Nyt kun Show-tapahtumasta on ehtinyt kulua tovi ja DVD kilahti postiluukusta, on hyvä aika tehdä yhteenvetoa. Millaisena tanssillinen voimistelu siis Show-tapahtumassa kaiken kaikkiaan näyttäytyi? Mitä eroa joukkueiden ja ohjelmien välillä oli kilpailu- (la) ja näytöspäiväna (su)? Miltä tanssillisen voimistelun tulevaisuus näyttää tämän päivän nuoria katsoessa?
Aloitan ikäjärjestyksessä nuorimmista. Lauantaina 12-15-vuotiaiden kolmen kärki oli melko tasainen sekä taitotasoltaan, koreografioiltaan että idea/puvustukseltaan, kovin kauas eivät kolmikon ulkopuolelle jääneetkään heittäneet. Herkkää, hempeää ja tyttömäistä. Ehkä liiankin hempeää lilluttelua ja aika "aikuismaisia" liikkeitä? Ainoa selkeästi tästä tasaisuudesta poikkeava oli voittajajoukkue Kuopion Reipas, jonka musiikkivalinta oli kyllä hidas, mutta koreografi oli taitavasti saanut tyttöihin vauhtia, yksinkertaisilla viimeistellyillä liikevalinnoilla ja musiikkia "rikottiin" rohkeasti rytmitellen, lopputulema oli kepeä. Tälle ikäryhmälle kaipaisin liikevalintoihin juuri tyttömäistä vauhtia hitaan vartalotekniikan lisäksi. Missä oli veikeys ja säpäkkyys tai vastaavasti murkkuiän uhma? "Kilttejä keijukaisia" olivat kaikki tällä kertaa :) Ehkä musiikkivalinnoilla voisi tähän helposti vaikuttaa? Esimerkiksi monipuolisia askelikkoja ja hyppelyitä olisin kaivannut lisää, voittajajoukkue hyödynsi minusta oivaltavasti mm. niinkin yksinkertaista kuin lennokas sivulaukka saaden tyttöihin vauhtia. Jäin miettimään, tarvitaanko tämän ikäisillä ollenkaan sellaisia nostoja, jossa yksi kiikkuu juuri ja juuri muiden kannattelemana yläilmoissa? Tekniikan osalta haasteita tuntusi tällä ikäryhmällä olevan jännityksen ja rentouden vaihtelussa, koonto on myös vaikea saada lantiosta lähteväksi ja ranteissa ja kyynärpäissä on vielä melko teräviä kulmia. Lauantain 12-15-vuotiaiden liikepuhtaus oli kuitenkin sitä luokkaa, että veikkaan ainakin osan ryhmistä harjoittelevan vähintään kaksi kertaa viikossa. Taitava sukupolvi kasvamassa!
16-19-vuotiaiden sarja olikin sitten jo ilahduttavasti värikkäämpi. Kolmen kärjen ohjelmat ja oikeastaan kaikki kuusi ohjelmaa olivat melkoisen erilaisia keskenään. Myönnän heti kärkeen, että jopa minä nikottelin, että olikos voittajajoukkueen (Lappeenrannan Nv:n Mauriaisten melankoliaa) tikapuuohjelma oikeassa sarjassa. Mutta hyvänen aika, kun katsoin ohjelman DVD:ltä pari kertaa avautui liikekieli täysin tanssilliseksi voimisteluksi ja mikä idea ja toteutus!!! Tämmöstä lisää koreografit, haastakaa itsenne ja lyökää ällikällä meidät muut! Tätä ohjelmaa katsoessani huomasin nostalgisoivani entisen Musiikista Liikkumaan -tapahtuman perään...muistatteko tapahtuman luonteen? Silloin koreografit aidosti kisasivat ideoista, joukkueet heittivät itsensä likoon mitä omituisimmilla tavoilla ja tilakin oli teatterinomaisempi kolkon hallin sijaan...josta tuli mieleen, että missä oli Iisalmen Nv? Hehän ovat usein olleet väriläiskiä roudaten lavalle sermejä, saippuakuplakoneita, kantoja jne. :D Toivottavasti eivät ole kokonaan jättäytyneet pois! No, palatakseni tähän kisaan, kakkonen ja kolmonen olivat tekniseltä tasoltaan tasaisia, kauniita ja taidokkaita joukkueita. Mikä ilahduttavaa, tiedän, että kolmanneksi tullut Oulun Voimisteluseuran Fuksia-joukkue on puhtaasti tanssilliseen voimisteluun kasvanut joukkue ja pysynyt kasassa aivan pikkutytöstä saakka! Nyt treenaus alkaa kantaa hedelmää! Pistin merkille, että tässä sarjassa fyysiset ominaisuudet, liikelaajuus (tai sen puute) alkaa näkyä. Erityistä huomiota kiinnittäisin tyttöjen terveelliseen tapaan tehdä liikkeet, etenkin selän liikkuvuuden osalta, eiköhän meidän lajissa voisi unohtaa ristivaa`at, on paljon turvallisempiakin tasapaino/liikkuvuusliikkeitä. Lisäksi voimistelijoiden ylävartalo on usein jännittynyt: hartiat rennoksi, lapaluita yhteen ja kaula pitkäksi, näin ryhti on jo huomattavasti parempi. Tämän sarjan ohjaaja/koreografeja kannustaisin kovasti kokeilemaan rajoja ja olemaan rohkeita luovuuden suhteen. Miettikääpä nyt, tässä vaiheessahan vielä kehitytään kovasti taidollisesti ja fyysisesti, tytöt ovat motivoituneita harjoittelemaan enemmän kuin kerran viikossa ja paljon on jo edellytyksiä hakea omaa tyyliä. Älkää tyytykö tekemään niin kuin "kaikki teiltä odottaa", kyseenalaistakaa normeja ja ottakaa riskejä :) Lappeenrantalaisilta ainakin odotan jatkossa paljon!
