Eilen pidettiin Pohjois-Suomen alueellinen Show-tapahtuma, joka kirvoitti pohtimaan tanssillisen voimistelun arviointikriteerejä ja tuomarointia (kuinkas muutenkaan ;)). Vaikka olen tätä aihetta jo viime vuonna blogissani pohtinut (ja osa varmasti huokaa, että taas tätä, eikö se vain osaa hävitä), olen sitä mieltä, että mikäli tanssillinen voimistelu halutaan pitää uskottavana kilpailusarjana Show-tapahtumassa, arviointikriteerejä tulisi säännöllisesti pohtia tanssillisen voimistelun tulevaisuuden näkymien ja kehittymisen kannalta. Tarvitaan yhteistä pohdintaa ja keskustelua linjauksista, millaisista asioista tuomarit palkitsevat ja millaisista taas rokottavat. Ymmärtäväthän tuomarit todella, että näin he ohjaavat valmentajia siinä, mihin suuntaan ohjelmia kannattaa jatkossa viedä, millainen ohjelma on "oikeantyyppinen", millaisella pärjää kisoissa, millaiset herättävät mielenkiintoa ja (kenties rohkaisevat koreografeja luovuuteen)? Asia kismittää minua siinäkin mielessä, että trendi näyttäisi selvästi olevan eilisenkin tapahtuman perusteella sen tyyppinen, että suurinosa joukkueista (niistäkin, jotka aivan hyvin voisivat tulla tanssillisen voimistelun sarjaan) siirtyvät vapaasarjan puolelle, koska näkemys "oikeantyyppisestä" tanssillisesta voimistelusta on mennyt liian yksipuoliseksi ja kapeaksi, eivätkä valmentajakoreografit näe enää mielekkäänä osallistua tanssillisen voimistelun sarjaan. Tämä taas ei voi olla hyvä merkki tyylisuuntauksen tulevaisuuden kannalta!!!
Kun aikanaan 90-luvun lopussa kävin ensimmäisen joukkuevoimistelun tuomarikurssini, meillä oli videoarviointiharjoite, jossa tehtävänämme oli arvioida kahta saman ikäsarjan peräkkäistä ohjelmaa ja tehdä näiden kahden välillä vertailua. Ensimmäinen ohjelma oli virheetön ja sujuva, toisessa sattui muutamia teknisiä virheitä, mutta liikkeet olivat selvästi vaativampia ja monimuotoisempia kuin ensimmäisessä ohjelmassa. Kävimme keskustelua ohjelmien sopivuudesta ryhmälle ja kirjaamistamme havainnoista. Muistan, kuinka kouluttaja painotti, että miettikää tarkkaan, mitä tuomarina paperiinne merkitsette, koska tämän avulla ohjaatte valmentajan valintoja: palkitsetteko varmanpäälleottajaa vai riskinottajaa? Vasta paljon myöhemmin ymmärsin todella mitä kouluttaja tuolloin tarkoitti. Mielestäni sama pätee myös tanssillisen voimistelun tuomarointiin!
Myönnän, että olen vuosien varrella joutunut käymään itseni kanssa kamppailua tuomarina ollessani, jotta "uskaltaisin" arvostaa riskinottajia, "uskaltaisin" kannustaa koreografeja ylittämään luovuutensa lakipisteen kerta toisensa jälkeen silläkin uhalla, että lopputuloksena syntyy epämääräistä ja aidosti outoa ja "uskaltaisin" hyväksyä omaan rakkaaseen harrastukseeni erilaisia vaikutteita "ulkopuolelta". Niin ja kun piirit on kerran pienet, "uskaltaisin" irtautua vaaleanpunaisista silmälaseista ja reilusti antaa tunnustusta myös sille rakkaalle "viholliselle/kilpasiskolle" :D Kimuranttia...subjektiivinen näkemyshän arviointi aina on.
Tanssillisen voimistelun kilpasarjassa arviointia tekevät kolme tuomaria, joista yksi arvioi suoristusta (voimistelutekniikkaa), yksi koreografiaa ja yksi esittämistä. Kaikkien kolmen osa-alueen pisteytys on samanarvoista 1-10. Suoritustuomarilla arvioinnin kohteina ovat kehonhallinta, kannatus, keskustaliikunnan toteutuminen, yleisesti voimistelutaito ja virtaavuus liikkeessä/ liikesarjoissa sekä yhdenaikaisuus. Koreografituomari katsoo liikekielen yhdistymistä valittuun teemaan ja musiikkiin, kohokohtia, nyansseja, dynamiikan (voiman) vaihtelua, kuvioita ja omaperäisyyttä. Esittämistuomari arvioi eläytymistä suhteessa valittuun teemaan ja musiikkiin, läsnäoloa, ryhmädynamiikkaa sekä asuja ja meikkejä.
