Melkoisen huippua! Historian ensimmäiset Tanssillisen voimistelun omat kilpailut pidetään tulevana lauantaina Vihdissä. Kun tanssillinen voimistelu aikanaan lanseerattiin 2000-luvun alussa järjestettiin Jyväskylässä v. 2001 tai 2002 (pahoitteluni, kun unohtunut tarkka vuosi) Tanssillisen voimistelun koreografiakilpailut. Allekirjoittanutkin kilpaili Terrakotta-joukkueen kanssa kyseisissä kinkereissä ja muistan, että tyylisuuntaus haki kovasti tuolloin linjaansa ja painotuksiaan, kun useat joukkueet kävivät ikään kuin kokeilemassa kepillä jäätä. Voiskohan tällainen liike ja koreografian rakenne olla tanssillista voimistelua...? Sääntöjä ja arviointikriteerejä ei juuri ollut ja kirjallinen neljän rivin palaute tuli kotiin postikortissa :) Ei liene hirmuinen yllätys, että kisan voitti Vantaan Voimisteluseura ;)
Sittemmin tanssillisen voimistelun koreografioilla on voinut kisata ja esiintyä tanssillisen voimistelun workshopeissa, seurojen vapaamuotoisissa kisoissa ja näytöksissä sekä Show-tapahtumissa. Vantaan Voimisteluseuran rinnalle on noussut useita seuroja ympäri Suomen, joita seurataan tiivisti ja kiinnostuksella. Kovasti lämmittää sydäntä, että matkimis- kopiolinjalle ei ole lähdetty, vaan kukin joukkue uskaltaa tuoda oman näköisensä vastineen areenalle. Rohkaisen ja haastan joukkueita tähän edelleen, se on tämän jutun suola! 15 vuoden oppipolku on johtanut viimein uuteen konseptiin, viilattuihin arviointikriteereihin ja tuomarilomakkeisiin ja mikä ilahduttavinta riittävään harrastajamäärään, jotta tällainen oma kisa kannattaa järjestää! Sarjoja tullaan näkemään alle 12-vuotiaista yli 40-vuotiaisiin! Taso tulee varmasti olemaan huippua, sillä seurat/joukkueet ympäri Suomen ovat ottaneet kisan vahvasti omaksi tavoitteekseen. Wau, kylmät väreet jo pelkästä ajatuksesta!
Itse tuomaroin yli 20-vuotiaiden sarjaa. Aivan ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa! Sarjassa on valtava määrä itselle tavalla tai toisella rakkaita ja ohjelmillaan koskettaneita joukkueita ja nyt minun pitäisi osata rankata heidät paremmuusjärjestykseen... kynä tulee sauhuamaan, papereistani ei todennäköisesti saa ihan tolkkua, kun innoissani jaan katsomiskokemusta, mutta toivon, että tanssillisen voimistelun tuomarina minun ei koskaan tarvitse jäyhistellä kylmän kalskeaan rooliin, vaan saan olla oma persoonani ja pulputa arviointia kriteerien linjassa, mutta omalla tyylilläni ;) Odotan näkeväni taitoa, taidetta, tunnetta ja tarinoita. Vaikka lähtökohtaisesti olen hehkuttajatyyppi, ihan jokaiselle joukkueelle pyrin löytämään myös kehittymisteppejä vaikkapa valtakunnallista Show-tapahtumaa ajatellen.
Toivotan hurjasti tsemppiä ja peukkuja, onnistumisia ja lämpimiä kohtaamisia siskojen kanssa. Opitaan ja raatataan, jaetaan kokemuksia ja annetaan kilpasiskollekin palautetta! Nähdään :)
perjantai 4. maaliskuuta 2016
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Tanssillisen voimistelun tuomarina pitkästä aikaa - paluun polulla?
Olen pitänyt jonkun aikaa tietoisesti taukoa tanssillisesta voimistelusta ja blogikirjoittelukin on uinunut. Tauon aikana olen kerännyt ideoita, kokemuksia ja liikemateriaalia omaan kehooni eri tanssityyleistä. Niin monta vuotta tein tanssillisen voimistelun valmennus- ja koulutustyötä monella tasolla, että ammensin itseni yksinkertaisesti tyhjäksi. Oli tunne, että olin käyttänyt jokaikisen käden koukeron, aaltoliikkeen variaation ja analysoinut liikkeen hengittämistä, sen mitä osasin. Oli lähdettävä hakemaan uusia virtauksia ja rikkomaan omia rajoja muualle. Muutaman vuoden ajan ajatusprosessi on muhinut, miten eri liikemateriaalien mausteita voisi soveltaa tanssillisen voimistelun tekniikkaan ja keho alkaa taas herätä inspiratioon. Tanssillinen voimistelu on oman sielunmaisemani liikekieltä ja se on säilynyt myös ns. tauon aikana. Koko ajan olen pitänyt yhteyttä eri joukkueisiin, käynyt leireillä, harkoissa sparrailemassa ja antanut videoiden kautta palautetta. Olen myös seurannut tanssillisen voimistelun kehitystä ja ilokseni pistänyt merkille, että harrastajamäärät ovat kasvaneet ja laatu parantunut valtakunnallisesti. Hienoa kehitystä!
Eilen Pohjois-Suomen alueellisessa Showssa toimin pitkästä aikaa tanssillisen voimistelun tuomarina. Itselleni se oli ensimmäinen kerta uusilla arviointikriteereillä ja lomakkeilla. Olen käynyt uudistetun tuomarikoulutuksen, mutta vältellyt tuomarihommia...aina olen ollut huono antamaan sitä numeroarviointia, niin mielelläni vain kirjoittaisin...tai itse asiassa eilen nousi ajatus, että oikeastaan tosi mielelläni puhuisin arvioni jokaisen esityksen jälkeen suoraan valmentajalle. Kirjoittaminen kiireessä on riski. Tulee töksäyteltyä eikä vastaanottaja välttämättä ymmärrä asiaa ollenkaan samalla tavalla kuin olen sen tarkoittanut. Eilen teki mieli jopa piirtää kuvina tekstin lisäksi asioita, joita nousi mieleen havainnoidakseni asioita lisää. Valmentajat ja koreografit voitte aina olla minuun yhteydessä vaikkapa facebookin kautta, jos tulee mieleen jotain tarkennettavaa tai ihmettelette, mitähän se tollakin jutulla on tarkoittanut. Ihmetellään yhessä ;) Annan joka tapauksessa kreditit tanssillisen voimistelun kehittämistyöryhmälle uusista lomakkeista ja toimintatavoista, kyllä ne toimivat hyvin ja arviointi on helpottunut ja uskoisin myös oikeudenmukaistunut muutaman vuoden takaisesta.
Lienee edelleen koulukuntakysymys, arvioidaanko 12-15-vuotiaita numeroina suhteessa kaksikymppisten tekniseen osaamiseen vai jonkinlaiseen mututuntumaan ikätasoon nähden. Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka pyrkii näkemään 12-15-vuotiaan kokonaiskehitystä ikätasossa ja haluaa tukea taidonoppimisen portaita juuri eri ikäkausina. Haastavaa se toki on, kun en tuomarina millään voi tietää tämän hetkistä taitotasoa valtakunnallisesti, mutta tanssillisen voimistelun opseja ja koulutusmateriaaleja rakentaneena, olen kiinnostunut tutkimaan millaiset ominaisuudet ja rakennuspalikat on oltava ensin kunnossa ennen kuin edetään isompien sarjoihin ja voidaan aikanaan olla mestareita lajissa/tyylisuuntauksessa. Tässä meillä olisi paljon opittavaa muista lajeista, olen huomannut kuunnellessani työssäni laajemmin eri urheilulajeja. Meidän tuomareina pitäisi olla ohjaamassa pistejärjestelmällä ja arvioinnilla sitä, mitä tämä tyylisuuntaus halutaan olevan...tai oikeastaan mihin sen halutaan etenevän. Pitäisi siis nähdä muutama askel tulevaisuuteenkin... 12-15-vuotiaiden ohjelmissa hurjaa on se, että samassa sarjassa nähdään sekä 11- että 16-vuotiaita, koska pieni ikäpoikkeus sallitaan. Siinä missä 11-12-vuotiaat ovat minun silmissäni vielä ihan tyttöjä, ovat 15-16-vuotiaat monesti jo nuoria naisia. Harkkakerrat ja näin ollen myös kilpailukokemus vaihtelee hurjasti. Siihen kun vielä lisätään se tosiasia, että tunnetusti tässä sarjassa on valtakunnallisesti ottaen kokemattomampia valmentajia kuin tuossa yli 16-vuotiaiden sarjassa, on meillä huutava tarve vastata tämän sarjan harrastajien ja valmentajien osaamistarpeisiin mahdollisimman nopeasti. Jonkinlainen pidempi jatkokoulutus jumppakoululle tarvittaisiin, miten taidonportaat etenevät jumppakoulun lopputasolta uudelle lajitasolle. Paksu, pilkottu kansio tekniikan, fyysisten ominaisuuksien ja ilmaisun/tulkinnan harjoittamisesta, koreografiaosiota ja valmennuksen perusohjelmointia/kausisuunnittelua unohtamatta. Koko vuosi tulisi osata rakentaa alusta lopuun tukemaan toinen toistaan saumattomasti. Tällöin saadaan kaikki hyöty irti, vaikka treenimäärä olisi pienempi. Tanssillisen voimistelun tuomareita on koulutettu jo melko iso määrä, nyt tuomarit voisi valjastaa myös kummi/tutortoimintaan mukaan lajin kehittämiseksi. Kullakin alueella "tanssillisen voimistelun kummit" voisivat olla näkyvämpiä hahmoja, tuoda kasvot, joita voisi matalalla kynnyksellä hyödyntää saprraajina ohjelmien luomis- ja treenivaiheessa seuroissa. Tällaisen verkoston voisi koota yhteystietoineen.
Ihania keskusteluja saadaan aikaan kun raotetaan ikuisuuskysymyksiä koreografiasta. Niin eileisenkin jälkimainingeissa. Koreografian rakenteesta, kohokohdista, liikevalinnoista...ollako kuinka vahvasti teemallinen tai tarinallinen...mistä syntyy tunnelma, jännite ja draaman kaari, miten kosketetaan yleisöä...miten läsnäoloa voi harjoitella ja mitä se itse asiassa tarkoittaa...miksi ohjelman dynamiikan rikkomisesta aina huomautetaan tuomaripalautteissa ja mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa...mitä sinne lavalle pitäisi laittaa päälle tässä tyylisuuntauksessa ja mikä on varma tapa saada tuomari näkemään aina punaista...miten yhteensovittaa liike ja teema, kuvaako tämänlainen vai toisenlainen ranteen asento tai aaltoliikkeen ylimääräinen mutka sanomaa, jonka koreografina haluan tuoda esiin. Näistä olisi hedelmällistä aika ajoin keskustella valmentajien, tuomareiden ja harrastajien kesken, sillä niillä näyttää oikeesti olevan merkitystä kun pistejakoja ja valintoja tehdään tuomarinkin papereissa. Olemmeko yhteisellä ymmärryksen kartalla...?
Niin tai näin...eilinen tuomarointi tuntui kivalta ja yllätin itseni illalla hyristelemässä, aivan kuin kaartaisin jo seikkailuiltani kotiinpäin, juurilleni, repussa matkamuistoja sieltä täältä...
Nähdään tanssillisen voimistelun kisoissa Vihdissä 5.3. ja leireillä tietty, itse olen tulossa kouluttamaan Tanhuvaaran urheiluopiston tanssillisen voimistelun leirille keväämmällä Savonlinnaan ja syyskuussa Oulussa järkättävälle tanssillisen voimistelun leirille :)
 |
| Oulun Voimisteluseura, Laventeli Kuva: Minna Kouri |
 |
| Oulun Voimisteluseura, Laventeli Kuva: Minna Kouri |
Eilen Pohjois-Suomen alueellisessa Showssa toimin pitkästä aikaa tanssillisen voimistelun tuomarina. Itselleni se oli ensimmäinen kerta uusilla arviointikriteereillä ja lomakkeilla. Olen käynyt uudistetun tuomarikoulutuksen, mutta vältellyt tuomarihommia...aina olen ollut huono antamaan sitä numeroarviointia, niin mielelläni vain kirjoittaisin...tai itse asiassa eilen nousi ajatus, että oikeastaan tosi mielelläni puhuisin arvioni jokaisen esityksen jälkeen suoraan valmentajalle. Kirjoittaminen kiireessä on riski. Tulee töksäyteltyä eikä vastaanottaja välttämättä ymmärrä asiaa ollenkaan samalla tavalla kuin olen sen tarkoittanut. Eilen teki mieli jopa piirtää kuvina tekstin lisäksi asioita, joita nousi mieleen havainnoidakseni asioita lisää. Valmentajat ja koreografit voitte aina olla minuun yhteydessä vaikkapa facebookin kautta, jos tulee mieleen jotain tarkennettavaa tai ihmettelette, mitähän se tollakin jutulla on tarkoittanut. Ihmetellään yhessä ;) Annan joka tapauksessa kreditit tanssillisen voimistelun kehittämistyöryhmälle uusista lomakkeista ja toimintatavoista, kyllä ne toimivat hyvin ja arviointi on helpottunut ja uskoisin myös oikeudenmukaistunut muutaman vuoden takaisesta.
