenäisin ja virtaavin vartalotekniikka. Koko joukkue on kuvankaunis. Koreografia ei ollut sarjan teknisesti haastavimpia, mutta se mitä tehtiin, tehtiin hyvin ja oikealla tanssillisen voimistelun keskustaliikuntatekniikalla. Koreografiaan jäin kuitenkin kaipaamaan lisää vaihtelevuutta, monipuolisempaa tulkintaa ja ryhmäkontaktia, jotain persoonallisen rosoista, mihin tarttua kiiltokuvamaisella pinnalla. Hopeajoukkue Vihti-Gymin Illuusio onnistui saamaan jopa DVD-katselussa kylmät väreet. Voi mahtavuutta! Kiinnittäkääpä huomiota tämän joukkueen voimaan, vahvaan tulkintaan, vauhtiin, koreografian vaihtelevuuteen sekä vaikeustasoon! Luulen, että vauhti ja voimakas koreografia oli lopulta se, mistä tätä joukkuetta myös rokotettiin, nimittäin ohjelman lopussa tavaraa oli ehkä liikaa ja intensiivisyys kärsi holtittomuudesta. Jos tuota loppua olisi hiukan rauhoitettu, olisi jäänyt viimeistellympi vaikutelma ja katsoja olisi saanut hengähtää taidon ja koreografian ilotulituksessa. Ihana, otteessa pitävä musiikkivalinta! Pronssijoukkue Iisalmen Nv:n Kipinät-joukkueen koreografia oli herkkä, koskettava ja tytöt loivat höyhenen kevyen kokonaisuuden aina hulmuavia hiuksia myöden. Liikekieli ei ollut teknisesti hirmu haastava ja vaihteleva, mutta niin selkeä ja tarinaa tukeva, että tyttöjen oli helppo eläytyä ja tulkita sitä katsojalle, näin tarina todella avautui katsojalle ja kosketti. Tässä koreografiassa oli ihastuttavalla tavalla hyödynnetty ryhmädynamiikkaa/kontaktia, mutta taitotaso ei aivan yltänyt kärkikaksikon tasolle, mikä varmasti tiputti iisalmelaisten sijoitusta. Nelos- ja vitossijoista oli kova kilpailu (ratkaiseva 1 piste), osa ajattelee, että vedän kotiinpäin, mutta tässä kohtaa olisin sijoittanut Oulun Voimisteluseuran Fuksia-joukkueen neljänneksi, ohi Rantaperkiön iskun Juliet-joukkueen. Perusteluni löydän juuri tanssilliselle voimistelulle ominaisesta liikekielestä ja tekniikasta. Juliet-joukkueen voimistelutaito ja fyysiset ominaisuudet sinänsä olivat korkeatasoisia kiistämättä, mutta vaikka jalka nousi, tasapainot pysyivät, hypyt räjähtivät ja voimakkaita vartaloliikkeitäkin näkyi, se ei vielä tee ohjelmasta tanssillista voimistelua, kun keskustaliikuntatekniikka ja liikkeiden sitominen on puutteellista. Olisin kaivannut myös koreografiaan selkeää ideaa tai tarinaa, jota tyttöjen olisi ollut helppo tulkita, nyt ohjelma "suoritettiin" taidokkaasti läpi, mutta eläytymistä ei ollut ja siksi se jätti vähän kylmäksi. Fuksian tyylissä taas yhdistyivät hyvät/riittävät fyysiset ominaisuudet (voima ja liikkuvuus) ja tanssillisen voimistelun monipuolinen tekniikka. Tämän lisäksi pidin Fuksian uudentyyppisestä ideasta ja persoonallisesta tulkinnasta, tällaista kyborgihenkistä koreografiaa en ole aiemmin tanssillisen voimistelun sarjoissa nähnyt! Iisalmen Kristallit-joukkueen ohjelma avautui minulle vasta DVD-katselun jälkeen. Koreografia oli muuten vaihtelevasti rakennettu ja tyttöjen tekniikkakin on hyvällä