Kenttäohjelmakokonaisuuden rakentuminen osa 1: Kytkös

Sen verran ainutlaatuisia kenttäohjelmaprosesseja Sun Lahden päätösjuhlan 20minuutin kokonaisuudet olivat, että kerrotaanpa niistä lisää. Koskaan ennen kenttäohjelmakokonaisuuksia ei ole rakennettu näin vahvasti tiimeinä. Tässä ensimmäisessä osassa valotan oman näkökulmani Kytkös -kokonaisuuden pääkoreografina. Postauksen toisessa osassa Katse kerttuun -kokonaisuuden pääkoreografi Marita Haapasalo kertoo oman näkökulmansa. Moni blogin lukija on toivonut valaisua siihen, miten kenttäohjelmaprosessi etenee ja valmis tuotos lopulta syntyy satojen esiintyjien massakoreografiaksi. On varmasti yhtä monta tapaa rakentaa kenttäohjelma kuin on koreografejakin, tässä yksi tapa: näin Kytkös syntyi.

Koko prosessi alkoi keväällä 2011, jolloin Voimisteluliitto valitsi haulla niin sanotut pääkoreografit valmistelemaan Sun Lahti -päätösjuhlan kenttäohjelmia. Pääkoreografeiksi valittiin Marita Haapasalo, Riikka Virkajärvi-Johnson, Laura Nihti ja minut Sanna Virtanen-Laikarin. Tätä ennen olimme kokoontuneet laajemmalla ideointiporukalla Helsinkiin luomaan raameja ja teemoja päätösjuhlalle. Päätösjuhlan haluttiin kuvastavan Suomea ja suomalaisuutta, teemoiksi valikoituivat kolme elementtiä: mennyt, nykyisyys ja tuleva. Riikka Virkajärvi-Johnsonin Kalevala-kokonaisuus, joka esitettiin Gymnaestradassa 2011 Sveitsin Lausannessa sopi kuvaamaan suomalaista perinnettä ja historiaa Sun Lahden päätösjuhlan "menneen ajan"-teemaan. Marita Haapasalo inspiroitui nykypäivän teemasta ja halusi kuvata tarinan nykyihmisen vaikutuksista luonnon eloon ja oloon. Samaan nykypäivään sijoittui myös Kytkös. Koska kännykkämaailma on vahvasti läsnä nykypäivän arjessa ja osa suomalaista menestystarinaakin, halusin tämän teknologian viedä kuviksi kentälle. Tiesin, että teknologiaidean avulla voisin "helposti" kehitellä jotain uutta mitä ei ole vielä kentällä nähty. Aivan aluksi päässäni pyöri vain kännykkäpeli, jotenkin halusin ne "vihaiset linnut" kentälle...Riikka Virkajärvi-Johnsonin Valkea lintu suomalaisen muotoilun siivin kohoava toivo, rauha, seesteisyys ja Laura Nihdin mukaansatempaava Earth Moves (tervetulotoivotus Helsingin Gymnaestradaan v. 2015) sijoitettiin puolestaan tulevaan. Vaikka ohjelmat olivat avoimia kaikille seuroille, käytännössä opetuskurssit ja yhteisharjoituspaikat määrittelivät suurimmat osallistujamäärät Marita Haapasalon Katse kerttuun -kokonaisuudessa eteläisemmän Suomen ja minun Kytkös-kokonaisuuden pohjoisemman Suomen seuroista. Riikka Virkajärvi-Johnsonin Kalevala ja Valkea lintu sekä Laura Nihdin Earth Moves -ohjelmia opetettiin ja yhteisharjoiteltiin Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, joten niihin lähtökohtaisesti osallistui laajemmin voimistelijoita ympäri Suomea.  

Sain vapaat kädet tiimini kokoamiseen. Lähtökohtaisesti halusin 20minuutin kokonaisuutemme kuvastavan iloista elämän kirjoa, soveltuvan kaiken ikäisille voimistelijoille ja tanssijoille niin, että seuroille olisi helppoa valita yksi yhteinen kokonaisuus, jossa olla mukana. Mainittakoon, että Kytkös-nimi muotoutui hiljalleen samoin kaikki ohjelmien nimet, niillä oli aluksi jos jonkinmoisia tekonimiä. Halusin koreografitiimiini sopivan sekoituksen kokemusta ja uutta verta. Koreografien persoonien oli sovelluttava tiimityöskentelyyn ja tietysti henkilökemioilla ja maantieteellisellä sijainnilla oli vaikutuksensa. Lisäksi tiimiläisten oli tuotava oma osaamisensa yhteiseen käyttöön. Katri Virtanen (Oulun Voimisteluseura) ja Kaija Laari (Keminmaan Naisvoimistelijat) edustivat tiimini kokemusta. He ovat kiertäneet monet suurtapahtumat ja osaavat suhteuttaa realismia luomisvimmaan eri ikäisten ja erilaisten seurojen resurssit huomioon ottaen. Lisäksi Katrin erityisosaamista senioriliikunnan puolelta halusin hyötykäyttää. Minna Latvala (Alajärven Voimistelu ja Liikunta) on palkittu jumppakouluohjaaja, joka hanskaa luokanopettajana sopivan äidillisen ja lapsenomaisen tatsin 7-12-vuotiaille, hän edusti myös uutta verta ja ideointia tiimissäni. Liisa Heikkinen (Oulun Naisvoimistelijat) on vahva voimisteluosaaja, mutta nykyisin myös taidokas tanssiopettaja, joka heittäytyy ideoimisprosessiin innostuneella, ennakkoluulottomalla otteella ja hallitsee nuorten maailman, tuore ote. Itselläni on kokemusta kaikenikäisten ryhmien kanssa toimimisesta, mutta koreografina olen parhaimmillani perheliikunnan ja naisten maailmassa. Ehkä mieltäisin itseni sekoitukseksi kokemusta ja uutta verta. Kenttäohjelmissa olen esiintynyt 5-vuotiaasta lähtien, mutta kenttäohjelmakoreografina minulla oli tätä ennen vain yhden ohjelman kokemus Sun Svolin Miten niin kiltti -ohjelmasta. Hurja hyppy pääkoreografiksi, mutta ei ihan mahalasku ;) Aivan huippua oli se, että Minna hyödynsi omia kytköksiään ja saimme lopulta Ismo Koskelan säveltäjäksi ja tuottajaksi musiikillemme, tästä olenkin kertonut edellisessä postauksessani. Näin olin varma, että saamme rakennettua hyvän toimivan paketin, kun palaset loksahtivat tiimini osalta kohilleen.

Vas. Liisa Heikkinen, Minna Latvala, Kaija Laari, Katri Virtanen ja edessä illistelen minä.

Loin aluksi runkoa, josta olisi helppo lähteä ideoimaan lisää ja tehdä vastuunjakoa. Mietin kännykkää ja sen ominaisuuksia. En halunnut perinteistä "kännykkä korvalla" tai "iso kännykkä välineenä" -ohjelmaa, niitä olin nähnyt jo tarpeeksi, siksi oli pureuduttava syvemmälle; mitä kännykkä meille edustaa, miksi meillä on kännykkä, mitä me siitä hyödymme? Otin oman kännykkäni käteeni ja rupesin selaamaan sitä, mitä minä hyödynsin kännykästäni. Ominaisuuksista nousivat soittaminen, tekstaaminen, kännykkäpelit, facebook/sosiaalinen media, kamera ja kalenteri...nämä oli saatava kentälle. Halusin vahvoja, kommunikoivia, selkeitä, isoja kuvia, ei perinteisiä rivejä, jonoja ja piirejä vaan kuvia, joista yleisö voisi heti napata tunnistettavan mielikuvan. Googlasin ja hahmottelin. Mietin mitä kännykkä lopulta edustaa..se on väline ihmisten kommunikaatiolle ja yhteydenpidolle. "Connecting people" -slogan kiteytti idean, kännykkä yhdistää eri tavoin eri ihmisiä. Tiimini luomisvimmassa lopulta syntyi kokonaisuuden naseva nimi Kytkös. Kytkös sanana kuvasi hyvin myös voimisteluharrastuksemme yhteisöllisyyttä, olemme todellakin kytköksissä jumppasiskoihin (ja -veljiin) eri puolilla Suomea.

Kun runko oli raakilevaiheessa, kokosin tiimini "yönyliluomaan" marraskuussa 2011. Tuon puolentoista vuorokauden aikana keskustelimme, katsoimme vanhoja kenttäohjelmia, googlasimme kuvia lisää, pörräsimme lattialla liikeideoinemme, piirsimme kuvia ja kuvioita. Kun yksi aloitti, toinen jatkoi lauseen loppuun. Yhteinen ideariihi tuotti tulosta, en ole ikinä ennen kokenut vastaavaa hurmosta, naurunsekaista ideointia ja todellista yhdessä rakentamista kuin tuona marraskuun viikonloppuna. Taisimme vähän liikuttuakin hyvästä yhteistyöstämme. Tästä tulisi vielä hyvä, ajattelimme kaikki ääneen. Vastuujakokin oli selventynyt.

