Tässä 2-osassa pähkäilen hieman sitä, miten tanssillinen voimistelu kategorisoidaan tällä hetkellä Suomen Voimisteluliitossa. Tanssillinen voimistelu nimenä on ollut kiistelty sen lanseerauksesta lähtien. Kuvaako nimi todella sitä, mitä tyylisuuntauksessa toteutetaan tai haluttaisiin ydinasiana nostaa? Monitulkintainen nimi on nostanut esiin monia haasteita: kenen tulkinta nimen ja liikekielen tai nimen ja koreografian suhteesta on "oikeaoppista" ja kenen "vääräoppista"? Ovatko tanssillisen voimistelun harrastajat voimistelijoita, tanssijoita vai jotain siltä väliltä/molempia? Puhummeko edes omiemme joukossa samaa kieltä?
Kuten edellisessä osassa toin esiin, tanssillinen voimistelu pohjautuu suomalaiseen naisVOIMISTELUUN. Voimisteluliiton sivuilla tanssillinen voimistelu löytyy palkista NUORET --> TANSSIN maailma. Mikäli erehtyy klikkaamaan nuorten kohdalla palkkia voimistelun maailma, tanssillisesta voimistelusta ei puhuta mitään. Tanssillinen voimistelu löytyy pienen etsinnän jälkeen myös kohdasta AIKUISET, mutta pitää vain tajuta, että siellä kohtaa tanssillinen voimistelu onkin käännetty englanniksi termillä FlowGymnastics ja tällä kertaa sitä tituleerataan VOIMISTELUliikunnan muodoksi. Selailin muutamien seurojen nettisivuja, joissa tiedän tanssillista voimistelua (ainakin tällä termillä) harrastettavan ja kirjo tuntui olevan laaja siihen nähden miten tanssillinen voimistelu näyttäytyy. Osa seuroista kategorisoi sen tanssiryhmien alle, toiset valmennusryhmien alle. Toisilla se on jokaisen ikäryhmän alla omana "lajinaan", toisilla tanssillinen voimistelu näkyy tiettyjen ryhmien nimien alla tuntikuvauksissa mainintana, että "tämä esiintyvä ryhmä" on tanssillisen voimistelun ryhmä jne...Toiset tanssillisen voimistelun harrastajista harrastaa "tanssia" ja ovat "tanssijoita", toiset mieltävät itsensä "voimistelijoiksi" ja harrastavat "voimistelua". Valmentajien ja ohjaajien, kuten myös joukkueiden taustat ovat moninaiset ja se selvästi näkyy ryhmien kuvauksissa ja valokuvien perusteella myös liikekielessä. Tästä voi kai päätellä, että olemme melkoisen kirjavaa ja omaehtoista sakkia :D
En ole juurikaan törmännyt tanssillisen voimistelun harrastajien keskinäiseen jutusteluun keskustelupalstoilla (esim. joukkuevoimistelun harrastajilla on jos jonkinmoista blogia ja aktiivisia ryhmittymiä), mutta olisipa mielenkiintoista seurata olisiko keskustelu kaikkien tanssillisen voimistelun harrastajien kesken ihan samalla kartalla! Erilaisuus on rikkautta ja annetaan kaikkien kukkien kukkia, kuulen jo osan miettivän. Varmasti näinkin, mutta toisaalta en voi sivuuttaa sitä, että tämänkaltainen hajaannus ja "yhteisen opin epämääräisyys" tai tietotaidon siirtymättömyys sukupolvelta toiselle tuo tietyn puutteen harrastajien yhteisöllisyyden, identiteetin ja tunnettuuden näkökulmasta. Miettikääpä vain niitä nuoria jumppakoululaisia. Onko tanssillinen voimistelu yhtä houkutteleva valinta kuin mikä tahansa muukin? Entäpä ne ihan uudet potentiaaliset harrastajat, jotka eivät tiedä mitään tästä harrastusmuodosta? Voi kuinka monta keskustelua ja "mututuntumaa" olenkaan kokenut siitä, että jossain tuolla niitä olisi jos he vain jotenkin löytäisivät ja uskaltautuisivat sinne ensimmäiselle tunnille...ja olen muuten todistanut tapahtumaa, jossa ensimmäistä kertaa tanssillisen voimistelun tunnilla käyvä kerta laakista hurahtaa :D
Niin, tanssillinen voimistelu, vähän hankala nimi, toisaalta hyvinkin kuvaava...keksikää itse parempi, ei ole helppoa! Tanssillisessa voimistelussa kantasanana on voimistelu, perustekniikka pohjautuu suomalaiseen naisvoimisteluun. Tämän perusteella mieltäisin ja miellänkin oman harrastukseni voimisteluksi. Siksi pohjaan omat tuntisuunnitelmani ja koreografiani vahvasti voimistelutekniikkaan. Oma tapani harjoittaa voimistelutekniikkaa perustuu pieniin liikkuviin sarjoihin ja tunnelmiin, jotka painottuvat vartalotekniikkaan unohtamatta kuitenkaan jalkatekniikkaa ja fyysisiä ominaisuuksia. Lisäksi mielikuvien hyödyntämiseen, eläytymiseen, improvisaatioon, musikaalisuuteen (ääniefekteihin ja käsilläpuhumiseen kun liikkeen ajatusta pitää värittä ja välittää). Näistä elementeistä sitten ehkä muodostuu myös se minun voimisteluni tanssillisuus...Muiden ohjaajien tavoista ja periaatteista en juurikaan tiedä. Kumpa voisinkin käydä eri seurojen pitämillä tanssillisen voimistelun tunneilla..ajatelkaapa nyt, emme loppujen lopuksi tiedä toistemme tekemisistä eri puolilla Suomea, näemme murto-osan harrastajista silloin tällöin jossakin tapahtumassa tai näytöksessä esiintymässä tai kisaamassa, mutta siihenpä se oikeastaan jääkin. Miksi tanssillinen voimistelu ei näy liittojohtoisena kehittämisenä vaikka sen tulevaisuudesta ja "opin ytimen unohtumisesta" aika ajoin kuulee puhuttavan?
Olisi mielenkiintoista koota kaikenlaiset tanssillisen voimistelun harrastajat yhteen ja pyytää heitä seisomaan janalla, jonka toinen ääripää olisi voimistelu ja toinen tanssi. Mihin kohtaa kukin asettuisi ja millä perusteella? Omalla kohdallani on tapahtunut kymmenessä vuodessa muutos ja tuo muutos on nyt lähempänä janan keskikohtaa kuin koskaan, pidän tanssimaailman tavasta leikitellä, tutkia, koskettaa ja kertoa tarinaa liikkeen keinoin. Minusta meillä voimistelun puolella olisi sieltä paljon opittavaa juuri tässä. Toisaalta pidän sen verran paljon symmetriasta, harmoniasta ja kokonaisliikunnasta (vaikka niitä vastaan joskus taistelenkin), että koen edelleen voimistelun maailman omemmakseni. Miten teidän näkemyksenne, miten sijoitatte tanssillisen voimistelun eri lajien ja harrastusten kirjossa?