tiellä, harmi vain, että tarina ja siihen rakennettu liikekieli ei tarpeeksi auennut ensivaikutelmana, ehkä se jäi liian vaisuksi, mikä tiputti Kristallit kärkikahinoista. Pakko mainita vielä Lahden Nv:n Kaiku-joukkueen Intiahenkinen ohjelma, joka oli piristävä väriläiskä ja liikekieleltään ihan erilainen suhteessa muihin joukkueisiin. Haasteena näissä etnisissä vaikutteissa on se kuinka soveltaa kansantanssin liikekieli tanssillisen voimistelun tekniikaksi. En ole itse Intia/Bollywoodfani, mutta tässä idean soveltamisessa oli rohkeutta ja osin onnistuttu hyvin tavoittamaan keskustaliikunta persoonallisten käsi- ja jalkaliikkeiden tukena. Tälle ikäsarjalle toivoisin kaiken kaikkiaan tanssillisen voimistelun kokonaisvaltaisuuden haltuunottamista, persoonallista liikekehittelyä ja omien rajojen kokeilua koreografian rakentamisessa. Tanssillisella voimistelulla ON ominaislaatuinen tekniikkansa ja tietty tanssillinen ote koreografioiden tyylissä. Näihin asioihin olen aiemmissa blogipostauksissani paljonkin keskittynyt! Toivon lisää joukkueita ja harrastajia tyylisuuntauksen pariin, kantapään kauttakin oppii, mutta mututuntuman sijaan kannattaa perehtyä ja kouluttautua tanssillisen voimistelun ominaispiirteisiin (lue esim. www.svoli.fi kautta Tanssillisen voimistelun perusteet, FlowGymnastics-koulutukset ja materiaalit ovat myös hyviä) ja sen jälkeen alkaa rakenta ohjelmia sen pohjalta. Vaikka lajipohja joukkuevoimistelussa ja tanssillisessa voimistelussa on sama, suomalainen naisvoimistelu, eroavat ne tänä päivänä paljon tekemisen ja koreografian tyyliltään. Selkeitä "joukkuevoimistelumaneereita", joita paljon näkee tanssillisen voimistelun kisoissa ovat jalan repäisevät heitot ylös ja pito ilman että keskivartalossa tapahtuu mitään, tällöin liike katkeaa täysin. Hypyt tulisi sijoittaa niin, että ne ovat osa liikesarjaa virraten hypyn alastulon jälkeenkin jo seuraavaan liikkeeseen katkeamatta. Vartalon liikkeistä tulee mieleen ainakin aaltoliike, jossa ei tule korostaa rintarangan liikettä vaan liikeimpulssi lähtee lantiosta, lantion käännöllä antaen muulle kropalle sitä kautta vain heijasteita. Tasapainoissa ei tanssillisessa voimistelussa jökötetä paikallaan vaan esim. vaaka lähtee vartalon ojennuksesta ja venyen viedään toinen jalka ilmaan ja kun saavutetaan liikkuvuuden maksimi, jatketaan liikettä esim. vartalon tai jalan kulmaa vaihtamalla tai vaikkapa käden liikkeellä. Toisaalta pelkkä idea (olkoon se kuinka tuore tahansa), tarina ja tulkintakaan ei riitä, jos koreografiassa ei ole tavoitteellista teknistä sisältöä. Hankalaa? Ei niinkään, lajissa kuin lajissa on omat kehyksensä ja tapansa toimia, tanssillisessa voimistelussa omansa :) Koreografian osalta voisi vielä sanoa, että dynamiikan vaihtelua ei turhaan korosteta arviointikriteereissä. Sillä saa tehokkuutta tarinan kerrontaan, katsoja ei ehdi turtua, vaan kokee suvantovaiheiden ja revittelyjen vuoropuhelussa kohokohtia yhä uudelleen ja uudelleen.
