Perusvoimistelu osana liikunnan opetussuunnitelmaa

Työskentelen liikuntaopistolla, jossa työtehtäviini kuuluu mm. opettaa liikunta-alan opiskelijoille perusvoimistelua. Myönnän, että laajaan lajikirjoon perustuvassa liikunnanopetuksessa ei ole lähtökohtaisesti helppoa olla perusvoikkaope pinttyneiden ennakkoluulojen vuoksi. Tämän postauksen tarkoitus ei ole korostaa voimistelua ylivertaisena lajina ja kehottaa kaikkia valitsemaan voimistelu omaksi harrastuksekseen, vaan pohtia yleisesti perusvoimistelun oikeutusta liikunnan opetuksessa. Olen kiinnostunut siitä, mitä eri lajeilla on annettavaa toisilleen ja ihan meille jokaiselle liikunnallisten perustaitojen kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Selailtaessa mitä tahansa liikunnan opetussuunnitelmaa perusvoimistelu siellä on aina, mutta olemmeko jossain vaiheessa kadottaneet perimmäisen syyn, miksi se siellä on, koska käytännön tasolla sen opettaminen ja hyödyntäminen ei ole automaatio.

Kohtaan työssäni paljon tamburiinikammoisia, naisellista liihottelua odottavia tyttöjä, poikia, naisia ja miehiä, joista hyvin harva on harrastanut voimistelua, mutta jostain heille on kuitenkin tällaisia ennakkokäsityksiä syntynyt. Perusvoimistelu koetaan vanhanaikaiseksi, tylsäksi ja vähän vaikeaksi, muista lajeista erilliseksi nilkan ojennuspakkomielteineen, jota vaikkapa pallopeliorientoitunut liikunnanohjaajaopiskelija ei osaa hyödyntää liikunnan ohjaustilanteissa. Nämä käsitykset olen saanut selville kyselemällä ja havainnoimalla ensimmäisillä kerroilla opiskelijoiden tuntemuksia perusvoimistelusta. Vaikka toteamat ovat naurahtaen ääneen lausuttuja ja kärjistettyjäkin, kannattaa ne ottaa vakavasti. Jotain on mennyt pieleen ja pahasti!

Voitaisiinko tulla 2010-luvulle ja tuulettaa mielikuvia ja ajatuksia... Ensinnäkin erottaisin NAISVOIMISTELUN ja PERUSVOIMISTELUN toisistaan. Tämä erottelu olisi syytä tehdä opetussuunnitelmissa, opetushenkilöstön, ohjaajien ja valmentajien sisällä selväksi, jolloin pääsisimme puhumaan olennaisista asioista pystylaukeamisvitsien sijaan. Näkisin perusvoimistelun opetuksen ennen kaikkea välineenä havaintomotoristen (kehonhahmotuksen ja kehonhallinnan) sekä liikkumis- ja tasapainotaitojen kehittämiseen, jotka osaltaan ovat kaikkien lajitaitojen perustaa. Kirkastetaan pointti ottamalla avuksi pari stereotyyppistä esimerkkiä vertaamalla mielikuvia naisvoimistelusta ja perusvoimistelusta, joissa tavoitellaan periaatteessa samoja asioita. Sen sijaan, että patistaisi säbäpoikia naisvoimistelumielikuvalla kehärummun tahtiin piirissä voimistelukäyntiin hokemalla "ojentakaa nilkat", olennaisempaa olisi pohtia ylipäänsä mitä sillä nilkan ojentamisella tavoitellaan, mikä on jalkapohjan lihastyön merkitys: miksi jalka kannattaa välillä ottaa lenkkarista pois harkatessa ja vaikkapa millaista mielekästä jalkaterää rullaavaa ja vahvistavaa voimistelutreeniä voisi lajiharjoittelun ohessa hyödyntää. Vastaavasti samainen naisvoimistelumielikuva yhdistäisi mielellään virtaavia pystyrentouden ja vartalon aaltoliikkeitä musiikkiin avorivistössä, mutta samoja liikeratoja säbäpoikien kannattaisi hyödyntää vaikkapa mailaa apuna käyttäen kuntopiireissä ja lämmittelyissä parantamaan ryhtiä, selän liikkuvuutta sekä avaamaan etenkin yläselän jännitteitä ja lukkoja. Olemmeko samalla kartalla? Ymmärretäänkö, että perusvoimistelu sisältyy siis oheisharkkana ja ylläpitävänä tukimuotona lajiin kuin lajiin jopa terveysliikuntaan eikä siinä ole sen enempää naismaisuutta kuin miesmäisyyttäkään? Oppilaitosten opsit, mutta etenkin opetusmenetelmät vaatisivat varmasti päivitystä, koska perusvoimistelu niin laajasti koetaan vanhanaikaiseksi ja tylsäksi. Keinoja on monia, yksi hyvä opus on Voimisteluliiton Jumppakoulumateriaali, jossa on koottuna paljon hyviä ja motivoivia perusharjoitteita etenkin lapsille. Kannattaisiko meidän määritellä perusvoimistelun osa-alueet, tavoitteet ja sisällöt kohderyhmittäin selvemmiksi: leikki ja leikinomaisuus avuksi lasten kohdalla, mutta nuorilla ja aikuisilla ehkä teknologia ja välineet voisivat motivoida? Ja oikeastaan, kannattaisiko perusvoimistelu siis nähdä pikemminkin työkaluna kuin erillisenä "lajina", onko termi "perusvoimistelu" jopa harhaanjohtava?

