Gymnaestrada alkaa olla pian taputeltu. Sen tajusin viidentenä päivänä, kun Connections-kokonaisuuskin esitettiin viimeistä kertaa. Tunteikas päivä monin tavoin.
Aamu alkoi mielenkiintoisen yhteistyöprojektin seuraamisella. Porin Nv ja Japanin Niigata Gymnastics Group olivat rakentaneet yhteisen hallikokonaisuuden, koreografeinaan Kaoru Takizawa ja suomalaisen naisvoimistelun guru Sirkka Salonen-Nummi. Musiikkina oli Lasse Mårtensonia. Hyvin olivat japanilaiset hokanneet keskustaliikuntatekniikan, pehmeää, venyvää ja kauniita linjoja. Kuulemma kaiken lisäksi yleisurheilijoita taustaltaan... Porilaiset olivat ylväitä, ilo katsoa, kun voimistelun liikekieli kaunistaa naista vielä entisestään! Vielä perjantaina mahis nähdä heitä klo 14.40 hallissa 6.
 |
| Sirkka Salonen-Nummi, Kaoru Takizawa sekä ikikaunis Annu Railamaa |
Seuraava näytös oli odotettu Moments in Womens Life. RiikkaSet:n Vihti Gym:n Impulssin ja Ulvila/Porin Nv:n yhteistuotos. Kokonaisuudesta vastaa Riikka Virkajärvi-Johnson. Voihan kyyneleet! Koskettavaa ja vahvan naisellista alusta loppuun. Piti todella otteessaan ja olisin voinut katsoa kokonaisuutta pidempäänkin. Impulssin tuotos on se ohjelma, joka aikanaan on herättänyt oman faniuteni joukkuetta kohtaan, olipa ihana nähdä se uudestaan ja jutella joukkueen kanssa. Riikan kanssa kävin tunteita läpi backstagella, tunnistin niin paljon omiakin fiiliksiäni, kiitos.
 |
| Vahva RiikkaSet |
 |
| Yksi lempparijoukkueistani Vihti Gym Impulssi |
Hallinäytökset sen kuin jatkuivat ja välissä ehdin nähdä pitkäaikaisen jumppaystäväni Nisulan Johannan Valkeakoskelta. Johanna on mainio juontaja ja täälläkin Gymnaestradassa useampaan otteeseen vapaaehtoistyöntekijänä juontohommissa. Johanna ja minä olemme aikanamme ajautuneet samaan Jumppakoulun kehittämistyöryhmään ja tasaisin väliajoin tapaamme eri tapahtumissa.
 |
| Johanna, hulvaton tyyppi |
Seuraavana oli vuorossa seniorivoimistelijoita eri puolilta Suomea, kokonaisuuden nimi Golden Time ja vastuukoreografit Terttuli Virtanen, Raija Nurmi ja Marita Mattila. Kepeää ja kekseliästä! Aamun lehden lukeminen tai saunan lämmitys ei tarvitse näköjään olla tylsää :) Backstagelta bongasin jälleen guruja ja pääsin yhteiskuvaan.
 |
| Saunan lämmitystä pinkeissä, koreografia Marita Mattila |
 |
| minä, Raija Nurmi, Katri-äiti ja Terttuli Virtanen, Raija ja Terttuli äitini oppiäitejä |
Halleista toiseen... ja matkalla voi kirjoittaa vaikka terkkuja muille ja lukaista viestejä.
Unkarin hallikokonaisuus oli tanssipainotteinen ja rakentui Batman-leffan maailmaan. Musiikkina oli käytetty mm. Uneton sielunmessu -leffasoundtrackia, jota itse olen koreografioinut 2000-luvun alussa Kalevalan Tuonela-aiheella.
Vantaan Voimisteluseuran Laura Nihti on koonnut seuransa hallinäytöskokonaisuuden Bodyparts. Monivivahteinen kokonaisuus, jonka mielenkiinto on ääni- ja musiikkimaailman persoonallinen käyttö liikkeessä. Näin tapahtuman ekan kilpa-aerobiccarinkin koreografiakokonaisuuden osana upeassa luurankoasussa. Kokonaisuus erottuu tummasävyisyydellään, tätä kokonaisuutta ei kannata mennä katsomaan jorailumielessä, vaan heittäytyä rohkeasti toisentyyppiseen tunnelman vietäväksi.
 |
| Pää, Vantaan Voimisteluseura |
 |
| Taidokas visionääri, moniosaaja Laura Nihti |
One Day in Helsinki -kokonaisuudesta vastaa Finlans Svenska Gymnastikförbund. Iloista koko elämänkaaren liikettä, jonka suomenruotsalaiset ovat aina osanneet. Temppuja ja tanssia sopivassa paketissa tarjoiltuna, helppo katsoa ja taputtaa mukana.
 |
| Kyllähän noita miehiäkin katselee välillä ihan mielellään... |
Huippujoukkuevoimisteluakin on mahdollista seurata hallinäytöksessä. OVO the Best of AGG on ilotulitusta alusta loppuun. Unohtakaa tällä kertaa tarinallisen kokonaisuuden hakeminen ja nauttikaa ihan just vain siitä upeasta kilpaohjelmien sarjatulituksesta Suomen ja maailman huipulta. Kyllä Amfi-halli loi mahtavat puitteet ja iso katsomo oli väkeä pullollaan. Ihastelin.
Kuten jo alussa totesin päivä oli erityinen siinäkin mielessä, että Connections sai päätöksensä. Katsomon aitiopaikalta oli upea näkymä ja tilaa liikkua 350 päisen joukkoni mukana. Elin alusta loppuun jokaisen kokonaisuutemme ohjelman, hengitin, ihailin, imin muistoja ja hetkiä. Se meni niin hyvin ja näin paljon iloisia kasvoja kentällä voimistelemassa. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun finaalin "tikku-ukot" nousivat loppuasentoonsa ja kentältä raikui "KIITOS SANNA". Monta halausta ja kyyneltä jälkeenpäin olin onnellinen ja huojentunut nainen reporankana hotellihuoneessa...Kiitos, kiitos, kiitos. Yllättynyt olin, että niin moni tuli kysymään tulevaisuuden suunnitelmistani, kuulemma jotain pitäisi kehitellä seuraavaankin Gymnaestraadaan, joka muuten pidetään Dornbirnissä Itävallassa...pidetään mielessä ;)
Illemmalla ehdin vielä nähdä ihanan aurinkoista entistä jumppatyttöäni Sallaa, joka on mobiilijelpparina vapaaehtoistöissä täällä. Voi näitä tapaamisia pitkästä aikaa, niin ne kaikki menee elämässään eteenpäin, mutta voimistelu tavalla tai toisella pysyy mielessä.
Illan päätti Japanin iltanäytös jäähallissa. Liekö jo turnausväsymystä vai miksi olin vähän pettynyt näytöksen sisältöön...? Odotin japanilaisilta todella paljon kun olen heitä aiemmin nähnyt. Kokonaisuuteen ei oltu panostettu puitteiltaankaan kummosesti. Miksi jäähallin upeaa valotekniikkaa esimerkiksi ei käytetty ollenkaan? Missä olivat tuhattaituriakrobatiavoimistelijat ja välinekikkailijat, joiden taitoa olen henkeä pidättäen aiemmin nähnyt? Jopa niitä kehärumpunaisarmeijaa jäin kaipaamaan... Onneksi muutamia valopilkkuja oli joukossa, mutta varsinaiset wau efektit jäivät aika vähiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti