Tuomarin tuumailuja

Nyt kun tanssillisen voimistelun kilpailujen arviointikriteerejä päivitetään ja siirrytään liukuen vanhoista uusiin, on hyvä paikka sekä kokeneiden että uusien tulokkaiden pysähtyä miettimään, miksi tätä hommaa itse asiassa tehdään: mihin se perustuu ja pohjautuu, mikä on oma rooli tuomarina suhteessa valmentajiin, tuomarikollegoihin, tyylisuuntauksen (tekisi mieli sanoa lajin) arvostuksen ja laadun eteenpäin viemiseen ja sitä kautta valtakunnan tasolla tanssillisen voimistelun joukkueiden motivaatioon, taitoon, osaamiseen, kehittymiseen, voimistelun iloon ja onnistumisen kokemuksiin. Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kysymyksiä - arvoja ja toimintatapoja - jotka arvostelulajien kohdalla väistämättä jakavat jonkun verran leirejä, niin taatusti myös meidän tanssillisen voimistelun tuomareiden keskuudessa. Kullakin on oma taustansa, kokemuksensa ja historiansa, jotka ohjaavat toimintaamme. Hyvä niin, vielä parempi, jos kukin tuomari prosessoisi itselleen ne näkyväksi, olisi tietoinen siitä, mitä toiminnassa omasta lähtökohdastaan arvostaa ja miten se heijastuu omaan toimintaan. Kannustankin jokaista tuomaria läpikäymään/kirjaamaan ylös oman filosofiansa, miksi haluaa toimia tuomarina, sen jälkeen on helpompi lähteä kehittämään itseään. Uskon vahvasti, että omaa toimintaansa ymmärtävä, voi onnistua paremmin myös muiden tukemisessa.. ja sitähän tämä tuomarin rooli pohjimmiltaan on, valmentajien tukemista ja yhdessä oppimista.

Tanssillisen voimistelun haaste ja samalla rikkaus, on sen tietty vapaamuotoisuus. Meillä ei ole pakollisia liikkeitä, ei pakollisia kuvioita, ei juurikaan rajoitteita musiikin/musiikittomuuden tai asujen suhteen. Meillä on kuitenkin yksi "pakko" ja se on oma tekniikkamme. Keskustaliikunta. Koska tekniikka ei ole yhtä kuin määrätyt liikkeet, keskustaliikuntakin on siten tekemisen tapa, jota sovelletaan mitä erilaisimpiin liikkeisiin. Mitä vähemmän mututuntumaa, sen parempi. Siksi jokaisen tuomarin on perehdyttävä monipuolisesti eri lähteitä käyttäen tekniikkaamme, myös itse sitä säännöllisesti kropallaan toteuttaen. Tekniikassa on aivan ainutlaatuisia vivahteita, joita ei huomaa ellei harjoita omaa silmää katsomaan ja toisaalta tuntemaan sen itse nikama nikamalta. Koska arviointilomakkeessa on nykyään eriteltynä käsiliikkeet, jalkaliikkeet ja vartalon liikkeet omiksi osaamisalueikseen, on perehdyttävä, miten ne itse asiassa toteutetaan keskustaliikuntatekniikalla. Villi veikkaukseni on, että saatamme ajautua törmäyskurssille tuomarikollegoina ainakin käsiliikkeiden, tasapainojen, hyppyjen ja nostojen kohdalla. Näkevätkö tuomarit kokonaisvaltaisen tekniikan samalla tavalla 3 minuutin aikana etenkin jos esiintymisasut hämäävät silmää? Onko 12 vuotiaan vartalon aaltoliike samannäköinen kuin 20 vuotiaan, arvioidaanko tämä sinänsä molemmille mahdollinen liike samoin kriteerein, jos arvioidaan, niin miksi ylipäätään olla eri ikäisten sarjat? Palaan tähän hetken päästä uudelleen.

Koska kyse on esittävästä liikuntataiteesta, on koreografialla, liikkeen suorittamisella tietyssä kontekstissa ja tulkinnalla aivan oleellinen osansa lajin tunnuspiirteitä. Tämä usein onkin se, mikä sekoittaa tuomareiden pakkaa arvioinnissa. Miten jotkut esitykset vain tuntuvat koskettavan ja toiset eivät, miten joissakin esityksissä koonnon, vauhtiheiton ja aaltoliikkeen yhdistelmä synnyttää maagisen vaikutelman ja joissakin tappaa kiinnostuksen? Eikö tunnukin siltä, että niissä maagisissa ohjelmissa tekniikkakin on taidokkaampaa kuin niissä "tylsemmissä", vaikka tekniikan osaamisen taso olisi samaa luokkaa? Siinäpä se arvostelulajin hienous, miten mitata ja verrata luovuuden ilmentymiä toisiinsa...  

Kilpailuissa meillä on tällä hetkellä seuraavat sarjat ikäkausien mukaan: 12-15v., 16-19v. ja yli 20v. suunnitteilla on vielä ns. ladysarja ja on ilmaan heitetty myös nuorempien 10-12v. mukaan ottamista joihinkin kisoihin omaksi sarjakseen jumppakouluasemien rinnalle. Ikäkausittain menevät sarjat ja niille räätälöidyt arviointikriteerit puoltavat paikkansa, kun tarkastelemme sitä jo aiemmin nostamastani taidon näkökulmasta. Usein taidosta ja tekniikasta kuulee puhuttavan lähes synonyymeina, mutta taito on laajempi käsite. Taito on kokonaisvaltaista, jatkuvasti kehittyvää, jossa yhdistyvät yksilölliset fyysiset, motoriset, kognitiiviset ja sosioemotionaaliset valmiudet. Taito on soveltamiskykyä, yhdistelykykyä ja ennakointikykyä, voisiko tyylisuuntauksessamme korostaa myös ilmaisu/tulkintakykyä. Se on oppimisprosessia, joka rakentuu porrasportaalta (ja voiko sanoa, että ladysarjassa niitä portaita aletaan jo arvokkaasti laskeutua). Tätä taustaa vasten sarjoja ei voi arvioida samalla arviointikriteeristöllä nuorista aikuisiin, koska nuoremmilla ei yksinkertaisesti ole valmiuksia tehdä asioita samalla tavalla kuin aikuisilla, etenkään sosioemotinaalisella tasolla.

