Kenttäohjelmakokonaisuuden rakentuminen osa 1: Kytkös

Sen verran ainutlaatuisia kenttäohjelmaprosesseja Sun Lahden päätösjuhlan 20minuutin kokonaisuudet olivat, että kerrotaanpa niistä lisää. Koskaan ennen kenttäohjelmakokonaisuuksia ei ole rakennettu näin vahvasti tiimeinä. Tässä ensimmäisessä osassa valotan oman näkökulmani Kytkös -kokonaisuuden pääkoreografina. Postauksen toisessa osassa Katse kerttuun -kokonaisuuden pääkoreografi Marita Haapasalo kertoo oman näkökulmansa. Moni blogin lukija on toivonut valaisua siihen, miten kenttäohjelmaprosessi etenee ja valmis tuotos lopulta syntyy satojen esiintyjien massakoreografiaksi. On varmasti yhtä monta tapaa rakentaa kenttäohjelma kuin on koreografejakin, tässä yksi tapa: näin Kytkös syntyi.

Koko prosessi alkoi keväällä 2011, jolloin Voimisteluliitto valitsi haulla niin sanotut pääkoreografit valmistelemaan Sun Lahti -päätösjuhlan kenttäohjelmia. Pääkoreografeiksi valittiin Marita Haapasalo, Riikka Virkajärvi-Johnson, Laura Nihti ja minut Sanna Virtanen-Laikarin. Tätä ennen olimme kokoontuneet laajemmalla ideointiporukalla Helsinkiin luomaan raameja ja teemoja päätösjuhlalle. Päätösjuhlan haluttiin kuvastavan Suomea ja suomalaisuutta, teemoiksi valikoituivat kolme elementtiä: mennyt, nykyisyys ja tuleva. Riikka Virkajärvi-Johnsonin Kalevala-kokonaisuus, joka esitettiin Gymnaestradassa 2011 Sveitsin Lausannessa sopi kuvaamaan suomalaista perinnettä ja historiaa Sun Lahden päätösjuhlan "menneen ajan"-teemaan. Marita Haapasalo inspiroitui nykypäivän teemasta ja halusi kuvata tarinan nykyihmisen vaikutuksista luonnon eloon ja oloon. Samaan nykypäivään sijoittui myös Kytkös. Koska kännykkämaailma on vahvasti läsnä nykypäivän arjessa ja osa suomalaista menestystarinaakin, halusin tämän teknologian viedä kuviksi kentälle. Tiesin, että teknologiaidean avulla voisin "helposti" kehitellä jotain uutta mitä ei ole vielä kentällä nähty. Aivan aluksi päässäni pyöri vain kännykkäpeli, jotenkin halusin ne "vihaiset linnut" kentälle...Riikka Virkajärvi-Johnsonin Valkea lintu suomalaisen muotoilun siivin kohoava toivo, rauha, seesteisyys ja Laura Nihdin mukaansatempaava Earth Moves (tervetulotoivotus Helsingin Gymnaestradaan v. 2015) sijoitettiin puolestaan tulevaan. Vaikka ohjelmat olivat avoimia kaikille seuroille, käytännössä opetuskurssit ja yhteisharjoituspaikat määrittelivät suurimmat osallistujamäärät Marita Haapasalon Katse kerttuun -kokonaisuudessa eteläisemmän Suomen ja minun Kytkös-kokonaisuuden pohjoisemman Suomen seuroista. Riikka Virkajärvi-Johnsonin Kalevala ja Valkea lintu sekä Laura Nihdin Earth Moves -ohjelmia opetettiin ja yhteisharjoiteltiin Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, joten niihin lähtökohtaisesti osallistui laajemmin voimistelijoita ympäri Suomea.  

Sain vapaat kädet tiimini kokoamiseen. Lähtökohtaisesti halusin 20minuutin kokonaisuutemme kuvastavan iloista elämän kirjoa, soveltuvan kaiken ikäisille voimistelijoille ja tanssijoille niin, että seuroille olisi helppoa valita yksi yhteinen kokonaisuus, jossa olla mukana. Mainittakoon, että Kytkös-nimi muotoutui hiljalleen samoin kaikki ohjelmien nimet, niillä oli aluksi jos jonkinmoisia tekonimiä. Halusin koreografitiimiini sopivan sekoituksen kokemusta ja uutta verta. Koreografien persoonien oli sovelluttava tiimityöskentelyyn ja tietysti henkilökemioilla ja maantieteellisellä sijainnilla oli vaikutuksensa. Lisäksi tiimiläisten oli tuotava oma osaamisensa yhteiseen käyttöön. Katri Virtanen (Oulun Voimisteluseura) ja Kaija Laari (Keminmaan Naisvoimistelijat) edustivat tiimini kokemusta. He ovat kiertäneet monet suurtapahtumat ja osaavat suhteuttaa realismia luomisvimmaan eri ikäisten ja erilaisten seurojen resurssit huomioon ottaen. Lisäksi Katrin erityisosaamista senioriliikunnan puolelta halusin hyötykäyttää. Minna Latvala (Alajärven Voimistelu ja Liikunta) on palkittu jumppakouluohjaaja, joka hanskaa luokanopettajana sopivan äidillisen ja lapsenomaisen tatsin 7-12-vuotiaille, hän edusti myös uutta verta ja ideointia tiimissäni. Liisa Heikkinen (Oulun Naisvoimistelijat) on vahva voimisteluosaaja, mutta nykyisin myös taidokas tanssiopettaja, joka heittäytyy ideoimisprosessiin innostuneella, ennakkoluulottomalla otteella ja hallitsee nuorten maailman, tuore ote. Itselläni on kokemusta kaikenikäisten ryhmien kanssa toimimisesta, mutta koreografina olen parhaimmillani perheliikunnan ja naisten maailmassa. Ehkä mieltäisin itseni sekoitukseksi kokemusta ja uutta verta. Kenttäohjelmissa olen esiintynyt 5-vuotiaasta lähtien, mutta kenttäohjelmakoreografina minulla oli tätä ennen vain yhden ohjelman kokemus Sun Svolin Miten niin kiltti -ohjelmasta. Hurja hyppy pääkoreografiksi, mutta ei ihan mahalasku ;) Aivan huippua oli se, että Minna hyödynsi omia kytköksiään ja saimme lopulta Ismo Koskelan säveltäjäksi ja tuottajaksi musiikillemme, tästä olenkin kertonut edellisessä postauksessani. Näin olin varma, että saamme rakennettua hyvän toimivan paketin, kun palaset loksahtivat tiimini osalta kohilleen.

Vas. Liisa Heikkinen, Minna Latvala, Kaija Laari, Katri Virtanen ja edessä illistelen minä.

Loin aluksi runkoa, josta olisi helppo lähteä ideoimaan lisää ja tehdä vastuunjakoa. Mietin kännykkää ja sen ominaisuuksia. En halunnut perinteistä "kännykkä korvalla" tai "iso kännykkä välineenä" -ohjelmaa, niitä olin nähnyt jo tarpeeksi, siksi oli pureuduttava syvemmälle; mitä kännykkä meille edustaa, miksi meillä on kännykkä, mitä me siitä hyödymme? Otin oman kännykkäni käteeni ja rupesin selaamaan sitä, mitä minä hyödynsin kännykästäni. Ominaisuuksista nousivat soittaminen, tekstaaminen, kännykkäpelit, facebook/sosiaalinen media, kamera ja kalenteri...nämä oli saatava kentälle. Halusin vahvoja, kommunikoivia, selkeitä, isoja kuvia, ei perinteisiä rivejä, jonoja ja piirejä vaan kuvia, joista yleisö voisi heti napata tunnistettavan mielikuvan. Googlasin ja hahmottelin. Mietin mitä kännykkä lopulta edustaa..se on väline ihmisten kommunikaatiolle ja yhteydenpidolle. "Connecting people" -slogan kiteytti idean, kännykkä yhdistää eri tavoin eri ihmisiä. Tiimini luomisvimmassa lopulta syntyi kokonaisuuden naseva nimi Kytkös. Kytkös sanana kuvasi hyvin myös voimisteluharrastuksemme yhteisöllisyyttä, olemme todellakin kytköksissä jumppasiskoihin (ja -veljiin) eri puolilla Suomea.