Konkretia alkoi tästä tyhjästä paikkamerkkikartasta,

johon ainakin pääkoreografilla muodostui viha-rakkaus -suhde. Migreeniltäkään ei vältytty, kun välillä yön pimeinä tunteina piirtelin kuvioita ja sijoittelin seuroja pisteille eli paikkamerkeille ;)

Voimisteluliiton toive oli, että hyödyntäisimme jollakin tavalla uudesti lanseerattua suomalaiskeksintöä voimavannetta, kumivannetta välineenä. Se sopikin hyvin  50/60+ kuntovoimistelijoiden ja perheliikkujien yhteiseksi välineeksi. Voimavanteella saisimme kuvattua viestiketjuja, puhekuplia, sukupolvien välisiä liittymiä. Näin päätimme yhdistää Katrin kanssa voimamme ja teimme Kytköksen Liittymät ohjelman. Katrin haasteena oli tehdä senioriväelle (naisille ja miehille) soveltuva ohjelma. Lopulta yhtäkään miestä ei seniorirooliin saatu mukaan, mutta tämä oli lähtökohtaisesti otettava huomioon liikekielessä ja asussa. Jatkossa helpompaa on ehdottomasti roolittaa selkeästi liikekieli ja asu naisille soveltuvaksi ja miehille sitten ihan omat roolinsa ja asunsa. Näin se innostaa molempia (ja koreografiakin luomaan mielekästä liikekieltä). Hyvin Katri suoriutui, tarpeeksi simppeliä ja terveys- ikähaasteet huomioonottavia valintoja. Itse hyödynsin perheliikkujien roolin luomistyössä omia tyttöjäni (ja miestäni, jos mieheni pystyi liikkeet tekemään lapsen kanssa, kaikki pystyisivät). Olimme siis näin saaneet kokonaisuuteemme kaksi ikä-ääripäätä alle kouluikäiset ja seniorit mukaan, itse asiassa kolme sukupolvea. Ismo liitti musiikkiin ääninauha tytöstä, joka soittaa mummilleen ja ohjelma ikään kuin kertoisi tuosta puhelinkeskustelusta.

Liittymät ohjelman aloitus suunnitelmassa

Liittymät ohejlman aloitus kentällä

Oli luontevaa, että Minna jumppakouluohjaajana lähti koreografioimaan 7-12-vuotiaiden ohjelmaa 3-2-1-GO! Myin Minnalle idean kännykkäpelistä, koska se hyvin sopi ikäryhmälle toteutettavaksi. Hiukan hämmentyneenä hän osti sen :D ja voi kun siitä tuli mainio ohjelma! Pienet toukat/madot ja räikeät linnut/omenat yhteisessä pelissä, jossa käytiin valtataistelua puolin ja toisin. Niin lapsenomainen, hauska, hullutteleva ja oivaltava. Ismo teki aivan ihanan musan, todella selkeä rytmisen ja innostavan esiintyjille!

Liisan osaamisaluetta on nuorten liikekieli ja maailma. Heitin, "saisinko facebookin kentälle" ja Liisa ennakkoluulottomasti lähti ideoimaan sosiaalisen median ja tekstarisukupolven ohjelmaa :) Hän tosin vei idean paljon pidemmälle, pohti jopa sosiaalisen median mukanaan tuomaa ristiriitaa julkisesta avoimuudesta ja toisaalta tietystä kasvottomuudesta. Välineeksi Liisa otti hopeahohtoisen huivin, jota hyödynnettiin tavalla, jota kenttäohjelmissa ei ole ennen nähty. Musa oli yhdistelmä konemusiikkia, ääninauhaa koulun välitunnilta ja rytmikästä ilottelua. Pienempi kuin kolme ohjelman nimenä ja yhtenä kuviona, siis <3, oli yksi Liisan ihanista oivalluksista ja ohjelman liikekieli oli sopivan haastavaa vuoden tavoitteelliseksi harjoitteluksi. Tunnenpahan nyt muuten ihmisen, joka ehkä nauraa vieläkin raikuvammin kuin minä ;D