 |
| Oulun Voimisteluseura, Seepia Kuva: Minna Kouri |
Lienee edelleen koulukuntakysymys, arvioidaanko 12-15-vuotiaita numeroina suhteessa kaksikymppisten tekniseen osaamiseen vai jonkinlaiseen mututuntumaan ikätasoon nähden. Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka pyrkii näkemään 12-15-vuotiaan kokonaiskehitystä ikätasossa ja haluaa tukea taidonoppimisen portaita juuri eri ikäkausina. Haastavaa se toki on, kun en tuomarina millään voi tietää tämän hetkistä taitotasoa valtakunnallisesti, mutta tanssillisen voimistelun opseja ja koulutusmateriaaleja rakentaneena, olen kiinnostunut tutkimaan millaiset ominaisuudet ja rakennuspalikat on oltava ensin kunnossa ennen kuin edetään isompien sarjoihin ja voidaan aikanaan olla mestareita lajissa/tyylisuuntauksessa. Tässä meillä olisi paljon opittavaa muista lajeista, olen huomannut kuunnellessani työssäni laajemmin eri urheilulajeja. Meidän tuomareina pitäisi olla ohjaamassa pistejärjestelmällä ja arvioinnilla sitä, mitä tämä tyylisuuntaus halutaan olevan...tai oikeastaan mihin sen halutaan etenevän. Pitäisi siis nähdä muutama askel tulevaisuuteenkin... 12-15-vuotiaiden ohjelmissa hurjaa on se, että samassa sarjassa nähdään sekä 11- että 16-vuotiaita, koska pieni ikäpoikkeus sallitaan. Siinä missä 11-12-vuotiaat ovat minun silmissäni vielä ihan tyttöjä, ovat 15-16-vuotiaat monesti jo nuoria naisia. Harkkakerrat ja näin ollen myös kilpailukokemus vaihtelee hurjasti. Siihen kun vielä lisätään se tosiasia, että tunnetusti tässä sarjassa on valtakunnallisesti ottaen kokemattomampia valmentajia kuin tuossa yli 16-vuotiaiden sarjassa, on meillä huutava tarve vastata tämän sarjan harrastajien ja valmentajien osaamistarpeisiin mahdollisimman nopeasti. Jonkinlainen pidempi jatkokoulutus jumppakoululle tarvittaisiin, miten taidonportaat etenevät jumppakoulun lopputasolta uudelle lajitasolle. Paksu, pilkottu kansio tekniikan, fyysisten ominaisuuksien ja ilmaisun/tulkinnan harjoittamisesta, koreografiaosiota ja valmennuksen perusohjelmointia/kausisuunnittelua unohtamatta. Koko vuosi tulisi osata rakentaa alusta lopuun tukemaan toinen toistaan saumattomasti. Tällöin saadaan kaikki hyöty irti, vaikka treenimäärä olisi pienempi. Tanssillisen voimistelun tuomareita on koulutettu jo melko iso määrä, nyt tuomarit voisi valjastaa myös kummi/tutortoimintaan mukaan lajin kehittämiseksi. Kullakin alueella "tanssillisen voimistelun kummit" voisivat olla näkyvämpiä hahmoja, tuoda kasvot, joita voisi matalalla kynnyksellä hyödyntää saprraajina ohjelmien luomis- ja treenivaiheessa seuroissa. Tällaisen verkoston voisi koota yhteystietoineen.
 |
| Oulun Voimisteluseura, Fuksia Kuva: Minna Kouri |
Ihania keskusteluja saadaan aikaan kun raotetaan ikuisuuskysymyksiä koreografiasta. Niin eileisenkin jälkimainingeissa. Koreografian rakenteesta, kohokohdista, liikevalinnoista...ollako kuinka vahvasti teemallinen tai tarinallinen...mistä syntyy tunnelma, jännite ja draaman kaari, miten kosketetaan yleisöä...miten läsnäoloa voi harjoitella ja mitä se itse asiassa tarkoittaa...miksi ohjelman dynamiikan rikkomisesta aina huomautetaan tuomaripalautteissa ja mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa...mitä sinne lavalle pitäisi laittaa päälle tässä tyylisuuntauksessa ja mikä on varma tapa saada tuomari näkemään aina punaista...miten yhteensovittaa liike ja teema, kuvaako tämänlainen vai toisenlainen ranteen asento tai aaltoliikkeen ylimääräinen mutka sanomaa, jonka koreografina haluan tuoda esiin. Näistä olisi hedelmällistä aika ajoin keskustella valmentajien, tuomareiden ja harrastajien kesken, sillä niillä näyttää oikeesti olevan merkitystä kun pistejakoja ja valintoja tehdään tuomarinkin papereissa. Olemmeko yhteisellä ymmärryksen kartalla...?
 |
| Oulun Voimisteluseura, Fuksia Kuva: Minna Kouri |
Niin tai näin...eilinen tuomarointi tuntui kivalta ja yllätin itseni illalla hyristelemässä, aivan kuin kaartaisin jo seikkailuiltani kotiinpäin, juurilleni, repussa matkamuistoja sieltä täältä...
Nähdään tanssillisen voimistelun kisoissa Vihdissä 5.3. ja leireillä tietty, itse olen tulossa kouluttamaan Tanhuvaaran urheiluopiston tanssillisen voimistelun leirille keväämmällä Savonlinnaan ja syyskuussa Oulussa järkättävälle tanssillisen voimistelun leirille :)
lauantai 3. lokakuuta 2015
Tanssillisen voimistelun leirillä Vihdissä
Perinne on syntynyt: syyskuun vikana viikonloppuna tanssillisen voimistelun leiri jossain puolella Suomea! Muistakaa kalenteroida, ja vaikka kyse ei olekaan liittojohtoisista leireistä, toivon tämän huomioonottamista Voimisteluliiton tapahtumien suunnittelussa, ettei päällekkäisyyksiä saman kohderyhmän osalta tulisi. Jatkumon voi kai jo luvata, sillä kolmas kerta osoitti, että tilausta virtaavien jumppaystävien kohtaamiselle on! Aikuisetkin haluavat leireillä ja monille ohjaajille/valmentajille tämänkaltainen on ainutlaatuinen mahdollisuus kerätä ideoita asiansa osaavilta kouluttajilta yhdellä kertaa saman viikonlopun aikana (tietysti ennen kaikkea nauttia välillä itse voimistelusta, kun joku muu ohjaa ;)). Ensimmäisen leirin järkkäsivät pari vuotta sitten Vantaan Voimisteluseura, viime vuonna vetovastuun ottivat Järvenpään Voimistelijat ja nyt oltiin Vihti-Gymin hoivissa. Iso kiitos järjestäjille vieraanvaraisuudesta, ystävällisyydestä sekä hauskasta ja antoisasta ohjelmasisällöstä!
Lauantaiaamun odotukset olivat korkeat, sillä Minna Tervamäen piti opettaa metodejaan heti kärkeen. Valitettavasti suunnitelmat muuttuivat äkillisesti pyöräonnettomuuden vuoksi ja Minna Tervamäki joutui perumaan tulonsa. Onneksi Minna toipuu onnettomuudestaan. Ei ole järjestäjänä helppoa paikata tilannetta, mutta nostan hattua Vihti-Gymin Impulssi-joukkueen Satu Rautialalle rohkeudesta heittäytyä korvaamaan sisältöaukkoa. Kroppa lähti liikkeelle lempeästi ja virtaillen Sadun mukana eikä kukaan enää muistanut pientä harmitusta, jonka aamuinen peruuntuminen hetkellisesti aiheutti. Todella hauska osio oli vartalosarjan muokkaaminen pienryhmissä eri tyylisiin musiikkeihin. Kirvoitti hyvät naurut ja yhteishenki alkoi lämmetä.
Back to basic. Hannele Ahlqvist jos kuka sen osaa, onkia ytimen, rakentaa taidon palikoita ja opettaa ihailtavalla pedagogisella otteella lajin/tyylisuuntauksen peruselementtejä mielekkäästi. Jälleen kerran (kuten aina Hannelen opissa) huomasin vartalonkäytön haasteellisuuden. Olisi niin helppo oikoa, mutta virtaavan ketjun löytäminen ytimestä ulospäin ja vastaavasti kohti ydintä on yllättävän vaikeaa...kun siihen lopulta (aina ajoittain) yltää, voi liikkeen todella tuntea solutasolla asti. Perusasioita pystyrentous, koonto, vauhtiheitto, vartalon aaltoliike... ihania musiikkeja, mieltä sykähdyttäviä sarjoja, karismaattinen ohjaus...
Päivän päätti Laura Hurmeen ilmaisutunti. Improvisaatiota, heittäytymistä, hengennostatusta, sielun väreiden ja tunnelmien tutkimista liikkeen avulla. Huhuh, meinasi jossakin välissä mennä liiankin syvälliseksi ja kipeäksi, kun tunteita käytiin läpi. Toisaalta mitäpä sillä on väliä, vapauttavaa. Ilmaisutunteja, improvisaatiota ei kannata unohtaa leiriohjelmista. Monilla joukkueilla ei tunnu olevan aikaa, valmentajilta puuttuu ehkä osaamista (tai ehkä kyse on ennemminkin siitä, ettei itseensä pysähtymisen ja oman liikkeen tutkimisen merkitystä tarpeeksi ymmärretä). Kuinka paljon koskettavimmiksi koreografioiden tarinat tulevat katsojalle, kun esiintyjän tulkinta on itsestä, sisältä lähtevää, aitoa ja inhimillistä. Se vaatii tämänkaltaisten harjoitteiden toistamista ja ajan antamista.
Päivän päätteeksi meitä kokoontui vielä joukkio yhteiseen foorumiin. Tanssillisen voimistelun kehittämisryhmä Maiju Korpelaisen johdolla veti keskustelua ja ideointia. Asialistalla oli mm. Showtapahtuman muutostyö, tanssillisen voimistelun omat kisat, taitomerkkijärjestelmän käyttöönotto ja koulutustoiveet. Vapaamuotoista pulppuavaa puheensorinaa, asiat etenevät ja tällekin foorumille on tarpeensa leirin yhteydessä :)
Kehun ja kiitän vielä Vihti-Gymin Impulssin vieraanvaraisuutta. Kesällä Gymnaestradan yhteydessä näin heitä backstagella ja heitin, että tulen leirille, jos saan majapaikan. Sain lupauksen ja kun muistuttelin asiasta syksyllä heti tuli tarkempi kutsu! Teen tätä muuten sumeilematta eri voimisteluystävilleni, kutsun itseni yökylään heille, koska minusta se vain on niin paljon mukavampaa raatailla yömyöhään samanhenkisten kanssa kuin olla hotellissa :D Tällä kertaa "majoitusvastaavani" oli ihana Anna Rantanen. Anna kutsui myös muita oululaisia ja impulssilaisia saunaan. Ihanaa. Enemmän tätä, kannustan kaikkia hankkimaan rohkeasti jumppaystäviä ympäri maan ja ennakkoluulottomasti myös majoittamaan kyläilijöitä. Niin mukavaa, saa elinikäisiä ystäviä!
Sunnuntaipäivän avasi hurmaava Vihti-Gymin Impulssin Onerva Manninen. Omppu lämmitti meitä eri vuosikymmenten liikkein ja musiikein. Superhauskaa ja hikistä!
Tanssillisen voimistelun tuomarit kokoontuivat seminaariinsa ja muut jatkoivat leiriohjelmalla. Valitsin itse tällä kertaa leirin, koska halusin kerätä mahdollisimman paljon ideoita plakkariin ja nauttia tekemisestä. Kurkkasin jossakin välissä tuomarityöskentelyn puolelle ja sielläpä hekin virtailivat käytännön tunnillaan, joten hienoa, että tekniikan saloihin pureuduttiin Hannele Ahlqvistin ja Marja Kallioniemen johdolla oman kehon käytön kautta. Tärkeää tuomarina kehittymisen kannalta!
Nautinto jatkui Marita "Manta" Haapasalon tekniikkatunnilla. Manta on idearikas, esteettisen voimistelun kikkailumestari. Mistähän ihmeestä se näitä kaikkia juttuja luo? Aina löytyy uusi koukero kokeiltavaksi ja virtaava versio veisteltäväksi. Ihanaa. Jotain niin tuttua ja vierasta samaan aikaan, solmuun meni jalat...
Sitten keskityttiin jalkatekniikkaan Laura Nihdin johdolla. Legendaarista Ahlqvistien klaania...Tässäpä nainen, joka ihan oikeasti osaa lentää! Upea, taitava kouluttaja, herättää ihastusta ja kunnioitusta :) on tunnettu tosiasia, että jalkatekniikka ei ole tanssillisen voimistelun harrastajilla yleisesti ottaen kovin vahvalla perustalla, joten Lauran opeista riittäisi painavaa asiaa ja ideoita vaikka erilliseksi koulutukseksi meille kaikille. Kivoja sarjoja lattialla eri asennoissa, seisten, tasapainoillen, liikkuen ja hyppien seinästä seinään...
Leirin päätti aurinkoisen lempeä Vihti-Gymin Impulssin Marjaana Wikman. Kehoa ja mieltä huoltavaa, rauhoittavaa ja rentouttavaa liikettä. Ah tuli tarpeeseen.
Leirin anti kantaa pitkälle. Olette lämpimästi tervetulleita ensi vuonna Oulun Voimisteluseuran järjestämälle leirille meille Ouluun! Niin, kyllähän se minäkin teen sitten vastavuoroisesti mielelläni ja majoitan etelän siskoja, neljä olen luvannut siskonpetiin, taitaa tosin kaikki petipaikat mun luona jo olevan varattuja, mutta kyselkää ihmeessä muilta voikkaystäviltä Oulusta :D Nähdään ja kuullaan, tsemppiä uuteen kauteen!
 |
| Peräti 90 osallistujaa, kaikki halukkaat eivät mahtuneet leirille |
Lauantaiaamun odotukset olivat korkeat, sillä Minna Tervamäen piti opettaa metodejaan heti kärkeen. Valitettavasti suunnitelmat muuttuivat äkillisesti pyöräonnettomuuden vuoksi ja Minna Tervamäki joutui perumaan tulonsa. Onneksi Minna toipuu onnettomuudestaan. Ei ole järjestäjänä helppoa paikata tilannetta, mutta nostan hattua Vihti-Gymin Impulssi-joukkueen Satu Rautialalle rohkeudesta heittäytyä korvaamaan sisältöaukkoa. Kroppa lähti liikkeelle lempeästi ja virtaillen Sadun mukana eikä kukaan enää muistanut pientä harmitusta, jonka aamuinen peruuntuminen hetkellisesti aiheutti. Todella hauska osio oli vartalosarjan muokkaaminen pienryhmissä eri tyylisiin musiikkeihin. Kirvoitti hyvät naurut ja yhteishenki alkoi lämmetä.
 |
| Lämmin, iloinen, taitava Satu |
 |
| Ikinuori The Guru Hannele Ahlqvist |
 |
| Laura Hurme kannusti tutkimaan tunnelmia |
 |
| Foorumilla edustettuna Vihti-Gym, Vantaan Voimisteluseura, Olarin Voimistelijat, RiikkaSet, Iisalmen Naisvoimistelijat, Käpylän Voimistelijat, Tampereen Voimistelijat, Helsingin Naisvoimistelijat ja Oulun Voimisteluseura |
 |
| Anna & Sanna |
 |
| Hassu, heittäytyvä Onerva-ope |
Nautinto jatkui Marita "Manta" Haapasalon tekniikkatunnilla. Manta on idearikas, esteettisen voimistelun kikkailumestari. Mistähän ihmeestä se näitä kaikkia juttuja luo? Aina löytyy uusi koukero kokeiltavaksi ja virtaava versio veisteltäväksi. Ihanaa. Jotain niin tuttua ja vierasta samaan aikaan, solmuun meni jalat...
 |
| Korutaiteilija-Manta |
 |
| Lentävä-Laura |
 |
| Kauniita, lempeitä linjoja Marjaana-soturin johdolla |
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
#wg2015 7. päivä - Jäähyväiset...Nähdäänhän me Itävallassa neljän vuoden päästä?