Kun runko oli raakilevaiheessa, kokosin tiimini "yönyliluomaan" marraskuussa 2011. Tuon puolentoista vuorokauden aikana keskustelimme, katsoimme vanhoja kenttäohjelmia, googlasimme kuvia lisää, pörräsimme lattialla liikeideoinemme, piirsimme kuvia ja kuvioita. Kun yksi aloitti, toinen jatkoi lauseen loppuun. Yhteinen ideariihi tuotti tulosta, en ole ikinä ennen kokenut vastaavaa hurmosta, naurunsekaista ideointia ja todellista yhdessä rakentamista kuin tuona marraskuun viikonloppuna. Taisimme vähän liikuttuakin hyvästä yhteistyöstämme. Tästä tulisi vielä hyvä, ajattelimme kaikki ääneen. Vastuujakokin oli selventynyt.

Konkretia alkoi tästä tyhjästä paikkamerkkikartasta,

johon ainakin pääkoreografilla muodostui viha-rakkaus -suhde. Migreeniltäkään ei vältytty, kun välillä yön pimeinä tunteina piirtelin kuvioita ja sijoittelin seuroja pisteille eli paikkamerkeille ;)

Voimisteluliiton toive oli, että hyödyntäisimme jollakin tavalla uudesti lanseerattua suomalaiskeksintöä voimavannetta, kumivannetta välineenä. Se sopikin hyvin  50/60+ kuntovoimistelijoiden ja perheliikkujien yhteiseksi välineeksi. Voimavanteella saisimme kuvattua viestiketjuja, puhekuplia, sukupolvien välisiä liittymiä. Näin päätimme yhdistää Katrin kanssa voimamme ja teimme Kytköksen Liittymät ohjelman. Katrin haasteena oli tehdä senioriväelle (naisille ja miehille) soveltuva ohjelma. Lopulta yhtäkään miestä ei seniorirooliin saatu mukaan, mutta tämä oli lähtökohtaisesti otettava huomioon liikekielessä ja asussa. Jatkossa helpompaa on ehdottomasti roolittaa selkeästi liikekieli ja asu naisille soveltuvaksi ja miehille sitten ihan omat roolinsa ja asunsa. Näin se innostaa molempia (ja koreografiakin luomaan mielekästä liikekieltä). Hyvin Katri suoriutui, tarpeeksi simppeliä ja terveys- ikähaasteet huomioonottavia valintoja. Itse hyödynsin perheliikkujien roolin luomistyössä omia tyttöjäni (ja miestäni, jos mieheni pystyi liikkeet tekemään lapsen kanssa, kaikki pystyisivät). Olimme siis näin saaneet kokonaisuuteemme kaksi ikä-ääripäätä alle kouluikäiset ja seniorit mukaan, itse asiassa kolme sukupolvea. Ismo liitti musiikkiin ääninauha tytöstä, joka soittaa mummilleen ja ohjelma ikään kuin kertoisi tuosta puhelinkeskustelusta.

Liittymät ohjelman aloitus suunnitelmassa

Liittymät ohejlman aloitus kentällä

Oli luontevaa, että Minna jumppakouluohjaajana lähti koreografioimaan 7-12-vuotiaiden ohjelmaa 3-2-1-GO! Myin Minnalle idean kännykkäpelistä, koska se hyvin sopi ikäryhmälle toteutettavaksi. Hiukan hämmentyneenä hän osti sen :D ja voi kun siitä tuli mainio ohjelma! Pienet toukat/madot ja räikeät linnut/omenat yhteisessä pelissä, jossa käytiin valtataistelua puolin ja toisin. Niin lapsenomainen, hauska, hullutteleva ja oivaltava. Ismo teki aivan ihanan musan, todella selkeä rytmisen ja innostavan esiintyjille!

Liisan osaamisaluetta on nuorten liikekieli ja maailma. Heitin, "saisinko facebookin kentälle" ja Liisa ennakkoluulottomasti lähti ideoimaan sosiaalisen median ja tekstarisukupolven ohjelmaa :) Hän tosin vei idean paljon pidemmälle, pohti jopa sosiaalisen median mukanaan tuomaa ristiriitaa julkisesta avoimuudesta ja toisaalta tietystä kasvottomuudesta. Välineeksi Liisa otti hopeahohtoisen huivin, jota hyödynnettiin tavalla, jota kenttäohjelmissa ei ole ennen nähty. Musa oli yhdistelmä konemusiikkia, ääninauhaa koulun välitunnilta ja rytmikästä ilottelua. Pienempi kuin kolme ohjelman nimenä ja yhtenä kuviona, siis <3, oli yksi Liisan ihanista oivalluksista ja ohjelman liikekieli oli sopivan haastavaa vuoden tavoitteelliseksi harjoitteluksi. Tunnenpahan nyt muuten ihmisen, joka ehkä nauraa vieläkin raikuvammin kuin minä ;D

Pienempi kuin kolme <3

Itseäni kiehtoi eniten koreogarfiaprosessissa tarttua naisten ohjelmaan, mutta tarvitsin siihen tiimini tuen. Tiesin, että yksin en siitä selviäisi, naiset kohderyhmänä on vaativin sakki paitsi innostumaan jostain uudesta arveluttavasta myös harjoituksissa kentällä, koska lapsi- ja nuorisoryhmien kaltaisia ohjaajia, jotka harjoituttavat ja liikuttelevat heitä yhteisharkoissa ei niinkään ole. Tai ehkä pikemminkin löytyy "liikaa ohjaajia" ;) Oman seurani Oulun Voimisteluseuran naiset, joita ohjasin kannustivat myös tarttumaan vaativaan haasteeseen, "kyllä sinä osaat". Naisten ohjelman Tavoitettavissa isnpiraationa oli kännykän kalenteri ja kamera: naisen moninaiset roolit, kiire, arjen ja juhlan organisointi sekä muistot, jotka tallennetaan kameran kuviksi. Halusin jotain übernaisellista, napakkaa menoa ja meininkiä, hulluttelua ja huumoria ja silti innostavaa tavoitteellista treenaamista. Liikekielen ja temmon piti olla erilaista kuin mihin oli naisten ohjelmissa totuttu. Sillä haviteltiin myös uutta zumbakansaa osallistujajoukkoon mukaan. Naisellisuuden symboleja nousi kuvina mieleen korkokenkä, tiimalasi (vartalon muotona mutta myös kuvaamaan aikaa), sydän, käsilaukku...Yhdessä tiimini kanssa ideoimme ohjelman rungon ja lopulta viilasin sen niinä yön pimeinä tunteina valmiiksi ohjelmaksi ja paikkamerkkikartoiksi. Niin syntyi Tavoitettavissa-ohjelma yli 18-vuotiaiaden naisten revittely, josta olen hirmu ylpeä. Ismon musa vain parantaa sitä!

Eka kuvio korkkari suunnitelmassa

Korkkari kentällä

Kaija lupasi sparrata ja tsempata jokaista ohjelmaa prosessin eri vaiheissa, hän oli korvaamaton apu!