No, nyt tullaan niihin makuasioihin ja tuomarin omiin mieltymyksiin, koska näitä ei ole säännöissä tarkkaan määritelty. Toiset tuomarit arvostavat tanssillisessa voimistelussa sitä, että joukkue suorittaa samaa liikettä yhtäaikaa mahdollisimman yhdenmukaisesti ja mielellään tiiviissä kuviossa esim. eilinen voittajajoukkue oli malliesimerkki tällaisesta. Toiset pitävät enemmän roolituksista, vaihtelevista ja epäsymmetrisistä kuvioista ja rytmin rikkomisista. Toiselle elämyksen antaa koreografia, jossa on tarina ja siihen eläytyminen, toiset haltioituvat tekniikan puhtaudesta ja sujuvuudesta vaikka esityksellä ei olisikaan varsinaista tarinaa. Eniten omalla kohdallani hämmennystä on usein herättänyt esittämisen arviointi. Nimittäin vaikka idea ja toteutus sen suhteen on joukkueellamme vaihdellut melkoisesti, en ole koskaan onnistunut saamaan asuista ja meikeistä 7 pistettä parempaa. Kertokaa nyt viisaammat, millaiset niiden tulisi olla, etteivät ne jatkuvasti tiputtaisi kokonaispisteitämme! En myöskään kohdasta "esittäminen saa yleisön elämään ohjelman mukana" ole koskaan saanut 7 pistettä enempää vaikka osa tuomareista väittää itkeneen ja vaikuttuneen ohjelmasta eikä aploditkaan esityksen jälkeen kovin vaisuja ole olleet. Ei kai tässä nyt haeta pelkästään sellaista "waka wakaa", joka tempaa yleisön taputtamaan ohjelman mukana? Lisäksi esim. eilisessä kisassa meitä rokotettiin siitä, ettei "esittäminen ollut ohjelmasta ja voimistelusta lähtöisin" vaikka olin koreografian rakentanut tarinaksi ja painottanut esiintyjien eläytymistä tarinan erilaisiin tunnetilohin. (Eikös pelkkä leveä hymy, ole melko helppo ratkaisu entä saako olla rumaa liikettä, jos idea/tarina sitä edellyttää?) Meitä rokotettin myös liian pienestä ryhmästä ja tämä oli siis ihan sanallisesti kirjattu paperiinkin. Sääntöjen mukaan joukkueessa tulee olla vähintään 3 esiintyjää, meitä oli 6. Ei hätää, valtakunnalliseen tapahtumaan huhtikuussa saamme kyllä joukkueeseen "huiman" prosentuaalisen nousun, kun yksi selkävaivainen ja yksi juuri synnyttänyt liittyvät joukkoon mukaan :D
Mietin, tarvitaanko esittämiseen omaa pistekategoriaa vai voisiko sen sisällyttää jomman kumman: suorituksen tai koreografian alle yhdeksi osa-alueeksi tai voisiko arviointikriteerien painotuksia miettiä toisella tavalla? Kolmesta tuomarista en sinänsä luopuisi, mutta nykyisen "sokkona pisteytyksen" muuttaisin niin, että tuomareilla olisi kaikkien ohjelmien jälkeen vielä mahdollisuus lyhyeen tuomaripalaveriin, jossa tarkistettaisiin yhdessä toisten antamat pisteet ja se, mihin järjestykseen ohjelmat lopulta asetetaan. Nyt käytäntö on siis sellainen, että jokainen tuomari antaa pisteet saman tien suorituksen jälkeen näkemättä ensin kaikkia ohjelmia ja toistensa antamia pisteitä, kokonaiskäsitystä ei siis muodostu ennen arvioinnin antoa ellei tuomarit ole seuraamassa jo harjoituksia ja samalla keskustele linjauksista (toisinaan ovat, mutta usein tuomareiden aikaresurssit eivät täysin anna tähän myöden). Haluaisin myös jonkinlaisen keskustelumahdollisuuden arviointien jälkeen, tämä voisi tapahtua yhteisellä verkkoalustalla, johon voisivat osallistua kaikki valmentajat ja tuomarit sarjoittain. Näin ymmärtäisimme varmasti paremmin toinen toistemme valintoja ja oppi menisi perille. Puhelinsoittoon tuomarille, on varmasti melkoisen iso kynnys kisojen jälkeen, mutta halukkaille tällainen suljettu keskustelupalsta voisi toimia.
