Melkoisen huippua! Historian ensimmäiset Tanssillisen voimistelun omat kilpailut pidetään tulevana lauantaina Vihdissä. Kun tanssillinen voimistelu aikanaan lanseerattiin 2000-luvun alussa järjestettiin Jyväskylässä v. 2001 tai 2002 (pahoitteluni, kun unohtunut tarkka vuosi) Tanssillisen voimistelun koreografiakilpailut. Allekirjoittanutkin kilpaili Terrakotta-joukkueen kanssa kyseisissä kinkereissä ja muistan, että tyylisuuntaus haki kovasti tuolloin linjaansa ja painotuksiaan, kun useat joukkueet kävivät ikään kuin kokeilemassa kepillä jäätä. Voiskohan tällainen liike ja koreografian rakenne olla tanssillista voimistelua...? Sääntöjä ja arviointikriteerejä ei juuri ollut ja kirjallinen neljän rivin palaute tuli kotiin postikortissa :) Ei liene hirmuinen yllätys, että kisan voitti Vantaan Voimisteluseura ;)
Sittemmin tanssillisen voimistelun koreografioilla on voinut kisata ja esiintyä tanssillisen voimistelun workshopeissa, seurojen vapaamuotoisissa kisoissa ja näytöksissä sekä Show-tapahtumissa. Vantaan Voimisteluseuran rinnalle on noussut useita seuroja ympäri Suomen, joita seurataan tiivisti ja kiinnostuksella. Kovasti lämmittää sydäntä, että matkimis- kopiolinjalle ei ole lähdetty, vaan kukin joukkue uskaltaa tuoda oman näköisensä vastineen areenalle. Rohkaisen ja haastan joukkueita tähän edelleen, se on tämän jutun suola! 15 vuoden oppipolku on johtanut viimein uuteen konseptiin, viilattuihin arviointikriteereihin ja tuomarilomakkeisiin ja mikä ilahduttavinta riittävään harrastajamäärään, jotta tällainen oma kisa kannattaa järjestää! Sarjoja tullaan näkemään alle 12-vuotiaista yli 40-vuotiaisiin! Taso tulee varmasti olemaan huippua, sillä seurat/joukkueet ympäri Suomen ovat ottaneet kisan vahvasti omaksi tavoitteekseen. Wau, kylmät väreet jo pelkästä ajatuksesta!
Itse tuomaroin yli 20-vuotiaiden sarjaa. Aivan ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa! Sarjassa on valtava määrä itselle tavalla tai toisella rakkaita ja ohjelmillaan koskettaneita joukkueita ja nyt minun pitäisi osata rankata heidät paremmuusjärjestykseen... kynä tulee sauhuamaan, papereistani ei todennäköisesti saa ihan tolkkua, kun innoissani jaan katsomiskokemusta, mutta toivon, että tanssillisen voimistelun tuomarina minun ei koskaan tarvitse jäyhistellä kylmän kalskeaan rooliin, vaan saan olla oma persoonani ja pulputa arviointia kriteerien linjassa, mutta omalla tyylilläni ;) Odotan näkeväni taitoa, taidetta, tunnetta ja tarinoita. Vaikka lähtökohtaisesti olen hehkuttajatyyppi, ihan jokaiselle joukkueelle pyrin löytämään myös kehittymisteppejä vaikkapa valtakunnallista Show-tapahtumaa ajatellen.
Toivotan hurjasti tsemppiä ja peukkuja, onnistumisia ja lämpimiä kohtaamisia siskojen kanssa. Opitaan ja raatataan, jaetaan kokemuksia ja annetaan kilpasiskollekin palautetta! Nähdään :)
perjantai 4. maaliskuuta 2016
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Tanssillisen voimistelun tuomarina pitkästä aikaa - paluun polulla?
Olen pitänyt jonkun aikaa tietoisesti taukoa tanssillisesta voimistelusta ja blogikirjoittelukin on uinunut. Tauon aikana olen kerännyt ideoita, kokemuksia ja liikemateriaalia omaan kehooni eri tanssityyleistä. Niin monta vuotta tein tanssillisen voimistelun valmennus- ja koulutustyötä monella tasolla, että ammensin itseni yksinkertaisesti tyhjäksi. Oli tunne, että olin käyttänyt jokaikisen käden koukeron, aaltoliikkeen variaation ja analysoinut liikkeen hengittämistä, sen mitä osasin. Oli lähdettävä hakemaan uusia virtauksia ja rikkomaan omia rajoja muualle. Muutaman vuoden ajan ajatusprosessi on muhinut, miten eri liikemateriaalien mausteita voisi soveltaa tanssillisen voimistelun tekniikkaan ja keho alkaa taas herätä inspiratioon. Tanssillinen voimistelu on oman sielunmaisemani liikekieltä ja se on säilynyt myös ns. tauon aikana. Koko ajan olen pitänyt yhteyttä eri joukkueisiin, käynyt leireillä, harkoissa sparrailemassa ja antanut videoiden kautta palautetta. Olen myös seurannut tanssillisen voimistelun kehitystä ja ilokseni pistänyt merkille, että harrastajamäärät ovat kasvaneet ja laatu parantunut valtakunnallisesti. Hienoa kehitystä!
Eilen Pohjois-Suomen alueellisessa Showssa toimin pitkästä aikaa tanssillisen voimistelun tuomarina. Itselleni se oli ensimmäinen kerta uusilla arviointikriteereillä ja lomakkeilla. Olen käynyt uudistetun tuomarikoulutuksen, mutta vältellyt tuomarihommia...aina olen ollut huono antamaan sitä numeroarviointia, niin mielelläni vain kirjoittaisin...tai itse asiassa eilen nousi ajatus, että oikeastaan tosi mielelläni puhuisin arvioni jokaisen esityksen jälkeen suoraan valmentajalle. Kirjoittaminen kiireessä on riski. Tulee töksäyteltyä eikä vastaanottaja välttämättä ymmärrä asiaa ollenkaan samalla tavalla kuin olen sen tarkoittanut. Eilen teki mieli jopa piirtää kuvina tekstin lisäksi asioita, joita nousi mieleen havainnoidakseni asioita lisää. Valmentajat ja koreografit voitte aina olla minuun yhteydessä vaikkapa facebookin kautta, jos tulee mieleen jotain tarkennettavaa tai ihmettelette, mitähän se tollakin jutulla on tarkoittanut. Ihmetellään yhessä ;) Annan joka tapauksessa kreditit tanssillisen voimistelun kehittämistyöryhmälle uusista lomakkeista ja toimintatavoista, kyllä ne toimivat hyvin ja arviointi on helpottunut ja uskoisin myös oikeudenmukaistunut muutaman vuoden takaisesta.
Lienee edelleen koulukuntakysymys, arvioidaanko 12-15-vuotiaita numeroina suhteessa kaksikymppisten tekniseen osaamiseen vai jonkinlaiseen mututuntumaan ikätasoon nähden. Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka pyrkii näkemään 12-15-vuotiaan kokonaiskehitystä ikätasossa ja haluaa tukea taidonoppimisen portaita juuri eri ikäkausina. Haastavaa se toki on, kun en tuomarina millään voi tietää tämän hetkistä taitotasoa valtakunnallisesti, mutta tanssillisen voimistelun opseja ja koulutusmateriaaleja rakentaneena, olen kiinnostunut tutkimaan millaiset ominaisuudet ja rakennuspalikat on oltava ensin kunnossa ennen kuin edetään isompien sarjoihin ja voidaan aikanaan olla mestareita lajissa/tyylisuuntauksessa. Tässä meillä olisi paljon opittavaa muista lajeista, olen huomannut kuunnellessani työssäni laajemmin eri urheilulajeja. Meidän tuomareina pitäisi olla ohjaamassa pistejärjestelmällä ja arvioinnilla sitä, mitä tämä tyylisuuntaus halutaan olevan...tai oikeastaan mihin sen halutaan etenevän. Pitäisi siis nähdä muutama askel tulevaisuuteenkin... 12-15-vuotiaiden ohjelmissa hurjaa on se, että samassa sarjassa nähdään sekä 11- että 16-vuotiaita, koska pieni ikäpoikkeus sallitaan. Siinä missä 11-12-vuotiaat ovat minun silmissäni vielä ihan tyttöjä, ovat 15-16-vuotiaat monesti jo nuoria naisia. Harkkakerrat ja näin ollen myös kilpailukokemus vaihtelee hurjasti. Siihen kun vielä lisätään se tosiasia, että tunnetusti tässä sarjassa on valtakunnallisesti ottaen kokemattomampia valmentajia kuin tuossa yli 16-vuotiaiden sarjassa, on meillä huutava tarve vastata tämän sarjan harrastajien ja valmentajien osaamistarpeisiin mahdollisimman nopeasti. Jonkinlainen pidempi jatkokoulutus jumppakoululle tarvittaisiin, miten taidonportaat etenevät jumppakoulun lopputasolta uudelle lajitasolle. Paksu, pilkottu kansio tekniikan, fyysisten ominaisuuksien ja ilmaisun/tulkinnan harjoittamisesta, koreografiaosiota ja valmennuksen perusohjelmointia/kausisuunnittelua unohtamatta. Koko vuosi tulisi osata rakentaa alusta lopuun tukemaan toinen toistaan saumattomasti. Tällöin saadaan kaikki hyöty irti, vaikka treenimäärä olisi pienempi. Tanssillisen voimistelun tuomareita on koulutettu jo melko iso määrä, nyt tuomarit voisi valjastaa myös kummi/tutortoimintaan mukaan lajin kehittämiseksi. Kullakin alueella "tanssillisen voimistelun kummit" voisivat olla näkyvämpiä hahmoja, tuoda kasvot, joita voisi matalalla kynnyksellä hyödyntää saprraajina ohjelmien luomis- ja treenivaiheessa seuroissa. Tällaisen verkoston voisi koota yhteystietoineen.
Ihania keskusteluja saadaan aikaan kun raotetaan ikuisuuskysymyksiä koreografiasta. Niin eileisenkin jälkimainingeissa. Koreografian rakenteesta, kohokohdista, liikevalinnoista...ollako kuinka vahvasti teemallinen tai tarinallinen...mistä syntyy tunnelma, jännite ja draaman kaari, miten kosketetaan yleisöä...miten läsnäoloa voi harjoitella ja mitä se itse asiassa tarkoittaa...miksi ohjelman dynamiikan rikkomisesta aina huomautetaan tuomaripalautteissa ja mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa...mitä sinne lavalle pitäisi laittaa päälle tässä tyylisuuntauksessa ja mikä on varma tapa saada tuomari näkemään aina punaista...miten yhteensovittaa liike ja teema, kuvaako tämänlainen vai toisenlainen ranteen asento tai aaltoliikkeen ylimääräinen mutka sanomaa, jonka koreografina haluan tuoda esiin. Näistä olisi hedelmällistä aika ajoin keskustella valmentajien, tuomareiden ja harrastajien kesken, sillä niillä näyttää oikeesti olevan merkitystä kun pistejakoja ja valintoja tehdään tuomarinkin papereissa. Olemmeko yhteisellä ymmärryksen kartalla...?
Niin tai näin...eilinen tuomarointi tuntui kivalta ja yllätin itseni illalla hyristelemässä, aivan kuin kaartaisin jo seikkailuiltani kotiinpäin, juurilleni, repussa matkamuistoja sieltä täältä...
Nähdään tanssillisen voimistelun kisoissa Vihdissä 5.3. ja leireillä tietty, itse olen tulossa kouluttamaan Tanhuvaaran urheiluopiston tanssillisen voimistelun leirille keväämmällä Savonlinnaan ja syyskuussa Oulussa järkättävälle tanssillisen voimistelun leirille :)
 |
| Oulun Voimisteluseura, Laventeli Kuva: Minna Kouri |
 |
| Oulun Voimisteluseura, Laventeli Kuva: Minna Kouri |
Eilen Pohjois-Suomen alueellisessa Showssa toimin pitkästä aikaa tanssillisen voimistelun tuomarina. Itselleni se oli ensimmäinen kerta uusilla arviointikriteereillä ja lomakkeilla. Olen käynyt uudistetun tuomarikoulutuksen, mutta vältellyt tuomarihommia...aina olen ollut huono antamaan sitä numeroarviointia, niin mielelläni vain kirjoittaisin...tai itse asiassa eilen nousi ajatus, että oikeastaan tosi mielelläni puhuisin arvioni jokaisen esityksen jälkeen suoraan valmentajalle. Kirjoittaminen kiireessä on riski. Tulee töksäyteltyä eikä vastaanottaja välttämättä ymmärrä asiaa ollenkaan samalla tavalla kuin olen sen tarkoittanut. Eilen teki mieli jopa piirtää kuvina tekstin lisäksi asioita, joita nousi mieleen havainnoidakseni asioita lisää. Valmentajat ja koreografit voitte aina olla minuun yhteydessä vaikkapa facebookin kautta, jos tulee mieleen jotain tarkennettavaa tai ihmettelette, mitähän se tollakin jutulla on tarkoittanut. Ihmetellään yhessä ;) Annan joka tapauksessa kreditit tanssillisen voimistelun kehittämistyöryhmälle uusista lomakkeista ja toimintatavoista, kyllä ne toimivat hyvin ja arviointi on helpottunut ja uskoisin myös oikeudenmukaistunut muutaman vuoden takaisesta.
 |
| Oulun Voimisteluseura, Seepia Kuva: Minna Kouri |
Lienee edelleen koulukuntakysymys, arvioidaanko 12-15-vuotiaita numeroina suhteessa kaksikymppisten tekniseen osaamiseen vai jonkinlaiseen mututuntumaan ikätasoon nähden. Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka pyrkii näkemään 12-15-vuotiaan kokonaiskehitystä ikätasossa ja haluaa tukea taidonoppimisen portaita juuri eri ikäkausina. Haastavaa se toki on, kun en tuomarina millään voi tietää tämän hetkistä taitotasoa valtakunnallisesti, mutta tanssillisen voimistelun opseja ja koulutusmateriaaleja rakentaneena, olen kiinnostunut tutkimaan millaiset ominaisuudet ja rakennuspalikat on oltava ensin kunnossa ennen kuin edetään isompien sarjoihin ja voidaan aikanaan olla mestareita lajissa/tyylisuuntauksessa. Tässä meillä olisi paljon opittavaa muista lajeista, olen huomannut kuunnellessani työssäni laajemmin eri urheilulajeja. Meidän tuomareina pitäisi olla ohjaamassa pistejärjestelmällä ja arvioinnilla sitä, mitä tämä tyylisuuntaus halutaan olevan...tai oikeastaan mihin sen halutaan etenevän. Pitäisi siis nähdä muutama askel tulevaisuuteenkin... 12-15-vuotiaiden ohjelmissa hurjaa on se, että samassa sarjassa nähdään sekä 11- että 16-vuotiaita, koska pieni ikäpoikkeus sallitaan. Siinä missä 11-12-vuotiaat ovat minun silmissäni vielä ihan tyttöjä, ovat 15-16-vuotiaat monesti jo nuoria naisia. Harkkakerrat ja näin ollen myös kilpailukokemus vaihtelee hurjasti. Siihen kun vielä lisätään se tosiasia, että tunnetusti tässä sarjassa on valtakunnallisesti ottaen kokemattomampia valmentajia kuin tuossa yli 16-vuotiaiden sarjassa, on meillä huutava tarve vastata tämän sarjan harrastajien ja valmentajien osaamistarpeisiin mahdollisimman nopeasti. Jonkinlainen pidempi jatkokoulutus jumppakoululle tarvittaisiin, miten taidonportaat etenevät jumppakoulun lopputasolta uudelle lajitasolle. Paksu, pilkottu kansio tekniikan, fyysisten ominaisuuksien ja ilmaisun/tulkinnan harjoittamisesta, koreografiaosiota ja valmennuksen perusohjelmointia/kausisuunnittelua unohtamatta. Koko vuosi tulisi osata rakentaa alusta lopuun tukemaan toinen toistaan saumattomasti. Tällöin saadaan kaikki hyöty irti, vaikka treenimäärä olisi pienempi. Tanssillisen voimistelun tuomareita on koulutettu jo melko iso määrä, nyt tuomarit voisi valjastaa myös kummi/tutortoimintaan mukaan lajin kehittämiseksi. Kullakin alueella "tanssillisen voimistelun kummit" voisivat olla näkyvämpiä hahmoja, tuoda kasvot, joita voisi matalalla kynnyksellä hyödyntää saprraajina ohjelmien luomis- ja treenivaiheessa seuroissa. Tällaisen verkoston voisi koota yhteystietoineen.
 |
| Oulun Voimisteluseura, Fuksia Kuva: Minna Kouri |
Ihania keskusteluja saadaan aikaan kun raotetaan ikuisuuskysymyksiä koreografiasta. Niin eileisenkin jälkimainingeissa. Koreografian rakenteesta, kohokohdista, liikevalinnoista...ollako kuinka vahvasti teemallinen tai tarinallinen...mistä syntyy tunnelma, jännite ja draaman kaari, miten kosketetaan yleisöä...miten läsnäoloa voi harjoitella ja mitä se itse asiassa tarkoittaa...miksi ohjelman dynamiikan rikkomisesta aina huomautetaan tuomaripalautteissa ja mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa...mitä sinne lavalle pitäisi laittaa päälle tässä tyylisuuntauksessa ja mikä on varma tapa saada tuomari näkemään aina punaista...miten yhteensovittaa liike ja teema, kuvaako tämänlainen vai toisenlainen ranteen asento tai aaltoliikkeen ylimääräinen mutka sanomaa, jonka koreografina haluan tuoda esiin. Näistä olisi hedelmällistä aika ajoin keskustella valmentajien, tuomareiden ja harrastajien kesken, sillä niillä näyttää oikeesti olevan merkitystä kun pistejakoja ja valintoja tehdään tuomarinkin papereissa. Olemmeko yhteisellä ymmärryksen kartalla...?
 |
| Oulun Voimisteluseura, Fuksia Kuva: Minna Kouri |
Niin tai näin...eilinen tuomarointi tuntui kivalta ja yllätin itseni illalla hyristelemässä, aivan kuin kaartaisin jo seikkailuiltani kotiinpäin, juurilleni, repussa matkamuistoja sieltä täältä...
Nähdään tanssillisen voimistelun kisoissa Vihdissä 5.3. ja leireillä tietty, itse olen tulossa kouluttamaan Tanhuvaaran urheiluopiston tanssillisen voimistelun leirille keväämmällä Savonlinnaan ja syyskuussa Oulussa järkättävälle tanssillisen voimistelun leirille :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)