Pienempi kuin kolme <3

Itseäni kiehtoi eniten koreogarfiaprosessissa tarttua naisten ohjelmaan, mutta tarvitsin siihen tiimini tuen. Tiesin, että yksin en siitä selviäisi, naiset kohderyhmänä on vaativin sakki paitsi innostumaan jostain uudesta arveluttavasta myös harjoituksissa kentällä, koska lapsi- ja nuorisoryhmien kaltaisia ohjaajia, jotka harjoituttavat ja liikuttelevat heitä yhteisharkoissa ei niinkään ole. Tai ehkä pikemminkin löytyy "liikaa ohjaajia" ;) Oman seurani Oulun Voimisteluseuran naiset, joita ohjasin kannustivat myös tarttumaan vaativaan haasteeseen, "kyllä sinä osaat". Naisten ohjelman Tavoitettavissa isnpiraationa oli kännykän kalenteri ja kamera: naisen moninaiset roolit, kiire, arjen ja juhlan organisointi sekä muistot, jotka tallennetaan kameran kuviksi. Halusin jotain übernaisellista, napakkaa menoa ja meininkiä, hulluttelua ja huumoria ja silti innostavaa tavoitteellista treenaamista. Liikekielen ja temmon piti olla erilaista kuin mihin oli naisten ohjelmissa totuttu. Sillä haviteltiin myös uutta zumbakansaa osallistujajoukkoon mukaan. Naisellisuuden symboleja nousi kuvina mieleen korkokenkä, tiimalasi (vartalon muotona mutta myös kuvaamaan aikaa), sydän, käsilaukku...Yhdessä tiimini kanssa ideoimme ohjelman rungon ja lopulta viilasin sen niinä yön pimeinä tunteina valmiiksi ohjelmaksi ja paikkamerkkikartoiksi. Niin syntyi Tavoitettavissa-ohjelma yli 18-vuotiaiaden naisten revittely, josta olen hirmu ylpeä. Ismon musa vain parantaa sitä!

Eka kuvio korkkari suunnitelmassa

Korkkari kentällä

Kaija lupasi sparrata ja tsempata jokaista ohjelmaa prosessin eri vaiheissa, hän oli korvaamaton apu!

Paikkamerkkikartat olivat pian täynnä kuvioita ja siirtymisiä. Musiikki heräsi uudella tavalla eloon liikkeen kautta. Liikekielessä oli ajateltava näyttävyyttä, toistuvuutta, synkronointia, kolmiulotteisuutta, sopivaa haastavuutta kohderyhmille ja niin, että ne soveltuivat kuhunkin kuvioon (miten tällä yksinkertaisella liikkeellä saatiin aikaan kuva). Kuvioissa oli laskettava tarkkaan paljonko aikaa kuluu jos 100 ihmistä liikkuu tai jos saman liikkumisen muodostaakin 800 ihmistä. Jopa yksittäisen esiintyjän siirtymiset oli hahmotettava ikään kuin suunnistuskarttana, jotta pystyi varmistumaan kokonaisuuden onnistumisesta, pystyisivätkö jokainen toteuttamaan oman palasensa massassa. Liitosta saimme tähän tukea kokeneilta konkareilta Hannele Ahlqvistilta ja Marja Kallioniemeltä, jotka myös jaksoivat oikolukea kirjalliset ohjeemme. Ei ollut helppoa kirjoittaa ohjelma siten, että jokainen ohjaaja ympäri Suomen sen ymmärsi samalla tavalla. Kymmenien sähköposti- ja puhelinkeskusteluiden jälkeen ohjelmat lopulta valmistuivat. Niitä käytiin markkinoimassa liiton Linkkitapaamisessa, aluepäivillä ja seurakohtaamisissa. Facebook oli kieltämättä yksi markkinointiväline, hehkutin ja hehkutin tilapäivityksissäni, olin yhteyksissä seurakavereihini ympäri Suomea ja loin yhteishenkeä. Ohjelmat opetettiin liiton järkkääminä Oulussa keväällä ja Kuopiossa syksyllä, lisäksi ylimääräisenä Nurmossa elokuussa. Innostusta oli kovasti. Kun matkasimme Nurmoon elokuussa 2012 Nurmon Jymyn Jumppareiden järkkäämälle opetuskurssille, samalla reissulla kuvasimme myös opetus DVD:n, jota seurat saivat tilata avuksi. Välillä oli todettava tiimille, että ollaan kai sitä vähän hullun hurahtaneita, kun tämmöseen ryhdyttiin ;)

Sitten tuli joulukuu 2012 ja seurat ilmoittivat osallistujansa ohjelmiin. Jännitti, olivatko ohjelmamme innostaneet. Onneksi, jokaiseen ohjelmaan saatiin väkeä, tässä vaiheessa olisi ollut harmillista, jos jokin ohjelma olisi jouduttu jättämään pois vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Seuroissa kävi kuhina, kun ohjelmia harkattiin. Itse kävin useammassakin seurassa opettamassa ohjelmia, kun pyydettiin. Tuli maaliskuu 2013 ja Kytkös-kokonaisuus kohtasi Seinäjoella. Oli ensimmäiset yhteiset harjoitukset ja me koreografit jännitimme, toimivatko kuviot, siirtymiset, miltä kaikki näyttäisi siinä vaiheessa...en ikinä unohda sitä hetkeä, kun tajusin, että tämä kaikki ideointi paperilla todellakin heräsi henkiin ja tulisi näyttämään Lahdessa hyvältä. Taas itkettiin porukalla, onnen kyyneleitä.