Paikkamerkkikartat olivat pian täynnä kuvioita ja siirtymisiä. Musiikki heräsi uudella tavalla eloon liikkeen kautta. Liikekielessä oli ajateltava näyttävyyttä, toistuvuutta, synkronointia, kolmiulotteisuutta, sopivaa haastavuutta kohderyhmille ja niin, että ne soveltuivat kuhunkin kuvioon (miten tällä yksinkertaisella liikkeellä saatiin aikaan kuva). Kuvioissa oli laskettava tarkkaan paljonko aikaa kuluu jos 100 ihmistä liikkuu tai jos saman liikkumisen muodostaakin 800 ihmistä. Jopa yksittäisen esiintyjän siirtymiset oli hahmotettava ikään kuin suunnistuskarttana, jotta pystyi varmistumaan kokonaisuuden onnistumisesta, pystyisivätkö jokainen toteuttamaan oman palasensa massassa. Liitosta saimme tähän tukea kokeneilta konkareilta Hannele Ahlqvistilta ja Marja Kallioniemeltä, jotka myös jaksoivat oikolukea kirjalliset ohjeemme. Ei ollut helppoa kirjoittaa ohjelma siten, että jokainen ohjaaja ympäri Suomen sen ymmärsi samalla tavalla. Kymmenien sähköposti- ja puhelinkeskusteluiden jälkeen ohjelmat lopulta valmistuivat. Niitä käytiin markkinoimassa liiton Linkkitapaamisessa, aluepäivillä ja seurakohtaamisissa. Facebook oli kieltämättä yksi markkinointiväline, hehkutin ja hehkutin tilapäivityksissäni, olin yhteyksissä seurakavereihini ympäri Suomea ja loin yhteishenkeä. Ohjelmat opetettiin liiton järkkääminä Oulussa keväällä ja Kuopiossa syksyllä, lisäksi ylimääräisenä Nurmossa elokuussa. Innostusta oli kovasti. Kun matkasimme Nurmoon elokuussa 2012 Nurmon Jymyn Jumppareiden järkkäämälle opetuskurssille, samalla reissulla kuvasimme myös opetus DVD:n, jota seurat saivat tilata avuksi. Välillä oli todettava tiimille, että ollaan kai sitä vähän hullun hurahtaneita, kun tämmöseen ryhdyttiin ;)

Sitten tuli joulukuu 2012 ja seurat ilmoittivat osallistujansa ohjelmiin. Jännitti, olivatko ohjelmamme innostaneet. Onneksi, jokaiseen ohjelmaan saatiin väkeä, tässä vaiheessa olisi ollut harmillista, jos jokin ohjelma olisi jouduttu jättämään pois vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Seuroissa kävi kuhina, kun ohjelmia harkattiin. Itse kävin useammassakin seurassa opettamassa ohjelmia, kun pyydettiin. Tuli maaliskuu 2013 ja Kytkös-kokonaisuus kohtasi Seinäjoella. Oli ensimmäiset yhteiset harjoitukset ja me koreografit jännitimme, toimivatko kuviot, siirtymiset, miltä kaikki näyttäisi siinä vaiheessa...en ikinä unohda sitä hetkeä, kun tajusin, että tämä kaikki ideointi paperilla todellakin heräsi henkiin ja tulisi näyttämään Lahdessa hyvältä. Taas itkettiin porukalla, onnen kyyneleitä.

Maaliskuun ja kesäkuun välillä olimme yhteyksissä seuroihin ja tsemppasimme, teimme pieniä muutoksiakin. Olimme videokuvanneet Kytköksen ohjelmat ja linkit lähetimme seuroihin nähtäviksi. Seinäjoen harkkojen analysoinnin jälkeen huomattiin, etteivät kaikki kuviot, siirtymiset ja liikkeet toimineetkaan. Osaa kuvioista piti kallistaa, jotta ne erottuivat, liikettä piti yksinkertaistaa esim. sitomalla kädet selän taakse jotta saatiin vartalon liike näkyviin, siirtymisten askelsarjoja piti muuttaa juoksuksi jne. jotta kuviosta toiseen ehdittiin. Olihan usein liikkumista useampi metri. Muutamia huolisähköpostejakin sain eri seuroilta, voitaisiinko jotakin siirtymistä tai kuviota muuttaa, jotta he ehtisivät niihin paremmin. Jännitys kasvoi, näin painajaisia, että kokonaisuus olisi yhtä sekamelskaa kentällä ja televisiossa olisi oma nimeni alleviivaamassa osaamattomuuttani...laskin rimaa suojellakseni itseäni, jospa se edes olis jonkin näköinen, ei tästä varmaankaan upeaa saada...

Lahden neljä päivää täyttyivät innostuneesta voimisteluväestä ja onnistumisenhalusta kesäkuun alussa 2013. Voin sanoa, että annoin kaikkeni, keräsin kaiken innostavuus-napakkuus-tsemppaus-ohjaamisosaamiseni jotta 1350 päinen joukko liikkui yhteisen tavoitteemme suuntaan. Koreografitiimini teki kaikkensa, he jaksoivat juosta kentällä siirtelemässä esiintyjiä oikeille paikoille, he jaksoivat antaa selkeitä ja kannustavia ohjeita mikrofoniin, he jaksoivat jopa halata minua ja sanoa "tästä tulee Sanna helekatin hyvä, kiitos kun sain olla tiimissäsi mukana kokemassa tämän."

En ikinä unohda sitä hetkeä, kun pääjuhlan Kytkös-kokonaisuus starttasi. Me koreogarfit istuimme pääkatsomon piippuhyllyllä, tunnelma katossa. Minä näin omat tyttäreni voimistelemassa Liittymät-ohjelmassa. Minä näin toukkien ja lintujen muodostavan hurjan käärmeen kentälle. Minä näin nuorten hopeamassan muodostamassa kentälle kuvion LOL. Minä näin naisten hyvin harjoitellun, hymyilevän joukon tekevän korkkarikuvion, tiimalasin, käsilaukun...ja minä näin finaalimme tikku-ukot. Halusimme näyttää mitä todellinen kytkös on, yhteyttä ihmisestä ihmiseen. Tikku-ukot, jotka samalla symboloivat myös Sun Lahden logon tikku-ukkoja jäävät minulle, mutta myös monelle muulle mieleen vuosiksi!

Liittymät

3-2-1-GO!

Pienempi kuin kolme 

Tavoitettavissa

Haloo! finaali kaikki Kytköksen esiintyjät

Voi sitä onnistumisen tunnetta, pitkän matkan maalin saavuttamista. Voi niitä hymyjä, haleja ja kannustavia sanoja. Olen onnellinen kun sain kokea sen yhdessä Kytkös-tiimini kanssa. Kiitos Katri, Liisa, Minna, Kaija ja Ismo. Kiitos esiintyjät! ME TEIMME SEN! Kiitos myös Marita Haapasalo korvaamattomasta tuestasi ja pitkistä voimaannuttavista puhelinvertaiskeskusteluista, kun rakensimme samoissa rooleissa pääjuhlan kokonaisuuksiamme.

Kytkös ja koko Sun Lahden pääjuhla on nähtävissä yle areenassa vielä jonkun aikaa http://areena.yle.fi/tv/1910137

Yhteistyöprojekti säveltäjä-tuottajan kanssa

Yksi mielenkiintoisimmista yhteistyöprojekteista, jossa olen saanut olla mukana on ollut työskentely säveltäjä-tuottaja Ismo Koskelan kanssa Sun Lahti -voimistelun suurtapahtuman Kytkös-kenttänäytöksen osalta. Kytkös on osa suurempaa kenttänäytöskokonaisuutta, joka saa ensiesityksensä Suomen Voimisteluliiton järjestämässä Sun Lahti -tapahtuman päätösjuhlassa 9.6.2013 Lahden stadionilla, päätösjuhla myös televisioidaan. Tällöin vihreän nurmikentän valtaavat valtaisa joukko eri puolilta Suomea osallistuvia eri ikäisiä voimistelijoita ja tanssijoita. Toimin Kytkös-koreogarfitiimini veturina, "idean äitinä ja hahmottelijana", mutta onneksi minulla on taitava koreogfrafitiimi  Katri Virtanen, Liisa Heikkinen, Minna Latvala ja Kaija Laari, jotka ovat työstäneet ideat valmiiksi versioiksi ja Ismo on säveltänyt ja tuottanut 20 minuutin kokonaisuutemme musiikin.