Viimeinen päivä. Viikko hurahti vauhdilla ja tuntuu oudolta aloittaa arki kotona, koska Gymnaestradaviikon elin niin toisenlaisessa, omassa maailmassa.
Viimeisenä päivänä järkättiin Messukeskuksen halleihin erilaisia workshoppeja ja ne olivat taas myös hyviä jumppasiskojen treffauspaikkoja. Aloitin Minna Tervamäen tunnilla Minnan Metodit. Balettia, joogaa ja pilatesta yhdistelevä tunti oli kiireetön ja haastoi todella yhdistämään mielen ja kehon joka solutasolla. Liikkeet eivät olleet vaikeita, mutta haastavaksi ne teki harkittu mielen työskentely lihastyön rinnalla, kehonhallinnan treeniä johon valitettavan harvoin panostan aikaa... Hiki valui, vaikka periaatteessa seisoin paikalla. Minna Tervamäki on todella lämmin ja lempeä persoonana ja tietenkin hänen omaa liikkumistaan katsoo ihaillen.
Kävin treffaamassa ja halaamassa myös jumppasisko-Teija Reini-Niemistä. Hän veti viereisessä hallissa sauvajumppaa ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan. Olemme tutustuneet Teijan kanssa Voimisteluliiton aikuisliikunnan kouluttajatiimissä muutamia vuosia sitten. On jotenkin lohdullista kuulla niin monessa liemessä keitetyn PRO-kouluttajan jännittävän edelleen ennen tällaisia isompia ohjauskeikkoja, me ollaan Teijan kaa semmosia jännittäjätyyppejä ja silti heti kun päästään lauteille, sokka on irti :D Teija jos kuka on PRO, uskaltaa heittäytyä ja improvisoida. Hänellä on liikunnallinen työkalupakki, josta riittää ammennettavaa moneen.
Koska jäin niin monen kanssa juttelemaan missasinkin kaksi seuraavaa workshoppia, jonkun verran näin sivusta. Annu Ridanpää-Taittosen maailmanympärimatka jumpaten näytti mukaansatempaavalta ja ruotsalaispoikien vetämä parkour innosti erityisesti nuorisoa.
Workshopit päätti omalta osaltani Eerika Laalo-Häikiön FlowGymnastics-tunti. Toki meitä oli monta jumppasiskoa jakamassa tätä rakasta liikekieltä. Vartalon aaltoliike on meille yhtä luontaista kuin kävely ja koko tunnin huomasin hymyileväni, vajaa vuosi sitten viimeksi ollut jonkun toisen vetämällä tanssillisen voimistelun treenitunnilla ja olipa tämä sydäntä ja koko kehoa lämmittävää. Liikkuvat, monipuoliset sarjat oli niin parasta. Kiitos Eerika!
Suihku, huoneen luovutus, jäähyväisiä monen rakkaan kanssa...Sitten vielä päättäjäisiin Olympia Stadionille. Päättäjäisten katsomossa, siinä small talkin yhteydessä kävi ilmi, että istuimme Katrin kanssa Itävallan Voimisteluliiton delegaation edustajien vieressä. Kun jossakin vaiheessa päättäjäisiä Suomi luovutti järjestämiskapulan Itävallan Dornbirnille Austrian Gymnastics Federationin Prof. Friedrich Manseder toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi seuraavaksi Itävaltaan. Tottakai Gymnaestradanhengessä räpsättiin yhteiskuva ja Prof. Friedrich Manser toivoi kuvaa lähetettäväksi hänellekin. Oli innoissaan, että joku kirjoittaa ihan blogiakin tapahtumasta :)
Jos saa näin lopuksi olla kriittinen niin päättäjäisten ohjelmalta sinänsä odotin vähän räväkämpää, iloisempaa ja näyttävämpää otetta, jossa massa oli täyttänyt kentän värillä. Voi, meitä suomalaisiahan olisi ollut 4000 käytettävissä... Vaikka kaikki viikon aikana nähdyt kenttäohjelmapuvut päällä kehystämässä ja esiintymässä massana! Nyt kenttä näytti välillä tyhjältä ja musiikkibiisit osin suomalaiseen tapaan melankolisilta, loppubilemeininki jäi vähän laimeaksi, jota ehkä kansainvälinen yleisökin olisi tähän hetkeen kaivannut. Onneksi muutamat solttupojat osasivat ottaa kaiken ilon irti stadionkeikastaan ja lopun vapaaehtoistyöntekijöiden yhteistanssi oli loistava yhteisöllinen lopetus :)
Ja vaikka päättäjäisistä olinkin kriittinen, (viikon elämyksiä pullollaan voi jo tuntua, ettei niin helposti hurmaannu enää), päällimmäisenä koko tapahtumasta jäi kuitenkin käteen suuri kiitollisuus elää näin hieno kokemus ja olla pieni palanen itsekin rakentamassa ainutkertaista tapahtumaa. Suunnitelmat kohti Itävaltaa... nyt seurat ehtisivät vaikka hommata kummiseuroja ympäri maailmaa ja sopia yhteiset jumppatreffit Dornbirniin! Nähdään siellä!
Viimeisenä päivänä järkättiin Messukeskuksen halleihin erilaisia workshoppeja ja ne olivat taas myös hyviä jumppasiskojen treffauspaikkoja. Aloitin Minna Tervamäen tunnilla Minnan Metodit. Balettia, joogaa ja pilatesta yhdistelevä tunti oli kiireetön ja haastoi todella yhdistämään mielen ja kehon joka solutasolla. Liikkeet eivät olleet vaikeita, mutta haastavaksi ne teki harkittu mielen työskentely lihastyön rinnalla, kehonhallinnan treeniä johon valitettavan harvoin panostan aikaa... Hiki valui, vaikka periaatteessa seisoin paikalla. Minna Tervamäki on todella lämmin ja lempeä persoonana ja tietenkin hänen omaa liikkumistaan katsoo ihaillen.
 |
| Karismaattinen, veistoksellisen kaunis ballerina Minna Tervamäki |
 |
| Ruotsalaisdaami halusi imeä Teijalta vielä vähän ideoita lisää.. |
Workshopit päätti omalta osaltani Eerika Laalo-Häikiön FlowGymnastics-tunti. Toki meitä oli monta jumppasiskoa jakamassa tätä rakasta liikekieltä. Vartalon aaltoliike on meille yhtä luontaista kuin kävely ja koko tunnin huomasin hymyileväni, vajaa vuosi sitten viimeksi ollut jonkun toisen vetämällä tanssillisen voimistelun treenitunnilla ja olipa tämä sydäntä ja koko kehoa lämmittävää. Liikkuvat, monipuoliset sarjat oli niin parasta. Kiitos Eerika!