Tukea ajattelulleni haen viimeisimmistä uutisista, joiden mukaan koululiikunnan opetussuunnitelmaa ollaan vihdoin uudistamassa vahvasti lajiorientoituneesta toteutuksesta liikunnallisten perustaitojen korostamiseen. Hurraa! YLE uutisoi asiasta näin. Tähän saumaan perusvoimistelu sellaisena kuin minä sen miellän sujahtaa loistavasti! Tehdessäni liikunnanopen hommia koulussa törmäsin jatkuvasti ongelmaan, jossa opsit ja käytäntö elivät eri maailmaa ja tuntui, että olin aina jäljessä ikätavoitteista. Jos lapsi tai nuori ei kykene menemään kippuraan, on turha yrittää opettaa kuperkeikkaa tai jos hän ei hahmota vartalossaan jännityksen ja rentouden eroa, on turha opettaa niskaseisontaa. Ennen kuin aiheutetaan "liikuntakammoja" ja epäonnistumisen kokemuksia, on maltettava palata korjaamaan perustaa ja mietittävä opetusmenetelmiä, joissa eriyttämällä mahdollistettaisiin mielekkäitä onnistumisen kokemuksia eri tasoissa eteneville ja kannustettaisiin näin lapsia ja nuoria elämäntapaliikuntaan. Tämä taas vaatii jonkun verran ajatus- ja organisointityötä, mitä palasia tässä hetkessä kannattaa opettaa ja toteuttaa, mitä eväitä annan juuri nyt, jotta lapsi ja nuori etenisi loogisesti ja turvallisesti omassa liikuntapolussaan. Eikä hauskuutta ja iloa pidä sivuuttaa, ainakin olisi luotava rento ja yhteisöllinen ilmapiiri, joka sallii mokatkin.

Miten itse sitten toteutan perusvoimistelun opetusta liikunta-alan opiskelijoiden kanssa? Tuntimäärät vaihtelevat kuten hieman painotuksetkin eri opiskelijaryhmillä, mutta alla yksi sisältöaikataulutus, jonka olen pitänyt liikunnanohjauksen peruskurssilaisilla, joiden tavoitteet tässä kohtaa on omien lajitaitojen opettelussa ja kehittämisessä ei niinkään vielä niiden opettamisessa.

1. Tunti (1,5h)

- Herättely perusvoimistelun osa-alueisiin ja kurssisisältöön. Pohdi omia liikuntaharrastuksiasi, millaisia liikuntataitoja niissä tarvitaan ja miten niitä tällä hetkellä harjoitat.

- Perusvoimistelua piilotettuina leikkeihin, miten muokata leikeistä liikunnallisempia, miten hyödyntää erilaisia tasoja, suuntia ja alkuasentoja leikeissä.

