lauantai 4. toukokuuta 2013

Yhteistyöprojekti säveltäjä-tuottajan kanssa

Yksi mielenkiintoisimmista yhteistyöprojekteista, jossa olen saanut olla mukana on ollut työskentely säveltäjä-tuottaja Ismo Koskelan kanssa Sun Lahti -voimistelun suurtapahtuman Kytkös-kenttänäytöksen osalta. Kytkös on osa suurempaa kenttänäytöskokonaisuutta, joka saa ensiesityksensä Suomen Voimisteluliiton järjestämässä Sun Lahti -tapahtuman päätösjuhlassa 9.6.2013 Lahden stadionilla, päätösjuhla myös televisioidaan. Tällöin vihreän nurmikentän valtaavat valtaisa joukko eri puolilta Suomea osallistuvia eri ikäisiä voimistelijoita ja tanssijoita. Toimin Kytkös-koreogarfitiimini veturina, "idean äitinä ja hahmottelijana", mutta onneksi minulla on taitava koreogfrafitiimi  Katri Virtanen, Liisa Heikkinen, Minna Latvala ja Kaija Laari, jotka ovat työstäneet ideat valmiiksi versioiksi ja Ismo on säveltänyt ja tuottanut 20 minuutin kokonaisuutemme musiikin.

Kytkös kuvaa nykypäivän elämäntyyliä, nopeaa ja helppoa tavoitettavuutta. Kompakti yhteydenpidon väline on kännykkä, jolla soitetaan, pelataan, tekstataan, siinä on internetyhteys kalenteri ja pixelit. Kännykkä mahdollistaa erilaisia kontakteja ja kiinnittää meidät osaksi yhteyksien ketjua - vahvistaa kytköstä toisiimme. Lisätietoa koko tapahtumasta ja kenttänäytöskokonaisuudesta www.sunlahti.fi

Oululaisena olen erittäin ylpeä ja iloinen, että sain tiimiini myös oululaista musiikin osaamista, kun Ismo projektiin lupautui syksyllä 2011. Halusimme, että Kytkös olisi uniikki kokonaisuus musiikkia myöden. Tiesin, että hän on aiemminkin säveltänyt kenttäohjelmamusiikkia koululiikuntaliitolle ja TUL:lle ja siksi luotin häneen täysin. Aikataulu oli todella tiukka ottaen huomioon, että työstimme raameja yhdessä iltaisin työpäivien jälkeen, kokonaisuus puristettiin lopulta kolmessa kuukaudessa pakettiin. Onneksi, onneksi, Ismossa löytyi sopivasta pohjoissuomalaista hulluutta ja inspiraatiota luoda hiukan epämääräisistä koreografin ideoista ja toiveista selkeä ja idearikas musiikki, joka palautteesta päätellen on innostanut myös voimistelijoita ja tanssijoita treenaamaan :)

Muistan, kuinka ajelin syysiltoina Ismon studiolle ristiriitaisin tuntein. Pää löi välillä ihan tyhjää ja välillä se pursusi epäloogisia, sekavia ajatuksia. Minähän olen aina tottunut siihen, että ensin on musiikki ja sitten vasta liike! Joku muu on määritellyt minulle raamit, jonka puitteissa alan luoda liiikettä ja kokonaisuutta. En ole koskaan työskennellyt edes säestäjän kanssa, joten tämä oli hurja hyppy tuntemattomaan. "Noi muut luulee, että mä osaan tän..mun on pakko jotenkin onnistua ylittämään itteni", tuskailin. Olin tilanteessa, jossa minulla ei juuri ollut tarkkaan määriteltyjä liikkeitä mutta ei musiikkiakaan ja sain siis kaiken itse ideoida alusta pitäen. Ei oikeesti ollu helppoa. "Niin ne ensin tulee kentälle jotenki, varataan n. 30 sekuntia siihen...täsä tulee 4x8 sarja, jonka jälkeen muodostuu sellanen kuvio, jossa tapahtuu roolituksia ja kaanoneita, ei vielä mitään hajua miten...tähän kohtaan tarvitaan siirtymäaika ja sitte jotain räväkkää.. ei vielä jotain räväkämpää, joo tää on jo aika lähellä, mutta liian discoa vielä, saakko jotain vääntöä siihen lissää.." "Ok, ne siis liikkuu, näytä miten ne liikkuu jotenki hypellen vai juosten vai maassa..*minä demoan jotain alustavaa ideaa, möngerrän maassa muka tietävinäni mitä teen ja yritän havainnollistaa yksin kaanoneita..* "ahaa, mikähän ois semmonen soitin, ootas mää kokeilen poikkihuilua.." "hei tähän tarvitaan ikään kuin korkkareiden kopsetta" "just..no käykö nää kastanjetit..?" Ja voi sitä yhteistä riemua, kun sopivat ääniefektit, soittimet ja sävelkulut löytävät paikkansa tiukkojen kulmien kurtistelujen ja mietintämyssyn hikoamisen jälkeen :)

Kun ensimmäiset raamit oli ideoitu oltiin raakilebiisien ja muistilappujen varassa. Tämän jälkeen Ismo halusi jokaisesta ohjelmasta koreogarfin tuottaman musakässärin, "mitä tarkempi sen parempi". Tässä esimerkinomaisesti ote Liisa Heikkisen musakässäristä, joka todellisuudessa oli kuitenkin tarkempi:

Tempo 150, samaa teemaa toistavaa konepoppia, voi kasvattaa hieman 2,5min.
inspiraatioksi David Guetta ja Röyksopp
äänimattoa mm. kikatus, 30sek
Tempo 120-130, iloinen, kevyt, hieman etnisiä vaikutteita, muttei kansanmusiikkia, paljon rytmejä, 2min.
inspiraatioksi Crystal Fighters

Kytkös-kokonaisuus alkaa Liittymät -ohjelmalla (koreografit Sanna V-L ja Katri Virtanen), joka kuvaa tytön puhelinsoittoa mummolleen. Kiikutin Ismolle Helsingin konsrvatorion tuottamaa Limusiini -liikuntamusiikkia ja Nuoren Suomen Vauhtivarpaat -liikuntamusiikkia inspiraatioksi. Niistä kappale sai suuntaa selkeille rytmivaihdoksille, tietylle kepeydelle ja tempolle. Haaste oli saada soveltuva musa alle kouluikäisille ja 60+ ikäisille, jos kyseessä olisi ollut joko tai porukka, tehtävä olisi ollut helpompi. Toinen Kytköksen ohjelma on 3-2-1-GO! (koreografi Minna Latvala), joka kuvaa kännykkäpeliä kouluikäisten 7-12v. esittämänä. Kuuntelimme yhdessä useiden kännykkäpelien taustoja, halusimme temposta suht nopean ja "teknomaisen" pienillä heavysoundeilla höystettynä. Angry birds taisi olla vahvin innoittaja. Halusin musaan ennen kaikkea lapsenomaisuutta, leikkimielisyyttä, hassuttelua ja huumoria ja niitä sain :) Kolmas Kytköksen ohjelmista on nimeltään Pienempi kuin kolme <3 (koreografi Liisa Heikkinen) ja se kuvaa sosiaalisen median maailmaa, tiettyä kasvottomuutta, kuvakieliä ja lyhenteitä. Liisalla oli selkeä visio musiikin tyylistä tai tyyleistä. Halusin ohjelman musiikista välittyvän nuorten elämäntyyli ja arki, Ismo onnistui tässäkin. Neljäs ohjelma on nimeltään Tavoitettavissa (pääkoreografin apuna kaikki tiimiläiset). Se kuvaa naisen monia rooleja vaimoina, tyttöystävinä, äiteinä, uranaisina...aina kännykän päässä tavoitettavissa roolista toiseen. Suurin inspiraatio musiikille oli naisellisuus ja korkokenkä, joka on myös yksi ohjelman kuvioista. Halusin jotain dynaamista flamencoa, kaihoisaa fadoa ja urbaania waka wakaa ja yhdistelmästä tuli mukaansatempaava, tanssia ja voimistelua yhdistävä pläjäys :) Kytköksen päättää yhtenen finaali, johon halusin mukaan erilaisia kännykänääniä. Mietin pitkään musiikin tyylilajia ja jostain se pomppasi, fiilistelevä jazz, joka liittää lopulta porukan yhteen, kytkökseksi.

En voi kuin nöyränä kiittää Ismo Koskelaa opettavasta ja inspiroivasta yhteistyöstä. Tällaisen rautaisen ammattilaisen, kuten Ismo, tukemana tämmösestä hiukan hörhöstä ideoidenheittelijä koreografistakin tuli ihan kelpo ;) Iso kiitos kuuluu myös hersyvälle, taidokkaalle ja hullulle koreografitiimilleni, jonka kanssa on ollut suuri ilo ja onni tehdä hedelmällistä yhteistyötä. Kiitos myös voimanponnistuksesta Suomen Voimisteluliitolle, joka uskoi ja luotti meihin, tästä valmistuu hyvän fiiliksen kokonaisuus ja hieno muistijälki! Tulkaapa toteamaan itse kesäkuussa Lahteen!


1 kommentti:

  1. On ollut huikea kokemus olla mukana tässä projektissa. Paljon enemmän se on teettänyt, mitä osasin odottaa, eikä minun osuuteni ole ollenkaan se työteliäin. Olen vakuuttunut, että Kytkös todellakin jättää jäljen- ainakin sydämeen, toivottavasti lihasmuistiin, arkistoihin ja käytettäväksi tunneilla ja esityksissä. Kytkös on kokonaisuus, musiikkia myöden. KV

    PS: jo tiimin takia kannatti olla mukana ;-)

    VastaaPoista