Maaliskuun ja kesäkuun välillä olimme yhteyksissä seuroihin ja tsemppasimme, teimme pieniä muutoksiakin. Olimme videokuvanneet Kytköksen ohjelmat ja linkit lähetimme seuroihin nähtäviksi. Seinäjoen harkkojen analysoinnin jälkeen huomattiin, etteivät kaikki kuviot, siirtymiset ja liikkeet toimineetkaan. Osaa kuvioista piti kallistaa, jotta ne erottuivat, liikettä piti yksinkertaistaa esim. sitomalla kädet selän taakse jotta saatiin vartalon liike näkyviin, siirtymisten askelsarjoja piti muuttaa juoksuksi jne. jotta kuviosta toiseen ehdittiin. Olihan usein liikkumista useampi metri. Muutamia huolisähköpostejakin sain eri seuroilta, voitaisiinko jotakin siirtymistä tai kuviota muuttaa, jotta he ehtisivät niihin paremmin. Jännitys kasvoi, näin painajaisia, että kokonaisuus olisi yhtä sekamelskaa kentällä ja televisiossa olisi oma nimeni alleviivaamassa osaamattomuuttani...laskin rimaa suojellakseni itseäni, jospa se edes olis jonkin näköinen, ei tästä varmaankaan upeaa saada...

Lahden neljä päivää täyttyivät innostuneesta voimisteluväestä ja onnistumisenhalusta kesäkuun alussa 2013. Voin sanoa, että annoin kaikkeni, keräsin kaiken innostavuus-napakkuus-tsemppaus-ohjaamisosaamiseni jotta 1350 päinen joukko liikkui yhteisen tavoitteemme suuntaan. Koreografitiimini teki kaikkensa, he jaksoivat juosta kentällä siirtelemässä esiintyjiä oikeille paikoille, he jaksoivat antaa selkeitä ja kannustavia ohjeita mikrofoniin, he jaksoivat jopa halata minua ja sanoa "tästä tulee Sanna helekatin hyvä, kiitos kun sain olla tiimissäsi mukana kokemassa tämän."

En ikinä unohda sitä hetkeä, kun pääjuhlan Kytkös-kokonaisuus starttasi. Me koreogarfit istuimme pääkatsomon piippuhyllyllä, tunnelma katossa. Minä näin omat tyttäreni voimistelemassa Liittymät-ohjelmassa. Minä näin toukkien ja lintujen muodostavan hurjan käärmeen kentälle. Minä näin nuorten hopeamassan muodostamassa kentälle kuvion LOL. Minä näin naisten hyvin harjoitellun, hymyilevän joukon tekevän korkkarikuvion, tiimalasin, käsilaukun...ja minä näin finaalimme tikku-ukot. Halusimme näyttää mitä todellinen kytkös on, yhteyttä ihmisestä ihmiseen. Tikku-ukot, jotka samalla symboloivat myös Sun Lahden logon tikku-ukkoja jäävät minulle, mutta myös monelle muulle mieleen vuosiksi!

Liittymät

3-2-1-GO!

Pienempi kuin kolme 

Tavoitettavissa

Haloo! finaali kaikki Kytköksen esiintyjät

Voi sitä onnistumisen tunnetta, pitkän matkan maalin saavuttamista. Voi niitä hymyjä, haleja ja kannustavia sanoja. Olen onnellinen kun sain kokea sen yhdessä Kytkös-tiimini kanssa. Kiitos Katri, Liisa, Minna, Kaija ja Ismo. Kiitos esiintyjät! ME TEIMME SEN! Kiitos myös Marita Haapasalo korvaamattomasta tuestasi ja pitkistä voimaannuttavista puhelinvertaiskeskusteluista, kun rakensimme samoissa rooleissa pääjuhlan kokonaisuuksiamme.

Kytkös ja koko Sun Lahden pääjuhla on nähtävissä yle areenassa vielä jonkun aikaa http://areena.yle.fi/tv/1910137