Kytkös kuvaa nykypäivän elämäntyyliä, nopeaa ja helppoa tavoitettavuutta. Kompakti yhteydenpidon väline on kännykkä, jolla soitetaan, pelataan, tekstataan, siinä on internetyhteys kalenteri ja pixelit. Kännykkä mahdollistaa erilaisia kontakteja ja kiinnittää meidät osaksi yhteyksien ketjua - vahvistaa kytköstä toisiimme. Lisätietoa koko tapahtumasta ja kenttänäytöskokonaisuudesta www.sunlahti.fi

Oululaisena olen erittäin ylpeä ja iloinen, että sain tiimiini myös oululaista musiikin osaamista, kun Ismo projektiin lupautui syksyllä 2011. Halusimme, että Kytkös olisi uniikki kokonaisuus musiikkia myöden. Tiesin, että hän on aiemminkin säveltänyt kenttäohjelmamusiikkia koululiikuntaliitolle ja TUL:lle ja siksi luotin häneen täysin. Aikataulu oli todella tiukka ottaen huomioon, että työstimme raameja yhdessä iltaisin työpäivien jälkeen, kokonaisuus puristettiin lopulta kolmessa kuukaudessa pakettiin. Onneksi, onneksi, Ismossa löytyi sopivasta pohjoissuomalaista hulluutta ja inspiraatiota luoda hiukan epämääräisistä koreografin ideoista ja toiveista selkeä ja idearikas musiikki, joka palautteesta päätellen on innostanut myös voimistelijoita ja tanssijoita treenaamaan :)

Muistan, kuinka ajelin syysiltoina Ismon studiolle ristiriitaisin tuntein. Pää löi välillä ihan tyhjää ja välillä se pursusi epäloogisia, sekavia ajatuksia. Minähän olen aina tottunut siihen, että ensin on musiikki ja sitten vasta liike! Joku muu on määritellyt minulle raamit, jonka puitteissa alan luoda liiikettä ja kokonaisuutta. En ole koskaan työskennellyt edes säestäjän kanssa, joten tämä oli hurja hyppy tuntemattomaan. "Noi muut luulee, että mä osaan tän..mun on pakko jotenkin onnistua ylittämään itteni", tuskailin. Olin tilanteessa, jossa minulla ei juuri ollut tarkkaan määriteltyjä liikkeitä mutta ei musiikkiakaan ja sain siis kaiken itse ideoida alusta pitäen. Ei oikeesti ollu helppoa. "Niin ne ensin tulee kentälle jotenki, varataan n. 30 sekuntia siihen...täsä tulee 4x8 sarja, jonka jälkeen muodostuu sellanen kuvio, jossa tapahtuu roolituksia ja kaanoneita, ei vielä mitään hajua miten...tähän kohtaan tarvitaan siirtymäaika ja sitte jotain räväkkää.. ei vielä jotain räväkämpää, joo tää on jo aika lähellä, mutta liian discoa vielä, saakko jotain vääntöä siihen lissää.." "Ok, ne siis liikkuu, näytä miten ne liikkuu jotenki hypellen vai juosten vai maassa..*minä demoan jotain alustavaa ideaa, möngerrän maassa muka tietävinäni mitä teen ja yritän havainnollistaa yksin kaanoneita..* "ahaa, mikähän ois semmonen soitin, ootas mää kokeilen poikkihuilua.." "hei tähän tarvitaan ikään kuin korkkareiden kopsetta" "just..no käykö nää kastanjetit..?" Ja voi sitä yhteistä riemua, kun sopivat ääniefektit, soittimet ja sävelkulut löytävät paikkansa tiukkojen kulmien kurtistelujen ja mietintämyssyn hikoamisen jälkeen :)

Kun ensimmäiset raamit oli ideoitu oltiin raakilebiisien ja muistilappujen varassa. Tämän jälkeen Ismo halusi jokaisesta ohjelmasta koreogarfin tuottaman musakässärin, "mitä tarkempi sen parempi". Tässä esimerkinomaisesti ote Liisa Heikkisen musakässäristä, joka todellisuudessa oli kuitenkin tarkempi:

Tempo 150, samaa teemaa toistavaa konepoppia, voi kasvattaa hieman 2,5min.

inspiraatioksi David Guetta ja Röyksopp

äänimattoa mm. kikatus, 30sek

Tempo 120-130, iloinen, kevyt, hieman etnisiä vaikutteita, muttei kansanmusiikkia, paljon rytmejä, 2min.

inspiraatioksi Crystal Fighters

Kytkös-kokonaisuus alkaa Liittymät -ohjelmalla (koreografit Sanna V-L ja Katri Virtanen), joka kuvaa tytön puhelinsoittoa mummolleen. Kiikutin Ismolle Helsingin konsrvatorion tuottamaa Limusiini -liikuntamusiikkia ja Nuoren Suomen Vauhtivarpaat -liikuntamusiikkia inspiraatioksi. Niistä kappale sai suuntaa selkeille rytmivaihdoksille, tietylle kepeydelle ja tempolle. Haaste oli saada soveltuva musa alle kouluikäisille ja 60+ ikäisille, jos kyseessä olisi ollut joko tai porukka, tehtävä olisi ollut helpompi. Toinen Kytköksen ohjelma on 3-2-1-GO! (koreografi Minna Latvala), joka kuvaa kännykkäpeliä kouluikäisten 7-12v. esittämänä. Kuuntelimme yhdessä useiden kännykkäpelien taustoja, halusimme temposta suht nopean ja "teknomaisen" pienillä heavysoundeilla höystettynä. Angry birds taisi olla vahvin innoittaja. Halusin musaan ennen kaikkea lapsenomaisuutta, leikkimielisyyttä, hassuttelua ja huumoria ja niitä sain :) Kolmas Kytköksen ohjelmista on nimeltään Pienempi kuin kolme <3 (koreografi Liisa Heikkinen) ja se kuvaa sosiaalisen median maailmaa, tiettyä kasvottomuutta, kuvakieliä ja lyhenteitä. Liisalla oli selkeä visio musiikin tyylistä tai tyyleistä. Halusin ohjelman musiikista välittyvän nuorten elämäntyyli ja arki, Ismo onnistui tässäkin. Neljäs ohjelma on nimeltään Tavoitettavissa (pääkoreografin apuna kaikki tiimiläiset). Se kuvaa naisen monia rooleja vaimoina, tyttöystävinä, äiteinä, uranaisina...aina kännykän päässä tavoitettavissa roolista toiseen. Suurin inspiraatio musiikille oli naisellisuus ja korkokenkä, joka on myös yksi ohjelman kuvioista. Halusin jotain dynaamista flamencoa, kaihoisaa fadoa ja urbaania waka wakaa ja yhdistelmästä tuli mukaansatempaava, tanssia ja voimistelua yhdistävä pläjäys :) Kytköksen päättää yhtenen finaali, johon halusin mukaan erilaisia kännykänääniä. Mietin pitkään musiikin tyylilajia ja jostain se pomppasi, fiilistelevä jazz, joka liittää lopulta porukan yhteen, kytkökseksi.

En voi kuin nöyränä kiittää Ismo Koskelaa opettavasta ja inspiroivasta yhteistyöstä. Tällaisen rautaisen ammattilaisen, kuten Ismo, tukemana tämmösestä hiukan hörhöstä ideoidenheittelijä koreografistakin tuli ihan kelpo ;) Iso kiitos kuuluu myös hersyvälle, taidokkaalle ja hullulle koreografitiimilleni, jonka kanssa on ollut suuri ilo ja onni tehdä hedelmällistä yhteistyötä. Kiitos myös voimanponnistuksesta Suomen Voimisteluliitolle, joka uskoi ja luotti meihin, tästä valmistuu hyvän fiiliksen kokonaisuus ja hieno muistijälki! Tulkaapa toteamaan itse kesäkuussa Lahteen!

Koreografina kehittyminen - oman voimisteluelämänsä masterchef

Ohjelman tekijälle, koreografille yleensä kehittyy vähitellen tietoinen (ja tiedostamaton) mieltymys, linja, esteettinen silmä jopa arvot, millaista muotokieltä ja tyyliä ohjelmissaan suosii. Mieltymykset voivat muodostua pinttyneiksi tavoiksi, toisaalta myös "tavaramerkeiksi", joista koreografin tunnistaa. Toistuvuus ei välttämättä ole huono asia, mutta silloin tällöin kannattaa pysähtyä arvioimaan toimintaansa, pyytää palautetta muilta ja pyrkiä tekemään omista tiedostamattomista maneereista tietoisia valintoja ja lähteä etsimään epämukavuusalueilta keittymisenpaikkoja.

Mieltymykset voivat olla perittyjä esim. valmentajalta, esikuvalta, seuralta tai muuten opittu tietynlaisesta koulukunnasta ja kulttuurista. Esteettinen silmä liikevalinnoissa voi ilmetä pienissä yksityiskohdissa kuten sormien ja kämmenen asennoissa tai suuremmissa koreografisissa linjoissa kuten harmonian ja disharmonian painottamisessa kuvioissa. Koreografiset linjat voivat näkyä musiiikki- ja asumieltymyksissä tai vaikkapa siinä toteuttaako koko ryhmä pääasiassa kaikki ohjelman liikkeet vai roolitetaanko ohjelma selkeästi esim. taitotason mukaan tai onko ohjelmalla tarina/juoni, draaman kaari, teemallisuus vai ei. Koreografiallisiin linjauksiin sisältyy myös mm. kuinka paljon ryhmällä on vuorovaikutuksellisuutta ja kontaktia keskenään ohjelman aikana vai onko ohjelma rakennettu enemmän kontaktiksi yleisön kanssa.

Koreografi tekee myös jatkuvasti arvovalintoja. Vaikka voimistelu sopii kaikille ikään, kokoon tai taitoon katsomatta, tietyt terveelliset, turvalliset ja esteettiset liikevalinnat riippuvat siitä, millainen kohderyhmä on kyseessä. Mitä nuorempia tai kokemattomampia voimistelijoita, sitä tärkeämpää on varmistaa terveellinen toteutustapa ei vain nykyisyyttä, vaan myös tulevaisuutta ajatellen. Koreografin on tällöin jatkuvasti opetettava voimistelijoita kehontuntemukseen, -kuunteluun ja -hallintaan. Muun muassa väärillä nilkkojen, polvien tai selän asennoilla voi olla kohtalokkaita, kauaskantavia seurauksia. Estetiikka on usein myös kokemattomilla hakusessa kunkin tyylisuuntauksen tai lajin mukaan, mikä asettaa koreografille haasteita etenkin kun haetaan samansuuntaista liikekieltä isolle ryhmälle. Toisaalta mitä kokeneemmista tai iäkkäämmistä voimistelijoista on kyse, sitä herkemmin voimistelijoiden on kuunneltava ja "uskottava" oman kehon antamia singnaaleja, luotettava niihin ja auttaa koreografia kehittämään liikevalintaa itselle sopivammaksi. Iäkkäämmillä voimistelijoilla haasteiksi nousevat kehon asettamat fyysiset rajoitukset, joihin ei yksinkertaisesti voi (enää) vaikuttaa, mutta myös oppimisprosessin hidastuminen suhteessa nuorempiin. Yksi ratkaiseva tekijä on tempon ja liikenopeuden optimaalinen löytäminen, mutta myös säännölliset toistot opeteltaessa koreografiaa, uskokaa pois, viikon tauko on monelle liian pitkä.... Kun voimistelijan taito ja fysiikka antaa reilusti myöden, koreografille aukenee lukemattomia mahdollisuuksia hyödyntää kehoa instrumenttina (eikä pidä ajatella, että tämäkään tilanne välttämättä olisi koreografille helppo), on löydettävä mielekäs vuorovaikutuksellinen koreografiaprosessi, jossa voimistelija itsekin luo, kokeilee ja auttaa toiminnallaan koreografia.

Mitä kokeneempi koreografi, sitä tärkeämmäksi uudistumiskyky nousee. Vau-elämyksiä on kai mahdoton jatkuvasti tuottaa, mutta tuskin kukaan koreografi haluaa voimistelijoiden tai yleisön huokaavan pettyneenä "tää on jo moneen kertaan nähty... taas tällasta.. eikö se muuta keksi". Mistä sitten ammentaa jatkuvaa uudistumista, fressiä otetta, omaleimaisuutta..? Voisin hakea vertailupohjaa nykypäivän lukuisista television kokkikisoista. Olipa kyse ammattilaisista tai amatööreistä heitä yhdistää yksi asia - intohimo ruokaan ja raaka-aineisiin. Katsokaapa millaisella rohkeudella, kokeilunhalulla, intensiteetillä ja luovuudella he kerta toisensa jälkeen heittäytyvät ruuanlaittamiseen. He ovat aidosti kiinnostuneita monenlaisista raaka-aineista ja niiden yhdistelemisestä. Ennakkoluulottomasti, löytöretkeilijän innolla ja tarmolla he luovat erilaisia ruokalajeja. He maistelevat, haistelevat, silmäilevät. Jos jokin asia ei toimi tai tunnu hyvältä, he korjaavat sen kekseliäisyydellään. Edes arkena, he eivät tyydy mikrokaurapuuroon vaan panostavat myös esillelaittoon ja ulkonäköön. Nyt peräänkuulutankin voimistelumaailman mastercheffejä esiin!!! Missä on kokeilunhalu, missä on intohimo, missä pelottomuus? Olemmeko niin sääntöjemme, mieltymystemme ja tapojemme orjia, ettemme edes näe tarvetta uudstumiseen ja kehittymiseen? Missä on erilaisten "raaka-aineiden" (lue: liikkeiden ja liikesukujen) rohkea yhdisteleminen ja niiden muokkaaminen omaan lajiin soveltuvaksi? Olemmeko edes kiinnostuneita hakemaan ideoita eri lajeista ja tyylisuuntauksista? Olemmeko valmiita itse maistelemaan erilaisia ruokalajeja (lue: käymään erilaisia koulutuksia, kursseja, workshoppeja ja näytetunteja mitä erilaisimmista liikuntalajeista, niistä kun voisi avautua itselle uusia liikeratoja ja tapoja käyttää kehoa, jota taas hyödyntää ja muokata omaan lajiin sopivaksi). Olen usein itsekseni äimistellyt ja ollut huolissanikin perustreenikulttuurimme "mikrokaurapuurosta", tarinoita kuulee eri yhteyksissä ja kohtaamisissa. Mitä ihmettä, miksi ihmeessä ohjaajat ja valmentajat ovat tyytyneet viikosta toiseen, vuodesta toiseen toistamaan samoja alkulämmittelyjä ja lihaskuntotreenejä, osa jopa kuukausitokulla samojen musiikkienkin tahtiin??? Tylsyys ja sen mukanaan tuoma tehottomuuskin tunnistetaan mutta välttämättä asialle ei "jakseta" tehdä mitään, koska kuvitellaan että pääasia on se, että nälkä lähtee (lue: kroppa valmistellaan varsinaista pääasiaa eli ohjelmatreeniä varten). Alkulämmittelytkin voivat olla "koreografiallisia" sarjoja, joista myöhemmin työstetään osioita muokattuina ohjelmaan. Virikkeelliset, vaihtelevat alkulämpät ja treeniosiot motivoivat voimistelijoita. Lihaskuntotreeniä on olemassa monenmoista ja liikkeitä voi yhdistellä toiminnallisesti, jotta kroppa ei totu liikaa tietynlaiseen ja kehitys sammu. Yksi tärkeä pointti koreografin kehittymisen kannalta perustreenituntien suunnittelussa on säännöllinen mielen työstäminen, se että perustreeniinkin panostaa "uusilla ideoilla ja tyyleillä" pitää mielen valppaana ja luovuussuonen virtaavana.  