Kilpasarja yli 20v.:
Upeaa, että tässä sarjassa on monen ikäisiä taitavia naisia, jotka todella panostavat kisaohjelmiinsa ja persoonalliseen otteeseen! Kuinka iloinen olinkaan Vihti-Gym:n voitosta. Voimakas, puhutteleva ja näyttävä koreografia, taidokas iso ryhmä, rosoinen musiikkivalinta ja musta pitsi. Ah, olin myyty! Ja voittoon ei muuten tarvittu tippaakaan "lilluttelua", aika vain oli nyt otollinen tälle tyylille, hienoa! Vihti-Gymistä taisi tulla uusi suokkariseurani, jonka joukkueita seuraan jatkossa suurella mielenkiinnolla. Mutta mitä ihmettä on tapahtunut Kannelmäen Voimistelijoissa? Näin iso taitava ryhmä ja aivan ihastuttava, levollinen koreografia ja tekemisen tyyli. Onkohan joukkue jokin "keräilyerä" (siis hyvällä tavalla :)) ? Tämä poppoo on ainakin perehtynyt esimerkillisesti siihen, mitä ovat alkaneet työstää, sillä vaikutti siltä kuin he olisivat tehneet jo vuosikausia tanssillista voimistelua yhdessä ja ainakaan minä en ole heihin omissa piireissäni törmännyt :) Hopeamitali aivan ansaittu! Yksi suokkareistani jo viime vuonna oli Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettäret eikä joukkue pettänyt nytkään. Olin vilpittömän yllättynyt, kun tämä joukkue jäi omani taakse. Itse olisin nimittäin tuomarina sijoittanut Hengettäret pronssille, sillä kokonaispaketti oli näyttävä ja karismaattinen. Katsoin useaan kertaan ohjelman DVD:ltä ja mietin mikähän tiputti heidät mitaleilta. Oliko ohjelma hitusen liian jatsahtava/musikaali/cabareehenkinen ja sitä kautta liikkeet osin jäivät hiukan irrallisiksi jammailuiksi? Pitäisi verrata saatuja arvioitamme :) Kokeilunhalua ja rohkeutta ei puuttunut Kuopion Reippaan Aina-joukkueelta! Jopas oli eri fiilis kuin viime vuonna ;) hyvä hyvä, tällaisia tavattomia väriläiskiä (vaikkakin esityksen nimi oli Harmaina) tarvitaan sekoittamaan pakkaa ja herättelemään! Naiset elivät ohjelman täysillä ja se näkyi vahvana ilmaisuna katsomoon asti. Tämä yli 20-vuotiaiden "ikämiessarja" on nautittavaa katsottavaa, koska esiintyjien varmuus ja kokemuksen tuoma kypsyys ei jätä ketään kylmäksi. Ideoiden ja musiikin tulkinta on niin vahvaa, että vaikka aina fyysiset ominaisuudet eivät ylläkään 16-19-vuotiaiden tasolle, tekniikka on edelleen tallella ja koreografiat saavat katsojan elämään mukana. Persoonallista otetta ei kai voi koskaan korostaa liikaa, joten tässä sarjassa odotan joukkueiden heittäytyvän uusiin haasteisiin rohkeasti ja tuovan aina uuden puolen itsestään seuraavissa kisoissa. Yhdenlainen dropout-ilmiö vain koettelee näitä joukkueita, nimittäin opiskelujen, työn, treenamisen, raskauksien, synnytysten, lasten hoidon ja perhelomien yhdistäminen ei aina ole helppoa ;)
Näytössarjat 12-19v. ja yli 20v.:
Näytössarjat ovat tämän vuotisten kisojen perusteella vähän hiipumassa. Paljon joukkueita, jotka vielä viime vuonna osallistuivat näytössarjoihin, oli siirtynyt kilpasarjojen puolelle. Sinänsä kunniamainintojen kannalta sarjoilla ei näköjään ollut mitään merkitystä, sillä kaikissa sarjoissa ei edes jaettu kunniamainintoja (?!) vaan kaikki näytössarjat oli niputettu yhteen. Kunniamainintoja voisi minusta jakaa enemmän, se on aina kannustava elementti joukkueille ja myös selkeä ohjaava elementti tuomariston näkökulmasta. Kunniamainintoja saavat joukkueet kun minun silmissäni ovat viestejä tuomaristolta, että "ottakaa muut oppia tältä joukkueelta, tämä joukkue tänään onnistui erityisesti tässä asiassa". Kunniamainintoja voisi mielestäni antaa tanssillisen voimistelun sarjoissa vaikkapa omaperäisestä koreografiasta, tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta, tulkinnasta jne. Tanssillisen voimistelun 12-15-vuotiaiden osalta pidin erityisesti Keminmaan Nv:n Valeriaana joukkueen ja Saarijärven Nv:n Säihke-joukkueen tyylistä. Aivan oikeaan suuntaan ovat tytöt tekniikan kehittämisessään menossa molemmissa