Löysät pois!
Sanna heitti pallon kirjoittamaan auki Kokooma-joukkueen treenikulttuuria. Heti kun ryhdyin työhön tajusin, että treenikulttuuri on niin monisyinen juttu, ettei sitä täysin voi selittää kirjoittamalla. Tässä kuitenkin muutamia pilkahduksia siitä millaista Kokooman treeneissä on. Tsekkaa myös sivustomme Facebook:ssa ja YouTube:ssa !
Kokooman treenikulttuuriin vaikuttaa paljon se, että olemme pistäneet joukkueen kasaan ilman valmentajaa tai taustaseuraa ja keränneet yhteen samanlaisesta treenaamisesta nauttivat voimistelijat. Kaikkien kokoomalaisten historia on jossain määrin joukkuevoimistelussa, siis sellaisessa joukkuevoimistelussa, jota harrastettiin Suomessa 2000-luvun alussa. Monella harrastus päättyi opiskeluiden alkamiseen, jonka jälkeen harrastus on jatkunut valmentajana, ohjaajana, tai aivan muissa ympyröissä monta vuotta. Kun taukoa on kertynyt aktiivisesta treenaamisesta tarpeeksi, on into ja motivaatio jumppaamiseen korkealla.
Koska meillä ei ole ohjaajaa tai valmentajaa, korostuu treeneissämme se, että olemme tulleet sinne oikeasti itseämme varten. Tykkäämme hikoilla, hengästyä ja harjoitella. Jos jollain on huono treenipäivä, saa siitä kuulla muilta joukkuetovereilta. Oletuksena on se, ettei ketään tarvitse pakottaa harjoittelemaan, vaan jokainen pystyy motivoimaan itse itsensä liikkumaan.
Kierrätämme viikon välein vastuuvalmentajan titteliä, jonka turvin yksi kokoomalainen saa pomottaa muita. Vastuuvalmentaja pitää huolen siitä, että sovitut asiat ehditään treenata, vetää lämmittelyt ja loppuvenyttelyt. Ilman varsinaista valmentajaa saamme tehdä kaiken itse. Meille on reilussa kahdessa vuodessa muodostunut omat roolimme. Osa vääntää kasaan koreografiat, osa puvut ja osa loppuun hiotun kokonaisuuden. Emme halua, että tästä rakkaasta harrastuksesta tulee kenellekään pakkopullaa, joten jokainen saa hyödyntää vahvuuksiaan treeneissä. Jos vastuuvalmentaja ei koe olevansa ekspertti ohjelman yhdenaikaisuuden hiomisessa, saa hän heittää pallon paremmin taitavalle.
Useamman kerran vuodessa koitamme saada “vierailevia tähtiä” vetämään treenit. Rytmisen voimistelun puolelta saimme omasta seurastamme valmentajan opettamaan kolmet treenit pelkkiä piruetteja ja hyppytekniikkaa. Fysioterapeuttikaverilta tilasimme tunnin kehonhuoltoon ja liikkuvuuden anatomian ymmärtämiseen. Kesällä saimme entiseltä yleisurheilijalta apua juoksutekniikkaan ja ponnistustreeniin. Valmentajakavereita rekrytoidaan treeneihin hiomaan yhdenaikaisuutta ja kaikki muut jumppakaverit katsomaan kenraaliharjoituksia. Kun joku ulkopuolinen tulee visiitille, nousee suoritustaso ja myös motivaatio.
Koitamme noudattaa kausisuunnitelmaa, jossa vaihtelee eri lajitaidot. Kausisuunnitelmassa on kolmen viikon ajan määrätty painotusalue, jolloin treenataan mm. vartalotekniikkaa, jalkatekniikkaa, tasapainoja, ilmaisua, ketteryyttä ja vartalonhallintaa. Kisojen lähestyessä treeneissä hiotaan ohjelmaa osissa, tehdään kokonaisia eli voimistellaan kilpailuohjelmaa läpi alusta loppuun, ja treenataan eläytymistä ja tulkintaa. Kisojen jälkeinen lamavaihe on valjastettu kuntotreenaukseen, ketteryyteen ja vartalonhallintaan, jota ei ehdi treenata kun koreografian oppiminen vie suurimman osan ajasta.
