Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jouduin skippaamaan kisat paikan päällä, mutta sain kumminkin nauttia esityksistä DVD-tallenteen välityksellä. Toteanpa heti alkuun, että samalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin todella vaikuttunut tanssillisen voimistelun ohjelmista! Huima kehitys koreografiallisesti ja tarinankerronnallisesti. Ohjelmat ovat saaneet tunnetta, tulkintaa ja elämänmakua, näin myös uskallusta kokeilla uutta liikekieltä ja koreografiallisia rakenteita, upeaa, tätä olen pitkään kaivannut. Ei varmasti ollut helppoa tuomaripaneelissa pisteyttää ja rankata ohjelmia järjestykseen.
Koreografeille ja valmentajille, teille herkille taitelijasieluille muistutan jälleen, että mikäli kisasuoritus ja/tai -sijoitus ei tällä kertaa miellyttänyt, älkää lannistuko tai antako pettymykselle liian isoa valtaa viedä rakkaasta harrastuksestanne iloa ja intohimoa. Maailmaan mahtuu monenlaisia teoksia, jotka sykähdyttävät eri ihmisiä eri syistä. Siten tämäkin, mitä minä kirjoitan on vain subjektiivinen, yhden ihmisen näkemys. Ottamatta kantaa tuomareiden asettamaan järjestykseen, nostan jälleen omia sydäntäni syystä tai toisesta sykähdyttäneitä teoksia. Muutama yleinen huomio aina ikäsarjoittain ja sitten nostoni viime vuotiseen tapaani eri näkövinkkeleistä.
1. ALKU: Kiinnitän huomiota alkuasentoon, mutta myös siihen, mikä tunnelma, herätys ja käynnistys ohjelmaan saadaan aikaan.
2. LOPPU: miten teema cloussataan ja jäädään katsojan mieleen, luodaan synteesi ideaan ja kokonaisuuteen, loppuasentoa unohtamatta.
3. IDEA: persoonallisuus, uutuusarvo, oma jälki ja näkökulma
4. TULKINTA: ohjelman sielu, henki, uskottavuus ja koskettavuus suhteessa ikään, musiikkiin ja ideaan
5. TANSSILLISEN VOIMISTELUN TEKNIIKKA: yleisvaikutelma kokonaistekniikasta tanssillisen voimistelun näkökulmasta, tietty tunnistettavuus juuri tanssilliseksi voimisteluksi
6. YKSITYISKOHTA: silmiinpistävä, jännä valinta
7. KOKONAISUUS: kun se yksinkertaisesti vain on loppuun asti mietitty: idean, musiikin, tulkinnan, koreografian ja liiketekniikan saumaton yhteistyö.
12-15-vuotiaat:
12-15-vuotiaiden sarjaan on yleistynyt kaikenmaailman temppuilut, kärrynpyörät, käsillä käynnit ja kierähdykset. Peukutan, ne ovat ikätasolle mielekkäitä treenata ja aivan omiaan lisäämään yleistä kehonhallintaa, liikkuvuutta ja näyttävyyttä koreografiaan. Suosikaa juuri näitä vipperäakrobatialiikkeitä mieluummin kuin niitä "töksähtäviä" nostoja, jossa yksi ihminen nostetaan puutteellisella tekniikalla ja voimalla ilmaan. Minusta tässä kohtaa valmentajalta paljon parempi taidonharjoittamisen valinta näin päin. Ehkä akrobatiaosioiden lisääntyessä on vain syytä tsekata, miten koreografina sijoitat ne sujuvaksi virraksi ohjelmaa, liikkeethän tulisi lähtökohtaisesti sitoa yhteen, joten mietintämyssyä lähtöön ja lopetukseen. Musiikki- ja liikevalinnoissa suosisin tällä ikäsarjalla mieluummin liian nopeaa kuin liian hidasta, se pakottaa joukkueen treenaamaan näpsäkästi ja ketterästi ojentaen, juuri sitä terveysliikunnan kannalta myös olennaista luuliikuntaa, joka ikätasolle on tärkeää unohtamatta tietysti tempon vaihteluita ja virtaavan/venyvän/pehmeän/rennon vartalotekniikan osoittamista lisäksi, mutta laittakaa ryhti sekä käsien ja jalkojen ojennukset ensin kuntoon ennen