Nyt laajennan hetkeksi näkökulmia yli tanssillisen voimistelun ja kommentoin Show 2012 -tapahtuman vapaasarjojen ja showtanssisarjojen kirjoa ihan omasta mielenkiinnostani, vaikka asiantuntija en olekaan. Varoitan jälleen ylipitkästä postauksesta :D Näkökulmani pidän syystä tai toisesta mieleenpainuneissa ohjelmissa, joista soisin kaikkien ammentavan jollain tavalla oppia. Itse sain näistä ohjelmista ahaa-elämyksiä!
Aivan aluksi heittäisin ilmaan kysymyksen, mitkä ovat selkeimmät erot showtanssi- ja vapaasarjassa ja tietävätkö joukkueet, kumpaan sarjaan "kannattaa" kulloinkin osallistua? Vapaasarja (Huom! ei vapaatanssi) on moniulotteinen sarja ja sille näyttäisi olevan kovasti kysyntää, hyvä hyvä! Siis siihen voi osallistua ihan millaisella ohjelmalla vain esim. eri voimistelulajien esitysohjelmilla (varsinaisilla lajien kilpaohjelmilla ei kuitenkaan), nyt näimme otteita ainakin kilpa-aerobicista, joukkuevoimistelusta, sirkuksesta, akrobatiasta, "teemallisesta välinevoimistelusta/välinekuntoilusta" ja erinäisistä vapaamuotoisista tansseista. Showtanssisarjoissa taas liikekieli ja koreografiat olivat yhtenäisempiä keskenään, selkeä teemallisuus/idea suhteessa musiikin ja asun valintaan sekä ohjelman nimeen korostui. Liikekieli muistutti monella jazzin, nykytanssin ja voimistelun sekoitusta. Kumpaan sarjaan sijoittaisitte streettanssit ja ne monet alalajinsa? Etnisiä tansseja kuten suosittua Intia/Bollywood -teemaa näimme ainakin molemmissa sarjoissa eli ei taida olla niin väliä kumpaan osallistuu. Molemmilla sarjoilla on varmasti paikkansa jatkossakin. Uskon osan tanssijoistamme haluavan kuulua selkeästi "omiensa joukkoon" ja siksi valitsevat herkemmin showtanssisarjan, mutta varmasti riippuu kulloisestakin koreografiasta, mihin sarjaan ohjaaja joukkueensa lopulta sijoittaa...
Toiseksi otan esille vielä tuomariasian, tämä on yksi tärkeimmistä aspekteista vaikka tätä useissa postauksissani jankkaankin. Luimme omassa seurassamme porukalla tuomaripalautteita ja ne olivat sekä vapaasarjan että showtanssisarjan osalta valitettavan ristiriitaiset eri tuomareiden kesken. Tuomarien pisteet heittelivät saman osa-alueen arvioinnissa 4-9 väliltä ja siitä mistä toinen kiitteli, toinen rokotti. Sanallinen arviointi oli myös hiukan "töksähtävää", mutta ei onneksi töykeää. Toivoisin kovasti tuomarijärjestelmän kehittämistä, tuomareiden jatkuvaa kouluttamista ja yhteisten linjausten vetoa myös meillä harrastevoimistelun ja -tanssin puolella. Useita vuosia tuomarina ja arvina toimineena tiedän, että harjaantuminen tehtävään vie aikaa. Omasta tuomaroinnista on saatava myös muilta palautetta ennen kuin sitä osaa kehittää rakentavaan suuntaan. Tuomarin on ymmärrettävä roolinsa koreografien, ohjaajien ja valmentajien AUTTAJANA ja TUKIJANA. Tuomarin on oltava avoin, vastaanottavainen, utelias ja aidosti kiinnostunut monenlaisesta tekemisen tyylistä, ei vain omista mieltymyksistään. Lisäksi on hyvä pitää yllä positiivista, tutkivaa otetta, mitä mahdollisuuksia eri ohjelmat tarjoavatkaan :) Kun ymmärtää tuon roolin (minulta se vei useamman vuoden), ei paperiin enää tule todenneeksi mitä tahansa. Show-tapahtuman tuomarointi myös väistämättä tarvitsisi yhteisen linjauspalaverin kaikkien sarjan ohjelmien jälkeen, jossa tuomarit pääsisivät kokonaisuuden nähtyään kompromisseihin pisteistä ja sijoituksista ja pisteet näin ollen ilmoitettaisiin vasta sarjan päätyttä palkintojen jaossa. Se olisi kaikkien kannalta oikeudenmukaisempaa, sillä toisin kuin varsinaisten kilpalajiemme parissa, säännöt eivät ole Show-sarjoissa niin tarkat, että tuomari tietäisi millaisia vähennyksiä ja bonuksia mistäkin osa-alueesta voisi kulloinkin antaa. Nyt pisteet täytyy antaa mututuntumalla ja toivoa parasta... Valtakunnallinen Show-tapahtuma on meidän harrastepuolen osallistujien SM-kisa ja siksi se ansaitsee jatkuvaa arviointia toimivuudestaan, allekirjoittanut ilmoittautuuu olemaan apuna mikäli joku työryhmä tämän kehittämistyön ottaa haltuun ja heitän palloa seuroihin tuomarikoulutusasiaan liittyen, lähettäkää ihmisiä tuomarikoulutuksiin, jotta reservimme kasvaisi!!! Vaikka arviointi haastavaa onkin, harjoittelu tekee mestarin ja tuomarina pääsee melkoiselle näköalapaikalle. Samalla tuomarikoulutus kehittää itseä koreografina ja valmentajana, koulutuksen jälkeen kun osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Sitte mennään varsinaiseen ohjelmakommentointiin sarjoittain :)
Näytössarjat, vapaasarja nuoret ja vapaasarja aikuiset:
Keminmaan Nv:n kaksi joukkuetta Seena ja Stellaria nousevat herkkyydellään molemmissa sarjoissa mieleen. Seenan Searching for a Home -ohjelmassa tanssi vain kolme tyttöä, mutta tuntui, että he täyttivät liikkeellään koko lavan. Erityisesti yksi tytöistä oli niin karismaattinen, että silmä tahtoi seurata häntä, silmä lepää katsoessaan niin kevyesti ja esteettisesti liikkuvaa esiintyjää. Stellarian Kaukana sinusta tuplasi esiintyjämäärän, mutta sama herkkyys jatkui. Todella yhtenäinen ryhmä, harmi, kun en saanut selvää, mitä mekossa luki...Olarin Voimistelijoiden miesjoukkueen Quut Oi kuu -kuntopallo-ohjelma oli rakennettu monipuolisesti ja vaihtelevasti ja miehet tekivät sen niin täsmällisesti kuin pitääkin. Naiset ovat aina lääpällään kun on miehiä lavalla, niin nytkin :) Yksi persoonallisimmista kokonaisuuksista koko tapahtumassa oli Oulun Voimisteluseuran Fugenta-joukkueen ohjelma Haaveissani boheemimpi. Menivät ja ottivat Queenia ja juuri sen Bohemian Rhapsodyn, nii-in kauheeta... mutta näittekö millaisella toteutuksella! Hui ja wau! Tämmösiä massaohjelmia lisää!
