Tuomarin tuumailuja

Nyt kun tanssillisen voimistelun kilpailujen arviointikriteerejä päivitetään ja siirrytään liukuen vanhoista uusiin, on hyvä paikka sekä kokeneiden että uusien tulokkaiden pysähtyä miettimään, miksi tätä hommaa itse asiassa tehdään: mihin se perustuu ja pohjautuu, mikä on oma rooli tuomarina suhteessa valmentajiin, tuomarikollegoihin, tyylisuuntauksen (tekisi mieli sanoa lajin) arvostuksen ja laadun eteenpäin viemiseen ja sitä kautta valtakunnan tasolla tanssillisen voimistelun joukkueiden motivaatioon, taitoon, osaamiseen, kehittymiseen, voimistelun iloon ja onnistumisen kokemuksiin. Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kysymyksiä - arvoja ja toimintatapoja - jotka arvostelulajien kohdalla väistämättä jakavat jonkun verran leirejä, niin taatusti myös meidän tanssillisen voimistelun tuomareiden keskuudessa. Kullakin on oma taustansa, kokemuksensa ja historiansa, jotka ohjaavat toimintaamme. Hyvä niin, vielä parempi, jos kukin tuomari prosessoisi itselleen ne näkyväksi, olisi tietoinen siitä, mitä toiminnassa omasta lähtökohdastaan arvostaa ja miten se heijastuu omaan toimintaan. Kannustankin jokaista tuomaria läpikäymään/kirjaamaan ylös oman filosofiansa, miksi haluaa toimia tuomarina, sen jälkeen on helpompi lähteä kehittämään itseään. Uskon vahvasti, että omaa toimintaansa ymmärtävä, voi onnistua paremmin myös muiden tukemisessa.. ja sitähän tämä tuomarin rooli pohjimmiltaan on, valmentajien tukemista ja yhdessä oppimista.

Tanssillisen voimistelun haaste ja samalla rikkaus, on sen tietty vapaamuotoisuus. Meillä ei ole pakollisia liikkeitä, ei pakollisia kuvioita, ei juurikaan rajoitteita musiikin/musiikittomuuden tai asujen suhteen. Meillä on kuitenkin yksi "pakko" ja se on oma tekniikkamme. Keskustaliikunta. Koska tekniikka ei ole yhtä kuin määrätyt liikkeet, keskustaliikuntakin on siten tekemisen tapa, jota sovelletaan mitä erilaisimpiin liikkeisiin. Mitä vähemmän mututuntumaa, sen parempi. Siksi jokaisen tuomarin on perehdyttävä monipuolisesti eri lähteitä käyttäen tekniikkaamme, myös itse sitä säännöllisesti kropallaan toteuttaen. Tekniikassa on aivan ainutlaatuisia vivahteita, joita ei huomaa ellei harjoita omaa silmää katsomaan ja toisaalta tuntemaan sen itse nikama nikamalta. Koska arviointilomakkeessa on nykyään eriteltynä käsiliikkeet, jalkaliikkeet ja vartalon liikkeet omiksi osaamisalueikseen, on perehdyttävä, miten ne itse asiassa toteutetaan keskustaliikuntatekniikalla. Villi veikkaukseni on, että saatamme ajautua törmäyskurssille tuomarikollegoina ainakin käsiliikkeiden, tasapainojen, hyppyjen ja nostojen kohdalla. Näkevätkö tuomarit kokonaisvaltaisen tekniikan samalla tavalla 3 minuutin aikana etenkin jos esiintymisasut hämäävät silmää? Onko 12 vuotiaan vartalon aaltoliike samannäköinen kuin 20 vuotiaan, arvioidaanko tämä sinänsä molemmille mahdollinen liike samoin kriteerein, jos arvioidaan, niin miksi ylipäätään olla eri ikäisten sarjat? Palaan tähän hetken päästä uudelleen.