Toisaalta on tietysti niinkin, että jos suurin osa tanssillisen voimistelun toimijoista ovat täysin tyytyväisiä nykyisiin käytäntöihin, silloin minä olen se, jonka pitää vaieta, siirtyä muihin kuvioihin ja antaa tanssillisen voimistelun harrastajien harrastaa siten kuin haluavat...
Hienoa pohdintaa Sanna. En ollut eilen näkemässä Pohjois-Suomen aluekisoja, mutta esille nostamasi asiat ovat pohdituttaneet myös lähipiirissäni. Erityisesti tämä pointti on tärkeä, että tuomareiden palaute ohjaa ryhmien tekemisen tapaa ja tyyliä eteenpäin. Nykyisen ryhmän mukana osallistun useimmiten vapaan sarjan kilpasarjaan. Yleisöpalaute on tosinaan sellaista, että voisittehan osallistua tanssillisen voimistelun sarjaankin. Tätä on kokeiltu, mutta yleensä vailla suurta menestystä. Itseäni asiassa harmittaa eniten se, saamamme palautteen ja kenties vähän ryhmän kokeman asenneilmapiirinkin perusteella meillä on sellainen kuva, että tanssillisen voimistelun pitäisi olla "lilluttelua" jotta siellä voisi pärjätä. Niinpä on ryhmä kokee, että on mukavampi osallistua sarjaan, jossa menestystä heruu nykyisellä tyylillämme helpommin. Itse kuitenkin koen, että ryhmällämme olisi edellytyksiä osallistua myös tanssillisen voimistelun sarjaan ja voisimme oppia paljon ko. tekniikasta jos välillä suuntaisimme energiaa sille puolen.
VastaaPoistaYleisesti ottaen nämä Svoli Shown harrastesarjat ovat hankalaa aluetta. Hyvänä tarkoituksena on tarjota kisojen kautta tavoitteellisen harrastamisen edellytyksiä tanssillisen voimistelun ja tanssin ryhmille. Käytännössä väljät kriteerit ja harjaantumaton tuomarointi johtavat kuitenkin siihen, että mielipiteillä ja subjektiivisella tulkinnalla on hurja vaikutus kunkin kisapäivän lopputulokseen. Joskus mietin, onko tällaisissa "kilpailuissa" mieltä. Kuinkahan asia on ratkaistu tanssin puolella, enkä nyt tarkoita tanssiurheilua (kilpatanssia) vaan showtanssin kilpailuja. Miten eri sarjojen arvostelukriteerit on kiteytetty, jotta suoritusten arviointi perustuu oikeasti johonkin ja vie tanssijoita sekä koreografeja eteenpäin työssään.
Hienoa pohdintaa, voin allekirjoittaa saman! Pikaisena kommenttina vaan, että vapaasarjan puolellahan on siirrytty (aika hiljattain, ehkä vuosi-pari sitten) siihen, että kaikki tuomarit arvioivat kaikkia osa-alueita identtisillä arviointilomakkeilla. Päätöksen taustoja sen enempää tuntematta veikkaisin, että ajatuksena on ollut juurikin tuomaroinnin tasavertaisuus, esimerkkinä tuo esittämisen vaikutus yleisöön (toinen itkee vs. toinen antaa matalahkot pisteet). Vaikeaa on tämä arviointi, kun kukin tykkää mistä tykkää!
VastaaPoistaEniten itse kaipaisin ja nautin aiheeseen liittyvästä keskustelusta, olisipa se sitten netissä, tuomariseminaareissa tai miten hyvänsä tapahtuvaa. Niin kovin mielelläni kuulisin ihmisten ideologioista arviointien taustalla ja toivoisin jonkinmoista ohjeistusta siihen, miten arviointiin tulisi suhtautua sekä tuomarin että valmentajan näkökulmasta. Ehkä vielä jonain päivänä...
