Show 2012-tapahtuman fiiliksiä ja huomioita osa 2

DVD kilahti postiluukusta ennätysvauhtia, alle viikossa! Jääkiekon MM-kisakatsomon sijaan, rakentelin viikonlopuksi ihan toisenlaisen kisakatsomon itselleni ja vietin laatuaikaa jälleen voimistelua ja tanssia fiilistellen. Sen verran kiire DVD:n kanssa on ilmeisesti tullut, että käytettävyys hiukan ontuu. Nimittäin luulin, että kaikki ohjelmat löytyisivät omina DVD-kappaleinaan. Suurimmaksi osaksi näin onkin, mutta ainakin pari ohjelmaa huomasin kuuluvan samaan kappaleeseen mm. oman seurani Oulun Voimisteluseuran Magentan ohjelma Kiire showtanssisarjassa löytyy Mikkelin Nv:n Juniperin perästä. Lisäksi olisi hirmu kätevää, jos osallistujalista löytyisi esiintymisjärjestyksessä takakannesta. DVD:n kuvanlaatu on kuitenkin tosi hyvä, päihittää kännykkäkamerat, joten seurojen kannattaa ehdottomasti panostaa sen verran, että hankkivat DVD-muiston itselleen ja kierrättää sitä sitten eri ohjaajilla ja joukkueilla seuraavia kisoja ajatellen, oppia ikä kaikki :)

Varoitan tässä välissä, että nyt tulee tosi piiiitkä postaus. Keskityn molempien päivien tanssillisen voimistelun ohjelmiin, koska niissä sarjoissa koen asiantuntemukseni riittävän tanssillisen voimistelun tuomarina, mutta mikäli toivetta on, voin toki postata huvikseni vielä kolmannen osan, jossa perehdyn vapaasarjan ja showtanssin sarjoihin sillä ehdolla, että tämmösen asiantuntemattoman kommentit kelpaa. Parasta kuitenkin olisi, jos joku tanssi-ihminen tekisi sen. Nostan hattua tuomaristolle pitkäjänteisyydestä ja rakentavasta palautteesta, luimme omassa seurassamme palautteita läpi ja mitään töksähtäviä tai epäasiallisia kommentteja ei tällä kertaa löytynyt tanssillisen voimistelun puolella minkään joukkueen kohdalla. Suuri kiitos! Tässäpä joitakin nostoja sarjoittain. Valitettavasti resurssini eivät anna myöden kommentoida kaikkia joukkueita, olen valikoinut syystä tai toisesta mieleenpainuneimmat opiksi ja ajatusten herättäjäksi.

Kilpasarja 12-15v.:


Jo viime vuonna omaksi suokkarijoukkueekseni nousi Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie ja tänä vuonna joukkue löi taatusti kaikki ällikällä! Mikä tekniikka, koreografia, soljuvuus, sanalla sanoen TAITO! Tässä joukkueessa ihailen suunnattomasti voimistelutekniikan ja fyysisten ominaisuuksien yhdistymistä tanssilliseksi voimisteluksi ikätasolleen varsin kypsällä tavalla (tiedän, että joukkue käy myös joukkuevoimistelukisoissa :)) Kiinnittäkää huomiota, kuinka Amelien liike ei katkea. Se vain etenee ja virtaa pehmeästi, vaikka liikesuvut vaihtuvat nopeasti hypyistä tasapainoihin, vartaloliikkeisiin, lattiasarjoihin ja monipuolisiin kuviosiirtymisiin (tässä ohjelmassa ei todellakaan vain juosta ja kävellä kuviosta toiseen), he osaavat liikkeiden sitomisen jopa paremmin kuin moni muu joukkue vanhempien sarjassa! Koreografiassa on esimerkillisesti monipuolisia suunnan- ja tasojen vaihdoksia, kaanoneja ja ryhmän liikuttamista tilassa. Vartalon kannatus ja venytys on moitteeton ja tekeminen on täsmällistä. Musiikki on vaikea, hiukan "aikuismainen", nuorten tyttöjen tulkinta ei ihan yllä musiikin vaatimalle tasolle, mutta puvut tukevat ideaa. Upean koreografian loppua muuttaisin näyttävämmäksi, mutta muuten mallikelpoinen kokonaisuus. Aloitteleva joukkue, jonka haluan nostaa ja kovasti kannustaa oikealla tiellä on Lappeenrannan Nv:n Adella. Valmentaja on selvästi kiinnittänyt huomiota liikkeiden lähtöihin ja sitä kautta liikesarjojen sitomiseen, näen hienot ojennukset/venytykset keskivartalossa. Liikkeiden valinnassa on myös onnistuttu ryhmän taitotasoa ajatellen, keskitytään perusasioihin ja selkeään koreografiaan ja taitotason karttuessa aletaan vasta kikkailemaan, hyvä! Joensuun Voimistelu- ja Liikunta -seuran Iloa joukkue meni Lappeenrannan ohitse varmasti liikepuhtautensa vuoksi, perusvoimistelu on heillä vahvalla pohjalla ja nyt Iloa-joukkueen pitäisi sitten alkaa kiinnittää huomiota juuri sitomiseen, jotta tietty liikkeiden peräkkäinen tekeminen ja irrallisuus saadaan hengittävämmäksi, virtaavammaksi. Virkistävän erilainen ja minusta tähän sarjaan mainio ohjelma oli Tampereen Nv:n Amalia-joukkueella. Disco-teema sopi kuin nenä päähän tälle ikäryhmälle. Musiikki oli ihanan kepeä, ei mitään hittipurkkapoppia, jesh! Asut tyttömäisen värikkäät ja liikekielessä oli kivasti saatu ikätasolle suositeltavaa nopeutta, ohjelma olisi voinut olla vielä enemmän hyppelypainotteinen ja ketteryyttä/nopeusvoimaa harjoittava mm. suunnan ja tason muutoksilla. Silloin tämä olisi ollut ihan malliesimerkki terveysvaikutteisesta luuliikunnasta, jota tämän ikätason ohjelmat soisi olevan!!! Unohtakaa siis liiallinen lilluttelu ja hitaus, tanssillisesta voimistelusta on selvästi liian yksipuolista kuvaa ilmassa, kun lähes kaikki tässäkin sarjassa tekevät vain hidasta liikettä eikä ideoissakaan uskalleta repästä ja ilakoida. Ei, ei, se sitä pelkästää ole, erityisesti kasvavassa iässä olevat tytöt tarvitsevat paljon iskuja ja vääntöjä luille, hyödyntäkää siis ohjelmissa enemmän hyppelyjä ja askelikkoja, kepeyttä esim. go-go-hyppyä, lentohyppyä, kanta-varvashyppelyjä ja polkuja päkiällä ja kannalla, melkutusta, hyppyaskelia, vaihtoaskelta, laukkaa eri suuntiin (myös taaksepäin), yhden jalan tasahyppyjä eri suuntiin, pyöriviä perushyppyjä! Lattia-keski- ja ylätasoa välillä vartalo kippuralla ja välillä taas liikkeen leveyttä kasvattaen tai pyörien. Kyllä sinne väleihin sitten saa upotettua sitä virtaavaa vartalotekniikkaakin. (Toivottavasti tuomarit ohjaavat palautteellaan myös näitä terveysliikunta-aspekteja.) Mallatkaa koreografiassa liikkeiden suuntia, mistä kuvakulmasta liike näyttää parhaimmalta. Kiinnittäkää huomiota myös ohjelmien ideoihin ja musiikkiin, erityisesti tempon valintaan. Miettikää porukalla, missä maailmassa tämä ikäsarja elää, poimikaa teemoja jokapäiväisestä heitä koskettavista aiheista, silloin tyttöjen ilmaisu ja tulkinta on luonnollista ja varmasti innostaa harkkaamaan. Siisteysvaikutelma tulee selkeistä kuvioista, jonot ja rivit kuntoon, nilkan ja polven ojennukset erityisesti jalannostoissa, mutta myös lattialla lepäävissä liikeissä. Vartaloliikkeissä esim. vartalon aaltoliikeissä tsekatkaa kädet ojennukseen/kannatukseen tai sitokaa ne vartaloon kiinni nimittäin usein rentoutta ja joustoa vaativissa vartaloliikkeissä kädet jää helposti roikkumaan veltoiksi ja vie kaiken estetiikan liikkeeltä. Uskallusta, reippautta ja kapinaa peliin, näyttäkää meille kalkkiksille!

Kilpasarja 16-19v.:

Viime vuoden perusteella odotin, että tässä sarjassa nähdään tanssillisen voimistelun "fyysisimmät" ohjelmat ja niin kävi :) Tämä sarja oli myös näköjään vaikein sarja minulle arvioitavaksi, sillä piti ihan tosissaan miettiä mille loppujen lopuksi tuomarina laitan painoarvoa tässä ikäsarjassa...Palkitsenko virtaavasta, yhtenäisestä ja kauniista vartalotekniikasta (Raahen Nv:n Mainingit) vaiko vaihtelevasta, voimakkaasta koreografiasta ja taidosta (Vihti-Gym:n Illuusio) vai kenties koskettavasta tulkinnasta, koreografian tarinasta ja tunnelmasta (Iisalmen Nv:n Kipinät) vai tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta uudenlaisessa, persoonallisessa ideassa (Oulun Voimisteluseuran Fuksia)? Onneksi minun ei tarvinnut olla tekemässä päätöstä :) Kultajoukkueella Raahen Nv:n Mainingeilla oli sarjan esteettisin, yhtenäisin ja virtaavin vartalotekniikka. Koko joukkue on kuvankaunis. Koreografia ei ollut sarjan teknisesti haastavimpia, mutta se mitä tehtiin, tehtiin hyvin ja oikealla tanssillisen voimistelun keskustaliikuntatekniikalla. Koreografiaan jäin kuitenkin kaipaamaan lisää vaihtelevuutta, monipuolisempaa tulkintaa ja ryhmäkontaktia, jotain persoonallisen rosoista, mihin tarttua kiiltokuvamaisella pinnalla. Hopeajoukkue Vihti-Gymin Illuusio onnistui saamaan jopa DVD-katselussa kylmät väreet. Voi mahtavuutta! Kiinnittäkääpä huomiota tämän joukkueen voimaan, vahvaan tulkintaan, vauhtiin, koreografian vaihtelevuuteen sekä vaikeustasoon! Luulen, että vauhti ja voimakas koreografia oli lopulta se, mistä tätä joukkuetta myös rokotettiin, nimittäin ohjelman lopussa tavaraa oli ehkä liikaa ja intensiivisyys kärsi  holtittomuudesta. Jos tuota loppua olisi hiukan rauhoitettu, olisi jäänyt viimeistellympi vaikutelma ja katsoja olisi saanut hengähtää taidon ja koreografian ilotulituksessa. Ihana, otteessa pitävä musiikkivalinta! Pronssijoukkue Iisalmen Nv:n Kipinät-joukkueen koreografia oli herkkä, koskettava ja tytöt loivat höyhenen kevyen kokonaisuuden aina hulmuavia hiuksia myöden. Liikekieli ei ollut teknisesti hirmu haastava ja vaihteleva, mutta niin selkeä ja tarinaa tukeva, että tyttöjen oli helppo eläytyä ja tulkita sitä katsojalle, näin tarina todella avautui katsojalle ja kosketti. Tässä koreografiassa oli ihastuttavalla tavalla hyödynnetty ryhmädynamiikkaa/kontaktia, mutta taitotaso ei aivan yltänyt kärkikaksikon tasolle, mikä varmasti tiputti iisalmelaisten sijoitusta. Nelos- ja vitossijoista oli kova kilpailu (ratkaiseva 1 piste), osa ajattelee, että vedän kotiinpäin, mutta tässä kohtaa olisin sijoittanut Oulun Voimisteluseuran Fuksia-joukkueen neljänneksi, ohi Rantaperkiön iskun Juliet-joukkueen. Perusteluni löydän juuri tanssilliselle voimistelulle ominaisesta liikekielestä ja tekniikasta. Juliet-joukkueen voimistelutaito ja fyysiset ominaisuudet sinänsä olivat korkeatasoisia kiistämättä, mutta vaikka jalka nousi, tasapainot pysyivät, hypyt räjähtivät ja voimakkaita vartaloliikkeitäkin näkyi, se ei vielä tee ohjelmasta tanssillista voimistelua, kun keskustaliikuntatekniikka ja liikkeiden sitominen on puutteellista. Olisin kaivannut myös koreografiaan selkeää ideaa tai tarinaa, jota tyttöjen olisi ollut helppo tulkita, nyt ohjelma "suoritettiin" taidokkaasti läpi, mutta eläytymistä ei ollut ja siksi se jätti vähän kylmäksi. Fuksian tyylissä taas yhdistyivät hyvät/riittävät fyysiset ominaisuudet (voima ja liikkuvuus) ja tanssillisen voimistelun monipuolinen tekniikka. Tämän lisäksi pidin Fuksian uudentyyppisestä ideasta ja persoonallisesta tulkinnasta, tällaista kyborgihenkistä koreografiaa en ole aiemmin tanssillisen voimistelun sarjoissa nähnyt! Iisalmen Kristallit-joukkueen ohjelma avautui minulle vasta DVD-katselun jälkeen. Koreografia oli muuten vaihtelevasti rakennettu ja tyttöjen tekniikkakin on hyvällä tiellä, harmi vain, että tarina ja siihen rakennettu liikekieli ei tarpeeksi auennut ensivaikutelmana, ehkä se jäi liian vaisuksi, mikä tiputti Kristallit kärkikahinoista. Pakko mainita vielä Lahden Nv:n Kaiku-joukkueen Intiahenkinen ohjelma, joka oli piristävä väriläiskä ja liikekieleltään ihan erilainen suhteessa muihin joukkueisiin. Haasteena näissä etnisissä vaikutteissa on se kuinka soveltaa kansantanssin liikekieli tanssillisen voimistelun tekniikaksi. En ole itse Intia/Bollywoodfani, mutta tässä idean soveltamisessa oli rohkeutta ja osin onnistuttu hyvin tavoittamaan keskustaliikunta persoonallisten käsi- ja jalkaliikkeiden tukena. Tälle ikäsarjalle toivoisin kaiken kaikkiaan tanssillisen voimistelun kokonaisvaltaisuuden haltuunottamista, persoonallista liikekehittelyä ja omien rajojen kokeilua koreografian rakentamisessa. Tanssillisella voimistelulla ON ominaislaatuinen tekniikkansa ja tietty tanssillinen ote koreografioiden tyylissä. Näihin asioihin olen aiemmissa blogipostauksissani paljonkin keskittynyt! Toivon lisää joukkueita ja harrastajia tyylisuuntauksen pariin, kantapään kauttakin oppii, mutta mututuntuman sijaan kannattaa perehtyä ja kouluttautua tanssillisen voimistelun ominaispiirteisiin (lue esim. www.svoli.fi kautta Tanssillisen voimistelun perusteet, FlowGymnastics-koulutukset ja materiaalit ovat myös hyviä) ja sen jälkeen alkaa rakenta ohjelmia sen pohjalta. Vaikka lajipohja joukkuevoimistelussa ja tanssillisessa voimistelussa on sama, suomalainen naisvoimistelu, eroavat ne tänä päivänä paljon tekemisen ja koreografian tyyliltään. Selkeitä "joukkuevoimistelumaneereita", joita paljon näkee tanssillisen voimistelun kisoissa ovat jalan repäisevät heitot ylös ja pito ilman että keskivartalossa tapahtuu mitään, tällöin liike katkeaa täysin. Hypyt tulisi sijoittaa niin, että ne ovat osa liikesarjaa virraten hypyn alastulon jälkeenkin jo seuraavaan liikkeeseen katkeamatta. Vartalon liikkeistä tulee mieleen ainakin aaltoliike, jossa ei tule korostaa rintarangan liikettä vaan liikeimpulssi lähtee lantiosta, lantion käännöllä antaen muulle kropalle sitä kautta vain heijasteita. Tasapainoissa ei tanssillisessa voimistelussa jökötetä paikallaan vaan esim. vaaka lähtee vartalon ojennuksesta ja venyen viedään toinen jalka ilmaan ja kun saavutetaan liikkuvuuden maksimi, jatketaan liikettä esim. vartalon tai jalan kulmaa vaihtamalla tai vaikkapa käden liikkeellä. Toisaalta pelkkä idea (olkoon se kuinka tuore tahansa), tarina ja tulkintakaan ei riitä, jos koreografiassa ei ole tavoitteellista teknistä sisältöä. Hankalaa? Ei niinkään, lajissa kuin lajissa on omat kehyksensä ja tapansa toimia, tanssillisessa voimistelussa omansa :) Koreografian osalta voisi vielä sanoa, että dynamiikan vaihtelua ei turhaan korosteta arviointikriteereissä. Sillä saa tehokkuutta tarinan kerrontaan, katsoja ei ehdi turtua, vaan kokee suvantovaiheiden ja revittelyjen vuoropuhelussa kohokohtia yhä uudelleen ja uudelleen.   

Kilpasarja yli 20v.:

Upeaa, että tässä sarjassa on monen ikäisiä taitavia naisia, jotka todella panostavat kisaohjelmiinsa ja persoonalliseen otteeseen! Kuinka iloinen olinkaan Vihti-Gym:n voitosta. Voimakas, puhutteleva ja näyttävä koreografia, taidokas iso ryhmä, rosoinen musiikkivalinta ja musta pitsi. Ah, olin myyty! Ja voittoon ei muuten tarvittu tippaakaan "lilluttelua", aika vain oli nyt otollinen tälle tyylille, hienoa! Vihti-Gymistä taisi tulla uusi suokkariseurani, jonka joukkueita seuraan jatkossa suurella mielenkiinnolla. Mutta mitä ihmettä on tapahtunut Kannelmäen Voimistelijoissa? Näin iso taitava ryhmä ja aivan ihastuttava, levollinen koreografia ja tekemisen tyyli. Onkohan joukkue jokin "keräilyerä" (siis hyvällä tavalla :)) ? Tämä poppoo on ainakin perehtynyt esimerkillisesti siihen, mitä ovat alkaneet työstää, sillä vaikutti siltä kuin he olisivat tehneet jo vuosikausia tanssillista voimistelua yhdessä ja ainakaan minä en ole heihin omissa piireissäni törmännyt :) Hopeamitali aivan ansaittu! Yksi suokkareistani jo viime vuonna oli Mäntsälän Voimistelijoiden Hengettäret eikä joukkue pettänyt nytkään. Olin vilpittömän yllättynyt, kun tämä joukkue jäi omani taakse. Itse olisin nimittäin tuomarina sijoittanut Hengettäret pronssille, sillä kokonaispaketti oli näyttävä ja karismaattinen. Katsoin useaan kertaan ohjelman DVD:ltä ja mietin mikähän tiputti heidät mitaleilta. Oliko ohjelma hitusen liian jatsahtava/musikaali/cabareehenkinen ja sitä kautta liikkeet osin jäivät hiukan irrallisiksi jammailuiksi? Pitäisi verrata saatuja arvioitamme :) Kokeilunhalua ja rohkeutta ei puuttunut Kuopion Reippaan Aina-joukkueelta! Jopas oli eri fiilis kuin viime vuonna ;) hyvä hyvä, tällaisia tavattomia väriläiskiä (vaikkakin esityksen nimi oli Harmaina) tarvitaan sekoittamaan pakkaa ja herättelemään! Naiset elivät ohjelman täysillä ja se näkyi vahvana ilmaisuna katsomoon asti. Tämä yli 20-vuotiaiden "ikämiessarja" on nautittavaa katsottavaa, koska esiintyjien varmuus ja kokemuksen tuoma kypsyys ei jätä ketään kylmäksi. Ideoiden ja musiikin tulkinta on niin vahvaa, että vaikka aina fyysiset ominaisuudet eivät ylläkään 16-19-vuotiaiden tasolle, tekniikka on edelleen tallella ja koreografiat saavat katsojan elämään mukana. Persoonallista otetta ei kai voi koskaan korostaa liikaa, joten tässä sarjassa odotan joukkueiden heittäytyvän uusiin haasteisiin rohkeasti ja tuovan aina uuden puolen itsestään seuraavissa kisoissa. Yhdenlainen dropout-ilmiö vain koettelee näitä joukkueita, nimittäin opiskelujen, työn, treenamisen, raskauksien, synnytysten, lasten hoidon ja perhelomien yhdistäminen ei aina ole helppoa ;)  

Näytössarjat 12-19v. ja yli 20v.:

Näytössarjat ovat tämän vuotisten kisojen perusteella vähän hiipumassa. Paljon joukkueita, jotka vielä viime vuonna osallistuivat näytössarjoihin, oli siirtynyt kilpasarjojen puolelle. Sinänsä kunniamainintojen kannalta sarjoilla ei näköjään ollut mitään merkitystä, sillä kaikissa sarjoissa ei edes jaettu kunniamainintoja (?!) vaan kaikki näytössarjat oli niputettu yhteen. Kunniamainintoja voisi minusta jakaa enemmän, se on aina kannustava elementti joukkueille ja myös selkeä ohjaava elementti tuomariston näkökulmasta. Kunniamainintoja saavat joukkueet kun minun silmissäni ovat viestejä tuomaristolta, että "ottakaa muut oppia tältä joukkueelta, tämä joukkue tänään onnistui erityisesti tässä asiassa". Kunniamainintoja voisi mielestäni antaa tanssillisen voimistelun sarjoissa vaikkapa omaperäisestä koreografiasta, tanssillisen voimistelun tekniikan toteuttamisesta, tulkinnasta jne.  Tanssillisen voimistelun 12-15-vuotiaiden osalta pidin erityisesti Keminmaan Nv:n Valeriaana joukkueen ja Saarijärven Nv:n Säihke-joukkueen tyylistä. Aivan oikeaan suuntaan ovat tytöt tekniikan kehittämisessään menossa molemmissa joukkueissa, seuravaksi kiinnittäisin huomiota vartalon kannatukseen, ojennuksiin sekä pehmeään joustoon liikkeiden sitomisen kannalta! Tekemisen tyyli on herkkää ja pumpulista, ehkä liiankin varovaista ja vaatimatonta vielä. Rohkeasti vain rinta rottingille ja nauttimaan esiintymisestä, siten yleisökin alkaa elää ohjelman mukana! Yli 20-vuotiaiden sarjassa puolestaan uskalletaan olla rinta rottingilla! Näimme kaksi ihastuttavaa, tyylikästä ja taidokasta ladylikejoukkuetta ja ohjelmaa: Oulun Voimisteluseuran Karmiini-joukkueen Kaipaus ja Olarin Voimistelijoiden Olénaiset-joukkueen No est Si!. Vahva läsnäolo, uskottavuus ja esiintymisen ilo välittyi molemmilta joukkueilta katsomoon asti. Taidossa näkyi molemmissa joukkueissa jonkun verran tasoeroja, mutta taitavalla koreografialla erot saadaan piiloon ja jokainen näyttämään parhaat puolensa. Ainakin oman seurani Karmiini-joukkueessa voimistelee monta äitiä, joiden tyttäret kisasivat nuorempien sarjoissa ja katsomon puolella varmasti jokainen tytär sai olla ylpeä omasta äidistään lavalla. Kilpasarjojen puolelle kirjaamani yleiset huomiot sopivat myös näytössarjojen puolelle. Nähtäväksi jää, mikä on tulevaisuus näytössarjojen puolella, minusta näytössarjoille on paikkansa matalan kynnyksen osallistumissarjana, nyt vain pitäisi saada uusia joukkueita Show-tapahtumaan esiintymään, tuolla jossain niitä varmasti olisi...  

Tämän postauksen julkaisupäivämääränä blogini täyttää 1 vuotta! Aloittaessani julkaisemaan postauksia, halusin blogista laajan katsauksen tanssillisen voimistelun maailmaan, en pelkästään oman joukkueeni blogia. Halusin jakaa omia oivalluksiani ja kipupisteitäni, jotta niistä voisi olla jotain hyötyä/ajatuksen herättäjää jollekulle muullekin. Eniten olen kuitenkin matkanvarrella oppinut itse pohtiessani asioita kirjoittaen. Olen pyrkinyt kehittävään otteeseen, siksi toisinaan ääni on ollut kriittinenkin, mutta toivon mukaan teksteistä on välittynyt hurja innostukseni, rakkauteni ja intohimoni tanssillista voimistelua kohtaan <3 Hurskas toiveeni oli vuosi sitten, että blogi kiinnostaisi ja herättäisi keskustelua. Keskustelun herättäjänä en ole aivan onnistunut, mutta lukijamäärät ovat olleet mukavan noususuuntaisia. Ehkä kaikkea ei ole vieläkään sanottu, jospa jatkan blogini raapustelua 1-vuotissynttäreiden jälkeenkin...

Kuva kertokoon enemmän kuin...Kuva: Minna Kouri. Oulun Voimisteluseura Terrakotta, Väninnan min