 |
| Miten niin hiki..? Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettärien taidokas valkku/koreografi ja kouluttaja Eerika Laalo-Häikiö |
 |
| Tervetuloa Itävaltaan! Kutsujana Austrian Gymnastics Federation Prof. Friedrich Manseder |
 |
| World Team aloitti shown räväkästi ja sai odotukset korkealle... |
 |
| Sisua ja Suvia olisi voinut tanssittaa isompi joukko, nyt se hukkui kentän keskelle pieneksi |
 |
| Muutamia kangaskuvia viikon varrelta, kaipasin liikettä ja massaa tähänkin... housebändi Sami Pitkämö ja Johanna Försti |
 |
| Valkean linnun parvi koreografinsa Riikka Virkajärvi-Johnsonin johdolla, näytttävä joukko |
 |
| Ihana solttupoika ottaa ilon lopulta irti! |
 |
| ...ja kutsuu kaverinsa mukaan ilakointiin. |
 |
| Väliohjelmanumero mallitoimistolta...voimistelijatyttöja, poikia ja naisia kaipasin tuomaan vauhtia ja liikettä lisää |
 |
| Vapaaehtoistyöntekijöitä ja Valkean linnunnaisia yhteistanssissa, nyt on iloa ja elämää kentällä! |
Ja vaikka päättäjäisistä olinkin kriittinen, (viikon elämyksiä pullollaan voi jo tuntua, ettei niin helposti hurmaannu enää), päällimmäisenä koko tapahtumasta jäi kuitenkin käteen suuri kiitollisuus elää näin hieno kokemus ja olla pieni palanen itsekin rakentamassa ainutkertaista tapahtumaa. Suunnitelmat kohti Itävaltaa... nyt seurat ehtisivät vaikka hommata kummiseuroja ympäri maailmaa ja sopia yhteiset jumppatreffit Dornbirniin! Nähdään siellä!
 |
| Yhteisöllisyys, Connections Sonera Stadionilla viikolla napattu kuva |
perjantai 17. heinäkuuta 2015
#wg2015 6. päivä - viimeisiä viedään
Kuudentena päivänä oli viimeinen mahdollisuus ahmia Messukeskuksen hallinäytöksiä, siksipä täytin niillä päiväni. Aamun aloitti upea Mäntsälän Voimistelijat kokonaisuudellaan Heart of Stone. Jälleen uusi näkökulma toteuttaa hallinäytös kooten lyhyitä ohjelmapätkiä eri ikäisiltä kokonaiseksi tarinaksi, näin myös koko porukka liikkui vähän väliä pramilla. Voimakas, ilmaisullinen, täsmällinen. Olen jo pidemmän aikaa ollut Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettärien fani, karismaattisuus näkyi jälleen lavalla, heillä on kyllä maaginen taito siihen, mutta ihana oli huomata, miten yhtenäisesti koko seuran joukko hengitti tarinaa.
Seuraavaksi kävin ihastelemassa Oulun Voimisteluseuran ja Oulun Naisvoimistelijoiden yhteisponnistuksen Urban Winter. Olin tarkoituksella jättänyt sydäntäni lähimpänä olevan kokonaisuuden viimeiselle päivällä, jotta se ehtisi viikon aikana vapautua huippuunsa. Ja niinhän se vain oli, upeaa katsottavaa! Kokonaisuus, jossa draaman kaari ylsi alusta loppuun ja silmälle oli monenlaista seurattavaa lavalla. Koko elämänkaari oli edustettuna ja hyvin monenlaisista rooleista löytyi jokaiselle seuratoimijalle mielekäs osansa, aitoa huumoria ja hurmaava, taidokas koreografia. Olin tosi ylpeä katsomossa, hyvä Oulu!
Hallinäytösten tohinassa näkee aina tuttuja. Ihana yllätys oli nähdä Puhakaisen Heliä Lappeenrannasta. Heli edustaa minulle Jumppakoulumaailman äitihahmoa, joka veti aikanaan meidän Jumppakoulukehittämisryhmää, lempeä ja sydämellinen tahtonainen, jolla on vankka kokemus voimistelun taidon portaista lapsista huipulle.
Seuraavaksi kiiruhdin Speakers Corneriin, jossa aiheena oli Large Group Performance. Meidät kenttäohjelmakoreografit eri maista oli kutsuttu keskustelemaan tulevaisuuden näkymistä, yhteistyökuvioista ja haasteista. Yhteiskoulutusta kaivattaisiin ja myös selkeää työkalua tietokoneelle, joka olisi koreografiatyössä apuna. Tulevaisuudessa kenttäohjelmien väline- ja telinekokeiluja halutaan enemmän sekä maailmanlaajuisesti osallistujia yhteisohjelmien muodossa.
Seuraavaksi näin Voimistelu- ja Urheiluseura Elisen kokonaisuuden Elise Fantasia, Seasons of Surprise. Värikästä ja iloista huippuvoimistelua rytmisen voimistelun tanssillisen voimistelun Suomen mestareilta. Laatua, viimeisteltyä, harkittua. Kokooman Sibeliuksen musiikkiin tehty lintukoreografia oli linjakas ja läsnäolo lavalla vetää puoleensa. Viikon aikana olen vähän väliä törmännyt Kokooman pyöräkaravaaniin milloin missäkinpäin tapahtumaa. Mistähän se kaikki energia tulee??? Valloittavia ja reippaita, taitavia voimistelijanaisia, todellisia idoleita monelle nuoremmalle. Ihailen heidän tapaansa heittäytyä ja olla avoimena aina uuteen haasteeseen.
Näin toiseksi viimeisenä tapahtumapäivänä official shopissa oli alet. Pikkusen jonoa...
Koska Gymnaestrada on ohjelmaa pullollaan kannattaa treffejä sopia joko hallinäytösten yhteyteen tai esimerkiksi joukkoruokailuun :D Lounastreffit pidin Vantaan Voimisteluseuran Hannele Ahlqvistin kanssa, jonka kanssa olen toiminut hallinäytösten valintaraadissa ja lisäksi hän on mentoroinut Connections-kenttäohjelmakokonaisuutta. Sparraaja, visionääri, niin paljon nähnyt, kokenut ja luonut, ettei moni tässä maassa. Hannelen koulutuksissa olen saanut olla 2000-luvun alusta asti ja olen kiitollinen, että siitä lähtien yhteydenpitomme on säilynyt ja yhteinen sävel löytyy joka kerta on kohtaamme. Kiitos, kiitos ja kiitos Hannele, olet mahdollistanut minulle paljon!
Iltapäivän kulutin vielä neljän hallinäytöksen parissa. Italian naisten tanssikokonaisuus sykähdytti läsnäolollaan. Sveitsi toi härveleitä ja iloa. Saksa näytti isä-tytär voimistelua. Helmi löytyi kuitenkin vihoviimeisestä hallinäytöksestä, kun Norjan pojat saivat valtaisan wau-efektin yhdistämällä koripallon donkkaukset ja trampat, voltteja ja koreja pareittain ja ryhmänä sellaisella tykityksellä että kädet ja ääni oli turrana shown jälkeen tapauttamisesta ja huutamisesta. Ei ihme että halli pursusi viimeisille minuuteille niin paljon väkeä.
Tällä kertaa tein sellaisen valinnan, että seurasin upean FIG-gaalan televisiosta omassa hotellihuoneessa. Tiedän kyllä että missasin livenä täydellisen iltanäytöksen jäähallilla, mutta oli se onneksi hieno televisiostakin, nyt vain väsymys jo painoi. Nostan hattua Liisa Ahlqvist-Lehkosuo, Laura Nihti, Liisa Lappalainen, Veera Kainulainen ja muut suomalaiset osaajat, jotka olette olleet kokoamassa ja koreografioimassa näytöstä. Me kaikki olemme teistä todella ylpeitä! Hienoa olla suomalainen tällaisena viikkona.
 |
| Mäntsälä Gymnastics with HJM-team |
 |
| Osaava koreografijoukko Iina Lepistö, Pia Hannus, Annu Tertsunen, Irma Ala-aho, Marja Seppänen, Nina Ylitalo |
 |
| Heli, jonka halauksessa on sylillnen lämpöä |
 |
| Speakers Cornerissa riitti kiinnostusta kenttäohjelma-teemaan |
 |
| Huikean rohkean, yli 2000 osallistujan World Team -kenttäohjelman toinen koreografi Marja Kallioniemi |
 |
| Elisen rytmisen huippuja |
 |
| Elisen tanssillisen voimistelun Kokooma-joukkue, jälleen yksi lempparijoukkueistani, joita seuraan |
 |
| Tärähtänyttä shoppailumeininkiä |
Koska Gymnaestrada on ohjelmaa pullollaan kannattaa treffejä sopia joko hallinäytösten yhteyteen tai esimerkiksi joukkoruokailuun :D Lounastreffit pidin Vantaan Voimisteluseuran Hannele Ahlqvistin kanssa, jonka kanssa olen toiminut hallinäytösten valintaraadissa ja lisäksi hän on mentoroinut Connections-kenttäohjelmakokonaisuutta. Sparraaja, visionääri, niin paljon nähnyt, kokenut ja luonut, ettei moni tässä maassa. Hannelen koulutuksissa olen saanut olla 2000-luvun alusta asti ja olen kiitollinen, että siitä lähtien yhteydenpitomme on säilynyt ja yhteinen sävel löytyy joka kerta on kohtaamme. Kiitos, kiitos ja kiitos Hannele, olet mahdollistanut minulle paljon!
 |
| The Guru, mentori Hannele |
 |
| Italia |
 |
| Sveitsi |
 |
| Saksan isä-tytär voimistelu |
 |
| Norjan ihkut pojat |
torstai 16. heinäkuuta 2015
#wg2015 5. päivä - Tunnetta täynnä!
Gymnaestrada alkaa olla pian taputeltu. Sen tajusin viidentenä päivänä, kun Connections-kokonaisuuskin esitettiin viimeistä kertaa. Tunteikas päivä monin tavoin.
Aamu alkoi mielenkiintoisen yhteistyöprojektin seuraamisella. Porin Nv ja Japanin Niigata Gymnastics Group olivat rakentaneet yhteisen hallikokonaisuuden, koreografeinaan Kaoru Takizawa ja suomalaisen naisvoimistelun guru Sirkka Salonen-Nummi. Musiikkina oli Lasse Mårtensonia. Hyvin olivat japanilaiset hokanneet keskustaliikuntatekniikan, pehmeää, venyvää ja kauniita linjoja. Kuulemma kaiken lisäksi yleisurheilijoita taustaltaan... Porilaiset olivat ylväitä, ilo katsoa, kun voimistelun liikekieli kaunistaa naista vielä entisestään! Vielä perjantaina mahis nähdä heitä klo 14.40 hallissa 6.
Seuraava näytös oli odotettu Moments in Womens Life. RiikkaSet:n Vihti Gym:n Impulssin ja Ulvila/Porin Nv:n yhteistuotos. Kokonaisuudesta vastaa Riikka Virkajärvi-Johnson. Voihan kyyneleet! Koskettavaa ja vahvan naisellista alusta loppuun. Piti todella otteessaan ja olisin voinut katsoa kokonaisuutta pidempäänkin. Impulssin tuotos on se ohjelma, joka aikanaan on herättänyt oman faniuteni joukkuetta kohtaan, olipa ihana nähdä se uudestaan ja jutella joukkueen kanssa. Riikan kanssa kävin tunteita läpi backstagella, tunnistin niin paljon omiakin fiiliksiäni, kiitos.
Hallinäytökset sen kuin jatkuivat ja välissä ehdin nähdä pitkäaikaisen jumppaystäväni Nisulan Johannan Valkeakoskelta. Johanna on mainio juontaja ja täälläkin Gymnaestradassa useampaan otteeseen vapaaehtoistyöntekijänä juontohommissa. Johanna ja minä olemme aikanamme ajautuneet samaan Jumppakoulun kehittämistyöryhmään ja tasaisin väliajoin tapaamme eri tapahtumissa.
Seuraavana oli vuorossa seniorivoimistelijoita eri puolilta Suomea, kokonaisuuden nimi Golden Time ja vastuukoreografit Terttuli Virtanen, Raija Nurmi ja Marita Mattila. Kepeää ja kekseliästä! Aamun lehden lukeminen tai saunan lämmitys ei tarvitse näköjään olla tylsää :) Backstagelta bongasin jälleen guruja ja pääsin yhteiskuvaan.
Halleista toiseen... ja matkalla voi kirjoittaa vaikka terkkuja muille ja lukaista viestejä.
Unkarin hallikokonaisuus oli tanssipainotteinen ja rakentui Batman-leffan maailmaan. Musiikkina oli käytetty mm. Uneton sielunmessu -leffasoundtrackia, jota itse olen koreografioinut 2000-luvun alussa Kalevalan Tuonela-aiheella.
Vantaan Voimisteluseuran Laura Nihti on koonnut seuransa hallinäytöskokonaisuuden Bodyparts. Monivivahteinen kokonaisuus, jonka mielenkiinto on ääni- ja musiikkimaailman persoonallinen käyttö liikkeessä. Näin tapahtuman ekan kilpa-aerobiccarinkin koreografiakokonaisuuden osana upeassa luurankoasussa. Kokonaisuus erottuu tummasävyisyydellään, tätä kokonaisuutta ei kannata mennä katsomaan jorailumielessä, vaan heittäytyä rohkeasti toisentyyppiseen tunnelman vietäväksi.
One Day in Helsinki -kokonaisuudesta vastaa Finlans Svenska Gymnastikförbund. Iloista koko elämänkaaren liikettä, jonka suomenruotsalaiset ovat aina osanneet. Temppuja ja tanssia sopivassa paketissa tarjoiltuna, helppo katsoa ja taputtaa mukana.
Huippujoukkuevoimisteluakin on mahdollista seurata hallinäytöksessä. OVO the Best of AGG on ilotulitusta alusta loppuun. Unohtakaa tällä kertaa tarinallisen kokonaisuuden hakeminen ja nauttikaa ihan just vain siitä upeasta kilpaohjelmien sarjatulituksesta Suomen ja maailman huipulta. Kyllä Amfi-halli loi mahtavat puitteet ja iso katsomo oli väkeä pullollaan. Ihastelin.