Nopeasti suoritettu kenttätutkimus osoittaa, että seuroissamme tanssillisen voimistelun nuorten ryhmiä ohjaavat ja valmentavat ovat kokemattomimpia ja usein itsekin nuoria, kokeneimmat ovat yli 20 vuotiaiden sarjoissa. Ei mitään saumaa verrata tietotaitoa ja osaamista näiden kesken. Koska dropout on valitettavan tunnettu ilmiö, meidän on pidettävä erityistä huolta nuoremmistamme ja tukea onnistumisen tunteita niin valmentajien kuin voimistelijoiden kohdalla. Se ei innosta ja motivoi ketään, jos pisteet alkavat olla 1-3 välillä, jos asteikko on 1-10. Kovuus koulii laatua, ovat osa mieltä, mutta miksi ihmeessä pitää mennä harrastuksessa kovan käden kautta? Olen toiminut 15 tuomarina ja lyönyt päätäni seinään aina saman asian takia: Me emme ole riittävästi määritelleet osaamista asteikolla 1-10, millaiselta siis näyttää toteutettuna 1,2,3,...9,10 arvoinen suoritus tai koreografia kussakin sarjassa toteutettuna. Tästä syystä, me tuomareina heitämme numeroita vaarallisella mututuntumalla. Mihin siis itse asiassa vertaamme: tapahtuman aikaiseen ikätasoon, yleiseen valtakunnalliseen ikätasoon vai yleiseen osaamistasoon ikäkausista riippumatta? Oma periaatteeni tanssillisen voimistelun arvioinnissa on ollut, että arvioinnin painopiste on oltava siinä, mitä ohjelmassa on ja näkyy vahvuuksina, ei siinä mitä puuttuu tai ei ole. Meillä ei ole olemassa vähennyksiä, emme myöskään voi vaatia tiettyjä liikkeitä otettaviksi ohjelmiin mukaan tai tuomarina haikailla jonkin sellaisen perään mikä on vain oma mieltymyksemme, voidaanko tuomareina edes vaatia kaikkia osa-alueita toteutettaviksi ihan joka ikisessä ohjelmassa, jos koreografin tietoinen valinta vaikkapa olisi jättää käsiliikkeet kokonaan pois? Tämä vain heittona. Tuomarina voimme toki herätellä valmentajia ja koreografeja miettimään valintoja uusiksikin, mutta tärkeää olisi antaa palautetta olemassa olevasta suhteuttaen sitä johonkin. Mikäli antaa jostakin osa-alueesta numeron 6, osaa myös perustella valmentajalle millainen suoritus olisi ollut 10 ja miten joukkueen kannattaa muokata tekemistään, että päästäisiin lähemmäs 10, siis omaan viiteryhmäänsä nähden. Kannatan arvioinnissa siis ikätasoon suhteutettua yleistä taitotasoa, johon verrataan ja tätä tukemaan haluaisin tanssillisen voimistelun aihioita Voimisteluwikiin tukemaan ikätasoittain etenevää tanssillisen voimistelun taitotasokehystä. Osalla seuroista on käytössä tanssillisen voimistelun opetussuunitelma, joka tukee taidon kehittämistä, nyt sellainen pitäisi jollakin työryhmällä kasata kaikkien käyttöön ikään kuin jumppakoulumateriaalin jatkoksi eri osa-alueilta. Tähän voisi sitten jossakin vaiheessa yhdistää tanssillisen voimistelun taitomerkkejä suoritettavaksi jne. Se helpottaisi kovasti yhteiselle kartalle pääsyä. Entä miten varmistamme koreografisen osaamisen, entäs ilmaisun ja tulkinnan kehittymisen? Voisivatko esim. leirit toimia entistä vahvemmin myös näiden sparrauskonteksteina?

Tuomarikäytännöissä on erittäin hyviä uudistuksia mm. se, että vähintään kaksi koulutettua tuomaria arvioivat samaa osa-aluetta tähän mennessä kun ilman koulutustakin on voinut heitellä numeroita (arviointiheitto näiden kahden tuomarin välillä ei jatkossa saa ylittää kolmea pistettä eli neuvotellaan niin pitkään, että yhteinen linja löydetään). Sekin on odotettu uudistus, että esittäminen on sisällytetty nyt suoritus- ja koreografialomakkeen alle. Tulevaisuus sitten näyttää, miten tuomarikollegat löytävät linjansa ja kuinka kiivaita neuvotteluja on käytävä: ketkä joustavat ja mihin suuntaan joustetaan ylöspäin vai alaspäin. Onneksi suunnitteilla on vuosittaiset tuomariseminaarit, jolloin voimme vielä pysähtyä yhdessä asioiden äärelle linjaamaan, facebook mahdollistaa myös jatkuvan yhteydenpidon keskustelualustalla. Tulevaisuus näyttää lisäksi, mihin suuntaan kehittyvä tanssillisen voimistelun kilpailumaailma vie, tuleeko meille jossakin vaiheessa olemaan tanssillisessakin voimistelussa "huippujen kisat", harrastekisat ja vielä katselmustyyppisetkin tapahtumat ja millaisen muodon arviointi näissä saa.

Ja mitä tulee siihen tuomarifilosofiaan...Kirjoitin omani ylös. Sen voisi tiivistää näin:

Se on jokaisessa: mahdollisuus kukkaan puhkeamiseen. 
Tulen jatkossakin olemaan se hiukan hörhö humanisti, joka haluaisi kirjoittaa enemmän kuin numeroida, tutkia enemmän kuin hutkia, ihastua, tuntea ja iloita. Nähdä luovuuden erilaisia kukkasia, rohkeutta rikkoa rajoja. Se on välillä haastavaa monestaki syystä,...mutta mielelläni keskustelen ja minun luo voi aina tulla.    

               
  

Tanssillisen voimistelun leiri Järvenpäässä

Viime viikonloppu kului Järvenpäässä. Järvenpään Voimistelijat järjestivät valtakunnallisen kaksipäiväisen tanssillisen voimistelun leirin ja samassa yhteydessä pidettiin myös liiton järjestämä tanssillisen voimistelun tuomarikoulutus päivitetyin arviointikriteerein. Itse pääsin osallistumaan leirin ensimmäiseen päivään, illan kehittämiskeskusteluun ja seuraavan päivän tuomarikoulutukseen. Viikonloppu nosti tunteet pintaan. Siitä on nyt jonkin aikaa, kun olen viimeksi tätä liikekieltä treenannut, sillä olen herätellyt kehoani uusiin ratoihin tanssin puolella eikä minulla ole tällä hetkellä omaa tanssillisen voimistelun ryhmää ohjattavana. Mutta... minussa tämä on syvällä ja sisäänrakennettuna, keho palasi mukavaan ja voimaannuttavaan liikkeeseen ja lämmitti sydäntä. Mielikin liiti ja rauhoittui, kun ei koko ajan tarvinnut opetella vierasta liikelogiikkaa :) Erityisesti pidin leirin eka päivän kahdesta keskimmäisestä tunnista ja olisin toivonut sen kaltaista vaikka koko päivälle, kun niin harvoin tällaisesta ammattitaidosta pääsee nauttimaan. Tuomarikoulutuksen antiin pureudun seuraavassa postauksessa.

Leirin antia

Symppis ja osaava Minna Huuskonen Kuopion Reippaan Voimistelijoista veti perusteita pienimuotoisilla sarjoilla. Vartalosarjoissa vallitsi rauha ja hartaus, ajatus ehti mukaan. Musiikkikin oli valittu aivan kuin se olisi kehottanut "hidasta hetkeksi, nauti joka solullasi, veny taitoosi". Hyppelysarjoissa puolestaan haastettiin nopeutta ja ketteryyttä ja Minnalla oli kiva tapa nostaa vuorotellen joku leiriläisistä keskelle näyttämään opeteltavaa liikettä. Bongasin mm. taidokkaan Kirsi Nousiaisen Voimistelu- ja urheiluseura Elisen Kokooma-joukkueesta, joka näyttää oikeaoppisen sivuaallon, tsekatkaapas tämä linkki! Lopuksi aineksista kasattiin pidempi sarja. Hiki virtasi, tämä oli ihana tapa hikoilla, kiitos Minna :)

Sydänheitto..impulssi ja venyy

Minna lentää ja me muut tullaan perässä

Lounastauon jälkeen upea ja taidokas Laura Nihti Vantaan Voimisteluseurasta opetti meille pidemmän koreografian, joka rakennettiin oivallisesti matkan varrella lämmittelyistä ja palasista yhteen. Lauran oma tekeminen on täydellistä, kuulin useamman leiriläisen huokailevan, että voisi katsella Lauran voimistelua monta tuntia ja vain ihailla! Koreografia oli monipuolinen ja dynaaminen, sopivasti haastavakin. Lauran ohjaaminen on napakkaa ja ohjattavana on "turvallista" olla, kun tietää, että ohjaaja on miettinyt ja laskenut palaset prikulleen kohdilleen. Siten saa luvan vain heittäytyä liikkeen vietäväksi. Kiitos Laura!

Nainen paikallaan..virraten - Laura Nihti

Kehittämisiltama

Illaksi Järvenpään Voimistelijat olivat varanneet saunatilan ja halukkaat saivat jäädä raatailemaan ja kehittämään, ideoimaan ja vaikka ihan tutustelemaan toisiinsa. Meitä jäi 70 leiriläisestä vain reilu 10 illaksi, mutta keskustelu kävi vilkkaana. Alustajina toimivat Emma-Leena Heikkinen Voimistelu- ja urheiluseura Elisen Kokooma-joukkueesta ja Iina Lepistö Oulun Voimisteluseuran Fuksia-joukkueesta. Molemmat kuuluvat tanssillisen voimistelun kehittämistyöryhmään yhdessä Hannele Ahlqvistin (Vantaan Voimisteluseura), Marja Kallioniemen (Olarin Voimistelijat), Maiju Korpelaisen (Käpylän Voimistelijat) ja Nina Saharin (Tampereen Naisvoimistelijat) kanssa. Liiton toimihenkilöedustaja on Klara Westerlund. Heihin kannattaa pitää säännöllisesti yhteyttä (ainakin Emma-Leena ja Iina ovat aktiivisia facebookin Voimistelun ja tanssin workshop -ryhmässä, jonka kautta heidät saa kiinni) ja toivon, että työryhmän muistioyhteenvetoja olisi luettavissa jostakin tai että työryhmä säännöllisesti pitäisi meitä muita ajantasalla muuta kautta ja herättäisi keskustelua ja ideoiden vaihtoa.

Emma-Leena esitteli työryhmässä nousseita asioita: 1) tanssillisen voimistelun valtakunnallinen leiri on tullut jäädäkseen ja se toteutetaan tästä lähtien näin syksyisin, ensi vuonna järjestävänä seurana Vihti-Gym. Myös alueellisia tanssillisen voimistelun leirejä on suunnitteilla, Oulussa sellainen järjestettiin treenipäivän muodossa nuorille tänä syksynä 2) Tanssillisen voimistelun vuosikello löytyy liiton sivulta tanssillisen voimistelun sivujen alta  jossa lisäinfoa tapahtumista. 3) tanssillisen voimistelun sääntöjä ja arviointikriteerejä on päivitetty ja ne astuvat voimaan tulevana kautena Show-tapahtumissa, joskin toivotaan, että seurat antavat joustoa siirtymäajalle, muutoksiin mennään vähitellen ja opetellen 4) muitakin kisoja on suunnitteilla, jotta Show-tapahtuman rinnalle saadaan vaihtoehtoja ja lisätarjontaa, kisat voivat painottua esim. koreografiaan, tekniikkaan ja taitoon, improvisaatioon tai vaikkapa "battle-tyyppiseen kaksintaisteluun". 5) Joukkueita kannustetaan perustamaan omia blogeja, facebook-fanisivuja, näkymään YouTubessa, Instagrammissa jne. jotta tyylisuuntauksellemme saadaan arvoistansa näkyvyyttä. Tiesittehän, että tassillisen voimistelun harrastajia on Voimisteluliitossa toiseksi eniten joukkuevoimistelun jälkeen, joten mistään pienestä lajista ei ole kyse!!! Esimerkkejä facebook-fanisivuista on mm. Voimistelu- ja urheiluseura Kokooma, Vihti-Gym Impulssi ja Käpylän Voimistelijoiden Osiris. Käykää tykkäämässä ja ilmoitelkaa isosti kun perustatte joukkueellenne sivut, ME KAIKKI HALUTAAN TULLA TYKKÄÄMÄÄN TEISTÄ, siten verkostoidumme, lisäämme näkyvyyttä tanssilliselle voimistelulle ja pysymme kartalla mitä kukin puuhaa. Hiiteen turha vaatimattomuus, nyt on nostettava rohkeasti omaa tekemistä esiin, tuetaan tosiamme :) 6) Seuroja kannustetaan tekemään yhteistyötä eri lajien kanssa ja kannattaa aloittaa ideoiden ja sparrauksen kierrättäminen oman seuran sisällä esim. joukkuevoimistelun ja tanssillisen voimistelun joukkueiden yhteisillä 1x/kk järkättävillä yhteistreeneillä, valmentajavierailuilla jne. 7) treenikulttuurien jakamiseen kannustetaan muutenkin valtakunnallisella tasolla. Flow-blogi tarttuu tähän seuraavassa postauksessaan, kun Vieraileva Kynä kertoo konkreettisesti erään joukkueen treenikulttuurista. 8) Toivetta on tullut myös 10-12-vuotiaiden tukemiseen tyylisuuntauksemme näkökulmasta. Osa joukkueista haluaisi Asemien rinnalle jo muitakin tapahtumia ja tanssillisen voimistelun vanhempien sarjojen näkemistä (esikuvat ovat tärkeitä motivaation kannalta) ja kehittämistyötä voitaisiin miettiä jatkossa tähänkin suuntaan.

Kiitos työryhmälle ansiokkaasta työstä. Vaikka aikaa on kulunut vasta vuosi, alulle on laitettu paljon hyviä ajatuksia. Kiitos Järvenpään Voimistelijoille leiripäivästä ja kiva matkata ensi vuonna Vihtiin, mikäli nousee toiveita leirisisällön suhteen kannattaa niitä jo hyvissä ajoin heitellä, luulen, että vihtiläiset mielellään ottavat ideoita vastaan!