Jos vertaan lauantain 12-19-vuotiaiden ohjelmia sunnuntain 12-19-vuotiaiden näytössarjaan, huomaan eron suorituksen viimeistelyssä, liikelaajuuksissa ja tekniikan haltuunotossa lauantain joukkueiden hyväksi. Mutta kun verrataan kokonaisuutena ohjelmien "omaa kädenjälkeä" ja uutta liikekieltä, pisteet menevät sunnuntain puolelle! Erityisesti mieleeni jäivät Lahden Nv:n pulppuavat Sadepisarat, vauhdikkaan erilaisesta musiikkivalinnastaan Oulun Voimisteluseuran Koboltti ja näyttävästä hallaharso-ohjelmastaan Keminmaan Nv.
Yli 20-vuotiaiden sarjat olivat hyvin eri tyyppiset lauantaina ja sunnuntaina. Teknisesti kovatasoisia molemmat päivät! Kilpailun osalta olenkin ruotinut tuntojani jo edellisessä blogikirjoituksessani :) Onkohan niin, että jos ajatellaan kaikkia sarjoja, tässä sarjassa eniten "jäähdytellään" ja nautiskellaan omalla mukavuusalueella, näytetään se taito ja eläytyminen, joka jo osataan pahemmin pinnistelemättä? Keskitytään olemaan kauniita ja sillä vuosien tuomalla varmuudella onnistutaan myös itkettämään katsojia. Harjoitusmotivaatio ja elämäntilanteet alkavat olla monella siinä pisteessä, että kerran viikossa treenaaminen mukavassa samanhenkisessä porukassa on tärkeintä. Voimaannuttavaa jos mikä! Jos minun kuitenkin pitäisi laittaa rahojani likoon jonkun joukkueen puolesta tulevaisuuden yllätyksellisyyden toivossa, laittaisin ne Turun Jyrylle, joukkueessa aistin näyttämisen halua. Molempien päivien koreografiat olivat kaikilla joukkueilla näyttäviä, koulukuntaeroja näkyy siinä kuinka paljon tehdään samaa liikettä kaikki yhtäaikaa suht tiiviissä kuviossa ja kuinka paljon "pelataan roolituksilla" ja käytetään laaja-alaisesti lattiatilaa. Näyttävyydestä puheenollen pakko nostaa erityisesti sunnuntaipäivän Mäntsälän Voimistelijoiden naiset! Jösses! Heidän ei tarvinnut ottaa kuin kaksi askelta ja yleisö oli ihan myyty! Jos tämä joukkue olisi ollut lauantain kisassa mukana, olisivat he varmasti sekoittaneet pakkaa! Näimme myös molempien päivien versiot Nuoruustangosta, siis sama biisi ja sama ohjelman nimi, tyyli vain ihan erilainen. Yli 20-vuotiaiden teemahyppy näytti olevan kaariharppa, erilaiset tasapainot puolestaan tehtiin enimmäkseen jalkaa korkealle nostaen ja muutamia illuusioitakin nähtiin. Liikkuvuus ja jalkatekniikka ovat siis ottaneet entistä enemmän jalansijaa myös tanssillisessa voimistelussa ja veikkaan, että meidän on alettava laajentaa jonkin verran myös virtaavuuskäsitettä, onko ainoaa "oikeaa" virtaavuutta "keskustakeskeinen" virtaavuus vai voisiko se olla myös jotain muuta?
Lopuksi tuli vielä mieleen muutamia makuasioita, joita koreografit/ohjaajat voisivat pohtia:
- voisiko ohjelman nimi olla jotain muuta kuin suoraan kappaleen nimi?
- kannattaako valita radiolistojen soitetuimpia kappaleita ohjelmamusiikiksi? Tuolla tapahtumassa näimme kolme versiota Missä muruseni on -kappaleesta. Eka kerta menee, tokalla kerralla sanotaan "ai näilläkin on tää biisi", kolmannella kerralla todetaan "tää on jo nähty". Näin se vaan menee vaikka kappale on kaunis kuin mikä.
- tarvitaanko ohjelmaan välttämättä nosto, oletko ihan varma?
- voisiko ohjelmalla olla draaman kaari?
Mielenkiinnolla jään odottamaan ensi vuoden kisoja, omia suosikkijoukkueitani seuraan erityisellä mielenkiinnolla. Mitähän ne seuraavaksi keksiikään...:)