pehmeämmän ja hitaamman vartalotekniikan hakemista, ettei tule löysää ja lajiytimen näkökulmasta vajaaksi jäävää vartalotekniikkaa myöhemmin kun vaikeustasoa lisätään. Hitaissa ja pehmeissä liikkeissä on syytä myös puuttua liikkeiden muotoon erityisesti ylävartalossa ja käsissä, varokaa kyynärpää-rannekulmia, jos tarkoitus on luoda pehmeästi ojennettu vaikutelma. Kun koreografina liikutat joukkuettasi tilassa, anna mennä vauhdilla edeten ja leikittele jaloilla. Voiko juoksua, kävelyä, hyppelyä, kinkkausta, tömistystä rytmittää tai kääntää suuntaa eri tavoin? Vartalotekniikassa suosisin itse laajoja liikeratoja pienet kikkailut ei vielä monestikaan toimi kun lajitaito on kypsymisvaiheessa tee siis esim. pystyrentous reilusti vaikka lattialle asti sulaen. Koreografina ottaisin arvovalinnaksi tämän ikäisillä vielä liikkeiden teetättämisen koko ryhmällä ja molemmilla puolilla, koska lajitaitoa vasta kehitetään ja tarpeellisia toistoja saadaan perustreenamisen lisäksi aina myös ohjelmatreenin kautta. Mitä tulee ilmaisuun, keskustelkaa niiden murkkujen kaa murkkujen maailmasta, millaisia teemoja sieltä voi ammentaa, lukekaa vaikka yhdessä Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet ja miettikää yhdessä seuraavan vuoden ohjelmaideaa, monipuolista ilmaisua ja tulkintaa kannattaa jo harjoitella ja miettiä liikkeelle aina jonkinlainen luonne! Tykkäsin kyllä näistä ohjelmista, enää ei juurikaan menty siihen lankaan, että tytöt näyttävät liikevalinnoissa pikkunaisilta, oli niin kivoja persoonallisia ideoita, askelikkoja ja tyylittelyjä löydetty.
1. ALKU: Tampereen Nv, Lumo Lakritsitango.
Poikkeuksellisen hyvä lajitekniikka ja silloin saakin panostaa vaikeustasoon. Miksikö nostin tämän ohjelman alun? Ensinnäkin alkuasento oli superherkullinen. Toiseksi, kun tämä ohjelma alkoi, liikesujuvuus ja virtaavuus ei missään vaiheessa katkennut. Alusta loppuun sitkeää hopeatoffeeta, nam!
2. LOPPU: Vantaan Voimisteluseura, Flamingot Nyt svengataan!
Ohjelman idea ja teema kantoi loppuun asti leikkisänä ja pirskahtelevana, liike ja musiikki löivät kättä ja loppuasennon jälkeen tuntui, että tätähän ois voinu katsoa pidempäänkin :)
3. IDEA: Oulun Voimisteluseura, Palveluksessanne, Monsieur
Uudentyyppinen idea ja tanssilliset liikevalinnat voimistelutulkinnalla. musiikkivalintakaan ei ilmeinen, näpsäkkä.
4. TULKINTA: Vantaan Voimisteluseura, Flamingot Itsepäisyys
Haastava musiikki, joka otettiin ilmömäisesti haltuun, liikekieli puhui puolestaan. Nappi valinta koreografilta teemaksi ikäryhmälle. Jesh, tällaista oivallusta lisää.
5. TANSSILLISEN VOIMISTELUN TEKNIIKKA: Oulun Voimisteluseura, Laventeli, Davai!
Tässäpä sitten kaikki tansillisen voimistelun tekniikan osa-alueet kattavassa ikäkaudelle esimerkillisessä paketissa. Koreografilta taidokkaat valinnat niin musiikin, koreografisen liikuttelun kuin liikkeidenkin osalta. Tasaisen taitava massajoukkue, josta huokuu sisukas, positiivinen näyttämisenhalu..Nämä tytöt menevät vielä pitkälle.
6. YKSITYISKOHTA: Vammalan Nv, Hiutaleet, Pilkahdus valoa
Valoefekti onnistui yllätyksellisyydellään eikä tuntunut irralliselta osalta koreografiaa, hieno, mielenkiintoinen lisä!
7. KOKONAISUUS: Iisalmen Nv, Kolibrit, Sattuu(ko?)
Tarina. Ääni. Musiikki. Uskottavuus. Lajitekniikka. Koreografinen silmä. Persoonallinen jälki.