Vauhtia Vuokatissa!

Viime viikonloppuna järjestettiin järjestyksessään neljäs Vuokatti Dance Festival 31+ ikäisille aikuisille. Minulle se oli ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen! Tapahtuman isäntänä toimii vuosittain Marco Bjurström ja muina kouluttajina eturivin tanssinopettajia. Tapahtuma on mainio, sillä se kokoaa yhteen eri puolilta Suomea "oikeesti aikuisia" viettämään yhteistä jorailu- ja kisaviikonloppua tanssilajista riippumatta hyvissä puitteissa. Valtaosa osallistujista on naisia, mutta on joukossa muutamia miehiäkin. 

Tapahtuma alkoi perjantaina alkuillasta workshopeilla. Itse kävin Teemu Tuohimaan Hip hop -tunnilla ja Marco Bjurströmin Broadway-tunnilla. Hip hop -tunti keskittyi old school -meininkiin ja biiseinä kuultiin oman nuoruuden MTV-tähtiä kuten Cooliota. Jesh, katu-uskottava startti ;)

Toinen tunti heiluttiin Broadwaymaailmassa supernaisellista discorytkettä. Aivan mahtava fiilis jopa pyöriä pique piruetteja seinästä seinään! Lempeä tanssillinen lämmittely alle, sopivasti tekniikkaa ja paljon tanssisarjan treenaamista.  

Minä majoituin Oulun Voimisteluseuran Karmiinin naisten kanssa hulppeassa 16 hengen mökissä, mutta useita majoitusvaihtoehtoja löytyy ihan urheiluopiston läheisyydestä. Suosittelen isomman porukan kesken vuokraamaan mökin, fiiliksiä on mukava jakaa iltasellakin hyvän ruuan (ja juoman) äärellä.

Lauantaiaamun starttasin Marcon Happy Hour -tunnilla, jossa tunnelma nousi kattoon täpötäydessä salissa. Niin hulvatonta ja mukaansatempaavaa, monipuolista ja riittävän yksinkertaista koreografialtaan, jotta hien sai pintaan ihan vain heittäytymällä rytmeihin. Afrotyyppinen tanssipätkä jorailtiin tähän biisiin

Pääsin Marcon kainaloon   

Workshoppeja olisi ollut lisääkin tarjolla mm. Teemun Locking, Marcon kehonhuolto ja Juha Pykäläisen Lattaritunti sekä sunnuntaipäivänä paritansseja. Tunnit ja kouluttajat vaihtelevat hieman vuosittain.

Sitten jännättiin ilta kisahulinoissa. Ohjelma oli rakennettu oivallisesti: perjantain ja lauantaiaamupäivän ehti hyvin käydä workshoptunneilla ja vielä jäi reilusti aikaa valmistautua illan kisoihin, jotka käynnistyivät klo 16. All Styles -tanssikisat keräsivät tänä vuonna 12 pienryhmää (3-7hlöä) ja 13 muodostelmaa (yli 7hlöä). Kaikki kisasivat omilla tyyleillään semifinaalissa, josta tuomaristo karsi finaaleihin puolet molemmista ryhmistä. Tyylejä oli monenlaisia lattareita, tanssiteatteria, nykytanssia, showtanssia, kansantanssia ja etnisiä tansseja. Ryhmät laitettiin paremmuusjärjestykseen. Ryhmät eivät saaneet kirjallista palautetta, mutta tuomaristolta sai käydä kysymässä palautetta. Kilpailujärjestelyt sujuivat hyvin ja nopeasti. Vaikka kisat järjestettiin Vuokattihallissa, oli näyttämömäistä tunnelmaa luotu paksuilla taustaverhoilla, värivaloilla ja mustalla tanssimatolla. Finaali oli sekä pienryhmissä että muodostelmissa korkeatasoinen ja värikäs. Alla muutama kuva, vauhtia vain piisasi niin, ettei kuvaaja pysynyt mukana :D

Karmiini Tanssin nimi: Mitä tullevi tulesta?
Koreografi: Irma Ala-aho
OULU

FC Museo Tanssin nimi: Lö sardiini pörfymee 
Koreografi: Outi Martikainen
OULU

CityLadies Tanssin nimi:Piilotettujen pelkojen metsä
Koreografi: Marjukka Koivuniemi
OULU

Cross Move Company Tanssin nimi: Salseando al paraíso
Koreografi: Prita Tuisku
OULU

Salsa Sisters Tanssin nimi: Fever, Huuma
Koreografi: Tiina Mylly
HAUKIPUDAS

Grande Mamas Tanssin nimi: Reo Maru 
Koreografi: Jenni Kahiluoto
TAMPERE

CityFeminas Tanssin nimi: Salsa Feminina
Koreografi: Marjukka Koivuniemi
OULU

KajaaniDance Vuokatti Tanssin nimi:Hoviväki
Koreografi: Minna Palokangas
KAJAANI

Hulumuhelemat Esityksen nimi: Sentraalisantrat
Koreografi: Hannu korhonen
KAJAANI

Hupaisat Siskot ry Tanssin nimi:"Kylän ainoa Into"
Koreografi: Pia Lindfors
ROVANIEMI

Makitanza Tanssin nimi:Polkuja/Paths
Koreografi:Ida Jousmäki
VAASA

Ilta kuluikin sitten bilettäen, moni kokoontui ravintolaan syömään ja juhlimaan. Tällainen tapahtuma oli upea kick off uuteen syyskauteen! Kannustan useampia Suomen Voimisteluliiton aikuisryhmiä osallistumaan tapahtumaan, nyt mukana olivat Oulun Voimisteluseuran Karmiini ja Kempeleen Naisvoimistelijoiden Flow Ladies. Tapahtumassa oli todella hyvä henki ja ryhmät todella verkostoituivat keskenään ja vaihtoivat kuulumisia. Suositteluni!

Vieraileva kynä: Mari "The Osiris" Vuorisalmi - Show 2014 Valkeakoski showtanssisarjat

Show-kilpailun finaalin sunnuntai-päivä lähti käyntiin hyvällä asenteella, vaikka edellinen kilpailupäivä oli ollut todella pitkä kaikille osapuolille.

Itse sain olla myös toimittamassa tuomarin tärkeää tehtävää ja näin ollen näin myös kattavasti sunnuntaipäivän ohjelmat. Ohessa siis poimintoja Showtanssin sarjoista 12-15-vuotiaat ja yli 16-vuotiaat.