Itsensäkehittäminen koreografina. Tarkoittaako vakuuttava samaa kuin konrolloitu, looginen ja varma? Väitän, että nimenomaan voimistelun puolella, koreografit haluavat niin vietävästi olla vakavasti otettavia ja vakuuttavia, että he jopa vakavoituvat ilmeiltään ja eleiltään, eivät oikein uskalla olla luovasti hulluja ja leikkisiä. Nauraa hekottaminen kisoissa ja tapahtumissa ei oikein kuulu asiaan ja mokaaminen nyt on aivan kauheeta. He pelkäävät leimaantumista hörhöiksi. He pelkäävät, että eivät pääse "sisäpiireihin", jos kyseenalaistavat perinnettä. He pelkäävät, että heidät eristetään lajin tai tyylisuuntauksen sisällä epäkunnioittaviksi väärinajattelijoiksi tai lajikulttuurista tietämättömiksi harhailijoiksi. He pelkäävät, että heitä ei arvosteta.    

Koreografin kehittymisen kulmakivi - uudistumiskyky. Ymmärrän sen jatkuvana prosessina, jossa ensin omaksutaan lajin säännöt, perinne ja ydin. Perehdytään laajasti siihen, mitä ja miten on jo tehty. Sen jälkeen vapautetaan mieli ja aletaan leikitellä, ei tyydytä helppoon, ei ennalta-arvattavaan, ei ensimmäiseen ideaan. Muokataan, arvioidaan, hylätään ja edelleentyöstetään. Hyväksytään epäonnistuminen ja uskalletaan ottaa riskejä. Riemuitaan, innostutaan, innostetaan, arvostetaan, jaetaan osamista muiden kanssa ja rakastetaan sitä mitä tehdään.

Erään ohjelman synty

Vaikka blogini alkuperäinen tarkoitus ei ollut kertoa vain omien ryhmieni toiminnasta vaan laajemmin ottaa kantaa tanssillisen voimistelun toimintakenttään, tällä kertaa keskityn kuvaamaan viimeisimmän Show-ohjelmamme syntyprosessin. Tarkoitukseni on tämän avulla tehdä näkyväksi lukemattomia "näkymättömiä" tunteja, joita ohjelmaprosessi vaatii ennen kuin se on valmis esitys. En kirjoita päiväkirjaa, mutta FB toimii minulle sellaisena, siksi palaan joihinkin prosessin vaiheisiin omien tilapäivitysteni kautta. Meillä on myös oma suljettu keskusteluryhmämme FB:ssa, joka toimii paitsi tiedonjakokanavana myös oppimisalustana sillä sinne ladataan videoita ja kuvia harkkaamisprosessistamme. Auttaa kovasti ja suosittelen kaikille ryhmille vastaavaa, lainailen niistäkin keskusteluista osittain jotain. Näin kaikki eteni, tsekkaa tarkkaan päivämäärät niin pysyt kärryillä ajankulusta:

24.5.2012 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
klo 15.32: "Sain juuri idean ensi vuoden ohjelmaan, tyyli pretty ja haluan roikkuvia helmiä vyötärölle, kaulaan, hiuksiin, jotain semmosta..........ai niin nyt on loma.."
klo 16.07 "..naisellinen, hömpsö, ei ainakaan melankolinen...
klo 16.42 "..no löysin jo biisinki, tästä linkistä miksataan n. 3min. pläjäys ja idea jalostu "gangsterin heilaksi", mutta höyhenet ja helmet säilyköön......somebody stop me now, nyt piti siis olla loma......palataan syksyllä"

Kesä menee lomaillessa, eikä ohjelmaideoinnille tapahdu mitään, ihme kyllä.

2.8.2012
*Mietin, alkasinko miettiin ohjelmaa..no en vielä, jos syyskuussa sitte*

3.-28.8.2012
Pakko sitteki aloittaa.

Lähtökohta: n. 15 aikuista naista ikähaarukka 27-56 vuotta, keski-ikä 41vuotta. Hiukan erilaisista taustoista ja kokemusvuosista ponnistavia, siksi liikekielikään ei ole yhtenäinen. Treenataan kerran viikossa, osa elää ruuhkavuosissa tai ovat muuten monessa mukana ja siten yhteisen ajan löytäminen haastavaa. Hurmaavia heittäytyjiä, rohkeita kokeilemaan uutta ja erilaista, mutta omat rajallisuutensa kullakin, jota tiedostavat itsekin ;)

*Kuuntelen ohjelmabiisiä, tikutan (eli analysoin jonkinlaisen alustavan rakenteen biisille) ja ideoin jossain korvien välissä ohjelmaa*

2.-15.9.2012
*Haluan draamallisuutta...huumoria...glamouria..tarinallisuutta...jotain omaleimaisuutta ja riskiä...värikylläisyyttä ja asusteita...Broadway!..helmiä eiku yhdet pitkät helmet, joo helmet välineenä...jotenki se tarina treffeille menosta ja 20-30-luvun tyylistä...mikä viittaa 30-lukuun, googlaan...Al Capone, gangsteri...Chicago...kiire treffeille Al Caponen kanssa...kiire on yhtä kuin liikenne! (eksyn YouTube:n viidakossa vahingossa tähän ja saan idean ohjelman alkupätkän kuviointiin)

17.10.2012 FB-tilapäivitys:
"Small talkia liikkeenä"

*Haetaan treeneissä ryhmädynamiikkaa, vuorovaikutusta, kontaktia erilaisin ilmaisuharjoittein, testaan naisten heittäytymiskykyä*

22.10.2012 FB-tilapäivitys:
"Ottaa kynän ja ruutuvihon käteen, raivaa huonekalut sivuun ja alkaa luomishommiin..torvet pauhaa, pianolla on kiire..30-luvun tupakansavuisessa Chicagon kapakassa on treffit.."

*Pakko alkaa konkreettiseen ruutuvihkokirjoittamiseen ja kuvioiden piirtämiseen, nyt on syysloma ja kolme omalomapäivää käytettävissä ennen kuin omilla lapsilla alkaa myös loma. Mietin edelleen ohjelman nimeä ja ideaa, miten tehdä huumoria tyylillä, voiko tanssillista voimistelua ja huumoria yhdistää? Toisaalta haluan jotain supernaisellistä ja överiä marenkia...Treffit Al Caponen kanssa...onko treffeille synonyymia, jotain raflaavampaa, tärskyt, joo gangteri ja tärskyt sopii yhteen...siis Tärskyt Al Caponen kanssa, kotirouvat porhaltamassa illan hämärtyessä mustat takit päällä hämyiseen salakapakkaan kabareetanssijoiksi, yleisössä on itse Al Capone, joka on hurmattava...tästä se juoni lähtee...*

23.10.2012 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
klo 15.51: "Kävin tänään ostamassa helmet. Tätä olen nyt sitte kieputtanu, heiluttanu ja pujottanu olohuoneessa voimistellessani, toimii näköjään välineenä. Oisko tää sitä omaleimasuutta, en muista nähneeni tanssillisen voimistelun ohjelmaa, jossa ois käytetty helmikorua välineenä"

24.10.2012 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
"Oon ollu päivän treeneissä ihanan Jess LeProtton kanssa, tässä linkki. Hain broadwaymestarilta oppia, kun tämä meijän teema on tämmönen"

*Olen aivan into piukeena, tanssinut broadwayhenkeen YouTube:n linkkien avulla ja opetellut ja miettinyt miten muokata niistä omannäköisiä, ihanaa ja raikasta uutta liikekieltä...mutta pieni huoli häivähtää, saanko tästä muokattua tarpeeksi tanssillisen voimistelun tyylisen, ettei mene broadway jazziksi.."