Kiitos Marja ja Iina vastauksistanne! Niin kyllä nuo palautteet vaikuttavat aina siihen seuraavan ohjelman rakentamiseen. Itse tsekkasin tarkkaan viime vuoden palautteen kun rakensin tämän vuotista. Meitä kritisoitiin viime vuonna erityisesti liian joukkuevoimistelumaisesta tekemisestä, kaivattiin pehmeämpää ja virtaavampaa tyyliä, erityisesti puutteellista vartalotekniikkaamme kritisoitiin. Tällä kertaa alleviivasin vartalotekniikkaa ja pehmeämpää tyyliä, se näkyi valitsemassani musiikissakin joka oli perinteisempi. Lisäksi meiltä toivottiin "jotain kivaa askelsarjaa". Sellaisen kehitin piirissä pareittain. Viime vuonna peräänkuulutettiin, että "missä on tanssillisen voimistelun liikekieli". Nyt valitsin selviä liikkeitä kuten käden rauhallinen vienti, vartalonvauhtiheitto, vartalon aaltoliike, pystyrentous, koonto, jotka toteuttiin konstailematta. Rytmin rikkomistakin ja dynamiikan vaihtelua toivottiin enemmän viime vuonna. Sen toteutin tänä vuonna oikein tiedostaen mihin kohtaan koreografiaa ne halusin. Yhtenä arviointikriteerinä on omaperäisyys, sitä mielestäni meillä ei tänä vuonna ollut niin paljon kuin viime vuonna, mutta kyllä minä muutaman jipon sinne halusin riskillä ottaa...Tuota omaperäisyyttä/ideaa minusta voisi nostaa isompaan rooliin arvioinnissa. Se haastaisi koreografeja laittamaan itseään enemmän likoon, tuomaan liikkeiden nyansseja ja koreografioiden kohokohtia esiin ja näen, että siten tämä tyylisuuntaus voi kehittyä eteenpäin ja kehittää voimistelijoita. Näin se säilyttää myös yleisön mielenkiinnon ohjelmien seuraamiseen kun kaikki ohjelmat eivät ole niin ennalta-arvattavia.
VastaaPoistaJuu, taas ollaan tärkeiden asioiden äärellä eli mitä on tanssillinen voimistelu ja mistä lajin osaajat tulevat ja mistä tuomarit tulevat lajiin?
VastaaPoistaJos mietimme Svolin koulutusjärjestelmää, niin jumppakoulu on kaiken pohjana. Perusvoimistelutaidot opitaan jumppakouluryhmissä ja ohjaajat saavat koulutusta. Mitä tapahtuu 12 ikävuoden jälkeen? Minkälaista koulutusta on ohjaajille ja voimistelijoille? Onko tanssillisen voimistelun osaamiseen panostettu? FlowGym perustettiin mielestäni vaalimaan kuntojumppatasolla suomalaisen naisvoimistelun vahvuuksia nykyaisella liikekielellä varustettuna. Se on kuitenkin kuntojumppaa, tanssillinen voimistelu on kilpailulaji ja ihan oma juttunsa. Koreografeille ja lajin ohjaajille/valmentajille tulee olla rinnakkain tuomarikoulutuksen kanssa koulutusta ja avointa keskustelua. Yllä on viitattu usein tuomareiden valtaan ohjata lajia tiettyyn suuntaan. Linjanvalinnan pitäisi olla yhteinen näkemys kentän ja lajin kehittämistyötä ja tuomarointia tekevien kesken. Ja väitänpä, että sitä kehittämistyötä tehdään eniten saleilla! Koreografit kokeilevat uusia juttuja, paneutuvat tanssillisen voimistelun elementteihin, hiovat esiintymistä ja kokonaisuutta.
Katsoessani eilisiä kisoja totean, että huolestuttavan paljon palkituissakin ohjelmissa oli joukkuevoimistelu vahvana tekniikkana, ei tanssillinen voimistelu. Huimat jalannostot ovat upeita, mutta jos vartalossa ei tapahdu mitään, jos notkeutta ei sidota seuraavaan liikkeeseen mitenkään, jos liike ei virtaa, niin jalannosto jää tempuksi.
Rakkaudesta lajiin! KV
Samaa joukkuevoimistelutekniikkaa näkyi myös 4.2 kisoissa. Lähes kaikki korkeat pisteet saaneet joukkueet olivat koostuneet entisistä tai nykyisistä mestaruussarjan tai kilpasarjan tytöistä.
PoistaKuulin paljon harmittelua voimistelijoiden puolelta, että jv puolen joukkueet tulevat hakemaan "helppoja voittoja" tanssillisen puolelta.