Muutama yleinen havainto showtanssin sarjoista:

1) Vaikeusosien (hypyt, nostot, heitot…) turvallisuus. Alastulot, oikeat asennot ja suoritustekniikat. Nosto itsessään ei mielestäni nosta ohjelman arvoa. Nostojen, kuten muidenkin liikkeiden tulisi olla sujuva osa koreografiaa, ei irrallinen suoritus keskellä. 2) Asujen,musiikin, ohjelman teeman ja liikevalintojen tulee olla ikätasolle sopivia. 3) Valittu teema kannattaa nostaa rohkeasti esiin ja ylläpitää ohjelman alusta aina sinne loppuun saakka. 4) Rekvisiitan monipuolinen käyttö. Rekvisiitta tuo parhaimmillaan koreografiaan monipuolisuutta ja uusia ulottuvuuksia mutta se vaatii sen, että rekvisiitat ovat käytössä muuallakin kuin ohjelman alussa.

Showtanssi 12-15-vuotiaiden sarjassa mieleen erityisesti jäi muutamia joukkueita. Raision Jumppareiden Amelie-joukkue toi lavalle joukkion hämähäkkejä ja ryhmä pystyi ylläpitämään ilmaisun hienosti. Kiinnitin tässä koreografiassa erityisesti huomiota teemanmukaisiin liikevalintoihin ja monipuoliseen tilankäyttöön.

Mäntsälän Voimistelijoiden Skiretit saivat hymyn huulille, nuohooja-teema oli loistava ja asu sekä rekvisiitta tuki valittua teemaa. Tässä koreografiassa musiikkia oli käytetty hienosti. Tytöt ilmaisivat vapautuneesti ja luonnollisesti.

Kankaanpään Voimistelijoiden Breaking Point-joukkue ilmaisi vahvan ilmeikkäästi, vaikka heillä oli taidokkaat ja vahvat maskit kasvoilla. Juuri näin, maskeeraus on vain korostamassa ilmaisua mutta kokonaisvaltaisuus on tärkeää ja se näkyy!

Yli 16-vuotiaiden sarjassa nähtiin monenlaisia koreografioita. Itselleni teema on aina todella tärkeä, sekä itse koreografina, että katsojana. Vahvoja teemoja nähtiinkin.

Lauritsalan Visan Shile-joukkue oli hurmaava, koreografiallaan Harlekiinien Hovi. Musiikki ja asut tukivat oivaltavasti valittua teemaa. Hieman olisin kaivannut vielä rauhaa ohjelman keskivaiheille mutta kokonaisuutena oikein hyvä koreografia, joka jäi mieleen.

Oulun Voimisteluseuran Magenta on joukkue, joka on nostanut tasoaan vuosi vuodelta. Breathing Barbie-koreografia oli hyvä kokonaisuus asuja myöten. Katsokaapa, kuinka kyseinen joukkue heittäytyy! Barbit olivat “nukkekävelyään” myöten niin muovisia, että jopa nauratti! Ehdottoman nerokas idea, joka oli viety loppuun. Ja mitkä kultapöksyt!

Muuramen Sykkeen LatinLadies-joukkue voitti yli 16-vuotiaiden sarjan koreografialla, Nimesi on yksinäisyys. Ryhmän kilpatanssi-tyyli sopi koreografiaan ja rekvisiittaa käytettiin monipuolisesti. Pienillä eleillä joukkue toi lavalle niin paljon tunnetta, että vielä videoltakin meni kylmät väreet. Ikä tuo tiettyä varmuutta ja joskus vähemmän on enemmän, tässä koreografiassa se todellakin toimi. Nostan erityisesti tälle joukkueelle hattua siitä, kuinka he itse, saatuaan kultamitalit kaulaansa, taputtivat kanssakilpailijoille ja osoittivat kunnioituksensa. Näin sen kuuluukin mennä!

Show 2014 Valkeakoski Tanssillisen voimistelun sarjat

Suomen Voimisteluliiton Show-tapahtuma 2014 Valkeakoskella oli ja meni. Olin itse paikan päällä lauantaina tuomarina, koreografina ja esiintyjänä. Tapahtuman järjestelyihin ja yleisiin huomioihin en tällä kertaa puutu tässä yhteydessä, mutta olen mukana työryhmässä vaikuttamassa seuraavien vuosien tapahtumamuokkaukseen. Kokonaisuuteen tehdään joitakin muutoksia, joten sinänsä tämä oli historiallinen "viimeinen", tällä konseptilla järkätty tapahtuma. Uskon vahvasti, että muutokset helpottavat kokonaisjärjestelyjä ja tekevät massiiviseksi paisuneen tapahtuman harrastaja-katsoja- ja järjestäjäystävällisemmäksi. Kiitos tämän vuoden järjestävälle seuralle HakaGymille, tuomareille ja osallistujille venymisestä, etenkin lauantaipäivä oli hurjan pitkä, mutta kovatasoinen ihan viimeiseen esitykseen asti! Sain monta elämystä katsojana!

Nostan asioita tanssillisen voimistelun sarjoista ja olen pyytänyt Vierailevaa Kynää kirjoittamaan kommenttejaan jatko-osaan tanssisarjojen osalta. Kirjoitan postaukseni ihan subjektiivisesta näkökulmasta ottamatta kantaa tuomariston kokonaisarvioon. Listaan syystä tai toisesta minulle kolahtaneet jutut vähän eri näkökulmasta kuin aiemmin. Jossain vaiheessa taisin jo päättää, etten yllytä tanssillisen voimistelun sarjassa kisaavia...mutta tiikeri ei pääse juovistaan..Haluan tehdä sen sparratakseni koreografeja pohtimaan omia valintojaan, jotta entistä enemmän päästään yksittäisten liikkeiden peräjälkeen asettamisesta syvemmälle ja syvemmälle elävän kokonaiskuvan maalaamiseen ja taianomaisuuteen.

Omien mahalaskujeni ja onnistumisteni perusteella sanoisin, että koreografina ei niinkään kannata tuhlata energiaa siihen, mitä (hyvä idea harvoin tulee istumalla alas, pusertamalla ja miettimällä loogisesti...se tulee ennemminkin ammentamalla ja hakemalla inspiraatiota, katsomalla ulos mukaavusalueelta ja antamalla sille vapaa tilaisuus nousta mieleesi, kun sen aika on), mieti sen sijaan miten (idea ja visio voi olla hyvä, mutta miten herätät sen henkiin, toteutat juuri sinun kohderyhmälläsi, kerrot sen visuaalisesti niin selvästi, että katsoja, joka ei pääse päänsisääsi, saa ajatuksestasi kuitenkin jollain tavalla kiinni ja pystyy elämään tarinan läpi yhdellä katsomalla. Tulkinta ei tarvitse olla sama koreografilla ja katsojalla, mutta monikaan koreografi ei halua, että oma taideteos jättää ilmaan vain hämmentyneen toteaman "tää ei nyt ihan auennu". Perehdy, perehdy ja perehdy tanssillisen voimistelun tekniikkaan joka on ihan oma taitolajinsa, sen moninaisuudella sinun pitäisi toteuttaa ideasi) Lisäksi, mieti miksi (onko nyt oikea hetki toteuttaa juuri tämä visio, sopiiko se ryhmällesi iän ja taidon puitteissa, onko idealla uutuusarvoa tai haluatko antaa käytettyyn ideaan oman näkökulmasi tai haluatko jopa ottaa kantaa johonkin, jättää oman statementtisi. Kun maltat pohtia miksi- kysymystä idea kouliintuu ja kypsyy ja saat puhallettua siihen ripauksen taikaa). Päädyin seuraavaan jaotteluun, jonka mukaan nostan jokaisesta sarjasta jonkun ohjelman ajatuksella "tsekatkaa, tässä on nyt sitä jotain".

1. ALKU: otan huomioon n. 10 sekuntia ohjelman alusta, kiinnitän huomiota alkuasentoon, mutta myös siihen, mikä tunnelma, herätys ja käynnistys ohjelmaan saadaan aikaan.

2. LOPPU: miten teema cloussataan ja jäädään katsojan mieleen, luodaan synteesi ideaan ja kokonaisuuteen, loppuasentoa unohtamatta.

3. IDEA: persoonallisuus, uutuusarvo, oma jälki ja näkökulma

4. TULKINTA: ohjelman sielu, henki, uskottavuus ja koskettavuus suhteessa ikään, musiikkiin ja ideaan

5. TANSSILLISEN VOIMISTELUN TEKNIIKKA: yleisvaikutelma kokonaistekniikasta tanssillisen voimistelun näkökulmasta, tietty tunnistettavuus juuri tanssilliseksi voimisteluksi

6. YKSITYISKOHTA: silmiinpistävä, jännä valinta

7. KOKONAISUUS: kun se yksinkertaisesti vain on loppuun asti mietitty: idean, musiikin, tulkinnan, koreografian ja liiketekniikan saumaton yhteistyö.


Tanssillinen voimistelu 12-15-vuotiaat:
ALKU: Mäntyharjun Virkistys/Kaunokit ohjelmalla Deep Shadows
Jalkoja siellä, jalkoja täällä, päitä, jalkoja sidoksissa, persoonallinen alkuasento ja asennosta purku, lähtö heti ensihetkistä mielenkiintoisesti.

LOPPU: JoenVoLi/ILOA ohjelmalla The Dark Knight
Vahva, terävä, yllättävä, hyökkäävä, sopi loistavasti koko ohjelman tunnelmaan.

IDEA: Iisalmen Naisvoimistelijat/Kolibrit ohjelmalla Tanssin ennen kuin sulan
Asut ja liikekieli eivät olleet ilmeiset, odotin kömpelöitä lumiukkoja ja sain sulavaa, ketterää ja tarinallista liikekieltä...ajatus oli lohduton; tanssin ennen kuin sulan, mutta tunnelma ei ollut ahdistava, vaan kepeän kaihoisa...

TULKINTA: Oulun Voimisteluseura/Seepia ohjelmalla Tytöt
Raikas, reipas ja rempseä, valoisia esiintyjiä, joilla oli pokkaa irvistääkin, musiikki ja liike leikkivät.

TANVOTEKNIIKKA: Maskun Kataja/Pyrstötähdet ohjelmalla Päivän viimeinen valonsäde
Pehmeä olematta löysä, virtaava olematta pliisu, ojennettu olematta kova.

YKSITYISKOHTA: Tampereen Naisvoimistelijat/Lumo ohjelmallaan Turhamaisuus
Ohjelman nimi ja idea, näkökulma +++...kehitelkää ajatusta vielä räikeämmäksi ohjelmaan

KOKONAISUUS: Porin Naisvoimistelijat/Skimmia-Mimosa ohjelmalla Flamingon salaisuus
Loistava esimerkki tyttömäisestä, eläväisestä, omaperäisestä koreografiasta, jonka idea ei jäänyt kenellekään epäselväksi, vaihteleva haastava musiikki, jota nuoret taidokkaasti tulkitsivat mainiosti valitulla tanssillisen voimistelun liikekielellä
 

Tanssillinen voimistelu 16-19-vuotiaat:
ALKU: Keuruun Naisvoimistelijat/Doremit ohjelmallaan Love of Butterfly
Mikä heleys ja keveys, viserrykset ja sirkutukset, luonnon äänet ja liike diagonaaleista, kutsuva

LOPPU: Hirvensalon Heitto/The Rocks ohjelmallaan Odotan
Pieni ryhmä, mutta puhutteleva, eri suunnat ja profiilit tehokkaat

IDEA: Lahden Naisvoimistelijat/Kaiku ohjelmallaan Kadoksissa
Omaperäinen, pirskahteleva, vangitseva, upeat "tatuoinnit käsissä"

TULKINTA: Kokkolan Jymy/Delissat ohjelmallaan Pikkusisko
Koskettava, itkettävä, minimalistinen, kylmät väreet, taitava koreografia kuljetti tarinaa, jonka ei halunnut loppuvan...

TANVOTEKNIIKKA: Joensuun Voimistelu ja Liikunta/Zinnia ohjelmallaan Viimeinen tanssi
Dynaamista liikettä eri tasoissa, vaivatonta, kaukana "vain käsien lilluttelusta", monipuolinen taito näkyy

YKSITYISKOHTA: Lappeenrannan Naisvoimistelijat/Adelein ohjelmallaan Tuulen Henget
parikontaktit, koreografisesti sijoitettu yllätyksellisesti ja liike ei töksähtänyt niihin mentäessä eikä lähtiessä

KOKONAISUUS: Iisalmen Naisvoimistelijat/Kipinät ohjelmallaan Erään tytön tarina
Tarina, ääni, musiikki, liike, visuaalisuus, tanssillisen voimistelun tekniikan taidokas osaaminen, alusta loppuun onnistuneita valintoja


Tanssillinen voimistelu yli 20-vuotiaat:
ALKU: Jyväskylän Naisvoimistelijat/Ajattaret ohjelmallaan Vapauteen
Askeettinen, vaikuttava...teeman haltuunotto oivaltava

LOPPU: Helsingin Naisvoimistelijat/Valiot ohjelmallaan Surun tie
Vähemmän on enemmän, tässäkin loistava esimerkki siitä. Läpi ohjelman kulkeva harras tunnelma kohoaa upean pysäyttävästi lopussa..."siitä voi nousta, siitä voi mennä eteenpäin"..

IDEA: Vantaan Voimisteluseura/Olivea ohjelmallaan Huputetut
Ravisteleva, osoitteleva, kantaaottava, eristävä...ideana uutuusarvoltaan omaa luokkaansa

TULKINTA: Mäntsälän Voimistelijat/Hengettäret ohjelmallaan Vain rakkaus
Kerrankin voin ihan rehellisesti sanoa, että uskoin joka ikisen sanan tulkinnan, ostin lavalla nähdyn, enkä tylsistynyt yhteenkään aaltoliikkeeseen, vaikka teema onkin jo sataan kertaan kerrottu. Kypsä, naisellinen ja runsas, karismaattinen.