Treenaamme kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Vajaa kuukausi ennen kisoja tajuamme, että ohjelma on vielä aivan vaiheessa, ja otamme hätävaraksi kolmannen treenikerran. Treenit kulkevat samaa tuttua kaavaa:
- reilun puolen tunnin lämmittely, jossa vaihtelee eri teemat riippuen vastuuvalmentajasta (hyppynarulla hyppelyä, kiertoharjoittelua, back to basics —voimistelutreeniä, lattiabalettia, juoksentelua voimisteluvanteen kanssa ympäri salia, fyssarin tarkkojen ohjeiden mukaan tehtyjä lämmittelyliikkeitä..)
- jalkojen avaukset ja heitot puolapuilla tai lattialla
- vatsalihaksia, selkälihaksia, kylkiä ja punnerruksia
- lajitaitoa tai ohjelman osia riippuen kausisuunnitelmasta noin 40-60 minuuttia
- vartin loppuvenyttelyt ja viiden minuutin loppuverryttely
Treeneissä raikaa naurun lisäksi tsemppihuuto “Löysät pois!”, joka kuvaa hyvin sitä miten harjoittelemme. Teemme mieluummin täysillä kuin puoliteholla. Hiki ei saa kuivua kesken harkkojen. Överit ennemmin kuin vajarit oli sitten kyse lantiojohtoisesta käynnistä tai luomivärin määrässä kisameikissä.
Vaikka treeneihin tullaan treenaamaan, saa siinä sivussa myös nauraa, kälättää ja ripustaa aivot pukuhuoneen narikkaan pariksi tunniksi kesken työviikon. Aina ei edes uskoisi, että treeneissä voimistelee kymmenen arkielämässään ihan järkevää ja älykästä naista. Huumori on sen verran ronskia, että vierailevien tähtien pitämissä treeneissä pitää toisinaan hillitä huulen heittoa. Erona momeen muuhun ryhmään, joissa olen voimistellut on itselle nauraminen. Treeneissä pelleillään ja pilaillaan omilla ja myös toisten mokilla. Välttelemme tiukkapipoisuutta treeneissä, koska jokainen tulee sinne vapaaehtoisesti viettämään hyvää aikaa kaltaistensa kanssa.
Lyhyesti vielä, miksi minusta on niin kivaa treenata Kokoomassa:
- Hyvät perusvoimistelutaidot, jolloin harkoissa jää aikaa vaativampien liikkeiden opetteluun. Kun ryhmässä on tasainen taitotaso, ei joka syksy tarvitse aloittaa alusta.
- Treenimotivaatio. Hyvän treenin merkki on kunnon selkähiki. Virtaavuuden vastapainoksi olisi kiva, että harrastus kohottaa kuntoa, kasvattaa lihaksia ja six-pack olis myös kiva.. Kaikki ovat myös sitoutuneita käymään treeneissä. Jos harkat jää välistä se harmittaa.
- Ronski huumori ja huonot vitsit. Nauramme treeneissä paljon, yleensä itsellemme tai toisillemme. Toisten mokilla jopa vähän mässäillään. Tunnelma on siis luottavainen ja rehellinen, jolloin uskaltaa mokaillakin.
- Rakkaus juuri voimisteluun. Vartalon aaltoliikkeen harjoittelu ei ole vielä alkanut nyppiä vaikka sitä tekee viikosta toiseen.
- Muut liikuntaharrastukset. Emme harrasta ainoastaan tanssillista voimistelua. Käymme myös juoksulenkillä, joogassa, balettitunneilla, tanssitunneilla, kuntosalilla, ryhmäliikuntatunneilla, hiihtämässä, hierojalla, kiipeilemässä… Liikunta on monelle meistä tapa olla ja elää, vaikkei se ole kenenkään meistä ammatti.
Kysyin kokoomalaisilta apua selittämään, mitä tämä meidän treenaaminen oikein on ja kaksi kommenttia kiteyttivät kokoomalaisuuden hienosti: “Kokooma on meidän heimo, ihana ja turvallinen vaaleanpunainen jumppakupla, jossa voidaan keskustella vartti kisahuulipunan värimaailmasta”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti