Siinäpä kysymys, jonka olen näin pitkän kesäloman jälkeen joutunut taas esittämään itselleni, kun väännän kausi- ja tuntisuunnitelmia. Tuntuu, että aina elokuussa olen yhtä pyörällä päästäni, suurten valintojen äärellä ja vailla selkeätä näkemystä tulevasta. Mitäpä sitä tänä vuonna painotettaisiin minkäkin ikäisten kanssa? Millaisia pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita ryhmilläni olikaan? Kuinka paljon tulee ryhmään kokoonpanomuutoksia? Kenellä on resursseja osallistua mihinkin projektiin: jotkut on raskaana, jotkut just synnyttäneet, kahdella on se paha selkävaiva eikä yks mielellään käytä vasenta jalkaa ponnistamiseen tai jalannostoon, yks lähtee vaihtoon ulkomaille puoleksi vuodeksi, toinen tulee vaihdosta vasta kolmen kuukauden päästä, eräs toivoisi tunneille enemmän "fyysistä tekemistä" ja yks taas mieluummin seurustelis koko tunnin aaltoliikkeissä hengitellen....Niinpä niin ja jokaiselle pitäisi antaa jotakin ja kaikkien pitäisi myös tinkiä jostakin, sillä tätä tehdään ilon ja hyvän fiiliksen kautta, ryhmässä :)
Tanssillisen voimistelun tuntimalleja on varmasti yhtä monta kuin ohjaajia ja kuten yllä toin esiin, paljon riippuu myös ryhmästä, sen resursseista ja tavoitteista mitä tunneilla tehdään. Kun aikanaan pikkutyttönä voimistelin (v.1980-1990) alkulämmittely tehtiin lähes aina piirissä erilaisin askelikko- ja hyppelysarjoin. Piirimuodostelmasta siirryttiin avorivistöön tietyn kaavan mukaan armeijamaisesti kävellen jonossa ja riveissä (taatusti kaikki vähintään 20 vuotta sitten voimistelleet tietävät tämän avorivistörutiinin, nykyään en ole missään nähnyt sitä tehtävän). Avorivistössä harjoiteltiin 1-2 lyhyttä sarjaa usein siten, että ensin oli käsi/vartalotekniikkasarja ja sitten alavartaloon/lattialiikkeisiin painottuva sarja. Puolapuilla tehtiin etenkin jalkatekniikkaharjoitteita ja hyppyjä treenattiin koulun salin päästä päähän. Lopuksi oli lyhyet venyttelyt. Monena vuonna muistan tosin, että suurin osa tunnista käytettiin eri voimistelumerkkeihin (startti-, pronssi-, hopea-, kulta- ja valiomerkki) kuuluvia liikesarjoja harjoitellen. Näitä liikesarjoja sitten mentiin kovan harjoittelun jälkeen leireille tai erillisiin suoritustilaisuuksiin arvioituttamaan ja jännäämään saisiko ko. merkin itselleen suoritetuksi. Mainittakoon nyt, että itselläni on merkit startista kultaan asti, valiomerkki jäi suorittamatta, koska ikää ei ollut tarpeeksi sen suorittamiseen ja koko merkkijärjestelmä vaipui unholaan ennen kuin tulin "valioikään" :)
Vuosien varrella olen itse ohjaajana toimiessani kokeillut erilaisia tunnin rakenteita hieman ryhmän iästä riippuen. Jos ryhmällä on useampi kerta viikossa treeniä, voi tunteja painottaa eri päivinä esim. jalkatekniikkaan ja vartalotekniikkaan tai selkeästi jaksottaa kautta esim. ponnistus/kimmoisuustreeniin, pitovoimaan, liikkuvuuteen, hengitys/virtaavuustreeniin, ilmaisu/improvisaatioon jne. Koska minulta on usein tivattu, mitä eroa on esim. tanssillisen voimistelun ja joukkuevoimistelun treenillä/ohjelmilla liikemateriaalin ollessa melkolailla samaa, niin minusta ainakin juuri tavassa treenata ja suhtautua liikkeisiin. Siinä missä joukkuevoimistelun treeni on pitkälti yksittäisten liikkeiden ja liiketekijöiden toistoa/hiomista mekaanisesti kohti tietyn tasoista suoritusta sääntöjen osoittamissa liikearvoissa, tanssillinen voimistelu on kokonaisvaltaisempaa, liikesarjoihin ja niiden sitomiseen keskittyvää tekemistä, jossa jokaikinen liike olipa se sitten käden vienti tai vipuhyppy, on samanarvoinen kokonaisuuden kannalta. Juju piileekin siis tavassa sitoa yksittäiset liikkeet (mitä tahansa maailman liikkeitä) virtaavasti toisiinsa. Tämän blogin kannalta mielekkäintä itselleni tässä kohtaa on tarkastella tuntimallia tarkemmin n. kerran viikossa treenaavien kannalta. Muistakaa, että seuraavassa esiteltävät tuntirakenteet ovat vain esimerkkejä, näitä ei pidä lukea kuin piru raamattua...
Nuorten tunnilla tykkään vauhdikkaasta lämmittelyosiosta, joka on tilassa yksinkertaisilla askelikoilla/hypelyillä liikkuva (seinästä seinään, nurkasta nurkkaan tai piirissä) ja lämmittelyssä tärkeää on myös fiiliksen nostaminen mukaansatempaavalla musiikilla. Lämmittelyyn on kätevä sisällyttää myös ns. lihaskunto-osio liikkumisen rytmittämiseksi esim. kun on hypelty tietty matka tietyllä tavalla, tehdään välillä vaikkapa keskivartalon voimaa lisäävä/ylläpitävä sarja. Lämmittelyyn kannattaa ottaa mukaan ns. balettiosuus, joka voi olla joko liikkuva tai paikallaan keskilattialla/tangolla/puolapuilla. Tähän yhteyteen sopii lyhyet (n. 5sek) avaavat venyttelyt. Ohjaajana suosin n. 15min kestävää lämmittelysarjaa, joka koostuu siis eri osa-alueista (erilaisista musiikeista) ja jota toistetaan useamman treenin esim. kuukauden ajan. Tämän jälkeen riippuen painopisteestä harjoitellaan jokin liikesarja rauhallisesti puhtaaseen tanssillisen voimistelun tekniikkaan keskittyen. Nämä liikesarjat kannattaa ehdottomasti rakentaa siten, että niistä voi vähitellen koota kokonaisen esitysohjelman. Liikesarjat toistuvat useampana harjoituskertana, mutta niitä voi muuttaa lisäämällä, poistamalla liikkeitä, teetättämällä sarjan aivan erilaiseen musiikkiin, eri tempoon, eri suuntiin liikkuen, pareittain tai pienryhmissä muille esittäen jne.
Aikuisten tunneilla hyödynnetään toki samoja asioita kuin nuorten tunnilla, mutta itse suosin alkulämmittelyssä ajatusta kropan herättelemisestä pikkuhiljaa: vauhtia, tempoa ja liikettä salissa lisätään siis vähitellen. Vaikka nämä tunnit painottuvatkin usein vartalotekniikkaan, voi aikuisten tunneillakin hypätä ja kieriä lattialla. Tempoon ja liikelaajuuksiin on vain kiinnitettävä enemmän huomiota jo turvallisuuden ja terveyden kannalta, ryhmää kuunnellen. Kaikkiin "narinoihin" ei tosin ohjaajana kannata pysähtyä, vaan kannustaa ryhmäläisiä yrittämään ja ylittämään itsensä, joskus kyse on silkasta mukavuudenhalusta olla yrittämättä vaikkapa lattialle liukumista :) Tuntirakenteeseen en ämppää niin paljon tavaraa kuin nuoremmille, aikuiset nauttivat tietystä kiireettömyydestä ja maltista toistaa lyhyitäkin sarjan pätkiä, myös uuden omaksuminen yhden tunnin aikana on rajallisemi kuin nuoremmilla. Aikuiset myös haluavat jossakin kohtaa tuntia nautiskella omalla mukavuusalueella liikoja pinnistelemättä. Musiikkivalinnat voivat olla hieman erilaisia, mutta ei pidä aliarvioida viisikymppisen naisen revittelyn halua, lillutteluunkin tylsistyy pidemmän päälle :D
Näistä musiikinvalinnoista minulle on myös esitetty toive erilliselle blogikirjoitukselle, joten niistä lisää myöhemmin. Sen sijaan minua kiinnostaa teidän tuntimallinne ja painotuksenne erilaisten tanssillisen voimistelun tunneilla. Minkälaisia asioita teidän mielestänne tulisi treenata ja mitä voisi olla lajinomainen harjoittelu?
Jostain syystä osa tekstistä on jäänyt tallentumatta...lisäisin siis vielä yhden tärkeän elementin tanssillisen voimistelun tunnilla treenattavaksi, nimittäin eläytymis- ja improvisaatioharjoitteet, kehon kielen löytämisen eri tunnelmiin ja tarinoihin. Näitä on erikseen harjoiteltava, on turha olettaa, että homma hoidetaan lavalla päälleliimatulla hymyllä.
VastaaPoista