TANVOTEKNIIKKA: Liikuntaseura Vihti-Gym/Impulssi ohjelmallaan Evoluutio
Rakastan näiden nuorten naisten tekniikkaa aina vaan. Keskustaliikuntatekniikka säilyy tasossa kuin tasossa, tasapainot pysyvät ja virtaavat, hypyt lentävät, kädet ojentuvat juuri niinkuin toivoisi kaikkien voimistelijoiden ojentavan pehmeästi, mutta jäntevästi, vartalo elää ja mikä parasta liikkeissä on sekä vauhtia, voimaa että jatkuvuutta tempoa vaihdellen.

YKSITYISKOHTA: Muuramen Syke/Sykettäret Roolin kantajat
Naamiot, jotka elivät omaa elämäänsä ja toivat tulkintaan syvyyttä, niitä myös hyödynnettiin erinomaisesti välineenä.

KOKONAISUUS: Voimistelu ja urheiluseura Elise/Kokooma ohjelmallaan Siipirikot
Kun idea, koreografia, musiikki, tulkinta, tekninen taito, fysiikka ja silmäripisiä myöden tarkoin harkittu visuaalinen ilme kohtaavat, syntyy tämä ohjelma. Huikeaa. Sitoutuneisuus, ahkeruus, joukkueen tulevaisuusorientoituneisuus ja tietty nöyrä kehittymisen halu paistaa lavan ulkopuolellakin...veikkaan, että tämä on vasta alkua..  

KIITOS ELÄMYKSISTÄ!

Keep calm and let the Show begin!

26.-27.4. järjestetään massiivinen voimistelu ja tanssi tapahtuma Show Valkeakoskella. Järjestävänä tahona on Haka Gym yhdessä Suomen Voimisteluliiton kanssa. Joukkueita on tulossa peräti 148 ja esiintyjiä nähdään yli 1300 viikonlopun aikana! Huikea harrastevoimistelun sekä -tanssin taidon- ja voimannäyte. Osallistujamäärä puhuu puolestaan: harrastekisoille, -tapahtumille ja -katselmuksille on tilausta! Tarvitsemme jatkossa resursseja lisää, koska trendi näyttäisi olevan edelleen kasvava. Ensinnäkin järjestävä seura ansaitsee kaiken mahdollisen tuen, mutta myös reilun taloudellisen motivaation. Osallistumismaksuista on jäätävä seuralle viivan alle hyvä positiivnen tulos, jonka avulla mm. kouluttaa ohjaajiaan, tukea seuran lasten ja nuorten harrastetoimintaa sekä mahdollistaa seuran jäsenille uusia tapahtumaosallistumisia. Tämä auttaa jaksamaan vapaaehtoistyössä! Suuri kiitokseni tässä vaiheessa Haka Gymin vapaaehtoisporukalle, jotka rohkeasti tarttuvat näin massiiviseen tapahtumaan, voimia!

Resursseja on koordinoitava myös valtakunnalliseen harrastekehittämiseen yleisemmin. Innokkaita työryhmiä saadaan kasaan, mutta avaintekijä ei ehkä sittenkään ole pienissä organisoituneissa työryhmissä/kuppikunnissa, vaan tietyssä vapaamuotoisuudessa, avoimuudessa, ajan ja paikan valinnaisuudessa, osallistamisessa ja vaikuttamiskanavien lisäämisessä mm. sosiaalisen median kautta. Tästä hyvänä esimerkkinä on tällä hetkellä facebookissa elävät ryhmittymät, joiden kautta olemme verkostoituneet eri puolilla vaikuttavien voimistelun ja tanssin parissa toimivien kanssa ja ainakin minä olen saanut arvokasta tietoa kuuntelemalla/lukemalla eri ihmisten mielipiteitä palstoilta. Näitä viestejä tulemme viemään myös luottamushenkilöille eteenpäin, jotta virallisia päätöksiä saadaan aikaan. Valmistelutyöhön on kuitenkin saanut osallistua tavalliset ruohonjuuritason toimijat. Olen kiitollinen kun olen saanut olla mukana vaikuttamassa.

Resursseja on suunnattava seuratasolle. Esiintyvien harrasteryhmien osallistumisen paikkoja voidaan lisätä eri tyyppisillä tapahtumilla, painotukset voivat olla erilaisia ja vaihtelevia. Valmentajien, ohjaajien ja koreografien kehittämistä tulee tukea lähellä olevan koulutuksen, mutta myös vertaispalautteen avulla esim. lisäämällä keskustelukohtaamisia tapahtumien yhteyteen, kummijoukkuetoimintaa jne. Lisäksi tuomarikoulutusta sekä arviointia on kehitettävä ja tuotava sitä maantieteellisesti eri puolille Suomea. Tätä kautta saamme päteviä tuomareita lisää reserviin. Reserviä puolestaan on pidettävä aktiivisena, jotta saamme hyödynnettyä erilaista tuomariosaamista ja sitä kautta myös tuomarit pysyvät ajantasalla kehityksestä! Säännöllinen tatsi ruohonjuuritason toimintaan auttaa pysymään kartalla ja näin ollen tuomarina voi antaa vielä enemmän tukea valmentajalle ja joukkueelle kohti tulevaisuutta.

Tulevana viikonloppuna Valkeakoskella toivon

Järjestävälle seuralle Haka Gymille jaksamista, saumatonta yhteistyötä ja lopulta taloudellista tuottoa valtavan työpanoksen vastineeksi :)

Tuomareille avointa, positiivista mieltä, oman roolin mieltämistä valmentajien ja ohjaajien tukijana sekä ajatusten kirkautta ja adjektiivien soljuvuutta pitkän päivän iltanakin ;)

Ohjaajille ja valmentajille inspiraatioita, uteliaisuutta oppia muilta, vertaiskokemuksia ja jutusteluja, rohkeutta ottaa kontaktia muihin ja antaa palautetta. Luottoa omaan joukkueeseen, että se tekee parhaansa ja kiitollisuutta siitä, että saa toteuttaa omia ideoitaan ja tavoitteitaan näin mahtavassa porukassa ja tapahtumassa.

Esiintyjille heittäytymistä ja kaikkensa antamista. Toisten huomioonottamista ja kunnioittamista, oppimiskokemuksia ja onnistumista. Kiitollisuutta siitä, että saa olla osa näin mahtavaa porukkaa ja tapahtumaa.

Valkeakoskella nähdään!
    