27.10.2012 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
Eräs karmiinilainen ehdottaa pukumallia



Kommentoin ideaa: "Joo, malli vois olla jotakuinkin tämä, mutta ommeltais läpikuultavasta kankaasta hihat, kangas jotain kirkkaan väristä, ne helmet pitää myös näkyä kun ne roikkuu kaulassa, ettei paljeteilla peitetä niitä. Päähän jokin sulkajuttu, vaikuttaa lupaavalta :)"

*Tässä kohtaa olen siis päättänyt myös, että meille tulee pitkät mustat takit ohjelman alkupätkään kuvaamaan matkaa salakapakkaan, mielestäni asian olen ilmoittanut koko ryhmälle, jostain syystä kuitenkin 1/3 naisista selviää vasta tammikuussa, että mustat takit ovat osa asukokonaisuutta, miten tää viestintä on näin haastavaa :D*

31.10.2012 FB-tilapäivitys:
"Tää totisesti on onnellista liikuntaa, hymy naamalla :) mikäänhän ei vaan voita näitä uuden ohjelman ensimetritreenejä, mulla on päässä visio ja nyt se on myyty 15 hengen naispoppoolle ja tästä tulee jotain mitä me ei olla ikinä ennen tehty :)"

3.11.2012 FB-tilapäivitys:
"Tekee alustavia kuvioiden muutoksia, siirtymisiä ja paikkoja joukkuelleen. Nyt on niin iso lauma, että oppia on haettava myös muodostelmaluistelun puolelta, miten sen sujuvan liu'un sais lattialla toteutumaan :D"

*Päätän olla itse mukana ohjelmassa, meitä on siis yhteensä 16 naista. Ohjelman alkupätkä on osoittautu hirveen haastavaksi, liian nopea rytmi miettimälleni liikekielle, tässä kohtaa teen ensimmäiset muutokset alkuperäiseen koreografiasuunnitelmaan.

Syntyy myös ajatus Karmiinin omasta leiristä/treeniviikonlopusta, jolloin voisi treenata useamman tunnin kerrallaan, ajankohtaa ja paikkaa selvitellään ja ryhmä innostuu ajatuksesta*

7.11.2012 FB-tilapäivitys:
"Tänään vuorossa koruvoimistelua a´la Sanna"

*No ei se niin sujuvaa ollu, ku mä olin aatellu, miksi nää toimii omassa mielessä ja olohuoneen lattialla ain niin hyvin...mutta nappaan muutamia juttuja mukaan koreografiaan."

14.11.2012 FB-tilapäivitys:
"Liikennettä liikkeenä. Toimii. Ainakin vielä."

*Onhan törmäilykin osa liikennettä..*

21.11.2012
*Alan olla epätoivoinen, 3minuutin ohjelmasta on tehty ekat 30 sekuntia ja askelikot/hyppelyt on yhtä räpiköimistä, herää ajatus, onkohan tullut haukattua liian iso pala*

28.11.2012 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
"Tsempataanpa! Kaksi kertaa enää ennen joulua jäljellä, menemme ohjelmaa myös ensi keskiviikkona, koska olemme niin alkutekijöissä..odotan kovasti leiriltämme tuloksia. Toivottavasti sellainen onnistuu johonkin väliin tammikuussa tai helmikuussa.."

*Huokailen reeneissä enemmän kuin normaalisti, miten ihmeessä me ehditään*

29.11.2012 
*Leiriajankohta lyödään lukkoon 26.-27.1., toivoa on*

5.12.2012 ensimmäinen fyysinen takapakkini, tapaturma reeneissä...FB-tilapäivitys:
"Mun vasen pohje painaa 10kg, siellä on joku sisäinen sauna eikä pysty varaamaan jalalla..voihan reenirevähdys..loppuu se melkuttaminen :("

12.12.2012 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
"Voi kyllä meillä on melkoinen urakka saada tämä kasaan...kiitos tästä syksystä, tunnelmallista joulunaikaa. Kerätkää voimia ja säpäkkää menojalkaa, että jaksatte kevätkauden"

*Olen epätoivoissani luvannut kuvata ohjelman videolle opetusvideoksi muille...Ei me saada tätä kasaan, pitäiskö lyhentää ohjelmaa..*

1.-3.1.2013 
*Tuskailen...Päätän tehdä radikaalia karsintaa liikekielestä ja muutan koreografiaa*

7.1.2013 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
"Reipasta alkanutta uutta vuotta. Reenit pyörähtää ylihuomenna käyntiin ja kaikki mukana vai mitä? Lupailin sitä opetusvideon pätkää joululoman aikana..sitte tuli pari muuttujaa ja kuvaus jäi. Nyt olen tarkastellut uudemman kerran kriittisesti koreografiaa, tajunnut haukanneeni liian ison palan ja muovannut sitä (lue: roolittanut enemmän, helpottanut hieman), sillä syksy todisti, että on mahdotonta saada teitä kaikkia 16 naista paikalle yhtä aikaa, aina on jollakin jotakin..en haua, että ohjelma on keskeneräinen ja huonosti harjoitellun näköinen lavalla, selkiytän koreografiaa, jotta voin siihen oman nimeni laittaa tekijäksi ;)"

14.1.2013 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
"Kangas on löytynyt!" Tein omavaltaisen päätöksen, että hommaamme punaista joustosatiinia. Mulla on varauksessa 11m, mutta Kuopion liikkeessä olisi samaa kangasta 8m lisää, kuinkahan paljon tarvitsemme? Ehdotan myös, että hommataan semmoset sulkapannat, lisäksi mustaa hapsunauhaa mekkoon. Valkoiset helmet kaulaan ja sukkikset. Pidetään lauantaina ompelutalkoot, tuun käymään, vaikkei musta mitään apua oo. Nyt on hyvä fiilis, kun pukusuunnitelma on suht selvä. Maaliskuun alkuun on onneksi vielä monta viikkoa..."

15.1.2013 toinen fyysinen takapakkini...selkään iskee noidannuoli marketin parkkiksella, joka vie toimintakyvyn, FB-tilapäivitys:
"Eipä tällä selällä nyt töitä tehdä, kuinka haavoittuvaista kun oma kroppa on työväline..onneksi pää toimii (vielä)"

16.1.2013 suljettu FB-ryhmä Karmiini:
klo 13.55: "Tulen reeneihin, vaikka en tällä selällä oikein mitään pysty tekemäänkään, onnistunemme kuitenkin jotenkin menemään ohjelmaa, helmet mukaan, mennään vihdoin siihen hitaampaan osaan"

klo 21.44: *epätoivoa ryhmän sisällä ilmassa, väsymys, kiire aikataulu ja valkun fyysinen toimintakyvyttömyys ei ole hyvä yhdistelmä uutta opeteltaessa* reenien jälkeen kirjoitan naisille mm. "Luottakaa muhun, minä tunnen teidät ja tekemisenne, otan teistä kaikista parhaimman irti, kaikesta huolimatta.."

19.1.2013 ompelutalkoot, onneksi ryhmässä on taitavia tällä saralla, itsehän keskityin leikkaamaan kaavoja valmiiksi piirretyä viivaa pitkin...

21.1.2013 saan voimistelusiskoltani Mantalta ihanan tsemppiviestin, liike jatkuu...:


Tammikuun lopussa selkä alkaa jo olla melko hyvässä kunnossa...

25.1.2013 FB-tilapäivitys:
"Me päästään Karmiinin naisten kaa huomenna treenileirille. Luvassa hikipisaroita, kipeytyneitä lihaksia, hyvää ruokaa ja viiniä, kikattelua saunomista ja liian myöhään valvottua yötä...toivon mukaan kisaohjelma alkaa olla viikonlopun jälkeen kuosissa!"

26.-27.1.2013 leirillä Virpiniemessä, hyvä meininki ja onnistumisia. Ohjelma menee harppauksilla eteenpäin, en enää huokaile kuin helpotuksesta.