- Jännityksen, rentouden ja venytyksen hahmottaminen eri alkuasennoissa, kehonmuotoja

2. Tunti (2h)

- Lämmittelynä liikkumista eri tavoin tilassa, tasoissa ja muodoissa alhaalla, keskitasossa, ylhäällä, piirissä, jonossa, rivissä, diagonaalissa

- Askelikot, hyppelyt, hypyt

- Vartalonliikkeitä ja linjauksia keppiä hyödyntäen

- Käsiliikkeitä kevyttä kahvakuulaa ja punttia hyödyntäen

- Jalka- ja tasapainoliikkeitä steppilautaa ja penkkiä hyödyntäen

3. Tunti (3h)

- Lämmittelynä hyppelyrata, kerrataan edellisen tunnin hyppelyjä ja hyppyjä vanteita, keppejä, hyppynaruja lattiassa esteinä ja muotoina hyödyntäen

- Liikeyhdistelmät ja sarjat musiikkiin

- Omat liikeyhdistelmät ryhmissä ja opettaminen muille

4. Tunti (1,5h)

-Lämmittelynä hyppynaruharjoitteita ja temppuja (tuttuja hyppelyjä yhdistettynä välineeseen, vartalonhallintaa, käsi- ja jalkaliikkeitä välineen kanssa)

- Vartalonhallintakuntopiiri (painotus keskivartalotreenissä ja tasapainossa, hyödynnetään jokaisella pisteellä eri alkuasentoa)

- venyttely/liikkuvuus, lantionseutu ja alaraajat eteen-taakse ja sivusuunnissa

5.Tunti (1,5h)

- lämmittelynä reaktioleikkejä ja esterata, jossa esteinä, siltoina ja portteina toimii puolet ryhmästä erilaisissa asennoissa, toinen puolisko suorittaa radan mahdollisimman nopeasti ylittäen ja alittaen esteitä

- Pallo- ja vanneharjoitteet ja temput (välineille ominaisten liikkeiden yhdisteleminen vartalo-käsi- ja jalkaliikkeisiin)

- Loppupohdinta oman harrastuslajin näkökulmasta, mitä hyödynnettävää perusvoimistelusta omaan lajitreeniin ja omien taitojen kehittämiseen, itsearviointi

Perusvoimistelunliikesisältö:

- alkuasennot (esim. Selinmakuu, kyljinmakuu, päinmakuu, täysistunta, kulmaistunta, risti-istunta, sakaraistunta, haaraistunta, merenneitoistunta, polvinistunta, polvinseisonta, kulmanoja, etunoja..)

- tasapainoasennot (esim. Polvivaaka, päkiäseisonta, päkiäkyykky, kukkovaaka, vaaka..)

-vartalonhallinta, vartalonliikkeet (esim. Jännitys, rentous, venytys, ojennus, kippura, luonnollinen ryhti, kallistus, taivutus, kierto, vauhtiheitto, koonto, pystyrentous..)

- askelikot, hyppelyt, hypyt (esim. Kantakäynti rullaten, varvas-päkiäkäynti rullaten, päkiäkäynti, nilkkajuoksu, polvennostojuoksu, kantapakarajuoksu, sivu-viereen askel, sivuristiaskel, laukka-askel, vaihtoaskel, kinkkaus, haara-perushyppely, x-hyppy, jännehyppy, polvennostohyppy, harppaushyppy..)

Käsiliikkeet (esim. Taputus, heilautus, vauhtiheitto, noja, vienti, pyöritys, pujotus, kahdeksikko..)

Jalkaliikkeet (esim. Nosto, vienti, painonsiirto, jousto, pyöriminen, pyörähdys, vauhtiheitto..)

Tukimateriaalina voimisteluwiki.svoli.fi ja edu.fi verkkomateriaali laatua liikuntakasvatukseen, voimistelu

 

En käytä opetuksessani peiliä juuri ollenkaan, koska haluan korostaa kehotuntemusta, opettaa kehonhallintaa, herätellä uinuvaa liikeaistia jokaisessa itsessään tunnustellen ja makustellen, kokeillen, usein jopa silmät kiinni. Peili myös helposti naulitsee meidät pienelle alueelle yhteen suuntaan, kun meidän tulisi oikeasti liikkua tilassa, hahmottaa etäisyyksiä, kokea kolmiulotteisuutta. Nykyinen istumakulttuuri tappaa uteliaisuuden tutkia, mihin kaikkeen kehomme pystyy, mihin se on luotu, miten eri tavoin voimme sitä liikuttaa. Mielestäni innostavalla perusvoimistelulla tähän voidaan osaltaan vastata. Ilmoittaudun perusvoimistelun asennepäivittäjien joukkoon ja toivon mieluusti keskustelua ;)

 

Posted with Blogsy