Koska kyse on esittävästä liikuntataiteesta, on koreografialla, liikkeen suorittamisella tietyssä kontekstissa ja tulkinnalla aivan oleellinen osansa lajin tunnuspiirteitä. Tämä usein onkin se, mikä sekoittaa tuomareiden pakkaa arvioinnissa. Miten jotkut esitykset vain tuntuvat koskettavan ja toiset eivät, miten joissakin esityksissä koonnon, vauhtiheiton ja aaltoliikkeen yhdistelmä synnyttää maagisen vaikutelman ja joissakin tappaa kiinnostuksen? Eikö tunnukin siltä, että niissä maagisissa ohjelmissa tekniikkakin on taidokkaampaa kuin niissä "tylsemmissä", vaikka tekniikan osaamisen taso olisi samaa luokkaa? Siinäpä se arvostelulajin hienous, miten mitata ja verrata luovuuden ilmentymiä toisiinsa...  

Kilpailuissa meillä on tällä hetkellä seuraavat sarjat ikäkausien mukaan: 12-15v., 16-19v. ja yli 20v. suunnitteilla on vielä ns. ladysarja ja on ilmaan heitetty myös nuorempien 10-12v. mukaan ottamista joihinkin kisoihin omaksi sarjakseen jumppakouluasemien rinnalle. Ikäkausittain menevät sarjat ja niille räätälöidyt arviointikriteerit puoltavat paikkansa, kun tarkastelemme sitä jo aiemmin nostamastani taidon näkökulmasta. Usein taidosta ja tekniikasta kuulee puhuttavan lähes synonyymeina, mutta taito on laajempi käsite. Taito on kokonaisvaltaista, jatkuvasti kehittyvää, jossa yhdistyvät yksilölliset fyysiset, motoriset, kognitiiviset ja sosioemotionaaliset valmiudet. Taito on soveltamiskykyä, yhdistelykykyä ja ennakointikykyä, voisiko tyylisuuntauksessamme korostaa myös ilmaisu/tulkintakykyä. Se on oppimisprosessia, joka rakentuu porrasportaalta (ja voiko sanoa, että ladysarjassa niitä portaita aletaan jo arvokkaasti laskeutua). Tätä taustaa vasten sarjoja ei voi arvioida samalla arviointikriteeristöllä nuorista aikuisiin, koska nuoremmilla ei yksinkertaisesti ole valmiuksia tehdä asioita samalla tavalla kuin aikuisilla, etenkään sosioemotinaalisella tasolla.

