Koreografiapolku vei Kuopioon

Mainiosti viime vuonna uutena tapahtumana aloittanut Polkuja-koreografiakisa lunasti viimeistään tänä vuonna paikkansa! N. 40 mielenkiintoista Minna Canth -teemaista koreografiaa kerännyt tapahtuma kokosi taitajia ja osaajia eri puolilta Suomea. Näin suuri määrä kertoo hyvästä imusta, viime vuoden maine on kiirinyt. Loistavaa Kuopion Reippaan Voimistelijat!

Paikkana Ylä-Pyörön koulu oli toimiva. Iso nouseva katsomo ja vaikka tila oli "liikuntahallimainen" oli mustalla matolla ja verhoilla saatu fokusoitua juuri oikea näyttämöllinen tunnelma. Pukuhonetilat eivät tyypilliseen tapaan olleet ahtaat, vaan luokkia ja käytäviä oli esiintyjien käytössä riittävästi. Järjestely- ja talkooväkeä näkyi tapahtumakuvassa Polkuja-paidat päällä paljon ja siten helposti pystyi nykäsemään jotakuta heistä hihasta ja kysymään neuvoa. Kiitos myös joustavasti toimivasta harjoitus- ja suoritusjärkkäilyistä sekä nopeasti etenevästä kisatahdista riittävän monine tuomaristoineen. Ihanaa saada kirjallista palautetta niin monipuolisesti niin asiantuntevalta raadilta. Ja että ihan oikeasti oli yleisöä!!! Esiintyjälle onnellistavaa, kun katsomossa todella on porukkaa alusta loppuun saakka, tähän ei kaikissa tapahtumissa pystytä. Kertoo siis myös yleisöystävällisestä tapahtumasta, jossa esityksiä on sopiva määrä päivää kohden ja ne etenevät jouhevasti.

Sinänsä myös kiva, kun on yhteinen teema, on kiehtovaa nähdä, miten kukin ryhmä ja koreografi sitä tulkitsee. Näin päivän aikana todella monta esitystä, mutta en kokenut yhdenkään ohjelman kohdalla, että se olisi toistanut jotakin jo nähtyä. Toki Minna Canth kirvoitti estraadille paljon tummansävyisiä ja synkkiäkin ohjelmia, mutta teemaa käsiteltiin mielestäni persoonallisesti monelta kantilta. Sarjat "voimistelu" ja "tanssi" oli tänä vuonna yhdistetty eikä yleisössä seuranneena aina todellakaan pystynyt sanomaan, oliko kyseessä voimistelu- vai tanssiryhmä, koreografia ratkaisi ja minusta näin kannattaa olla jatkossakin. Menkää nyt ihmeessä ensi vuonna, jos ette vielä ole kokeneet tätä tapahtumaa, teemana silloin Ihmemaa OZ!

Itse olin tällä kertaa kahden lapsiryhmän kanssa. Edustin työpaikkaani Virpiniemen liikuntaopistoa, jossa valmennan 3-6-vuotiaiden Pyörre-ryhmää ja 7-9-vuotiaiden Spiraali-ryhmää. Ryhmät ovat lastentanssiryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä myös liikunta-alan opiskelijoidemme kanssa. Mahtavaa siis, että Polkuja-tapahtuma on kaikille avoin, tästä "muurittomuudesta" olen kuopiolaisille antanut jo aiemminkin kiitosta. Osallistujataho saa olla mikä vain ja myös nämä ihan pieneimmätkin pääsevät näyttämöolosuhteisiin. Näyttämönomainen tila on innostavampi ja otollisempi tämäntyyppisille esityksille kuin liikuntahalli rytmisen mattoineen tai koripallokenttineen. Niin se vain on.

On kulunut jokunen tovi, kun olen tämän ikäisten kanssa hypännyt koreografiaprosessiin. Ryhmät aloittivat vasta tänä syksynä ja niissä on todella monta noviisia esiintyjänä, osalla ei ole mitään tanssi- tai voimistelukokemusta :) mutta pelottomasti päätimme lähteä molempien ryhmien kanssa 11 harjoittelukerran jälkeen Kuopion tapahtumaan. Minna Canth teemana pisti kyllä koville, jos kirjailija olisi ollut vaikkapa Tove Jansson niin tehtävä olisi ollut hiukan helpompi! Koreografina päädyinkin tarkastelemaan annettua teemaa "teeman vierestä". Pyörre-ryhmän oli helppo samaistua kirjakärpäsiin ohjelmallaan "Anna kirjakärpäsen purra" ja vähän isompien Spiraali-ryhmä starttasi ohjelmassaan Lukumaratonille. Halusin rakentaa molempia ohjelmia yhdessä lasten kanssa ja hyödyntää heidän oivalluksiaan ja luontaista liikekieltään. Ryhmät harjoittelevat kerran viikossa, joten tässä vaiheessa liikemateriaalista ja suorituspuhtaudesta tingin suosiolla. Lapsenomaisuus ja esiintymisen ilo, ne asetin itselleni tärkeimmiksi tavoitteiksi molemmissa koreografioissa.