Vapaasarja 12-15 v. (kilpasarja):
Pistin merkille, että tämä sarja oli korkeatasoisin 12-15-vuotiaiden sarjoista! Paljon hyviä joukkueita, monipuolista osaamista, osuvia asuvalintoja ja teemoja! Liialliset lantion ja rintakehän hetkutukset ja ketkutukset oli suosiolla jätetty pois ja liikekieli oli raikasta, mahtavaa! YliVoLin Sirkus-ryhmän Painajainen oli mainio esimerkki akrobatiaohjelmasta, jossa on draaman tajua! Huimat pari- ja ryhmäliikkeet oli rakennettu mielenkiintoisella tavalla teeman ympärille ja asut ja musiikki olivat piste iin päällä. Kokkolan Jymyn Delissat-joukkueen ohjelma Kloonatut hyödynsi liiketempoa ja kaanoneja sekä eri tasoissa liikkumista ihailtavan monipuolisesti ja täsmällisesti. Valkeakosken Koskenpoikien Junnu-joukkue oli rakentanut valmentajiensa johdolla kilpa-aerobicin esitysohjelman armeijahenkeen ja ihastutti ikäisikseen harvinaisella tekniikallaan ja voimankäytöllään. Tässä voimistelulaji ja siihen valittu esitysohjelman teema natsasivat täydellisesti. Musiikkivalinta oli ihanan ysäri siis tarpeeksi vanha hitti, jotta se ei kuulostanut väljähtyneeltä ;) Turun Weikot Voimistelu ja Tanssi -seuran Fanny-joukkue valtasi lavan kirkkailla väreillä Halloween-teemallaan. Yhtenäinen, hyvin harjoiteltu massa, joka osasi rohkeasti heittäytyä mielikuvitusmaailmaan! Asujen värit oli loistovalinta, niin kirkkaat ja kiiltävät, että ohjelmaa ei voi olla muistamatta, vink vink muille, värikylläisyys iskostuu mieleen :D Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Amelie-joukkueen Outola oli napakymppi! Oivaltavaa huumoria liikekielessä ja musiikin tulkinnassa, sangen hykerryttävää. Monipuolinen koreografia, jota hauskat haaremihousut tukivat loistavasti! (Tekisipä mieleni paljastaa missä ensi vuonnakin tullaan näkemään massahaaremihousukoreografia, mutta jääköön odottamaan.. ;) Lahjan Tyttöjen Blancorion Hawaji-soturit olivat löytäneet teemaan soveltuvaa heimomaista ja täsmällistä liikekieltä. Asut, peruukit ja meikit oli mietitty viimeisen päälle teemaa toteuttaviksi.
Vapaa sarja 16-19 v. (kilpasarja):
Tässä sarjassa oli eniten osallistujia, siksi erottautuminen ja mieleenjääminen vaati visuaalisestikin enemmän. Kiinnitin huomiota väreihin, kankaisiin ja välineisiin, joita osa käytti taidokkaasti tai sitten ohjelman idean toteutus vain oli niin omintakeinen, että se jätti jäljen. Näyttävää ja taidokasta välineen/rekvisiitan käyttöä oli mielestäni erityisesti kolmella joukkueella Kokkolan Jymyn Uniikki-joukkueella, Kokkolan Liikuntaseura Triolin Sinipiioilla ja Iisalmen Nv.n Kipinöillä. Kokkolan Jymyn Uniikki-joukkue oli tavoittanut hyvin tarantellamaisen liikekielen ohjelmassaan Verkossa. Esiintyjien taito ja musiikin tulkinta antoi mahdollisuuksia omaperäisyyteen vaikka hämäkki-ideaa sinänsä on paljon käytetty. Toinen kokkolalainen seura Kokkolan Liikuntaseura Trioli oli rakentanut näyttävän koreografian Soturien taisto. Miekat ja niiden käyttö liikkeen jatkeena herättivät kiinnostuksen alussa, toisaalta hyvä, että ne heivattiin poiskin, sillä silloin esiintyjien taito, täsmällisyys ja monipuolisuus todella tuli esiin. Iisalmen Nv:n Kipinöiden Tulesta nouseva feenikslintu on myös sinänsä paljon käytetty idea ohjelmissa, mutta se ei himmentänyt tätä loistavaa kokonaisuutta! Ihanan räikeä punainen asu ja soljuva liike, taidokasta kankaiden käyttöä aivan ohjelman loppumetreille asti, tämä koreografia nimensä mukaan voimistui loppua kohti. Mielestäni kaksi ohjelmaa, jotka sykähdyttivät pelkän liikkeen omaperäisyydellä olivat YliVoLi:n Aurora ja Vaasan Vasamattarien The Habit. YliVoLi:n Aurora hyödynsi pariakrobatiaa vaikuttavasti ohjelmassaan Varjo. Huikeaa, draamallista kehonkäyttöä, hieman Cirque du Soleilin tapaan. Ohjelma todella sai yleisön elämään mukana! Vaasan Vasamattarien The Habit -joukkueen Tribe-ohjelma oli ehkä heimo/soturiohjelmista (joita oli kaikissa sarjoissa) rajuin. Hevi musiikkivalinta, repivää jopa aggressiivista liikekieltä ja ilmaisua ja tähän koreografiaan, tälle joukkueelle se istui loistavasti!
Vapaa sarja yli 20 v. (kilpasarja):
Tämä oli haastavin sarja minulle arvioida, koska jokainen ohjelma oli niin omanlaisensa ja tyylilajit vaihtelivat ääripäästä toiseen. Jokainen ohjelma edusti tyylilajinsa parhaimmistoa, taito, tekniikka, idea ja koreografia olivat ihaltavalla tavalla hallussa. Käpylän Voimistelijoiden Osiris on totuttu näkemään pelottomana ja innovatiivisena joukkueena, jotka haluavat aina näyttää uuden puolen itsestään, nyt ohjelmallaan Kickin´ memories. Pelottomaan tyyliinsä olivat valkanneet myös Queenia taustalle! Ihana heittäytyminen, reipas, raikas ja tempaava old school -meininki. Huh, mikä kunto-ohjelma, tykkään siitä, että nuoret naiset eivät automaattisesti tyydy hetkuttavaan, ketkuttavaan ja "viettelevään" liikekieleen. Tanssi on niin paljon muutakin, ottakaa nuoremmat tästä mallia. Haka Gymin Funky Beat -ryhmän Lady Bikers, jotain samaa vivahdetta Osiriksen kanssa farkkushortseineen. Wau, mitä prätkämimmejä ja mikä asenne. Tässä oli ohjelma, jota en haluaisi nähdä alle 20-vuotiaiden tekevän, mutta näille ladyille tyyli, liikekieli ja asu oli kuin nakutettu! Kaksi joukkuetta ja koreografiaa, jotka ihastuttivat seesteisydellään ja ilmavuudellaan olivat Kuopion Reippaan Voimistelijoiden H-klubi ja Kokkolan Liikuntaseura Triolin Tyrskyntytöt. H-klubin Turning tables -koreografian aloitus oli sarjan parhaita, ihastuin tämän koreografian ryhmädynamiikan hyödyntämiseen. Jos alla olisi ollut musta tanssimatto, asut olisivat päässeet oikeuksiinsa, nyt ne harmillisesti jäivät valjuiksi. Tyrskyntyttöjen Unettomat -koreografia hyödynsi esimerkillisesti kaanoneja, tasojen vaihtelua ja tilankäyttöä. Idea kantoi alusta loppuun ja esiintyjät kertoivat tarinaa. Kuopion Reippaan Voimistelijoiden Aida herättää ohjelmillaan aina ristiriitaisia fiiliksiä ja varmaan niin haluaakin ;) Vaikka sattuu -koreografia onnistui herättämään katsojassa ahdistuksen, koreografia ja tulkinta oli niin vaikuttavaa.. mutta haluanko katsojana ahdistua? Mietin myös laajemmin... kun on kyse liikuntatapahtumasta, mieluusti näkisin lavalla liikettä, ryhmän liikuttamista, tarinaa liikkeen kautta. Vaikka sattuu -koreografia rakentui pääasiassa paikallaan olosta vaikka liike sinänsä olikin taitavasti tehtyä ja oivaltavaa, tähän suuntaan en kuitenkaan Show-tapahtuman ohjelmien soisi menevän, meillä ei ole varaa kannustaa ryhmiä koreografioissaan "liikkumattomuuteen", siksi jäin mietiskelemään minkä viestin tuomaristo antoi asettamalla tämän ohjelman kirkkaasti kärkeen...Street/discovaikutteisista tyyleistä pidin eniten Tanssi Studio Yhdistys Tast:n Ketjureaktio-ryhmästä, jotka näyttivät monipuolisuutensa Dancers in jail -ohjelmassa. Teemallisuudesta ja tekniikan jämäkkyydestä peukkuja! Mitä tulee voimistelulajien onnistuneisiin esitysohjelmiin, luettelen Oulun Nv:n Hurma-joukkueen Päiväkirjani sivuilta -ohjelman sellaiseksi. Tekniikan pohjana oli joukkuevoimistelun liikekieli tanssillisilla mausteilla sekoitettuna. Varmaa, vahvaa, ylvästä. Tango musana vaativa, esiintyjät eivät aivan yltäneet rosoiseen tulkintaan jota Mariska edustaa, mutta nautittavaa, esteettistä katsottavaa.
Showtanssi 12-15 v. (kilpasarja):
Tässä sarjassa nähtiin useampiakin massaesityksiä, mutta saman ikätason vapaa sarjaan nähden hiukan vaatimatonta liikekieltä ja voimankäyttöä. Kiinnitän aina huomiota ohjelman teemallisuuteen/ideaan/omaperäisyyteen ja siinä kyllä nousi edukseen Oulun Voimisteluseuran Mariini-ryhmä ohjelmallaan Kaupungin kattojen kauneus. Pystyin kuvittelemaan tyttölauman katolle tanssimaan, kikattelemaan, juoruilemaan, jopa uhmaamaan tasapainoaan korkeuksissa. Värikkäät asut, tyttömäinen liikekieli, raikas kokonaisuus. Värikästä ja näyttävää kokonaisuutta edustivat myös Mäntsälän Voimistelijoiden Skiretit -joukkueen Bollywood. Tämä oli kaikista intiahenkisistä ohjelmista minusta paras, täsmällinen, hiottu ja veikeä.
Showtanssi yli 16 v. (kilpasarja):
Tämän sarjan kohdalla huomasin miettiväni, miten hieno isntrumentti keho onkaan, miten vaikuttava voi liike olla, millaisia kuvia, tarinoita taitavalla koreografialla voikaan kertoa...olin mykistynyt ja haltioitunut kolmen parhaan joukkueen koreografioista, jokaisesta eri tavalla! Vaasan Vasamattarien Complement-joukkue tulkitsi Kukkolauma-ohjelman juuri niin oivallisesti kuin voi toivoa. Kirkas ja runsas turkoosi asu toimi loistavasti! Olikohan koreografi tuijotellut paljonkin luontodokkareita luodessaan näin osuvaa liikekieltä :) Kokkolan Liikuntaseura Triolin Tyrskyntytöt vakuuttivat voimankäytöllään, tekniikallaan ja tarinallaan. Pysähdyttävä, vaikuttava koreografia. Oulun Voimisteluseuran Magenta-joukkueen Kiire-ohjelma oli koreografian omaperäisyydessään yksi koko tapahtuman parhaita ellei paras! Tämä ohjelma vaatii useamman katselukerran, jotta sen kerroksellisuus avautuu kokonaan. Mikä pieni, mutta loistokas idea punata huulia ohjelman tiimellyksessä ja mikä liikekieli ja kuviointi niin todentuntuista, elämänmakuista, kolmiulotteista...joillakin on se lahja, koreografian luomisen taito!
Kiitos kaikille elämyksistä. Toivon mukaan olen omalta osaltani onnistunut herättelemään ajatuksia näillä kolmella postauksellani Show 2012 -tapahtumasta. Itse ainakin olen monta ideaa rikkaampi ensi kisoja ajatellen :)
Kiitos Sanna!
VastaaPoistaTämä on hyvä kysymys tämä Vapaan- ja Show-sarjan ero? Onko sitä oikeastaan? Voisiko eroja hieman avata tarkemmin? Ehkä tällä haavaa sijoittaisin itse katutanssit Shown puolelle, sillä Vapaa tuntuu olevan aikamoinen sillisalaatti.
Tuomaritoiminnassa osut Sanna enemmän kuin oikeaan siinä, että tuomari palautteineen on joukkueen auttaja/tukija, jonka avulla ryhmät pyrkivät kehittymään. Tämä on vastuullinen pesti, johon tulisi suhtautua sen vaatimalla asenteella. Kannatan ehdottomasti tuomaritoiminnan kehittämistä ja jatkuvaa koulutusta. Myös tuomareita täytyy tukea ja kouluttaa ja tietoja päivittää.
Hyviä ja erilaisia ohjelmia olit nostanut tässä esille ja varmasti monia olisi vielä voinut nostaa. Itselle on vuosien varrella kertynyt tuttuja joukkueita, joita seuraan erityisellä mielenkiinnolla ja joka vuosi mukaan tarttuu uusia suosikkeja. Katsotaan taas, mitä kaikkea eri joukkueet saavat aikaiseksi! :)
Mari
Kiitokset analyysistä! Seuraa hymistelyä, juuri samoja asioita mietin kuin Mari. Erityisesti tämä show/vapaa-sarjojen ero ja mihin asioihin joukkueiden ja tuomareiden pitäisi ohjelmissa kiinnittää huomiota on tärkeä kysymys. Edelleen mietin, kuinka tämä on ratkaistu disco- ja showtanssin maailmassa jossa ymmärtääkseni on eri sarjoja myös "tyylien" ei pelkästään kokoonpanon koon mukaan.
VastaaPoistaKiitos Sanna anlalyysistä! Ja tuhannet kiitokset Kiire-kehuista. Liekkö ihan ansaittuja joka sana, mutta kiitän kuitenkin jokaisesta sanasta!
VastaaPoistaMietin myös tuota vapaatanssi-showtanssi -dilemmaa. Itse showtanssimaailmasta ponnistaneena laittaisin showsarjaan sellaiset ohjelmat joissa tyylilajia ja tekniikkaakin tärkeämmäksi asiaksi nousevat idea, ilmaisullisuus ja showmainen kokonaisuus. Showtanssille tyypillistä on eri tanssilajien sekoittaminen ja erilaisten show-elementtejen (nostot, akrobatia, teatraalisuus, asut ja rekvisiitat...)monipuolinen käyttö. Tämän jaottelun mukaan laittaisin selkeät hip hop-, street-, disco ym. ohjelmat vapaasarjaan. Tällöin vapaasarjan tuomaroinnissa pitäisi kuitenkin mielestäni korostua nykyistä enemmän kyseessä olevan tanssilajin tekniikan oikeaoppinen toteuttaminen, mikä vaatisi tuomaristolta laajaa asiantuntemusta.
Marjan mietteisiin viitaten: disco- ja showtanssin maailmassa sm-tasolla on eroteltu erikseen ainakin disco, hip hop ja showtanssi. Kaikissa lajeissa voi kilpailla soolo-, duo- pienryhmä- ja muodostelmasarjoissa. Maailmalla myös jazztanssi on omana lajinaan. Tuomarit eivät anna lainkaan kirjallista palautetta, vaan kukin tuomari antaa ohjelmille sijoituksen, joista lasketaan karkeasti katsottuna keskiarvo. (oikeasti laskusysteemi on kyllä vähän monimutkaisempi)
Mun mielestä Svolin kisoissakin tuomareiden tulisi laittaa ohjelmat jonkinlaiseen parhausjärjestykseen. En kuitenkaan missään nimessä toivo että kirjallisesta palautteenannosta luovuttaisiin, mutta kaikki ohjelmat nähtyään ja arvosteltuaan tuomareilla tulisi olla mahdollisuus keskustella ja miettiä yhdessä, mikä ohjelmista oli kokonaisuutena paras. Mulle on katsojana käynyt nimittäin usein kahta ohjelmaa vertaillessa niin, etten osaa sanoa kumpi ryhmä olisi teknisesti taitavampi, kumpi yhtäaikaisempi, tai kumpi ohjelma olisi ikäluokalle sopivampi, mutta kuitenkin toinen ohjelmista on selkeästi parempi. Ohjelmassa voi olla sellaisia wau-juttuja joita ei oikeen saa pisteinä puettua nykyiseen arvostelukaavakkeeseen.
-Ane
Koreografian keinoin yleensä halutaan kertoa tarinaa ja viestiä katsojalle niistä asioista mitä tekijällä on mielessä - parhaimmillaan yksittäinen koreografia on osa isompaa ketjua tai suurempaa kokonaisuutta.
VastaaPoistaKoreografialla voidaan kuvata tunnetilaa, tapahtumaa. Ja on vaativampaa luoda kunnon draamaa, herättää tunteita - kuin tehdä kevyttä, hauskaa esimerkiksi on helpompi esittää ukko-noaa, kuin finlandiaa olipa soittimena saksofoni tai nokkahuilu. Jos henkilökohtaisesti ahdistut yksittäisestä esityksessä, kannattaa aina miettiä mikä menneisyydessäsi nostaa ahdistuksen esityksessä irti. Itse pidän paljon kuopion Aidan esityksistä - ne ei koostu suorittamisesta ja vanhan toistosta, aina nähtyä, usein kohdattua, ne kertovat aina jostain erillaisesta oman tarinansa.
-Juha