joukkueissa, seuravaksi kiinnittäisin huomiota vartalon kannatukseen, ojennuksiin sekä pehmeään joustoon liikkeiden sitomisen kannalta! Tekemisen tyyli on herkkää ja pumpulista, ehkä liiankin varovaista ja vaatimatonta vielä. Rohkeasti vain rinta rottingille ja nauttimaan esiintymisestä, siten yleisökin alkaa elää ohjelman mukana! Yli 20-vuotiaiden sarjassa puolestaan uskalletaan olla rinta rottingilla! Näimme kaksi ihastuttavaa, tyylikästä ja taidokasta ladylikejoukkuetta ja ohjelmaa: Oulun Voimisteluseuran Karmiini-joukkueen Kaipaus ja Olarin Voimistelijoiden Olénaiset-joukkueen No est Si!. Vahva läsnäolo, uskottavuus ja esiintymisen ilo välittyi molemmilta joukkueilta katsomoon asti. Taidossa näkyi molemmissa joukkueissa jonkun verran tasoeroja, mutta taitavalla koreografialla erot saadaan piiloon ja jokainen näyttämään parhaat puolensa. Ainakin oman seurani Karmiini-joukkueessa voimistelee monta äitiä, joiden tyttäret kisasivat nuorempien sarjoissa ja katsomon puolella varmasti jokainen tytär sai olla ylpeä omasta äidistään lavalla. Kilpasarjojen puolelle kirjaamani yleiset huomiot sopivat myös näytössarjojen puolelle. Nähtäväksi jää, mikä on tulevaisuus näytössarjojen puolella, minusta näytössarjoille on paikkansa matalan kynnyksen osallistumissarjana, nyt vain pitäisi saada uusia joukkueita Show-tapahtumaan esiintymään, tuolla jossain niitä varmasti olisi...
Tämän postauksen julkaisupäivämääränä blogini täyttää 1 vuotta! Aloittaessani julkaisemaan postauksia, halusin blogista laajan katsauksen tanssillisen voimistelun maailmaan, en pelkästään oman joukkueeni blogia. Halusin jakaa omia oivalluksiani ja kipupisteitäni, jotta niistä voisi olla jotain hyötyä/ajatuksen herättäjää jollekulle muullekin. Eniten olen kuitenkin matkanvarrella oppinut itse pohtiessani asioita kirjoittaen. Olen pyrkinyt kehittävään otteeseen, siksi toisinaan ääni on ollut kriittinenkin, mutta toivon mukaan teksteistä on välittynyt hurja innostukseni, rakkauteni ja intohimoni tanssillista voimistelua kohtaan <3 Hurskas toiveeni oli vuosi sitten, että blogi kiinnostaisi ja herättäisi keskustelua. Keskustelun herättäjänä en ole aivan onnistunut, mutta lukijamäärät ovat olleet mukavan noususuuntaisia. Ehkä kaikkea ei ole vieläkään sanottu, jospa jatkan blogini raapustelua 1-vuotissynttäreiden jälkeenkin...
 |
| Kuva kertokoon enemmän kuin...Kuva: Minna Kouri. Oulun Voimisteluseura Terrakotta, Väninnan min |
tiistai 1. toukokuuta 2012
Show 2012-tapahtuman fiiliksiä ja huomioita osa 1
Monen harrastajavoimistelijan ja -tanssijan kauden päätavoite Suomen Voimisteluliiton Show-tapahtuma on taas koettu. Tässä postauksen ensimmäisessä osassa käyn yleisellä tasolla huomioitani läpi, toinen osa tulossa pikimmiten, kunhan DVD kilahtaa postiluukusta ja saan pureutua vielä tarkemmin ohjelmiin :)
Kiitokset Haka Gymille Valkeakoskelle, järjestelyt sujuivat ja aikatauluissa pysyttiin. Valot, lavasteet ja tunnelma oli rakennettu intensiivisiksi, ainoa jota jäin kaipaamaan oli tanssimatto, joka olisi viimeistellyt visuaalisen elämyksen. Erityiskiitos selkeästä ja informatiivisesta käsiohjelmasta sekä loistavan asiallisesta juonnosta! Näin koreografina ja ohjaajana mieltä lämmittää, että meidätkin on mainittu sekä käsiohjelmassa että juonnossa, koen, että se on ihan semmonen tekijänoikeusjuttu, kiitos :) Ihmetyttämään tosin jäi se, miksi koreografi/ohjaajat eivät saaneet mennä ryhmänsä mukana palkintojen jakoon? Siis ketä se häiritsee, jos valmentajana haluan elää täysillä joukkueeni kokemuksissa (oli se sitten menestymistä tai pettymystä ja marssia kuulemaan tulokset heidän kanssaan)? Onneksi kuitenkin satuin olemaan yksi esiintyjistä, joten pääsin tähänkin lavakokemukseen sitä kautta mukaan. Jos joku valmentaja ei halua marssia lavalle, sekin toki sallittakoon. Järjestelyt ansaitsevat joka tapauksessa kunniamaininnan!