Pyörre-ryhmän musiikin "Hamster song" olin jo aiemmin kuunteluttanut omilla lapsillani ja se oli helppo valinta. Lisäsin musiikkiin vähän kärpäsen pörinää ääniefektinä ja lisäksi lapset itse saivat päättää, miten kirjakärpänen ääntelee ohjelman alussa. Heidän mielestään kärpänen ääntelee suhinan lisäksi "hop hop hop hop" -äänellä ja niinpä tämä ääntely päätyi ohjelmaan. Yhdessä tutkimme syksyn aikana, miten eri tavoin sadunhohtoinen kirjakärpänen voisi liikkua eri tasoissa ja suuntiin, millaisiin muotoihin kärpäsen keho muovautuisikaan, kun se innostaisi lapsia lukemaan ja miten se temppuilisi kaverin kanssa kirjaimilla. Halusin rohkaista lapsia ilmaisemaan kehon kautta ja löytämään sen instrumenttina. Ohjelmaa ei todellakaan harjoiteltu koko ajan ohjelmana, vaan se muovautui vaivihkaa leikkien ja luovien harjoitteiden kautta. Tulkaapa seuraamaan meidän treenejä nyt, kun kolme kuukautta on takana, yksikään näistä lapsista ei jää ihmettelemään paikalleen kun heitän kysymyksen ilmaan, miten jokin esine, eläin, ominaisuus voisi näyttää liikkeenä ja kuinka pelottomasti he ottavat toisiinsa kontaktia muovatessaan omia ja toistensa kehon muotoja. Olen varma, että koreografia-apua tulen saamaan heistä jatkossakin, sillä he jo noin pienestä pitäen ovat tottuneet luomaan liikettä monipuolisesti. Palatakseni esiintymistilanteeseen Kuopiossa, olin ylpeä pikkuisistani. He uskalsivat esiintyä vieraassa paikassa suuren yleisön edessä isosti elehtien ja kertoen kärpästen tarinaa. Bussimatka, se se vasta jännä oli ja meni joutuisasti koska oli oli niin paljon kavereita jakamassa leluja ja pelejä! Hurmaavia tapauksia!

Spiraali-ryhmän tytöt ovat ihania tehotyttöjä. Virtaa ja energiaa riittää kuin pienessä kylässä, joten maratonidea istui heille kuin nenä päähän! Musiikkivalinta sen sijaan oli vaikeampi kuin Pyörre-ryhmälle. Halusin nopeatempoisen kappaleen ja tarpeeksi lapsenomainen löytyi lopulta Trio Töykeiltä: "Pjut". Toki kappale on vaikea ja monivivahteinen, en pystynyt millään hyödyntämään näin lyhyessä ajassa koreografiaan musiikin moninaisuuksia, mutta vaihtelevia roolituksia saimme mahdutettua ryhmän kanssa paljonkin. Välineenä oli kirja ja koko syksy onkin kulunut erilaisten liikkumistapojen, tasapainojen sekä pari- ja ryhmäkontaktien kokeiluissa kirjaa jollakin tavalla hyödyntäen. Akrobatiaakin ollaan harjoiteltu ja niinpä vähitellen roolitukset eri liikkeille alkoi ryhmän sisällä hahmottua koreografiaan. Iloitsen huumorista, joka ohjelmaan syntyi prosessin edetessä, se on vahvasti tämän ryhmän näköinen ohjelma ja toistoja/suoritusvarmuutta saadessaan puhkeaa kukkaan myös tarinan muodossa. Lastentanssin draamallinen liikekieli antaa mahdollisuuksia koreografian rakenteeseen ja jokseenkin vapauttavaakin kun ei koreografina aina tarvitse miettiä joidenkin tiettyjen liikemallien mahduttamista ohjelmaan ja siten vähän keinotekoisesti ohjelman ideaa toteuttavaksi. Kaiken kaikkiaan sitoutuneita, innostuneita tyttöjä, joita ei meinaa saada treeneistä lähtemään kotiin :) povaa hyvää jatkokehittymiselle.

Kuva: Aake Roininen Savon Sanomat

Suuri kiitos sitoutuneille vanhemmillemme. Ihan jokaisella lapsella oli oma vanhempi huoltajana Kuopiossa ja osalla jopa koko perhe. Pienimmät poistuivat välillä äitiensä kanssa purkamaan energiaa kauppakeskukseen (kiitos hyvän bussipalvelumme) ja isompien kanssa istuimme katsomossa karkkien kanssa seuraten muiden esityksiä. Bussimatka taittui lämminhenkisesti ja yhteistyökumppaniksi jakamaan bussia saimme oululaisen tanssikoulu Hahaha:n joukon.

Joulun alla molemmat ryhmät Pyörre ja Spiraali esiintyvät opiskelijoidemme järjestämässä koko perheen liikunnallisessa joulutapahtumassa Virpiniemessä 14.12. Ensi keväänä otamme uusia halukkaita mukaan toimintaamme ja meinaamme rakentaa uuttakin, mutta siitä sitten tuonnempana lisää.