Utelias liikkuva tankero

Olen aiemminkin todennut, että uuden liikekielen opettelua voi verrata minkä tahansa kielen opetteluun. Tämän lukuvuoden aikana olen ottanut aikaa omalle tekemiselle, omien taitojen harjoittamiselle ja heittäytynyt päätä pahkaa uusien kommunikointitapojen pariin. Olen päässyt matkalle ja tavannut sitä myötä paljon uusia ihmisiä ja kulttuureja. Syyskuussa Oulussa pidettiin OuDance-festivaalit ja hain lehti-ilmoituksen perusteella VIP-katsojaksi ja tulin valituksi. Sain ainutlaatuisen kokemuksen kulkea vapaasti näytöksestä toiseen workshopista toiseen ja kirjoittaa samalla blogia JoJo - Oulun tanssinkeskuksen sivuille. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan kokemuksistani lisää niitä löytyy tästä listasta:


1. Päivä: Festarihumussa...ja Tero Saarisen kanssa jonossa

2. Päivä: Ole huutomerkki joka elää!

Selfie Teron kanssa

3. Päivä: Impulsseja kaksin - Kira Riikosen workshop

4. Päivä: Kirjoittaminen tanssin jäsentäjänä - tanssikriitikko Hannele Jyrkän opissa

5. Päivä: Tanssia - kaikkialle! Överallt-teoksen tuotantoprosessissa mukana olo

Turistina olen kuluneen lukuvuoden aikana kokeillut mm. nykytanssia, jazztanssia, salsaa, afroa, broadwayta, bollywoodia, voguingia, kansantanssia ja showtanssia. Oppiminen on tapahtunut pienin askelin, "sana" sieltä toinen täältä. Välillä riemua tuntien osatessani heittää jo jotain uusia fra
aseja kehiin ja hetkeä myöhemmin tuskastuen, kun kieliopissa (tekniikassa ja liikevalinnoissa) ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Joissakin liikekielissä huomaan samankaltaisuuksia ja oppiminen tuntuu helpohkolta suuntauksesta toiseen. Omaan kyllä jonkunlaisen "kielikorvan", ohjaa tiettyyn pisteeseen asti. Toisia liikekieliä kuitenkin huomaan opettelevani ja toistavani "hauki on kala" -tyyppisesti ja syvempää ymmärrystä ja omaksumista tuskin niiden osalta itsessäni tapahtuukaan.

Nykyjazz aikuiset tanssikoulu CMC:n näytöksessä

Olen tyypillinen suomalainen siinä mielessä, että melko ankara itselleni "oikeasta kieliopista", kun kommunikoin. Aika usein siis salilla puren hammasta, revin hiuksia päästäni ja poden huonommuutta, kun en millään omaksu samaa sujuvuutta kuin vastapuoli. Saatan jopa luovuttaa ja olla tekemättä. Haluan yksin jälkeenpäin omassa rauhassani sitä tankata sujuvammaksi. Tosin aika ajoin kontrolli unohtuu ja "puhua pälpätän". Vastapainoksi ja lisäksi olen harrastanut "omaa siansaksaani", kielten sekoittelua, johon luen erilaiset improkokeilut. Liikeimprovisaatiota olen viime aikoina saanut tehdä enemmän kuin vuosiin. Olin jo melkein unohtanut, miten keventäviä ja voimaannuttavia luovat liikeharjoitteet ovat. Mielenmaisemani ovat muuttuneet eläviksi ja saaneet uuden muodon, konkreettisiksi, käsinkosketeltaviksi. Samalla olen ottanut liikekontaktia muihin ja päästänyt iholle. Heittäytynyt, hullutellut ja hekottanut. Vaikka olen paljon teettänyt luovan tanssin harjoitteita eri ryhmilläni, itse olen usein jäänyt sivusta seuraajaksi ja ohjaajan rooliin. Roolit ovat tänä lukuvuotena vaihtuneet ja olen huomannut, miten energian purkaminen on ollut yllättävän energisoivaa :)

Yksi mielenkiintoinen tärppi on tulossa huhtikuussa, kansainvälisen tanssin päivän gaalassa, kun tansin Irene Rädyn nykytanssiteoksessa Glamour. Luvassa mustaa pitsiä, korsetti ja paljon huulipunaa...

Koreografina olen halunnut myös haastaa itseäni uusille aluevaltauksille ja hyödyntää kielikylpyjeni antia. Näkijä-ohjelma on toiminut harjoittelukappaleena. Tulen muistamaan lopunikäni tämän ohjelman tekoprosessin, joka on poikennut kaikista aiemmin tekemistäni monestakin syystä, mutta mm. sen vuoksi, että sen muoto ja rakenne on muuttunut lukuvuoden aikana ainakin neljä kertaa radikaalisti alkuperäisestä. Ohjelman huipennus on Valkeakoskella Show-tapahtumassa huhtikuun lopussa yli 20-vuotiaiden vapaa sarjassa ja koen sen olevan ensimmäinen iso kielikokeeni. Nimittäin vaikka pienempiä "sanakokeita" on ohjelman myötä ollut, nyt punnitaan, onko mitään jäänyt takataskuun oppimisprosessistani. Laitoin koreografian helmikuussa kokonaan uusiksi ja kokoonpanommekin hieman muuttui. Luin saamiamme tuomaripalautteita, opettelin, perehdyin, tutkin. Hain palautetta ulkopuolelta ja muokkasin sen mukaan. Vimma oli kova ja syntyi neljäs versio, joka sellaisenaan päästään esittämään vielä toukokuussa Oulun Voimisteluseuran näytöksessäkin. En todellakaan odota menestystä, vaan jälleen uutta tuomaripalautetta ja muiden vapaa sarjan koreografien vertaisjutusteluja. Lähden oppimaan. Olen omassa prosessissani tanssin puolella kovin alkutekijöissä, mutta haluan uskoa, että voin kehittyä vielä :)

Näkijä. Kuva: Minna Kouri

Ensi syksy on auki, monia mahdollisuuksia täynnä. Uusi haastava tilanne, aion heittäytyä enemmän "freelanceriksi", uhkarohkeaa, mutta kiehtovaa. Erilaiset yhteistyökuviot siis kiinnostavat, joten saa olla yhteyksissä ;) Kouluttaudun parhaillaan vammaisten ja ei-vammaisten integroidun tanssin puolella mm. Kuopiossa australiaisen Philip Channellsin johdolla ja saan asiaan lisäaspektia toukokuussa Raisa Fosterin koulutuksessa sosiaalisen pedagogian näkökulmasta. Tanssi- ja liiketerapian opinnot Pyhäjärvelläkin kiinnostavat...Saadessani taaperotanssin Legoliiga-ohjelmallani menestystä tämän vuoden Arktisissa Askelissa maaliskuussa on vähitellen noussut into luoda myös lasten kanssa lisää jotain. Satujen henkiin herättäminen liikkeen kautta kiehtoisi erityisesti...katsotaan...

Legoliiga, Ookko nää Oulusta-stipendi ja Pupuraadin (lapsiraadin) stipendi

Uteliaisuus vie, liike ei pysähdy...tankero, mutta potentiaalinen :)