Osallistujia lienee ollut tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ja taso oli korkea, mielestäni korkeampi kuin viime vuonna. Yhtään "floppia" en nähnyt. Jopa ne mun suokkarit olivat parantaneet tasoaan ja ohjelmiensa persoonallista otetta tänä vuonna ja uusia suokkareitakin löytyi paljon, huippua! Asuihin ja meikkeihin oli panostettu, jossakin edellisessä postauksessa tuskailin tästä asiasta...mutta nyt mulla on mielikuva millasilla pärjää kisoissa :D Niihin todella kannattaa panostaa, jos vain resurssit antavat myöden, mekin päädyimme lopulta kotimatkalla suunnittelemaan uutta ohjelmaa puku/meikkiorientoituneesti, mitä ei olla ikinä ennen tehty ;) Massaohjelmia oli virkistävän paljon tarjolla, ei käy kiistäminen, näyttävyyttä se lisää, kun lava täyttyy! Massassa on puolensa, mutta itsetarkoituksena se ei toimi. Jos massa on suht yhtenäinen ja taitava, sitä on helppo liikutella eri kuvioissa ja nopeallakin tempolla, yleensä koreografiaan saa paljon vaihtelevuutta ja mielenkiintoa myös ilmaisullisesti. Jos taas massa koostuu hyvin eri taitotasoisista esiintyjistä, koreografin ja valmentajan taito korostuu roolituksissa ja ohjelman yhdenmukaistamisessa (kompromisseja joudutaan tekemään enemmän harjoitusprosessin aikana) toisinaan onnistutaan luomaan wau-efekti, toisinaan koreografiasta tulee hiukan sekava hässäkkä. Omassa seurassani, kuten monessa muussakin seurassa, harrastetaan erinäisiä ryhmien välisiä prokkiksia eli yhdistetään niin sanottuun kakkosohjelmaan eri ryhmiä ja näin saadaan koreografioihin erilaista luovaa hulluutta, ryhmien välille yhteisöllisyyttä ja sitä näyttävää massaa lavalle. Suosittelen!
Jos teemoista ja trendeistä puhutaan yleisesti kaikissa sarjoissa niin suoksikkiartisteja olivat Beyonce, Johanna Kurkela, Chisu, Anna Puu ja Lady Gaga. Nähtiinpä kaksi huippukoreografiaa järkälemäisen klassikon Queenin tahtiinkin, nämä kaksi koreografiaa tekivät kyllä kunniaa Queenille! Teemoista yleisin oli Intia/Bollywood ja hyvänä kakkosena hiukan kaihoisa/kaipaileva/melankolinen teema. Kivoja ohjelmien nimiä oli keksitty, tässä muutama niistä Takaisin kaninkoloon, Pilveltä karanneet, Outola, Sanattomat, Irti, Polte ja Kaupungin kattojen kauneus. Nähtiin kaksi erilaista Kaipaus-nimistä ohjelmaa ja kaksi erilaista Kiire-nimistä ohjelmaa. Minusta nämä suomenkieliset ohjelmien nimet olivat iskevämpiä ja oivaltavampia kuin englanninkieliset, mutta se on makuasia ja itsekin turvauduin ruotsinkieleen, kun en keksinyt hyvää suomenkielistä...olipa nimi millä kielellä tahansa, kannattaa se olla jokin muu kuin suoraan kappaleen nimi, haastan kaikki koreografit miettimään kädenjälkensä loppuun asti nimiasiassakin!
