Monen harrastajavoimistelijan ja -tanssijan kauden päätavoite Suomen Voimisteluliiton Show-tapahtuma on taas koettu. Tässä postauksen ensimmäisessä osassa käyn yleisellä tasolla huomioitani läpi, toinen osa tulossa pikimmiten, kunhan DVD kilahtaa postiluukusta ja saan pureutua vielä tarkemmin ohjelmiin :)
Kiitokset Haka Gymille Valkeakoskelle, järjestelyt sujuivat ja aikatauluissa pysyttiin. Valot, lavasteet ja tunnelma oli rakennettu intensiivisiksi, ainoa jota jäin kaipaamaan oli tanssimatto, joka olisi viimeistellyt visuaalisen elämyksen. Erityiskiitos selkeästä ja informatiivisesta käsiohjelmasta sekä loistavan asiallisesta juonnosta! Näin koreografina ja ohjaajana mieltä lämmittää, että meidätkin on mainittu sekä käsiohjelmassa että juonnossa, koen, että se on ihan semmonen tekijänoikeusjuttu, kiitos :) Ihmetyttämään tosin jäi se, miksi koreografi/ohjaajat eivät saaneet mennä ryhmänsä mukana palkintojen jakoon? Siis ketä se häiritsee, jos valmentajana haluan elää täysillä joukkueeni kokemuksissa (oli se sitten menestymistä tai pettymystä ja marssia kuulemaan tulokset heidän kanssaan)? Onneksi kuitenkin satuin olemaan yksi esiintyjistä, joten pääsin tähänkin lavakokemukseen sitä kautta mukaan. Jos joku valmentaja ei halua marssia lavalle, sekin toki sallittakoon. Järjestelyt ansaitsevat joka tapauksessa kunniamaininnan!
Osallistujia lienee ollut tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ja taso oli korkea, mielestäni korkeampi kuin viime vuonna. Yhtään "floppia" en nähnyt. Jopa ne mun suokkarit olivat parantaneet tasoaan ja ohjelmiensa persoonallista otetta tänä vuonna ja uusia suokkareitakin löytyi paljon, huippua! Asuihin ja meikkeihin oli panostettu, jossakin edellisessä postauksessa tuskailin tästä asiasta...mutta nyt mulla on mielikuva millasilla pärjää kisoissa :D Niihin todella kannattaa panostaa, jos vain resurssit antavat myöden, mekin päädyimme lopulta kotimatkalla suunnittelemaan uutta ohjelmaa puku/meikkiorientoituneesti, mitä ei olla ikinä ennen tehty ;) Massaohjelmia oli virkistävän paljon tarjolla, ei käy kiistäminen, näyttävyyttä se lisää, kun lava täyttyy! Massassa on puolensa, mutta itsetarkoituksena se ei toimi. Jos massa on suht yhtenäinen ja taitava, sitä on helppo liikutella eri kuvioissa ja nopeallakin tempolla, yleensä koreografiaan saa paljon vaihtelevuutta ja mielenkiintoa myös ilmaisullisesti. Jos taas massa koostuu hyvin eri taitotasoisista esiintyjistä, koreografin ja valmentajan taito korostuu roolituksissa ja ohjelman yhdenmukaistamisessa (kompromisseja joudutaan tekemään enemmän harjoitusprosessin aikana) toisinaan onnistutaan luomaan wau-efekti, toisinaan koreografiasta tulee hiukan sekava hässäkkä. Omassa seurassani, kuten monessa muussakin seurassa, harrastetaan erinäisiä ryhmien välisiä prokkiksia eli yhdistetään niin sanottuun kakkosohjelmaan eri ryhmiä ja näin saadaan koreografioihin erilaista luovaa hulluutta, ryhmien välille yhteisöllisyyttä ja sitä näyttävää massaa lavalle. Suosittelen!
Jos teemoista ja trendeistä puhutaan yleisesti kaikissa sarjoissa niin suoksikkiartisteja olivat Beyonce, Johanna Kurkela, Chisu, Anna Puu ja Lady Gaga. Nähtiinpä kaksi huippukoreografiaa järkälemäisen klassikon Queenin tahtiinkin, nämä kaksi koreografiaa tekivät kyllä kunniaa Queenille! Teemoista yleisin oli Intia/Bollywood ja hyvänä kakkosena hiukan kaihoisa/kaipaileva/melankolinen teema. Kivoja ohjelmien nimiä oli keksitty, tässä muutama niistä Takaisin kaninkoloon, Pilveltä karanneet, Outola, Sanattomat, Irti, Polte ja Kaupungin kattojen kauneus. Nähtiin kaksi erilaista Kaipaus-nimistä ohjelmaa ja kaksi erilaista Kiire-nimistä ohjelmaa. Minusta nämä suomenkieliset ohjelmien nimet olivat iskevämpiä ja oivaltavampia kuin englanninkieliset, mutta se on makuasia ja itsekin turvauduin ruotsinkieleen, kun en keksinyt hyvää suomenkielistä...olipa nimi millä kielellä tahansa, kannattaa se olla jokin muu kuin suoraan kappaleen nimi, haastan kaikki koreografit miettimään kädenjälkensä loppuun asti nimiasiassakin!
Tuomaripalaute oli mielestäni asiallisempaa, rakentavampaa ja yhtenäisempää kuin viime vuonna. KIITOS! Näin ainakin tanssillisen voimistelun sarjoissa koin. Voi kun me saataisiin piakkoin se jonkinlainen tuomarikohtaaminen aikaiseksi, olisi niin tarpeellista päästä keskustelemaan painotuksista ja arvostuksista! Näyttäisi mututuntumalla siltä, että aiemmin Musiikista Liikkumaan -tapahtumassa (vastaava harrastajatapahtuma kuin Show, jolla oli useiden vuosien perinne) käyneet seurat/joukkueet panostavat edelleen koreografian omaperäisyyteen/ideaan/tarinaan/teemaan enemmän kuin muut. Musiikista Liikkumaan -tapahtumassahan juuri kisattiin idean omaperäisyydellä ja sillä, pystyitkö koreografina tuomaan jotakin uutta näkökulmaa käytettyynkin ideaan. Tätä minä niin kaipaisin Show-tapahtumaankin enemmän! Nyt ohjelmissa saattaa näkyä todella vahvaa teknistä osaamista, mutta jotenkin ohjelma ei kosketa/puhuttele/anna ahaa-elämystä katsojalle...Haastan koreografit heittäytymään ja uskaltamaan tanssillisen voimistelun sarjassakin!!! Silti, tanssillisen voimistelun tekniikka pitää näkyä, erityisesti se keskustaliikunta. Jalkaa saa heittää korvan taakse, hyppyjä hypätä kattoon ja tasapainoissa pysyä, mutta mietintämyssyyn: miten toteuttaisin koreografina kaiken sen keskustaliikuntapainotteisesti! Keskustaliikuntaa olen pohtinut useissa blogini postauksissa aiemmin ja tiedän, ettei sen opettaminen ja toteuttaminen helppoa ole. Kuitenkin tanssillisella voimistelulla on oma tekniikkansa, se ei ole mielivaltaista tanssin ja voimistelun yhdistelyä. Olipa aloitteleva tai vaikkapa joukkuevoimistelun parista tuleva joukkue, tanssillisen voimistelun ominaislaatuiseen tekniikkaan tulisi paneutua. Se ei tee ohjelmasta vielä tanssillista voimistelua, jos tekee lyyriseen biisiin suhteellisen hitaan, käsipainotteisen ohjelman ja pukee hurtungin päällensä eikä "joukkuevoimistelun esitysohjelmakaan" ole automaattisesti tanssillista voimistelua :) Toisaalta erityisen haastavaa on pyristellä pois tuosta lyyrisestä hurtunkimeiningistä roisimmalla menolla ja silti onnistua säilyttämään keskustaliikuntatekniikka pohjalla (kokemusta on ;)), mutta eihän pelätä haasteita, eihän! Eikä mennä liian helposti riman alta, eihän!
Vielä yksi asia, jonka hiipumiseen olen jo useiden vuosien aikana kiinnittänyt huomiota, on fiilistely ja kannustaminen katsomossa kaikkien ohjelmien kohdalla, ylipäänsä se, että seurataan toisten ohjelmia niin paljon kuin mahdollista. Se, jos mikä on parasta oppimista tuomaripalautteen lisäksi!!! Livenä seurata kuvioiden muodostumista, suuntia, tasoja, idean toteutumista, liikekielen omaperäisyyttä, tekniikan vahvuutta ja ilmaisun/eläytymisen kolahtamista, pukujen toimivuutta liikkeissä...Paljon huomaan ympärilläni joukkueita, jotka viettävät aikansa ihan jossain muualla kuin kisakatsomossa, käyvät tekemässä oman suorituksensa ja lähtevät kotiin. Muistan, että muutamia vuosia sitten oli muitakin seuroja kuin omani Oulun Voimisteluseura ja Ylitornion Voimistelu ja Liikunta, jotka viettivät yhteisöllisen viikonlopun bussilastillisen revohkan kanssa perjantaista sunnuntaihin keräten paljon työstettävää seuraavia kisoja ajatellen :) Tänä päivänä huomaan sen olevan katoava luonnonvara...
Malttamattomana jään nyt odottamaan DVD:tä ja syvempää analyyshiä, palataan siis....
Voi kyllä! Teema teema ja vielä kerran teema! Teemallisuutta/tarinallisuutta minäkin haluaisin nähdä, ohjelma voi olla kuinka tekninen hyvänsä mutta se helposti jää irralliseksi ja kylmäksi jollei "ole pointtia kaiken sen taidon taustalle".
VastaaPoistaHaka Gym järjesti massiiviset hienot kilpailut, ainoana olisin toivonut, että ryhmät rauhassa ehtivät lavalta pois jne. ennenkuin jatketaan ohjelmassa eteenpäin. Mutta muutoin hienosti meni ja upeita elämyksiä ja kokemuksia sai olla kokemassa ja toivonmukaan myös antamassa.
Mari