Utelias liikkuva tankero

Olen aiemminkin todennut, että uuden liikekielen opettelua voi verrata minkä tahansa kielen opetteluun. Tämän lukuvuoden aikana olen ottanut aikaa omalle tekemiselle, omien taitojen harjoittamiselle ja heittäytynyt päätä pahkaa uusien kommunikointitapojen pariin. Olen päässyt matkalle ja tavannut sitä myötä paljon uusia ihmisiä ja kulttuureja. Syyskuussa Oulussa pidettiin OuDance-festivaalit ja hain lehti-ilmoituksen perusteella VIP-katsojaksi ja tulin valituksi. Sain ainutlaatuisen kokemuksen kulkea vapaasti näytöksestä toiseen workshopista toiseen ja kirjoittaa samalla blogia JoJo - Oulun tanssinkeskuksen sivuille. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan kokemuksistani lisää niitä löytyy tästä listasta:


1. Päivä: Festarihumussa...ja Tero Saarisen kanssa jonossa

2. Päivä: Ole huutomerkki joka elää!

Selfie Teron kanssa

3. Päivä: Impulsseja kaksin - Kira Riikosen workshop

4. Päivä: Kirjoittaminen tanssin jäsentäjänä - tanssikriitikko Hannele Jyrkän opissa

5. Päivä: Tanssia - kaikkialle! Överallt-teoksen tuotantoprosessissa mukana olo

Turistina olen kuluneen lukuvuoden aikana kokeillut mm. nykytanssia, jazztanssia, salsaa, afroa, broadwayta, bollywoodia, voguingia, kansantanssia ja showtanssia. Oppiminen on tapahtunut pienin askelin, "sana" sieltä toinen täältä. Välillä riemua tuntien osatessani heittää jo jotain uusia fra
aseja kehiin ja hetkeä myöhemmin tuskastuen, kun kieliopissa (tekniikassa ja liikevalinnoissa) ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Joissakin liikekielissä huomaan samankaltaisuuksia ja oppiminen tuntuu helpohkolta suuntauksesta toiseen. Omaan kyllä jonkunlaisen "kielikorvan", ohjaa tiettyyn pisteeseen asti. Toisia liikekieliä kuitenkin huomaan opettelevani ja toistavani "hauki on kala" -tyyppisesti ja syvempää ymmärrystä ja omaksumista tuskin niiden osalta itsessäni tapahtuukaan.

Nykyjazz aikuiset tanssikoulu CMC:n näytöksessä

Olen tyypillinen suomalainen siinä mielessä, että melko ankara itselleni "oikeasta kieliopista", kun kommunikoin. Aika usein siis salilla puren hammasta, revin hiuksia päästäni ja poden huonommuutta, kun en millään omaksu samaa sujuvuutta kuin vastapuoli. Saatan jopa luovuttaa ja olla tekemättä. Haluan yksin jälkeenpäin omassa rauhassani sitä tankata sujuvammaksi. Tosin aika ajoin kontrolli unohtuu ja "puhua pälpätän". Vastapainoksi ja lisäksi olen harrastanut "omaa siansaksaani", kielten sekoittelua, johon luen erilaiset improkokeilut. Liikeimprovisaatiota olen viime aikoina saanut tehdä enemmän kuin vuosiin. Olin jo melkein unohtanut, miten keventäviä ja voimaannuttavia luovat liikeharjoitteet ovat. Mielenmaisemani ovat muuttuneet eläviksi ja saaneet uuden muodon, konkreettisiksi, käsinkosketeltaviksi. Samalla olen ottanut liikekontaktia muihin ja päästänyt iholle. Heittäytynyt, hullutellut ja hekottanut. Vaikka olen paljon teettänyt luovan tanssin harjoitteita eri ryhmilläni, itse olen usein jäänyt sivusta seuraajaksi ja ohjaajan rooliin. Roolit ovat tänä lukuvuotena vaihtuneet ja olen huomannut, miten energian purkaminen on ollut yllättävän energisoivaa :)

Yksi mielenkiintoinen tärppi on tulossa huhtikuussa, kansainvälisen tanssin päivän gaalassa, kun tansin Irene Rädyn nykytanssiteoksessa Glamour. Luvassa mustaa pitsiä, korsetti ja paljon huulipunaa...

Koreografina olen halunnut myös haastaa itseäni uusille aluevaltauksille ja hyödyntää kielikylpyjeni antia. Näkijä-ohjelma on toiminut harjoittelukappaleena. Tulen muistamaan lopunikäni tämän ohjelman tekoprosessin, joka on poikennut kaikista aiemmin tekemistäni monestakin syystä, mutta mm. sen vuoksi, että sen muoto ja rakenne on muuttunut lukuvuoden aikana ainakin neljä kertaa radikaalisti alkuperäisestä. Ohjelman huipennus on Valkeakoskella Show-tapahtumassa huhtikuun lopussa yli 20-vuotiaiden vapaa sarjassa ja koen sen olevan ensimmäinen iso kielikokeeni. Nimittäin vaikka pienempiä "sanakokeita" on ohjelman myötä ollut, nyt punnitaan, onko mitään jäänyt takataskuun oppimisprosessistani. Laitoin koreografian helmikuussa kokonaan uusiksi ja kokoonpanommekin hieman muuttui. Luin saamiamme tuomaripalautteita, opettelin, perehdyin, tutkin. Hain palautetta ulkopuolelta ja muokkasin sen mukaan. Vimma oli kova ja syntyi neljäs versio, joka sellaisenaan päästään esittämään vielä toukokuussa Oulun Voimisteluseuran näytöksessäkin. En todellakaan odota menestystä, vaan jälleen uutta tuomaripalautetta ja muiden vapaa sarjan koreografien vertaisjutusteluja. Lähden oppimaan. Olen omassa prosessissani tanssin puolella kovin alkutekijöissä, mutta haluan uskoa, että voin kehittyä vielä :)

Näkijä. Kuva: Minna Kouri

Ensi syksy on auki, monia mahdollisuuksia täynnä. Uusi haastava tilanne, aion heittäytyä enemmän "freelanceriksi", uhkarohkeaa, mutta kiehtovaa. Erilaiset yhteistyökuviot siis kiinnostavat, joten saa olla yhteyksissä ;) Kouluttaudun parhaillaan vammaisten ja ei-vammaisten integroidun tanssin puolella mm. Kuopiossa australiaisen Philip Channellsin johdolla ja saan asiaan lisäaspektia toukokuussa Raisa Fosterin koulutuksessa sosiaalisen pedagogian näkökulmasta. Tanssi- ja liiketerapian opinnot Pyhäjärvelläkin kiinnostavat...Saadessani taaperotanssin Legoliiga-ohjelmallani menestystä tämän vuoden Arktisissa Askelissa maaliskuussa on vähitellen noussut into luoda myös lasten kanssa lisää jotain. Satujen henkiin herättäminen liikkeen kautta kiehtoisi erityisesti...katsotaan...

Legoliiga, Ookko nää Oulusta-stipendi ja Pupuraadin (lapsiraadin) stipendi

Uteliaisuus vie, liike ei pysähdy...tankero, mutta potentiaalinen :)