16-19-vuotiaat:
Tiivistetysti sanoen tämä sarja huokui taitoa ja tunnetta. Olipas tasaisia joukkueita, vaikeita valintoja tämän kertaisiksi nostoiksi. Erityisen ilahtunut tämän sarjan osalta olin lattian monipuolisesta käytöstä, virtaavaa tanssillisen voimistelun tekniikkaa osattiin paikoin käyttää todella taitavasti ja sulavasti siis lattiatasossa(kin). Tutkikaa jokainen joukkue sitä vielä lisää, jotta lajille ominainen keskustaliikunta säilyisi. Helposti lipsahtaa esim. lyrical jazzin puolelle, vaikka liikeradat ja mallit voivatkin olla samantyyppiset näissä lajeissa. Pitäkää mielessä venyvä, katkeamaton, hengittävä, joustava, lähtö ja jatko sidoksissa edelliseen ja seuraavaan liikkeeseen... Aivan ihanteellinen sarja iältään, kunnoltaan, taitotasoltaan ja terveydeltään teetättää isoja hyppyjä, näyttäviä vartalonliikkeitä, ketterää tasojen vaihtelua ja puhaltaa liikkeeseen roimasti ilmaisua ja tulkintaa. Kuvioiden siirtymisissä huomasin jonkun verran himmailua tai "pikkusievää" juoksua, koreografeille heitän haasteen: toivoisin joukkueilta reilumpaa tai monivivahteisempaa liikkumista tilassa, siis vauhdilla tai liikeyhdistelmäsarjalla ja vasta viimehetkellä oman paikan löytämistä uudessa kuviossa. Se toisi lisää yllätyksellisyyttä koreografiaan sekä nostaisi vaikeustasoa ja siten todennäköisesti tuomaripisteitä koreografian osalta, joukkueiden taidosta ja kunnosta se tuskin jää kiinni. Ainainen taiteilu lienee, löytääkö tanssilliselle voimistelulle omaperäistä koreografista rakennetta jossain joukkuevoimistelun ja tanssin välimaastossa. Pähkäillään tätäkin kukin omissa liike- ja koreografiarakennevalinnoissamme, eikä tukeuduta ainakaan liikaa totuttuun.
1. ALKU: Kankaanpään Voimistelijat, Desiréet, Yö museossa
Veistoksellinen, täsmällinen, yllätyksellinen.
2. LOPPU: Kellon Työväen Urheilijat, Liatris, Keskiyön painajainen
Voimakas koreografinen tulkinta, oiva musiikkivalinta, jonka nyansseja hyödynnettiin loppuasentoon asti.
3. IDEA: Kokkolan Jymy, Delissat, Yksin vai yhdessä?
Koreografiselta rakenteeltaan uusia tuulia hakeva, liikemateriaaliltaan persoonallinen, osin hintsusti keskustaliikuntatekniikaltaan, liikesitomisiltaan puutteellinen, mutta pienillä muutoksilla täysin lajinomainen. Pukuidea yksinkertainen ja keskivartaloa jännästi korostava erityisesti vartalontaivutuksissa. Vangitseva.
4. TULKINTA: Lappeenrannan Naisvoimistelijat, Adelein, Hämärän mailla
Idea näkyi liikkeessä, koreografiassa ja ilmentämisessä. Vahva musiikki ja asu sopivat kuin nakutettu kokonaisuuteen.
5. TANSSILLISEN VOIMISTELUN TEKNIIKKA: Seinäjoen Naisvoimistelijat, Memora, Uskallanko?
Upea, pulppuava! Liikkeissä oli rytmisyyttä, yksityiskohtia ja tunnetta. Lajitekniikka säilyi kaikissa tasonvaihteluissa.
6. YKSITYISKOHTA: Lahden Naisvoimistelijat, Kaiku, Unelma
Hurmaavat, leikittelevät roolitukset läpi ohjelman.
7. KOKONAISUUS: Iisalmen Naisvoimistelijat, Kipinät, Pohjaton suru
Iisalmella on taito tuoda lavalle 3D-taideteoksia. Kuusi tyttöä täytti tilan ja kosketti. Liikkeet olivat kuin koruja ja niissä oli harkittua merkitystä. Pysäyttävä tarina.