Tuomaripalaute oli mielestäni asiallisempaa, rakentavampaa ja yhtenäisempää kuin viime vuonna. KIITOS! Näin ainakin tanssillisen voimistelun sarjoissa koin. Voi kun me saataisiin piakkoin se jonkinlainen tuomarikohtaaminen aikaiseksi, olisi niin tarpeellista päästä keskustelemaan painotuksista ja arvostuksista! Näyttäisi mututuntumalla siltä, että aiemmin Musiikista Liikkumaan -tapahtumassa (vastaava harrastajatapahtuma kuin Show, jolla oli useiden vuosien perinne) käyneet seurat/joukkueet panostavat edelleen koreografian omaperäisyyteen/ideaan/tarinaan/teemaan enemmän kuin muut. Musiikista Liikkumaan -tapahtumassahan juuri kisattiin idean omaperäisyydellä ja sillä, pystyitkö koreografina tuomaan jotakin uutta näkökulmaa käytettyynkin ideaan. Tätä minä niin kaipaisin Show-tapahtumaankin enemmän! Nyt ohjelmissa saattaa näkyä todella vahvaa teknistä osaamista, mutta jotenkin ohjelma ei kosketa/puhuttele/anna ahaa-elämystä katsojalle...Haastan koreografit heittäytymään ja uskaltamaan tanssillisen voimistelun sarjassakin!!! Silti, tanssillisen voimistelun tekniikka pitää näkyä, erityisesti se keskustaliikunta. Jalkaa saa heittää korvan taakse, hyppyjä hypätä kattoon ja tasapainoissa pysyä, mutta mietintämyssyyn: miten toteuttaisin koreografina kaiken sen keskustaliikuntapainotteisesti! Keskustaliikuntaa olen pohtinut useissa blogini postauksissa aiemmin ja tiedän, ettei sen opettaminen ja toteuttaminen helppoa ole. Kuitenkin tanssillisella voimistelulla on oma tekniikkansa, se ei ole mielivaltaista tanssin ja voimistelun yhdistelyä. Olipa aloitteleva tai vaikkapa joukkuevoimistelun parista tuleva joukkue, tanssillisen voimistelun ominaislaatuiseen tekniikkaan tulisi paneutua. Se ei tee ohjelmasta vielä tanssillista voimistelua, jos tekee lyyriseen biisiin suhteellisen hitaan, käsipainotteisen ohjelman ja pukee hurtungin päällensä eikä "joukkuevoimistelun esitysohjelmakaan" ole automaattisesti tanssillista voimistelua :) Toisaalta erityisen haastavaa on pyristellä pois tuosta lyyrisestä hurtunkimeiningistä roisimmalla menolla ja silti onnistua säilyttämään keskustaliikuntatekniikka pohjalla (kokemusta on ;)), mutta eihän pelätä haasteita, eihän! Eikä mennä liian helposti riman alta, eihän!
Vielä yksi asia, jonka hiipumiseen olen jo useiden vuosien aikana kiinnittänyt huomiota, on fiilistely ja kannustaminen katsomossa kaikkien ohjelmien kohdalla, ylipäänsä se, että seurataan toisten ohjelmia niin paljon kuin mahdollista. Se, jos mikä on parasta oppimista tuomaripalautteen lisäksi!!! Livenä seurata kuvioiden muodostumista, suuntia, tasoja, idean toteutumista, liikekielen omaperäisyyttä, tekniikan vahvuutta ja ilmaisun/eläytymisen kolahtamista, pukujen toimivuutta liikkeissä...Paljon huomaan ympärilläni joukkueita, jotka viettävät aikansa ihan jossain muualla kuin kisakatsomossa, käyvät tekemässä oman suorituksensa ja lähtevät kotiin. Muistan, että muutamia vuosia sitten oli muitakin seuroja kuin omani Oulun Voimisteluseura ja Ylitornion Voimistelu ja Liikunta, jotka viettivät yhteisöllisen viikonlopun bussilastillisen revohkan kanssa perjantaista sunnuntaihin keräten paljon työstettävää seuraavia kisoja ajatellen :) Tänä päivänä huomaan sen olevan katoava luonnonvara...
Malttamattomana jään nyt odottamaan DVD:tä ja syvempää analyyshiä, palataan siis....
Kiitokset Haka Gymille Valkeakoskelle, järjestelyt sujuivat ja aikatauluissa pysyttiin. Valot, lavasteet ja tunnelma oli rakennettu intensiivisiksi, ainoa jota jäin kaipaamaan oli tanssimatto, joka olisi viimeistellyt visuaalisen elämyksen. Erityiskiitos selkeästä ja informatiivisesta käsiohjelmasta sekä loistavan asiallisesta juonnosta! Näin koreografina ja ohjaajana mieltä lämmittää, että meidätkin on mainittu sekä käsiohjelmassa että juonnossa, koen, että se on ihan semmonen tekijänoikeusjuttu, kiitos :) Ihmetyttämään tosin jäi se, miksi koreografi/ohjaajat eivät saaneet mennä ryhmänsä mukana palkintojen jakoon? Siis ketä se häiritsee, jos valmentajana haluan elää täysillä joukkueeni kokemuksissa (oli se sitten menestymistä tai pettymystä ja marssia kuulemaan tulokset heidän kanssaan)? Onneksi kuitenkin satuin olemaan yksi esiintyjistä, joten pääsin tähänkin lavakokemukseen sitä kautta mukaan. Jos joku valmentaja ei halua marssia lavalle, sekin toki sallittakoon. Järjestelyt ansaitsevat joka tapauksessa kunniamaininnan!
Osallistujia lienee ollut tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ja taso oli korkea, mielestäni korkeampi kuin viime vuonna. Yhtään "floppia" en nähnyt. Jopa ne mun suokkarit olivat parantaneet tasoaan ja ohjelmiensa persoonallista otetta tänä vuonna ja uusia suokkareitakin löytyi paljon, huippua! Asuihin ja meikkeihin oli panostettu, jossakin edellisessä postauksessa tuskailin tästä asiasta...mutta nyt mulla on mielikuva millasilla pärjää kisoissa :D Niihin todella kannattaa panostaa, jos vain resurssit antavat myöden, mekin päädyimme lopulta kotimatkalla suunnittelemaan uutta ohjelmaa puku/meikkiorientoituneesti, mitä ei olla ikinä ennen tehty ;) Massaohjelmia oli virkistävän paljon tarjolla, ei käy kiistäminen, näyttävyyttä se lisää, kun lava täyttyy! Massassa on puolensa, mutta itsetarkoituksena se ei toimi. Jos massa on suht yhtenäinen ja taitava, sitä on helppo liikutella eri kuvioissa ja nopeallakin tempolla, yleensä koreografiaan saa paljon vaihtelevuutta ja mielenkiintoa myös ilmaisullisesti. Jos taas massa koostuu hyvin eri taitotasoisista esiintyjistä, koreografin ja valmentajan taito korostuu roolituksissa ja ohjelman yhdenmukaistamisessa (kompromisseja joudutaan tekemään enemmän harjoitusprosessin aikana) toisinaan onnistutaan luomaan wau-efekti, toisinaan koreografiasta tulee hiukan sekava hässäkkä. Omassa seurassani, kuten monessa muussakin seurassa, harrastetaan erinäisiä ryhmien välisiä prokkiksia eli yhdistetään niin sanottuun kakkosohjelmaan eri ryhmiä ja näin saadaan koreografioihin erilaista luovaa hulluutta, ryhmien välille yhteisöllisyyttä ja sitä näyttävää massaa lavalle. Suosittelen!
Jos teemoista ja trendeistä puhutaan yleisesti kaikissa sarjoissa niin suoksikkiartisteja olivat Beyonce, Johanna Kurkela, Chisu, Anna Puu ja Lady Gaga. Nähtiinpä kaksi huippukoreografiaa järkälemäisen klassikon Queenin tahtiinkin, nämä kaksi koreografiaa tekivät kyllä kunniaa Queenille! Teemoista yleisin oli Intia/Bollywood ja hyvänä kakkosena hiukan kaihoisa/kaipaileva/melankolinen teema. Kivoja ohjelmien nimiä oli keksitty, tässä muutama niistä Takaisin kaninkoloon, Pilveltä karanneet, Outola, Sanattomat, Irti, Polte ja Kaupungin kattojen kauneus. Nähtiin kaksi erilaista Kaipaus-nimistä ohjelmaa ja kaksi erilaista Kiire-nimistä ohjelmaa. Minusta nämä suomenkieliset ohjelmien nimet olivat iskevämpiä ja oivaltavampia kuin englanninkieliset, mutta se on makuasia ja itsekin turvauduin ruotsinkieleen, kun en keksinyt hyvää suomenkielistä...olipa nimi millä kielellä tahansa, kannattaa se olla jokin muu kuin suoraan kappaleen nimi, haastan kaikki koreografit miettimään kädenjälkensä loppuun asti nimiasiassakin!
Tuomaripalaute oli mielestäni asiallisempaa, rakentavampaa ja yhtenäisempää kuin viime vuonna. KIITOS! Näin ainakin tanssillisen voimistelun sarjoissa koin. Voi kun me saataisiin piakkoin se jonkinlainen tuomarikohtaaminen aikaiseksi, olisi niin tarpeellista päästä keskustelemaan painotuksista ja arvostuksista! Näyttäisi mututuntumalla siltä, että aiemmin Musiikista Liikkumaan -tapahtumassa (vastaava harrastajatapahtuma kuin Show, jolla oli useiden vuosien perinne) käyneet seurat/joukkueet panostavat edelleen koreografian omaperäisyyteen/ideaan/tarinaan/teemaan enemmän kuin muut. Musiikista Liikkumaan -tapahtumassahan juuri kisattiin idean omaperäisyydellä ja sillä, pystyitkö koreografina tuomaan jotakin uutta näkökulmaa käytettyynkin ideaan. Tätä minä niin kaipaisin Show-tapahtumaankin enemmän! Nyt ohjelmissa saattaa näkyä todella vahvaa teknistä osaamista, mutta jotenkin ohjelma ei kosketa/puhuttele/anna ahaa-elämystä katsojalle...Haastan koreografit heittäytymään ja uskaltamaan tanssillisen voimistelun sarjassakin!!! Silti, tanssillisen voimistelun tekniikka pitää näkyä, erityisesti se keskustaliikunta. Jalkaa saa heittää korvan taakse, hyppyjä hypätä kattoon ja tasapainoissa pysyä, mutta mietintämyssyyn: miten toteuttaisin koreografina kaiken sen keskustaliikuntapainotteisesti! Keskustaliikuntaa olen pohtinut useissa blogini postauksissa aiemmin ja tiedän, ettei sen opettaminen ja toteuttaminen helppoa ole. Kuitenkin tanssillisella voimistelulla on oma tekniikkansa, se ei ole mielivaltaista tanssin ja voimistelun yhdistelyä. Olipa aloitteleva tai vaikkapa joukkuevoimistelun parista tuleva joukkue, tanssillisen voimistelun ominaislaatuiseen tekniikkaan tulisi paneutua. Se ei tee ohjelmasta vielä tanssillista voimistelua, jos tekee lyyriseen biisiin suhteellisen hitaan, käsipainotteisen ohjelman ja pukee hurtungin päällensä eikä "joukkuevoimistelun esitysohjelmakaan" ole automaattisesti tanssillista voimistelua :) Toisaalta erityisen haastavaa on pyristellä pois tuosta lyyrisestä hurtunkimeiningistä roisimmalla menolla ja silti onnistua säilyttämään keskustaliikuntatekniikka pohjalla (kokemusta on ;)), mutta eihän pelätä haasteita, eihän! Eikä mennä liian helposti riman alta, eihän!
Vielä yksi asia, jonka hiipumiseen olen jo useiden vuosien aikana kiinnittänyt huomiota, on fiilistely ja kannustaminen katsomossa kaikkien ohjelmien kohdalla, ylipäänsä se, että seurataan toisten ohjelmia niin paljon kuin mahdollista. Se, jos mikä on parasta oppimista tuomaripalautteen lisäksi!!! Livenä seurata kuvioiden muodostumista, suuntia, tasoja, idean toteutumista, liikekielen omaperäisyyttä, tekniikan vahvuutta ja ilmaisun/eläytymisen kolahtamista, pukujen toimivuutta liikkeissä...Paljon huomaan ympärilläni joukkueita, jotka viettävät aikansa ihan jossain muualla kuin kisakatsomossa, käyvät tekemässä oman suorituksensa ja lähtevät kotiin. Muistan, että muutamia vuosia sitten oli muitakin seuroja kuin omani Oulun Voimisteluseura ja Ylitornion Voimistelu ja Liikunta, jotka viettivät yhteisöllisen viikonlopun bussilastillisen revohkan kanssa perjantaista sunnuntaihin keräten paljon työstettävää seuraavia kisoja ajatellen :) Tänä päivänä huomaan sen olevan katoava luonnonvara...
Malttamattomana jään nyt odottamaan DVD:tä ja syvempää analyyshiä, palataan siis....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)