10.2.2013 pidetään toiset ompelutalkoot, puvut melkein kasassa! päätetään tehdä "hihat" polvisukista leikkaamalla kärjet auki, tuo yhtenäisyyttä (eikä allit näy) :D

17.2.2013 FB-tilapäivitys:
"Lähtee katsomaan kilpasiskojensa kisakunnon, vielä ehtii vakoilla"

*No joo, meillä onkin vielä melkoinen tekeminen näihin verrattuna*

21.2.2013 FB-tilapäivitys:
"Jos sitä valkkukin opettelis ohjelmansa, kahet harkat ja sitte pitäis loistaa lavalla. tämän päivän perusteella kuitenkin totean, että tästä tulee lavakelpoinen pläjäys"

*Ryhmä on hienovaraisesti vihjaillut jo melko monta kertaa, että toi näkymätön Sanna tuossa aukossa on kyllä tosi hiljanen ja yhteistyökykyinen, mutta voisko se jossain kohtaa tulla näkyväksi reenaajaksi :D" Joo totta, munkin pitäis tää ohjelma handlata ryhmän mukana alan reenata nyt kun pohje ja selkä on jokseenkin kuntoutuneet...*

27.-28.2.2013 piiskausreenit: ohjelmaan saadaan aksentteja ja eläytymistä harppauksittain, meistä voikin olla jotain vastusta muille :) Aika vaikeaa muuten opettaa toiselle eläytymistä ja läsnäoloa...

1.3.2013 FB-tilapäivitys:
"Mulla on huomenna Tärskyt Al Caponen kanssa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Rovaniemellä...tosin niin on 15 muullakin huikealla naisella. Lähetääs kattoon kisakuntomme Show-kisoihin..me ollaan muuten terässä ja meinataan hurmata ;)"



*menen illalla saunaan ja valmistaudun samaan murskakritiikin, missä on tanssillisen voimistelun liikekieli? missä on voimistelutaito? kuten olen joskus lukenut tuomaripalautteistani.

2.3.2013 Lähtö Rovaniemelle 5.30 seuran täydellä bussilla kera 6 joukkueen. Järjestelyt paikan päällä ontuu, mutta emme anna sen haitata fiilistä. Nyt mennään naiset eikä meinata, meillä ei oo mitään hävittävää!

Valmistautumislataus ennen lavalle menoa
Kuva: Riitu Kerola, Oulun Voimisteluseura

Kiire tärskyille
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura 

Vauhti päällä
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Salakapakka näkyy jo
Kuva: Minna Kouri, Oulun Voimisteluseura

Perillä, takki pois
Kuva: Minna Kouri, Oulun Voimisteluseura

Sitte keskitytään uuteen tunnelmaan
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Helmet esiin
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Helmillä kiedon sinut pikkusormeni ympäri
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Tekniikkaa alleviivaten
Kuva: Minna Kouri, Oulun Voimisteluseura

Kuvaajalla melko hyvä ajoitus, nanosekuntin päästä tuo harppaus aukeaa vielä spagaatiin ja ojennukset viimeistellään ;)
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Viimeisiä hurmauksia
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Määrätietoista viettelemistä
Kuva: Saana Annunen, Oulun Voimisteluseura

Loppupose
Kuva: Minna Kouri, Oulun Voimisteluseura

Huippuylläri, voittajien on helppo hymyillä!
Kuva: Riitu Kerola, Oulun Voimisteluseura

Kultaiset Karmiinittaret
Kuva: Minna Kouri, Oulun Voimisteluseura

Otteita tuomaripalautteista:

"Kannoitte kehonne hyvällä itsevarmuudella. Koska koreogarfiassa liikekieli oli valittu ryhmälle sopivaksi, kokonaisuus virtasi, oli sujuvaa ja virtaavaa."

"Tietenkin voisitte alkaa harjoitella joitain akrobatialiikkeitä, mutta en suosittele!!!"

"Kauniisti ja sulavasti yhdistetty voimistelu ja teemanmukainen liikekieli. Ihana kun ei tyydytä "mummoiluun" vaan tehdään reilusti naisellinen ohjelma."

"Omaperäsiesti käyetty takkia ja helmikaulakorua välineinä --> erityisesti kaulakoru oli hyvä keksintö!"

"On se vain niin kiva katsoa, kun teillä on kivaa estraadilla. Kyllä te tässä iässä jo tiedätte mihin pystytte ja mihin ette enää..tehkööt toiset"

"Sielultaan kookkaita naisia, pitäkää huoli kunnostanne, että pysytte lavalla iäti, eikö niin :)"

FB-tilapäivitys:
"Tulihan se sieltä, KULTAA" Luulin olevani ikuinen "kakkonen" :) Valkku kiittää sinnikkäitä, taidokkaita ja hurmaavia naisia!"

*nukun kultamitali kaulassa seuraavan yön, eikä paljon haittaa, että se reeneissä ennen joulua revähtänyt pohje revähti uudestaan ohjelman kisasuoristushetkellä toisen liikkeen kohdalla. Hymy ei hyytynyt, show must go on ja liike jatkuu ja sillee..Väitän, että kukaan ei huomannu tapahtunutta, vasta kuin ennen mitaleiden jakoa, kun pötköttelin jääpussi pohkeessa lattialla...*

Kuvien kertomaa

Voimistelu on ollut elämässäni yli 30-vuotta. On lähes mahdotonta kuvailla, saati toisen ymmärtää, mitä se minulle merkitsee ja on antanut. Minulla on kasa vanhoja kuvia voimistelijana, ohjaajana ja koreografina. Valitsin tänne syystä tai toisesta kolahtavimmat. Olkoon tämä postaus kerrankin vähätekstinen :)

Olipa kerran pieni tyttö...

joka peri voimistelun äidiltään.

Hänen ensimmäinen jumppapukunsa oli tietenkin vaaleanpunainen..

ja sen kanssa hän poseerasi mielellään.

Jo äiti-lapsi jumpassa liike vei mennessään..

Viisivuotiaana hän esiintyi ensimmäisessä kenttäohjelmassaan useiden satojen  esiintyjien joukossa...

..ja haaveili, että vielä jonain päivänä hän olisi itse suunnittelemassa vastaavaa.

Jumppaelämään kuuluivat olennaisesti bussimatkat erilaisiin tapahtumiin, kisoihin ja leireille.

ja tietysti koulumajoitusolosuhteet.

Hän löysi itsensä aina kaikenlaisista kissanristiäisistä, suunapäänä edustamassa.

Tanssillisuus, ilmaisullisuus ja luovuus kuuluivat tasavertaisina ominaisuuksina hänen harrastukseensa

siinä missä perusvoimistelukin pelkistetyimmillään.

12-vuotiaana alkoi ohjaaja/valmentajaura.

Iltoja jumppasalilla hän ei vaihtaisi pois, vaikka välillä on joutunut lyömään päätään seinään.

Voimistelu antoi luottamustehtäviä ja työpaikankin.

Kun tekee sydämestään jotain, sen huomaa joku muukin. Julkinen kiitos lämmitti mieltä. Se antoi  vahvistusta siihen, että hän on tehnyt oikeita valintoja ja uurastus on kannattanut.

Voimistelu toi paljon ystäviä ja sielunsiskoja ympäri maata (joista osa järkkäsi mm. valkkunsa polttarit).

ja esiintyi tunteiden tulkkeina hänen häissään.

Joskus niitä mitalejakin oli kiva saada

ja ulkomaillakin edustaa.

Parasta kaikessa taisi kuitenkin olla oman luovuuden kanavoituminen, koreografiaprosessi ja sitä kautta syntyneet lukuisat esitysohjelmat.

Tämän tarinan opetus on se, että tuskin kaikki olisi ollut mahdollista ilman uskallusta heittäytyä,..

sinnikkyyttä nähdä tavoitteita ja sisukkuutta jatkaa silloinkin, kun tuulimyllyt iskivät puuskana päälle.

Miten tarina loppuu, elikö hän onnellisena voimistelijana elämänsä loppuun asti?

..aivan varmasti :)

Olipa kerran toinenkin tyttö, joka peri voimistelun äidiltään...

mutta se on toinen tarina se.