Pitäisikö tanssilliseen tulla sääntö uudistus, joka rajoittaisi jv -joukkueiden osallistumista showhun? Vai onko kyseessä todella niin eri laji, että pari kertaa viikossa pelkää tanssillista voimistelua harrastavat tytöt pärjäävät entisille mestisläisille?
Samanlaista siirtymistä tapahtuu kilpa- ja mestaruussarjan välillä. Mestisläisiä siirtyy kovan tason vuoksi kilpasarjaan ja nostavat sen tasoa. Pelkässä kilpasarjassa voimistelleet joukkueet eivät enää pärjää.
En väitä, etteikö pärjänneillä joukkueilla olisi ollut hyvää vartalonkäyttöä tai virtaavuutta, mutta pitäisikö tehdä erillinen sarja pari kertaa viikossa harrastajille joukkueille, joilla ei muuta pohjaa kuin tanssillinen voimistelu eikä ehkä löydy huippukoreografia? -Katsomon puolella ollut.
Mielenkiintoisia näkökulmia, mahtia kun joku oikeesti taitaa lukea näitä mun kirjoituksia :) Meillä on aikas isoja haasteita useampia..yksi niistä mielestäni on se, että tällä hetkellä ohjaajien/valmentajien "koreografiaosaaminen" laajalla skaalalla laahaa hälyttävästi. Koulutusta on jonkin verran saatavilla, mutta isoja osallistujajoukkoja niihin ei saada koskaan. Kannattaisin lämpimästi eri tyyppisiä workshoppeja esim. Svoli Conventionissa voisi aivan hyvin olla valtakunnallinen koreografiatyöpaja vaikka joka vuosi vähän eri painotuksilla esim. 1) ryhmädynamiikan/vuorovaikutuksen lisäämiseen, 2) kontaktin ottoon/pari- ja ryhmäliikkeisiin/nostoihin 3) symmetria/epäsymmetria/kuviot/tasot jne... Edistyneemmät koreografit kaipaisivat työpajoja, jossa jaettaisiin puolin ja toisin vinkkejä koreografian koristeluun, tuunaamiseen, parastamiseen. Toinen iso haaste on tuomarikoulutus/arviointiosaaminen. Minusta kaikkien tanssillisen voimistelun tuomareidenkin pitäisi käydä Jumppakoulun Arvikoulutus ja toimia arvina. Itse olen oppinut arvioimaan juuri Arvina, sillä siinä on opeteltava arviointitapa, joka ei ole ympäripyöreästi toteavaa vaan kysymyksiä heittelevää, oivaltavaa, vinkkejä antavaa ja kannustavaa. Hyvä arvihan kirjoittaa nimenomaan kehitettävän palautteen siten, että valmentajalla on suora työkalu kun hän palaa salille. Tämä taas vaatii sen, että arvioitsija kirjaa koko suorituksen ajan suttupaperiin havaintojaan (mahdollisimman yksityiskohtaisiakin) ja vasta sen jälkeen kokoaa niistä lopullisen arvioin kaavakkeeseen (näin ainakin itse pyrin toimimaan ja olen tästä tavastani saanut kiitosta valmentajilta). Kolmas iso haaste on kilpailujärjestelmämme. Osalla maantieteellisistä alueista alueellinen kisa pidetään jostain kumman syystä jo hyvissä ajoin ennen joulua (jopa lokakuussa) ja valtakunnallinenhan on vasta huhti-toukokuussa. JOlloin käy harrasteryhmällä niin, ettei syksyllä ehdi tehdä uutta ohjelmaa eli mennään vanhalla ohjelmalla alueelliseen kisaan ja tehdään UUSI ohjelma valtakunnalliseen. Mikä järki ja logiikka tässä on?! Alueellisen tapahtumanhan tulisi juurikin olla se uuden ohjelman ensimmäinen näytönpaikka, josta saisi rakentavan palautteen tuomareilta kohti päätavoitetta eli valtakunnallista tapahtumaa!!! Eli valtakunnallisissa nähtäisiin se parempi/tuunattu versio. Onneksi osa joukkueista rohkeasti lähtee eri alueiden kisoihin hakemaan kisakokemusta ohjelmalleen, osalla tämä tyssää matkakustannuksiin ja muihin resursseihin. Mikäli tanssillisen voimistelun kilpailujärjestelmää oikeasti kehitettäisiin (arviointia, sääntöjä, useampia kisoja) liiton tasolla, voisi sieltä "parjatusta" joukkuevoimistelusta (lähinnä kilpasarjoista) valua aikas paljon joukkueita tanssillisen voimistelun puolelle. Volyymien kasvaessa tanssillisen voimistelun koreografia- ja tekniikkakoulutustakin näin ollen voitaisiin valtakunnallisesti lisätä ja tyylisuuntauksen ominaispiirteitä ja ydintä jakaa uudelle sukupolvelle. Tokikaan tanssillisen voimistelun sarjaan ei tuolloin voisi osallistua "jv-ohjelmalla", mutta väitän, että osa noistakin joukkueista olisi valmiita pureutumaan tanssillisen voimistelun tyylisuuntaukseen, tapaan tehdä liike. Tuomarikoulutuksen ja arvioinnin kehittyessä kävisi väistämättä myös niin, että tanssillisen voimistelun sarjaan ei siis edes HALUTTAISI tulla vasemman käden jv-ohjelmalla, koska sillä ei siinä tapauksessa pärjäisi ko. sarjassa. :) toivon mukaan keskustelua jatketaan!
VastaaPoistaHei Sanna! Kiitos hyvästä blogista tästä on ollut paljon apua aloittelevalle valmentajalle!
VastaaPoistaTuomaripalautteista olen kanssasi samaa mieltä, olisi kiva saada vinkkejä ja paranteluehdotuksia. Omien joukkueideni kohdalla kävi niin, ettei tullut yhtään sellaista kommenttia jota en olisi etukäteen tiennyt. :)
Kävin sykysyllä tanssillisen voimistelun koulutuksen ja pakko myöntää, että odotin koulutukselta enemmän nimenomaan koreografian puolelta ja toivoisin jotain tanssillisen voimistelun koreografiakoulutusta :D
Mutta me käymme kisoissa hakemassa kokemusta ja elämyksiä, tietty olisi kiva pärjätä, mutta se on toissijainen asia tällä hetkellä :) t. Anu
Hih, kiva kun laitoit Anu terkkuja! Mukava kuulla, jos on ollu postauksista jotain apuja :) Tsemppiä jatkoon ja jos törmäät muhun valtakunnallisissa kisoissa, nykäse rohkeesti hihasta :)
VastaaPoistaHei Sanna
PoistaTämä tuomarointiasia on kyllä erinomaisen tärkeä kehitettävä asia.
Meidän Savo-Karjalan aluetapahtumassa en oikein paljoa saanut kehittämisideoita kommnetista " ihan ok suoritus", kun arvioitiin suoritusta ...???
Viimeksi valtakunnallisen tapahtuman jälkeen muistaakseni meillä oli jotain mielipiteiden vaihtoa tanssillisen voimistelun suunnasta. Jotenkin tuo liika kiire on tapahtumissa varmaan esteenä sille, että voitaisiin aidosti keskustella asiosita ja valinnoista.
Mantan kanssa puheltiin, että tanssillisen voimistelun workshopeissa keskutelut ovat aina olleet hyvin hedelmällisiä. Tuon tapahtuman aikataulutus vaan on ollut hiukan vaikeaa, että sinee saataisiin tarpeeksi osallistujia.
Meidän seuramme otti tilauskoulutuksena Voimisteluliiton Koreografian perusteet koulutuksen, että kannustaisimme nuoriakin koreografeja lähtemään liikkeelle koreografian ideasta ja miettimään yleisölle välitettävän viestin sisältöä.
Tapaamisiin :)
Marita
Kyllä Marita, kaipaisin workshoppia tai jotain tanssillisen voimistelun voimistelijoiden, valmentajien, tuomareiden ja luottamushenkilöiden yhteistä kehittämispäivää! Tanssillisen voimistelun tila ja tulevaisuudensuunta on hiukan ilmassa nyt, kukaan liitossa ei näytä ottavan kunnolla koppia tästä tyylisuuntauksesta, koska sillä ei ole lajistatusta. Olisi hyvä keskustella isommalla foorumilla siitä millaisena tanssillisen voimistelun näemme ja mihin suuntaan sitä haluamme viedä. samalla olisi hyvä päivittää seurojen tarpeita esim. koreografiakoulutukselle, tuomarikoulutukselle, tekniikkakoulutukselle jne... JOtenkin minusta tuntuu, että muuten seilaamme tuuliajolla ja menetämme todella paljon harrastajia tuonne vapaatanssin puolelle. Pitää vissiin itse alkaa järjestää :)
VastaaPoista