Nopeasti suoritettu kenttätutkimus osoittaa, että seuroissamme tanssillisen voimistelun nuorten ryhmiä ohjaavat ja valmentavat ovat kokemattomimpia ja usein itsekin nuoria, kokeneimmat ovat yli 20 vuotiaiden sarjoissa. Ei mitään saumaa verrata tietotaitoa ja osaamista näiden kesken. Koska dropout on valitettavan tunnettu ilmiö, meidän on pidettävä erityistä huolta nuoremmistamme ja tukea onnistumisen tunteita niin valmentajien kuin voimistelijoiden kohdalla. Se ei innosta ja motivoi ketään, jos pisteet alkavat olla 1-3 välillä, jos asteikko on 1-10. Kovuus koulii laatua, ovat osa mieltä, mutta miksi ihmeessä pitää mennä harrastuksessa kovan käden kautta? Olen toiminut 15 tuomarina ja lyönyt päätäni seinään aina saman asian takia: Me emme ole riittävästi määritelleet osaamista asteikolla 1-10, millaiselta siis näyttää toteutettuna 1,2,3,...9,10 arvoinen suoritus tai koreografia kussakin sarjassa toteutettuna. Tästä syystä, me tuomareina heitämme numeroita vaarallisella mututuntumalla. Mihin siis itse asiassa vertaamme: tapahtuman aikaiseen ikätasoon, yleiseen valtakunnalliseen ikätasoon vai yleiseen osaamistasoon ikäkausista riippumatta? Oma periaatteeni tanssillisen voimistelun arvioinnissa on ollut, että arvioinnin painopiste on oltava siinä, mitä ohjelmassa on ja näkyy vahvuuksina, ei siinä mitä puuttuu tai ei ole. Meillä ei ole olemassa vähennyksiä, emme myöskään voi vaatia tiettyjä liikkeitä otettaviksi ohjelmiin mukaan tai tuomarina haikailla jonkin sellaisen perään mikä on vain oma mieltymyksemme, voidaanko tuomareina edes vaatia kaikkia osa-alueita toteutettaviksi ihan joka ikisessä ohjelmassa, jos koreografin tietoinen valinta vaikkapa olisi jättää käsiliikkeet kokonaan pois? Tämä vain heittona. Tuomarina voimme toki herätellä valmentajia ja koreografeja miettimään valintoja uusiksikin, mutta tärkeää olisi antaa palautetta olemassa olevasta suhteuttaen sitä johonkin. Mikäli antaa jostakin osa-alueesta numeron 6, osaa myös perustella valmentajalle millainen suoritus olisi ollut 10 ja miten joukkueen kannattaa muokata tekemistään, että päästäisiin lähemmäs 10, siis omaan viiteryhmäänsä nähden. Kannatan arvioinnissa siis ikätasoon suhteutettua yleistä taitotasoa, johon verrataan ja tätä tukemaan haluaisin tanssillisen voimistelun aihioita Voimisteluwikiin tukemaan ikätasoittain etenevää tanssillisen voimistelun taitotasokehystä. Osalla seuroista on käytössä tanssillisen voimistelun opetussuunitelma, joka tukee taidon kehittämistä, nyt sellainen pitäisi jollakin työryhmällä kasata kaikkien käyttöön ikään kuin jumppakoulumateriaalin jatkoksi eri osa-alueilta. Tähän voisi sitten jossakin vaiheessa yhdistää tanssillisen voimistelun taitomerkkejä suoritettavaksi jne. Se helpottaisi kovasti yhteiselle kartalle pääsyä. Entä miten varmistamme koreografisen osaamisen, entäs ilmaisun ja tulkinnan kehittymisen? Voisivatko esim. leirit toimia entistä vahvemmin myös näiden sparrauskonteksteina?

Tuomarikäytännöissä on erittäin hyviä uudistuksia mm. se, että vähintään kaksi koulutettua tuomaria arvioivat samaa osa-aluetta tähän mennessä kun ilman koulutustakin on voinut heitellä numeroita (arviointiheitto näiden kahden tuomarin välillä ei jatkossa saa ylittää kolmea pistettä eli neuvotellaan niin pitkään, että yhteinen linja löydetään). Sekin on odotettu uudistus, että esittäminen on sisällytetty nyt suoritus- ja koreografialomakkeen alle. Tulevaisuus sitten näyttää, miten tuomarikollegat löytävät linjansa ja kuinka kiivaita neuvotteluja on käytävä: ketkä joustavat ja mihin suuntaan joustetaan ylöspäin vai alaspäin. Onneksi suunnitteilla on vuosittaiset tuomariseminaarit, jolloin voimme vielä pysähtyä yhdessä asioiden äärelle linjaamaan, facebook mahdollistaa myös jatkuvan yhteydenpidon keskustelualustalla. Tulevaisuus näyttää lisäksi, mihin suuntaan kehittyvä tanssillisen voimistelun kilpailumaailma vie, tuleeko meille jossakin vaiheessa olemaan tanssillisessakin voimistelussa "huippujen kisat", harrastekisat ja vielä katselmustyyppisetkin tapahtumat ja millaisen muodon arviointi näissä saa.

Ja mitä tulee siihen tuomarifilosofiaan...Kirjoitin omani ylös. Sen voisi tiivistää näin:

Se on jokaisessa: mahdollisuus kukkaan puhkeamiseen. 
Tulen jatkossakin olemaan se hiukan hörhö humanisti, joka haluaisi kirjoittaa enemmän kuin numeroida, tutkia enemmän kuin hutkia, ihastua, tuntea ja iloita. Nähdä luovuuden erilaisia kukkasia, rohkeutta rikkoa rajoja. Se on välillä haastavaa monestaki syystä,...mutta mielelläni keskustelen ja minun luo voi aina tulla.