Kuten jo alussa totesin päivä oli erityinen siinäkin mielessä, että Connections sai päätöksensä. Katsomon aitiopaikalta oli upea näkymä ja tilaa liikkua 350 päisen joukkoni mukana. Elin alusta loppuun jokaisen kokonaisuutemme ohjelman, hengitin, ihailin, imin muistoja ja hetkiä. Se meni niin hyvin ja näin paljon iloisia kasvoja kentällä voimistelemassa. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun finaalin "tikku-ukot" nousivat loppuasentoonsa ja kentältä raikui "KIITOS SANNA". Monta halausta ja kyyneltä jälkeenpäin olin onnellinen ja huojentunut nainen reporankana hotellihuoneessa...Kiitos, kiitos, kiitos. Yllättynyt olin, että niin moni tuli kysymään tulevaisuuden suunnitelmistani, kuulemma jotain pitäisi kehitellä seuraavaankin Gymnaestraadaan, joka muuten pidetään Dornbirnissä Itävallassa...pidetään mielessä ;)
Illemmalla ehdin vielä nähdä ihanan aurinkoista entistä jumppatyttöäni Sallaa, joka on mobiilijelpparina vapaaehtoistöissä täällä. Voi näitä tapaamisia pitkästä aikaa, niin ne kaikki menee elämässään eteenpäin, mutta voimistelu tavalla tai toisella pysyy mielessä.
Illan päätti Japanin iltanäytös jäähallissa. Liekö jo turnausväsymystä vai miksi olin vähän pettynyt näytöksen sisältöön...? Odotin japanilaisilta todella paljon kun olen heitä aiemmin nähnyt. Kokonaisuuteen ei oltu panostettu puitteiltaankaan kummosesti. Miksi jäähallin upeaa valotekniikkaa esimerkiksi ei käytetty ollenkaan? Missä olivat tuhattaituriakrobatiavoimistelijat ja välinekikkailijat, joiden taitoa olen henkeä pidättäen aiemmin nähnyt? Jopa niitä kehärumpunaisarmeijaa jäin kaipaamaan... Onneksi muutamia valopilkkuja oli joukossa, mutta varsinaiset wau efektit jäivät aika vähiin.
Aamu alkoi mielenkiintoisen yhteistyöprojektin seuraamisella. Porin Nv ja Japanin Niigata Gymnastics Group olivat rakentaneet yhteisen hallikokonaisuuden, koreografeinaan Kaoru Takizawa ja suomalaisen naisvoimistelun guru Sirkka Salonen-Nummi. Musiikkina oli Lasse Mårtensonia. Hyvin olivat japanilaiset hokanneet keskustaliikuntatekniikan, pehmeää, venyvää ja kauniita linjoja. Kuulemma kaiken lisäksi yleisurheilijoita taustaltaan... Porilaiset olivat ylväitä, ilo katsoa, kun voimistelun liikekieli kaunistaa naista vielä entisestään! Vielä perjantaina mahis nähdä heitä klo 14.40 hallissa 6.
 |
| Sirkka Salonen-Nummi, Kaoru Takizawa sekä ikikaunis Annu Railamaa |
Seuraava näytös oli odotettu Moments in Womens Life. RiikkaSet:n Vihti Gym:n Impulssin ja Ulvila/Porin Nv:n yhteistuotos. Kokonaisuudesta vastaa Riikka Virkajärvi-Johnson. Voihan kyyneleet! Koskettavaa ja vahvan naisellista alusta loppuun. Piti todella otteessaan ja olisin voinut katsoa kokonaisuutta pidempäänkin. Impulssin tuotos on se ohjelma, joka aikanaan on herättänyt oman faniuteni joukkuetta kohtaan, olipa ihana nähdä se uudestaan ja jutella joukkueen kanssa. Riikan kanssa kävin tunteita läpi backstagella, tunnistin niin paljon omiakin fiiliksiäni, kiitos.
 |
| Vahva RiikkaSet |
 |
| Yksi lempparijoukkueistani Vihti Gym Impulssi |
 |
| Johanna, hulvaton tyyppi |
 |
| Saunan lämmitystä pinkeissä, koreografia Marita Mattila |
 |
| minä, Raija Nurmi, Katri-äiti ja Terttuli Virtanen, Raija ja Terttuli äitini oppiäitejä |
Unkarin hallikokonaisuus oli tanssipainotteinen ja rakentui Batman-leffan maailmaan. Musiikkina oli käytetty mm. Uneton sielunmessu -leffasoundtrackia, jota itse olen koreografioinut 2000-luvun alussa Kalevalan Tuonela-aiheella.
Vantaan Voimisteluseuran Laura Nihti on koonnut seuransa hallinäytöskokonaisuuden Bodyparts. Monivivahteinen kokonaisuus, jonka mielenkiinto on ääni- ja musiikkimaailman persoonallinen käyttö liikkeessä. Näin tapahtuman ekan kilpa-aerobiccarinkin koreografiakokonaisuuden osana upeassa luurankoasussa. Kokonaisuus erottuu tummasävyisyydellään, tätä kokonaisuutta ei kannata mennä katsomaan jorailumielessä, vaan heittäytyä rohkeasti toisentyyppiseen tunnelman vietäväksi.
 |
| Pää, Vantaan Voimisteluseura |
 |
| Taidokas visionääri, moniosaaja Laura Nihti |
One Day in Helsinki -kokonaisuudesta vastaa Finlans Svenska Gymnastikförbund. Iloista koko elämänkaaren liikettä, jonka suomenruotsalaiset ovat aina osanneet. Temppuja ja tanssia sopivassa paketissa tarjoiltuna, helppo katsoa ja taputtaa mukana.
 |
| Kyllähän noita miehiäkin katselee välillä ihan mielellään... |
Kuten jo alussa totesin päivä oli erityinen siinäkin mielessä, että Connections sai päätöksensä. Katsomon aitiopaikalta oli upea näkymä ja tilaa liikkua 350 päisen joukkoni mukana. Elin alusta loppuun jokaisen kokonaisuutemme ohjelman, hengitin, ihailin, imin muistoja ja hetkiä. Se meni niin hyvin ja näin paljon iloisia kasvoja kentällä voimistelemassa. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun finaalin "tikku-ukot" nousivat loppuasentoonsa ja kentältä raikui "KIITOS SANNA". Monta halausta ja kyyneltä jälkeenpäin olin onnellinen ja huojentunut nainen reporankana hotellihuoneessa...Kiitos, kiitos, kiitos. Yllättynyt olin, että niin moni tuli kysymään tulevaisuuden suunnitelmistani, kuulemma jotain pitäisi kehitellä seuraavaankin Gymnaestraadaan, joka muuten pidetään Dornbirnissä Itävallassa...pidetään mielessä ;)
Illemmalla ehdin vielä nähdä ihanan aurinkoista entistä jumppatyttöäni Sallaa, joka on mobiilijelpparina vapaaehtoistöissä täällä. Voi näitä tapaamisia pitkästä aikaa, niin ne kaikki menee elämässään eteenpäin, mutta voimistelu tavalla tai toisella pysyy mielessä.
Illan päätti Japanin iltanäytös jäähallissa. Liekö jo turnausväsymystä vai miksi olin vähän pettynyt näytöksen sisältöön...? Odotin japanilaisilta todella paljon kun olen heitä aiemmin nähnyt. Kokonaisuuteen ei oltu panostettu puitteiltaankaan kummosesti. Miksi jäähallin upeaa valotekniikkaa esimerkiksi ei käytetty ollenkaan? Missä olivat tuhattaituriakrobatiavoimistelijat ja välinekikkailijat, joiden taitoa olen henkeä pidättäen aiemmin nähnyt? Jopa niitä kehärumpunaisarmeijaa jäin kaipaamaan... Onneksi muutamia valopilkkuja oli joukossa, mutta varsinaiset wau efektit jäivät aika vähiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)