Yli 20-vuotiaat:
Elämänmakuinen, mehevä ja laadukas kokonaisuus. Siinä kiteytettynä aikuisten sarja katsojan näkökulmasta. Kyllä on taso noussut ja mikä hienointa, huippu ei ole liian kapea, vaan monen joukkueen kohdalla on tavoitettu kypsymistä tanssillisen voimistelun osaajaksi ja edelläkävijäksi. Uskalletaan luoda persoonallista tyyliä ja jälkeä, voisiko sanoa jopa brändiä idoleina nuoremmille. Odotan aikuisten sarjassa itsensä likoon laittamista täysillä, niin koreografina kuin liikkeen tulkitsijanakin. Riskejä saa ja pitää ottaa ja joka vuosi joukkueiden tulisi haastaa itseään tuomaan jotain uutta näkökulmaa ja ihasteltavaa kentälle. Aika yllättävää sinänsä, että tässä sarjassa nähtiin niin paljon välineitä/esineitä ohjelmissa. Ne voivat olla onnistuessaan tosi makea liikkeenjatke ja idean mehustaja, mutta raja on hiuksenhieno siinä, jääkö väline sittenkin irralliseksi, turhaksi rekvisiitaksi, joka vie lopulta liikkeeltä voimaa ja peittää tekniikan alleen. Jostain syystä kiinnitin tässä sarjassa myös huomiota joidenkin joukkueiden kohdalla pliisuihin asuihin. Kovin värikästä kokonaisuutta ei vissiin aikuinen nainen lavalle laita...? Junnujen sarjoissa nähtiin paljon persoonallisempia puvustuksia! Kerroksellisuutta, ehkä somisteita/asusteita lisää, jotain wau-elementtiä, tulkaa 2015-luvulle ja nähkää tanssillisen voimistelun esiintymisasuna mahdollisuuksia irtautua jumppapuvun jatkeesta. Ei ainakaan kannata aliarvioida sitä vahvana osana idean esiintuomista. Upeita ohjelmia oli monta ja jälleen oli vaikea nostaa vain muutamia...
1. ALKU: Keravan Naisvoimistelijat, Aino, Salainen kaipuu
Herättelevä, imaiseva ja lempeästi otteessaan pitävä.
2. LOPPU: Käpylän Voimistelijat, Taiga, Vangittu tanssi
Koreografia parani edetessään loppua kohti ja onnistui luomaan sarjan mieleenpainuvimman loppuasennon.
3. IDEA: Oulun Voimisteluseura, Fuksia, Klo 23:45
Aito välähdys kaksikymppisten maailmasta: biletystä, selfieitä, keimailua, huoletonta eloa ja oloa. Liikkeissä oli tavoitettu keikistelevä luonne ja rohkeus rikkoa "puhtoista naisvoimistelijakuvaa", joukkueen tekniikka, taito ja ilmaisukyky antoi myöden tämäntyyppiseen persoonalliseen lajikokeiluun.
4. TULKINTA: Vihti-Gym, Impulssi, Nainen naamion takana
Tyylikäs, salaperäinen, siirappinen. Liike, koreografia, musiikki, läsnäolo ja puvustus tulkitsivat yhden päivän onnistuneimmista tanssillisen voimistelun kokonaisuuksista.
5. TANSSILLISEN VOIMISTELUN TEKNIIKKA: Voimistelu- ja Urheiluseura Elise, Kokooma, Aina ei jaksaisi
Joukkueen lajitekniikka on vaivatonta ja puhdasta. Erityisesti ihailen lattiasta kohoavia ilmavia hyppyjä ja voimakkaita vartalonliikkeitä! Suoritus on niin varmaa, että katsoja voi keskittyä nauttimaan jännittämisen sijaan. Uskomattoman tasainen ja yhdenmukainen huippujoukkue, jossa ei heikkoja lenkkejä näy.
6. YKSITYISKOHTA: Jyväskylän Naisvoimistelijat, Aurora, Pako
Köysi nosti draamaa ja jännitettä koreografiaan. Se ei jäänyt vain irralliseksi alun tai lopun rekvisiitaksi, vaan sitä käytettiin pitkin ohjelmaa mukana koreografiassa. Oivaltavaa kuvioiden käyttöä idean suhteen.
7. KOKONAISUUS: Mäntsälän Voimistelijat, Hengettäret, Kulkija
Näin kokonaisuuden, jossa ei ollut mitään kliseistä. Ei lainattua, ei hutaistua. Kerroksellinen, vahva, kumiseva. Lava sykki ja sykähdytti. Taitoa ja taidetta persoonalliseen asuun verhoiltuna. Unohdin hengittää...
Kiitos elämyksistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti